Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3733)
Tunnustan: Oon kirjoittanut tähän ketjuun ainakin toistakymmentä juttua ja ihan itse olen ne keksinyt.
Jutut ovat saaneet enemmän yläpeukkuja kuin alapeukkuja.
Sori. Minulla on vaan enemmän mielikuvitusta kuin oikeita tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on aika yliluonnollinen kanava:
Nää kaikki on siis striimattu livenä.
On todella hyvin tehty jos on feikki.
Kattoko kukaan näitä? Nää oli oikeesti aika pelottavia.
Olin lapsena eräänä talvi-iltana käymässä kaverini luona, jonka perhe asui ihan metsän keskellä, lähimpiin naapureihin oli useampia kilometrejä. Talo oli melko vilkkaasti liikennöidyn maantien varrella ja leikkiemme lomasta etupihalta näimme miten autoja suhahteli talon ohi aina silloin tällöin. Tien varrella ei ollut katuvaloja, joten yleensä lähestyvän auton valot erotti pimeästä metsästä jo melko kaukaa.
Yksi kerta jäi erityisesti mieleen, kun tavalliseen tapaan taas näimme auton valokiilojen loimotuksen puiden välistä, lähestyen taloa, mutta sitä autoa ei koskaan tullutkaan. Keskeytimme leikkimme kaverini kanssa ja jäimme ihmettelemään ja tuijottelemaan pimeälle tielle. Olimme siis ihan satavarmoja, että olimme nähneet lähestyvän auton valot! Tuossa kohtaa tietä ei ole muita risteyksiä tai liittymiä, mihin auto olisi voinut kääntyä, ja jos auto olisi pysähtynyt ja kääntynyt ajamaan takaisin päin, olisimme varmasti huomanneet tämänkin. Valot myös vaikuttivat ihan normaaleilta auton ajovaloilta, lähestyivät samaa vauhtia yms, joten miltään taskulampuiltakaan ne eivät näyttäneet.
Mikähän lie näköharha tai metsän tontut olleet kyseessä!
Vierailija kirjoitti:
Asuin isomman osan lapsuuttani/nuoruuttani ( 10vuotiaasta 17vuotiaaksi) omakotitalossa jossa kellarissa oli saunatilat ja talon toinen vessa. Pidin talosta muuten mutta kellarissa oli mielestäni jotenkin "paha" tunnelma enkä mielelläni ollut siellä yksin. Ylä-asteen alussa aloin kärsiä vatsavaivoista joiden takia jouduin juoksemaan alituiseen vessassa istunnolla kun vatsaa kouristi ja varpusparvi lensi. Välillä heräsin ryntäämään vessaan yölläkin. Huoneeni vieressä oli vessa , mutta eräänä päivänä se meni epäkuntoon ja yöllä sitten heräsin kun vatsa mölysi ja suolta kouristi. Kivusta kaksinkerroin taapersin käytävään ja tajusin samassa että minun oli mentävä kellariin. Kellarin vessaan. Yksin. Yöllä. Juoksin alas ympärilleni vilkuilematta ja lukitsin oven tai siis suljin hakasen, eihän siinä kunnon lukkoa ollut. Ja siinä kärvistellessä tajusin että käytävän valo oli alkanut vilkkua kuin missäkin kliseisessä kauhuleffassa, ovi ei ollut kovin tiivis ja välkkyminen näkyi alta sekä sivusta. En peffa tulessa jaksanut paljon kiinnostua vaan ajattelin, että lamppu vain vetelee viimeisiään, no big deal. Kunnes sitten kuulin miten joku oven takana sanoi "kuuma peruna suussa " hyvin hitaasti " Eveliiiinaa " (nimi vaihdettu) . Olisin pysynyt vessassa varmaan koko loppuyön ellei äiti olisi tullut koputtelemaan oveen pissahätineen.
Onko sulla sisaruksia tai kummallakaan vanhemmalla outo huumorintaju? Mieleen tulee että on koetettu saada sinut ulos pelottelemalla, ääntään on etenkin miehen helppo muuttaa aavemaiseksi ja vielä kellarin lamppukin oli sopivasti vetelemässä viimeisiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei tämä ketju ole tarkoitettu uskiksille, pitäkööt vaan omat demoniketjunsa.
Aiheeseen: huuliharppu soi keskellä tupaa. Paitsi ettei talossa ollut huuliharppua enkä sellaista olisi osannut soittakaan, seuraavaan naapuriin oli pari km ja koirakin kuuli äänen. Ja koira olisi varmasti kertonut , jos pihalla olisi joku soitellut, se ilmaisi kaikki vieraat todella ärhäkästi, oltiin kotona kahden koiran kanssa.
Soi hetken, ja sitten loppui. Jonkinlainen kaiku tai jäännösenergia, ei mikään demoni.
Minä olen kuullut myös kerran kotona sellaista kirkasta, selkeää kellon helinää joka soi olohuoneessa "ilmassa". Ei ollut mitään äänen aiheuttajaa. Siitä tuli tosi iloinen ja rauhallinen fiilis.
Onpa jännä! Mä kuulin tällasta lapsena (ehkä jossain välillä 5-8-vuotiaana) kerran, kellon tai kanteleen tai jonkun sellaisen helinää. Jälkeenpäin ajatellut, että varmaan vain kuvittelin, mutta kyllä muistan silloin aidosti hämmästyneeni.
Minäkin olen kuullut kellojen kilinää lapsena, siis sellaista jota kuuluu kun tonttulakin tiukua helisyttää. Minulla tämä tapaus sattui lähellä joulua, joten melkein uskoin, että kyseessä on tonttu. Sattui illalla omassa huoneessa, kuului ja loppui itsestään.
Minäkin kuulin helinän joulun alla. Olen tuo eka joka kuuli sen olohuoneessa. Olin kyllä jo aikuinen, silloin oli iltapäivä.
Heräsin eräänä aamuna tällaiseen tiukujen kilinään. Ihmettelin vielä, että olenko vaihtanut kännykkäni herätysäänen. Avasin silmät ja katsoin puhelinta. Herätykseen oli vielä n. puoli tuntia. Ehkä tämä oli unihallusinaatio, mutta tapahtui minulle ensimmäisen kerran ja tuntui kyllä todella todelliselle. Luin jostain näin jälkikäteen, että kyse voi olla hengellisen olennon vierailusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana siivoilin baareja, ällöttävää hommaa muuten, ja kerran oli vuorossa oli epämääräinen yökerho jonka vessaan joku oli kuulemma vetänyt yliannostuksen joskus ja tanssilattialla oltu puukkohippaa. Paikalla ei takuulla ollut enää ketään, mutta silti kuulin miten joku yski. Yskivä kummitus kuulostaa varmasti huvittavalta kunnes tuollaista kokee yksin! Ja siellä ei tosiaan ollut yhtään ihmistä lisäkseni, varmistin asian koska oma käsitys kummituksista oli että ne leijuvat lakanat niskassa sanoen " HU-HUU" eivätkä yski yökerhoissa. En vain keksi, mikä voisi aiheuttaa niin selkeästi tupakka-yskää muistuttavan kröhimisäänen maan alla olevassa tilassa jonne äänet ulkoa eivät kuulu, mitään telkkaa ei ole auki jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jotkut nähnyt enneunia. Minulla on ennehajuja! Pari päivää sitten haistoin keittiössä hiivamaisen hajun ja ihmettelin mistä se tulee, ei kai minusta. Ei ollut minusta eikä syy selvinnyt.
Eilen leivoin pullaa ja illalla likoamassa olleita leipomisvälineitä tiskatessa haju tuli taas ja oli sama kuin päiviä edeltävä mysteerihaju. Tosi randomia.
Omani on aika ällö/hauska ehkäpä.
Mieheni ja lapsemme lähtivät kaupungille, olleet poissa noin tunnin.
Kohta haistan vauvan "likavaipan" selvästi. Ei likaisia vaippoja lähimailla ja roskikset tyhjennetty.
Kohta sitten ulko-ovi aukeaa mies ja vauva tulivat takaisin kauppareissulta.
Olin juu arvasin että kohta tulette.
Ja vauvan vaippa oli ihan puhdas.
Toinen sitten aikaisemasta asunnosta jossa asuin, haistoin selvästi mädänneen/homeen rappu käytävässä.
(kerrostalo)
Ilmoitin asiasta, ei kuulemma mitään.
No sitten 5kk päästä koko talo evakkoon ja remonttiin homeen ja vesivahingon takia.
Minkätakia minun pitää tälläisiä yökötys hajuja saada ><
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme kerran eksäni kanssa tulleet baarista hänen asunnolleen. Söimme pitsaa sohvalla, ja katsoimme jotain livekeikkaa youtubesta television kautta. Ex nukahti puolittain oman pitsansa päälle, ja minäkin sitten lopulta nukahdin siihen sohvalle. Heräsin pari tuntia myöhemmin omituiseen kohinaan. Ex nukkui yhä pitsansa päällä. Nousin sohvalta ja menin ottamaan selvää kohinan aiheuttajasta. Se oli vessan hana, joka juoksi täysillä, ja oli varmaankin ollut auki jo jonkin aikaa. Suljin sen ja ihmettelin, että miten se on voinut mennä itsestään päälle. Menin sänkyyn nukkumaan. Noin tunti sen jälkeen joku soitti ovikelloa monta kertaa ja koputti oveen. Emme avanneet. Kello oli noin 6 sunnuntai-aamuna.
Menin välillä eksäni luokse illalla, ja ex lähti yövuoroon töihin, eli nukuin yksin hänen asunnossaan. Toisinaan maatessani yksin vuoteessa eksän ollessa töissä, kuulin olohuoneen parketin narisevan, niin kuin joku olisi kävellyt siellä, ja välillä kuului paljaiden jalkojen ääniä parkettia vasten. Kerran kun olin keittiössä tekemässä ruokaa, luulin eksäni tulleen taakseni ja aikovan suudella minua niskaan, sillä tunsin henkäyksen niskassani ja näin hahmon takanani. Mutta kun käännyin, siellä ei ollutkaan ketään, ja ex oli olohuoneessa.
Ex kertoi, että naapuriasuntoon oli kuollut aikaisemmin yksinäinen mies, joka oli muumioitunut sinne monen kuukauden ajan, ennen kuin poliisit olivat löytäneet ruumiin. Kuulemma kyseinen asunto sekä rappukäytävä piti ionisoida hajun vuoksi. Exän eteisessä ja ovensuussa haisi aina puhdistusaineelle ja kemikaalille sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei tämä ketju ole tarkoitettu uskiksille, pitäkööt vaan omat demoniketjunsa.
Aiheeseen: huuliharppu soi keskellä tupaa. Paitsi ettei talossa ollut huuliharppua enkä sellaista olisi osannut soittakaan, seuraavaan naapuriin oli pari km ja koirakin kuuli äänen. Ja koira olisi varmasti kertonut , jos pihalla olisi joku soitellut, se ilmaisi kaikki vieraat todella ärhäkästi, oltiin kotona kahden koiran kanssa.
Soi hetken, ja sitten loppui. Jonkinlainen kaiku tai jäännösenergia, ei mikään demoni.
Minä olen kuullut myös kerran kotona sellaista kirkasta, selkeää kellon helinää joka soi olohuoneessa "ilmassa". Ei ollut mitään äänen aiheuttajaa. Siitä tuli tosi iloinen ja rauhallinen fiilis.
Onpa jännä! Mä kuulin tällasta lapsena (ehkä jossain välillä 5-8-vuotiaana) kerran, kellon tai kanteleen tai jonkun sellaisen helinää. Jälkeenpäin ajatellut, että varmaan vain kuvittelin, mutta kyllä muistan silloin aidosti hämmästyneeni.
Minäkin olen kuullut kellojen kilinää lapsena, siis sellaista jota kuuluu kun tonttulakin tiukua helisyttää. Minulla tämä tapaus sattui lähellä joulua, joten melkein uskoin, että kyseessä on tonttu. Sattui illalla omassa huoneessa, kuului ja loppui itsestään.
Minäkin kuulin helinän joulun alla. Olen tuo eka joka kuuli sen olohuoneessa. Olin kyllä jo aikuinen, silloin oli iltapäivä.
Mäkin olen lapsena kuullut sen sisareni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan: Oon kirjoittanut tähän ketjuun ainakin toistakymmentä juttua ja ihan itse olen ne keksinyt.
Jutut ovat saaneet enemmän yläpeukkuja kuin alapeukkuja.
Sori. Minulla on vaan enemmän mielikuvitusta kuin oikeita tapauksia.
Tunnusta nyt vielä mitkä jutut satuilit tänne. Ainakin sen yläkomeron pässijutun?
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kuoli ja 3 päivää myöhemmin hän tuli unessa halaamaan minua. Pidin hänestä kiinni ja itkien pyysin ettei hän lähtisi. Ystäväni irroitti minut lempeästi ja sanoi että pitää käydä vielä muitakin moikkaamassa.
Toinen kaverimme kertoi minulle myöhemmin nähneensä samanlaisen unen. Kuollut ystävämme oli käynyt häntäkin halaamassa.
Sen koommin emme ole hänestä unta nähneet.
Minun isäni teki it.semurhan.
Myöhemmin näin unta ,jossa hän katseli minua tulimerestä.
Rakastin isääni..kerro miksi hän ei tullut halaamaan minua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kuoli ja 3 päivää myöhemmin hän tuli unessa halaamaan minua. Pidin hänestä kiinni ja itkien pyysin ettei hän lähtisi. Ystäväni irroitti minut lempeästi ja sanoi että pitää käydä vielä muitakin moikkaamassa.
Toinen kaverimme kertoi minulle myöhemmin nähneensä samanlaisen unen. Kuollut ystävämme oli käynyt häntäkin halaamassa.
Sen koommin emme ole hänestä unta nähneet.
Minun isäni teki it.semurhan.
Myöhemmin näin unta ,jossa hän katseli minua tulimerestä.Rakastin isääni..kerro miksi hän ei tullut halaamaan minua?
On paljon ihmisiä, jotka ovat ns. "puoliuskovaisia" (itseni mukaan lukien), jotka eivät aktiivisesti elä uskossaan, esim. Ei käy kirkossa usein, rukoile, tai kasvata lapsiaan uskossa. He kuitenkin eivät kiellä Jumalan olemassaoloa, ja voivat hyvinkin rukoilla tietyissä tilanteissa, kun siltä tuntuu! En kuitenkaan usko, että ateisti alkaisi rukloilemaan samassa tilanteessa, vaan yrittäisi selittää mörön tms luonnon lakien avulla, vaikka kuinkakin ontuvasti.
Olen asunut elämäni aikana seitsemässä eri asunnossa ja yhdessä näistä koin outoja. Asuessani parikymppisenä vuokra-asunnossa poikaystäväni kanssa tunsin monena yönä jonkun repivän peittoani voimakkaasti vuoteen jalkopäässä. Heräsin siihen että pidin kaikin voimin kiinni peitosta. Lisäksi näin joskus harhanäyn jossa makuuhuoneen seinä oli täynnä jonkinlaisia outoja naamareita. Muutettuamme toiseen asuntoon loppui peiton repiminen, joten en usko että olisin tuon kuvitellut tai itse esim. jaloillani aiheuttanut. Silloinen poikaystäväni ei ikinä kokenut tuota peiton repimistä, mutta rauhoitteli minua yöllä kun olin kauhuissani tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun siskon ekaan kämppään oli ihminen kuollut, ihan luonnollinen kuolema käsittääkseni mutta ollut yksinäinen henkilö ja niin kauan kuolleena siellä että kämppä piti remontoida, sisko oli rempan jälkeen eka asukas. Maali haisi vielä muutettaessa.
Vähän muuton jälkeen juotiin kahvia siinä keittiössä, mulla olkaintoppi päällä ja äkkiä alkoi tuntua kuin joku sivelis kättä jääpalalla, auringonpaisteisessa keittiössä, Hieroin kättäni ja tunne siirtyi kaulalle mistä hävisi. Myöhemmin siskon makkarin nurkkaan ilmestyi semmoinen jäinen kohta, jota usempikin vieras kävi ihmettelemässä. Että miten auringon lämmittämässä muovilattiassa on yksi jääkylmä kohta! Sisko siis muutti toukokuussa.
Yhtenä yönä olin siskolla yökylässä ja just nukahtamassa kun havahduin että joku huohottaa korvaan, luulin siskon hiippailleen viereen niinkuin lapsena mutta mietin että hittoako se läähättää kuin joku kiimainen pe""vo :D Käännyin, eikä siinä ollutkaan ketään.
Kesän käännyttyä syksyksi sisko alkoi valittaa ettei uskalla mennä yöllä vessaan eikä telkan katsomisen jälkeen hiippailla pimeässä makkariin, mikä oli outoa koska ei sisko ollut mikään pimeää säikkyvä tyyppi. Huomasin kyllä itsekin kun olin siellä usein yötä, että vessareissun tein suunnilleen kädet silmien sivuilla näköesteinä ja katse tiukasti lattiassa. Oli semmoinen olo että jos nyt katson näen semmoista etten siitä ikinä tokene! Sisko jätti joskus yöksi valot vessaan ja/tai eteiseen mutta hirveä sähkölaskuhan siitä tuli. Kerran me törmättiin toisiimme kun molempia pissatti ja huudettiin kuin hullut kunnes tajuttiin kuka siinä on, siinä sitten naureskeltiin vessan ovella että kyllä me ollaan sekoja ja tunnelma oli jo rentoutunut kunnes läheltä kuului selvästi lyhyt kimakka naurahdus joka ei tullut kummankaan suusta, v""u että syöksyttiin vauhdilla sinne vessaan! Kohta tuon vessaepisodin jälkeen kylppärin peilikaapin ovi irtosi ja tippui siskon päähän niin pahasti että tikit piti ommella, sisko otti sen kehotuksena alkaa etsiä uutta kämppää....
Vaimo oli 8 kuulla raskaana ,
Yhtenä iltana menimme 9 aikaan nukkumaan.
Tunnin kuluttua olin alkanut kyseleen jatkuvasti onko kaikki hyvin siis itse nukuin ja kyselin unissani.
Kahden aikaan yöllä vaimo herätti kun oli lapsivesi tullut.
Miksi on heti "uskis", jos sanoo, että Jeesuksen nimi on niin voimakasta kristusenergiaa, että sen ääneen sanominen karkottaa pahat henget. Miksi pitää lähteä tästä ketjusta jos "uskoo" niin? Itse tiedän, että asia on näin. Enkä ole kyllä yhtään "uskis" tai tuputa mitään. Jotenkin vain harmi, että heti hyökätään ja pidetään muutenkin vähintään vähä-älyisenä.
Hyvä neuvo oli tuo suojakuplan kuvitteleminen. Sitä voi vahvistaa sanomalla sen ääneen "suojakuplani on mahtava" (asioiden ääneen sanominen tekee siitä henkimaailmallekin vakavammin otettavan, mutta mielessään voi myös sanoa.)
Jos hengeltä kysyy jotain kolme kertaa, hänen on pakko vastata, hyvä kysymys on esim. Kuka olet ja miksi olet täällä?
Noh on minullakin kokemuksia. Meditoidessa meinasi kerran peitto lähteä päältä, tuntui siltä kun joku olisi vetänyt sitä. Keskeytin meditoinnin siltä kertaa kun säikähdin niin paljon. Yleensä Meditoidessa henkikohtaamiset ovat rauhoittavia, näen paljon kasvoja, silmiä ja värejä, joskus selkeitä näkyjä. Tärkeintähän olisi muistaa, että pelkoa ei ole, se on harhaa.
Näen meidän kellarissa henkiä, pyydän poistumaan ja poistuvatkin onneksi. Myös siskoni ja äitini näkee ja kuulee, itse vielä harjoittelen ennemminkin. Sisko ja äiti putsaavat paikkoja, hirveästi vanhoja kirouksia ja eksyneitä henkiä täällä päin.
Facebookissa on onneksi omat ryhmät meille henkisille, siellä ei ateistit tule "säälimään"
Eräs päivä tulin makkariin
.Näin mustan hahmon polvillaan sänkymme edessä.Hahmo selasi puhelintani joka oli laturissa. Sit se vaan häipyi. Kurkistin sänkymme alle mut ei siel ketään ollut.
Vierailija kirjoitti:
Eräs päivä tulin makkariin
.Näin mustan hahmon polvillaan sänkymme edessä.Hahmo selasi puhelintani joka oli laturissa. Sit se vaan häipyi. Kurkistin sänkymme alle mut ei siel ketään ollut.
Jaksaako henkiä kiinnostaa joku älypuhelin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs päivä tulin makkariin
.Näin mustan hahmon polvillaan sänkymme edessä.Hahmo selasi puhelintani joka oli laturissa. Sit se vaan häipyi. Kurkistin sänkymme alle mut ei siel ketään ollut.Jaksaako henkiä kiinnostaa joku älypuhelin?
Toisaalta öisin lasten pattereilla käyvät lelut alkavat metelöidä itsestään,ja olen aistinut lapsen hengen läsnäolon.... joten kai hengilläkin on kiinnostusta elektroniikkaan ym.
Milloin meinasit vaihtaa kalsarit?