Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3733)
Jos Jumala on - kuten uskovaiset väittävät - Rakkaus eikä sadistinen tuomari tai kostaja, Hän ottaa sietämättömässä tilanteessa henkensä riistäneen luokseen ja antaa viimein levon ja rauhan.
On lupa erehtyä ja tulla kannatelluksi siitä huolimatta. Käsittääkseni sitä sanotaan armoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutamia vuosia sitten, ja tämä on siis ainoa kokemani selittämätön tilanne, olin äitini luona yövieraana hänen vanhassa omakotitalossaan. Nukuin yläkerrassa, äiti alhaalla. Olin juuri mennyt maaten, mutta yövalo paloi yhä, en ollut unessa. Kuulin, kuinka rappusissa, jotka siis narisivat kovin astuessa, alkoi kuulua hitaita yksittäisiä narahduksia. Ihmettelin, mitä asiaa äidillä vielä on ja huusin sängystä "niin?" tms. Ei vastausta, hetken hiljaisuus ja taas pari voimistuvaa narahduksia. "äiti?!" huusin kovempaa ja taas hiljaisuus. Säikähdin ja jäin odottamaan, jos kuuluisi "outo" narahdus, minkä yksi rappusista pitää noustessa, kun on pahemmin notkolla. kuulin sen ja säikähdin niin kovin, että oikeasti pelästyin että joku on tunkeutunut meille kotiin, koska äiti on muutenkin niin huonokuntoinen, ettei lähde nousemaan vaan huutaa rappujen juurelta. Jonkin aikaa oli hiljaista ja päätin, että syöksyn alas ja niin tein. Äiti nukkui alhaalla ja herätin hänet ja kerroin kuulemastani, eikä hän uskonut, kunnes kuulimme yläkerrasta minun nukkumahuoneesta askelten narinaa, joka siis kuuluu kun siellä kävellään hyvin voimakkaana. Aivan meidän yläpuolella lankut antoivat periksi ja aivan 100% siellä joku käveli. Äiti pelästyi niin kovin että lähdettiin yön selkään ulos ja äiti meni naapurin miehelle kertomaan että meillä on joku. Mies naureskellen tuli sitten tarkastamaan paikat eikä missään ketään. Itse seisoin pihallamme tuon ajan kauempana tapittamassa, jos joku olisi putkahtanut ulos, mutta ei, ainoasta ulokäynnistä ei tullut ketään ulos. Talo tyhjä. Juttu on myöhemmin mietityttänyt, koska en usko yliluonnollisia, muuten kertakaikkiaan osaa selittää.
Itsekin olen yöllä kuunnellut narahduksia ihan kauhuissani. Olin siis yksin yötä mökissä. Olin nukkunut siellä jo pari yötä ja kuluva yö olisi viimeinen. Nukkumaan mennessä kuulin mökin tuvasta päin narahduksia, mutta ajattelin, että vanha puinen talo vain elää. No narahdukset jatkuivat enkä pystynyt nukahtamaan. Jossain vaiheessa olin jo varma, että mökissä on joku muukin. Raahasin makuuhuoneen vaatekaapin huoneen oven eteen, menin takaisin sänkyyn ja mietin, mitä tekisin, jos joku yrittäisi avata oven. Tässä vaiheessa olin jo ihan kauhuissani ja narahtelut muualta mökistä jatkuivat. Nukuin koiranunta ja olin koko yön aivan peloissani. Aamu tuli viimein. Narahduksia ei enää kuulunut ja uskaltauduin ulos huoneestani tekemään aamupalaa. Aiempina öinä en ollut huomannut narahtelua enkä enää sen jälkeen päivällä niitä kuullut, vaikka olinkin edelleen säikkynä. Olin helpottunut, ettei tarvinnut jäädä sinne enää seuraavaksi yöksi, vaikka mielikuvitus taatusti tekikin tepposet ja olin todella koko ajan yksin siinä mökissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Parikymppisenä kävin katsomassa silloisen poikakaverin kanssa, poikakaverin mieliksi elokuvateatterissa kauhuleffan Ring. Inhoan kauhuleffoja, ja minulla on vilkas mielikuvitus. Uskoin kuitenkin poikakaverin tuleva yöksi muttei sitten tullutkaan. Kotona pelailin hermostuneena matopeliä kännykällä kun ovikello soi, oli yö ja rappukäytävän ovi oli lukossa. Menin katsomaan enkä nähnyt ovensilmästä ketään, mutta sitten alkoi hidas raapimaääni kun joku tai jokin raapi oveani alhaalta ylös. Juoksin paniikissa vessaan lukkojen taakse.
Tulee mieleen, että olisikohan poikkiksen mielestä ollut hirveän hilpeä jekku pelotella tyttöystävää kauhuleffan jälkeen...
Miten osuinkin lukemaan tätä ketjua juuri nyt kun tarinaani on kommentoitu!b :O ei, en usko sen olleen tämä poikakaveri sillä asui kaupungin toisella suunnalla ja oli menossa aamuviiteen töihin, ei olisi uhrannut nukkuma-aikaa pelotteluuni. Ja muutenkin oli tasapainoinen tapaus, ei mikään hullu.
Toisena käy mielessä joku poikaystävän kaveri, jolle poikaystävä maininnut teidän käyneen juuri kauhuleffassa.
Asuin isomman osan lapsuuttani/nuoruuttani ( 10vuotiaasta 17vuotiaaksi) omakotitalossa jossa kellarissa oli saunatilat ja talon toinen vessa. Pidin talosta muuten mutta kellarissa oli mielestäni jotenkin "paha" tunnelma enkä mielelläni ollut siellä yksin. Ylä-asteen alussa aloin kärsiä vatsavaivoista joiden takia jouduin juoksemaan alituiseen vessassa istunnolla kun vatsaa kouristi ja varpusparvi lensi. Välillä heräsin ryntäämään vessaan yölläkin. Huoneeni vieressä oli vessa , mutta eräänä päivänä se meni epäkuntoon ja yöllä sitten heräsin kun vatsa mölysi ja suolta kouristi. Kivusta kaksinkerroin taapersin käytävään ja tajusin samassa että minun oli mentävä kellariin. Kellarin vessaan. Yksin. Yöllä. Juoksin alas ympärilleni vilkuilematta ja lukitsin oven tai siis suljin hakasen, eihän siinä kunnon lukkoa ollut. Ja siinä kärvistellessä tajusin että käytävän valo oli alkanut vilkkua kuin missäkin kliseisessä kauhuleffassa, ovi ei ollut kovin tiivis ja välkkyminen näkyi alta sekä sivusta. En peffa tulessa jaksanut paljon kiinnostua vaan ajattelin, että lamppu vain vetelee viimeisiään, no big deal. Kunnes sitten kuulin miten joku oven takana sanoi "kuuma peruna suussa " hyvin hitaasti " Eveliiiinaa " (nimi vaihdettu) . Olisin pysynyt vessassa varmaan koko loppuyön ellei äiti olisi tullut koputtelemaan oveen pissahätineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä rajakokemus.
Tästä olisi kiinnostavaa kuulla lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on jotkut nähnyt enneunia. Minulla on ennehajuja! Pari päivää sitten haistoin keittiössä hiivamaisen hajun ja ihmettelin mistä se tulee, ei kai minusta. Ei ollut minusta eikä syy selvinnyt.
Eilen leivoin pullaa ja illalla likoamassa olleita leipomisvälineitä tiskatessa haju tuli taas ja oli sama kuin päiviä edeltävä mysteerihaju. Tosi randomia.
Ystäväni kuoli ja 3 päivää myöhemmin hän tuli unessa halaamaan minua. Pidin hänestä kiinni ja itkien pyysin ettei hän lähtisi. Ystäväni irroitti minut lempeästi ja sanoi että pitää käydä vielä muitakin moikkaamassa.
Toinen kaverimme kertoi minulle myöhemmin nähneensä samanlaisen unen. Kuollut ystävämme oli käynyt häntäkin halaamassa.
Sen koommin emme ole hänestä unta nähneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jotkut nähnyt enneunia. Minulla on ennehajuja! Pari päivää sitten haistoin keittiössä hiivamaisen hajun ja ihmettelin mistä se tulee, ei kai minusta. Ei ollut minusta eikä syy selvinnyt.
Eilen leivoin pullaa ja illalla likoamassa olleita leipomisvälineitä tiskatessa haju tuli taas ja oli sama kuin päiviä edeltävä mysteerihaju. Tosi randomia.
Todnäk haistat naapurikeittiön tuoksut. Yhdessä asunnossa keittiössäni tuoksui voimakkaastikin naapurin laittamat ruoat.
Enne haju: Haistoin tosi voimakkaan hajuisen kananmuna pierun,asun yksin enkä ollut pieraissut ja sit seuraavana päivänä pieraisin ja OMG SE HAIS IHAN TOLLE KANANMUNALLE SIIS MIKÄ YLILUONNOLLINEN ENNEHAJU
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jotkut nähnyt enneunia. Minulla on ennehajuja! Pari päivää sitten haistoin keittiössä hiivamaisen hajun ja ihmettelin mistä se tulee, ei kai minusta. Ei ollut minusta eikä syy selvinnyt.
Eilen leivoin pullaa ja illalla likoamassa olleita leipomisvälineitä tiskatessa haju tuli taas ja oli sama kuin päiviä edeltävä mysteerihaju. Tosi randomia.Todnäk haistat naapurikeittiön tuoksut. Yhdessä asunnossa keittiössäni tuoksui voimakkaastikin naapurin laittamat ruoat.
Miinustajalle, kaikkea ei voi pitää yliluonnollisena vaikka erikoista mielestään olisikin.
Keittiöissä tuoksuu usein erilaiset ruoka-aineet, enkä pidä yliluonnollisena sitä, että haistaa keittiössä hiivan ja parin päivän päästä leipoo pullaa.
Se tuoksu btw voi tuoda jo alitajuisen ajatuksen, että voisipa tosiaan leipoa pullaa.
Tässä on aika yliluonnollinen kanava:
Nää kaikki on siis striimattu livenä.
On todella hyvin tehty jos on feikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole k ä y n y t mitään mutta tapahtunut on.
Vierailija kirjoitti:
Olin yövuorossa työssä, jossa joutui isossa rakennuskompleksissa olemaan yksin.
Kaverit olivat sanoneet, että käytävältä kuuluu aina yöllä askeleita.
Eka työvuoroni tuli ja kyllä: askeleet alkoivat kuulua.
Menin käytävään ja huusin kovalla äänellä, että painu helvettiin sieltä kävelemästä.
Ääni loppui.
En heti kertonut muille jutusta, mutta muutaman yön jälkeen kaverit sanoivat, ettei sitä kävelyä ole enää kuulunut.
Jos kummituksia näkee, pitäisi kuulemma juuri sanoa vahvasti, että sinulla ei ole lupa olla täällä. Kannattaa myös kuvitella valkoista valoa hohtava 'suojakupla' itsenne ympärille. Ja pitää myös muistaa, että yleensä niiden tarkoitus ei ole vahingoittaa sinua ja ne katoavat itsestään viimeistään 15 sekuntin päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei tämä ketju ole tarkoitettu uskiksille, pitäkööt vaan omat demoniketjunsa.
Aiheeseen: huuliharppu soi keskellä tupaa. Paitsi ettei talossa ollut huuliharppua enkä sellaista olisi osannut soittakaan, seuraavaan naapuriin oli pari km ja koirakin kuuli äänen. Ja koira olisi varmasti kertonut , jos pihalla olisi joku soitellut, se ilmaisi kaikki vieraat todella ärhäkästi, oltiin kotona kahden koiran kanssa.
Soi hetken, ja sitten loppui. Jonkinlainen kaiku tai jäännösenergia, ei mikään demoni.
Minä olen kuullut myös kerran kotona sellaista kirkasta, selkeää kellon helinää joka soi olohuoneessa "ilmassa". Ei ollut mitään äänen aiheuttajaa. Siitä tuli tosi iloinen ja rauhallinen fiilis.
Onpa jännä! Mä kuulin tällasta lapsena (ehkä jossain välillä 5-8-vuotiaana) kerran, kellon tai kanteleen tai jonkun sellaisen helinää. Jälkeenpäin ajatellut, että varmaan vain kuvittelin, mutta kyllä muistan silloin aidosti hämmästyneeni.
Minäkin olen kuullut kellojen kilinää lapsena, siis sellaista jota kuuluu kun tonttulakin tiukua helisyttää. Minulla tämä tapaus sattui lähellä joulua, joten melkein uskoin, että kyseessä on tonttu. Sattui illalla omassa huoneessa, kuului ja loppui itsestään.
Minäkin kuulin helinän joulun alla. Olen tuo eka joka kuuli sen olohuoneessa. Olin kyllä jo aikuinen, silloin oli iltapäivä.
Ihan tylsimys olo, kun en ole koskaan kokenut mitään yliluonnollista.
Kerran pyyhin pyllyn kakan jälkeen mutta paperiin ei jäänyt yhtään kakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vessa on makkarimme seinän takana ja yhtenä iltana kuulin miten joku pyörittää paperirullaa seinää vasten, herättelin miestäni joka ei jaksanut kiinnostua. Lapsemme oli tuolloin vielä ihan vauva eikä meillä ollut yövieraita. Kuuntelin ääntä varmaa 20 min ja mietin että nyt jos tulee pissahätä pissaan mielummin housuun.
Hiiri?
Alue: Aihe vapaa
Onko "uskis" muka joku haukkumasana, se on vaan lyhennys uskovaisesta. Toki jos olisivat syrjitty vähemmistö saisivat sen varmaan tabulistalle.