Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Tapailin  miestä joka asui jonkun sukulaisen talossa vuokralla. Talo oli karmiva.  Miehen kuorsatessa katselin ihmisen näköistä  varjoa seinällä sängyn päädyssä ja mietin mistä se oikein heijastuu. Suihkussa ollessa kuulin nimeäni huudettavan mutta mies ei ollut sanonut mitään. Vessan ovi lukkiutui itsekseen.

Näitäkin pahempi oli kuitenkin olohuone  jossa kuulin koirien läähätystä ja tunsin kylmyyttä, aloin nopeasti yhdistää tuntemukset nurkassa seisovaan hyllyyn  jossa olivat miehen molempien koirien tuhka-uurnat ja kaulapannat.  

Sain kerran pillua kauniilta naiselta. Ei ole sen jälkeen toistunut joten kyseessä oli yliluonnollinen kokemus.

Sain kerran pillua kauniilta naiselta. Ei ole sen jälkeen toistunut joten kyseessä oli yliluonnollinen kokemus.

Mentiin kauppaan vaimon kanssa.Jäin autoon odottaa.Vaimo ei ollut

kuin viisi minuuttia kaupassa.Maagista.

Tämä ei varmaan ole yliluonnollista, mutta vähän hassu kokemus tänään. Olin pitkällä kävelylenkillä (3 h) ja kävelin uutta reittiä omakotitaloalueella. Oli jo melko hämärää, ja ihailin pihojen koristevalaistuksia, runsaan kevyen lumen kanssa pensaiden ja pienten puiden oksilla. Edessäni oli kohtisuorassa tie ja se varrella keltainen puutalo, jonka ikkunoista näin suoraan olohuoneeseen; en kehtaa paljon tuijotella ihmisten koteihin, mutta en voinut olla tuijottamatta kahta taulua, joissa oli niin tuttu kuva: molemmissa tauluissa (lyijykynätyö?) oli sikiöasennossa oleva lapsi. Sikiö tai vastasyntynyt. Juuri sellainen, kuin olin vasta nähnyt! Missä? Unessani, jossa katselin erilaisia huokoisesta vaaleanbeigen värisestä kivestä seinämään kaiverrettuja, eri-ikäisiä ihmisen alkioita, sikiöitä ja vauvoja. He olivat eri asennoissa, syvennyksessä joka seinämään oli koverrettu. Osalla oli napanuora, jopa osa istukkaa mukana. Alkiot kuulsivat oudosti valoa, he olivat hieman hyytelömäisiä, vaikka kaikki ihmisenalut olivat samasta materiaalista. Veistokset olivat hyvin vanhoja. Vanhimmat lapsista eivät olleet täydellisen realistisia, vaan saman näköisiä, kuin taulujen vauvat. Juuri samalla tavalla "erilaisia". Sitten katsoin vielä kolmatta, suurempaa taulua. Sekin oli mustavalkoinen. Siinä oli kai "nainen", jolla oli mustat leukaan asti ulottuvat sotkuiset hiukset ja hattu päässä. Hänellä oli luurangon kasvot, silmien tilalla ei ollut aukkoja vaan silmät. Sellaista en muista unessani, ja hyvä niin... JOS olisin muistanut, olisin pitänyt jo "yliluonnollisena!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui tässä ihan äskettäin. Viestittelin mukavan ihmisen kanssa reilun viikon verran ja hän vaikutti erittäin mukavalta ja kuvassakin oli ok. Eräänä yönä näin unen, jossa hän tökkäsi minua piikillä käsivarteen, no ihmettelin tämmöistä unta. Viestittely jatkui ja alkoi muuttua viesteissään jotenkin oudoksi esim, syyllisti minua siitä, kun en hänelle joka päivä viestitellyt ja muita epäjohdonnaisuuksia, myöhemmin koko ihmisestä tuli vähän creepy olo ja toivotin hänelle hyvät jatkot.

Tämä kuulostaa ihan omalta tapahtuneelta, mutta takavuosina kaveerasin tyypin kanssa jolla narsistinen persoonallisuushäiriö ja viimeinen niitti olikin kun houkutteli minut kotikaupunkiinsa 300 kilometrin päähän kun piti olla suosikkibändimme salakeikka siellä, mutta eipä ollut ja hän vaan, että nyt lähdet vetään siitä, että menit hölmö pahemman kerran lankaan ja jo alla oli ollut reippaastikin sitä uhkaavaa käytöstä hänen puolelta. Hän kuitenkin oli aluksi nettituttavuus joka vaikutti hyvin sympaattiselta ja herttaiselta tapaukselta. Lopulta kun sovittiin, että nähdään jollain keikalla ja ennen ekoja kohtaamisia näinkin unen jossa hän tuli keikalla vastaan ja ystävällisesti koitin jututtaa, mutta hän kävi kurkkuun kiinni ja alkoi kunnolla kuristamaan ja heräsinkin ihan henkeä haukkoen. Ehkä yritti alitajunta jo jotain varoittaa.  

Narsismin kanssa tuolla ei nyt ole mitään tekemistä. Tarkistappa diagnoosi uudestaan.

Sisareni valvoi veljeni kanssa äitini kuolinvuoteen vierellä ja asuin itse kauempana ja katsoin televisiota. Yks kaks televisio pimeni täysin.

Nousin sohvalta, jossa lojuin ja menin tutkimaan miksi tv sammui. Ei ollut sähkökatkosta asunnossa/ talossa, ei löytynyt mitään muutakaan syytä miksi tv sammui. Laitoin television päälle kaukosäätimestä uudelleen.

Meni hieman aikaa ja sisareni soitti ja kertoi, että äitimme nukkui pois ja veti viimeisen henkäyksen. Mihin aikaan, kysyin? Kello oli juuri se aika jolloin tv sammui kotonani. Ihmeellistä. Muistamme sen aina ja äitini oli aikamoinen ennustaja ja näkijä monissa asioissa. Niitä en tässä avaa. Myös minä olen nähnyt ennalta monia asioita ja näen ns " etiäisiä" kuten äitinikin.

Näin sellaisen "heijastuksen" metrossa, (jotkut varmaan tietävät sen kohdan metrotunnelliosuudella jossa aikajanat kohtaavat, ja voi nähdä tulevaisuuteen jos on tarkkana) "Heijastus" oli seuraava,  aivan lähitulevaisuudessa  auringosta irtoaa plasmaklöntti, joka osuu maapalloon.

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuorempana oli kausi, jolloin nimenomaan yhden kaverin kanssa kävi kummia. Ei niinkään kun oltiin yksin liikkeellä, mutta yhdessä ollessa mm. tietsikat hajosi, kun tultiin paikalle. Useaan kertaan kauppojen kassakoneet lakkasi toimimasta, samoin likuportaat monasti pysähtyi kun oltiin astumassa kyytiin. Kaikkein omituisinta oli, kun syrjätiellä katulamput sammuivat samaa tahtia, kun tultiin kohdalle. Taakse katsoessa se edellinen sitten syttyi samaan aikaan kun se meidän kohdalla oleva yksistään sammui. Enempi tuo kyllä nauratti, kuin hirvitti.

Pauli effect 🤣

"The Pauli effect or Pauli's device corollary is the supposed tendency of technical equipment to encounter critical failure in the presence of certain people. The term was coined after mysterious anecdotal stories involving Austrian theoretical physicist Wolfgang Pauli, describing numerous instances in which demonstrations involving equipment suffered technical problems only when he was present."

"For fear of the Pauli effect, experimental physicist Otto Stern banned Pauli from his laboratory located in Hamburg despite their friendship."

"An incident occurred in the physics laboratory at the University of Göttingen. An expensive measuring device, for no apparent reason, suddenly stopped working, although Pauli was in fact absent. James Franck, the director of the institute, reported the incident to his colleague Pauli in Zürich with the humorous remark that at least this time Pauli was innocent. However, it turned out that Pauli had been on a railway journey to Zürich and had switched trains in the Göttingen rail station at about the time of the failure. The incident is reported in George Gamow's book Thirty Years That Shook Physics, where it is also claimed the more talented the theoretical physicist, the stronger the effect."

Wikipedia

Vierailija kirjoitti:

Unihalvaukset on aika kuumottavia. Muutaman kerran olen kokenut. Olin just nukahtamassa mahallani ja tunsin kuinka joku aika pieni mutta raskas otus hyppäsi selän päälle, enkä pystynyt liikkumaan enkä tekemään mitään ja se "otus" takoi nyrkeillä selkää ja painoi mua alaspäin. Sitten havahduin ja mitään ei ollut missään. Hirveä kauhun tunne siinä hetkessä. Vaikka se onkin mielikuvituksen tuotetta niin se tuntuu tosi aidolta siinä hetkessä.  Joskus tuntunut ja kuulunut selvästi että asunnossa on ollut joku pahantahtoinen henkilö, mutta en ole voinut liikkua ja katsoa onko siellä mitään, ja sitten kun havahtuu niin että voi liikkua,  niin mitään ei tietenkään ole missään.

Tämä sama ilmiöhän on todettu sielun irtautumiskokemuksissa, jossa "alemman" tason henget tulevat häiriköimään ja yrittämään elämän langan katkaisua, joka siis yhdistää sielusi ja ruumiisi kun olet vielä elävien kirjoissa...

Vierailija kirjoitti:

Näen enne unia ja osa niistä on toteutunut osa ei siksi että herään unesta enkä halua katsoa sitä loppuun. Kävin hyvästelemässä äidin äidin ja kahden tunnin päästä äitini soittaa että mummo on nukkunut pois. En raaskinut kertoa hänelle että kävin jo hyvästelemässä hänet. Mummo käänsi katseensa minuun päin yksi kyynel vierähti poskelle ja purista kättäni joka hetken päästä raukesi hän oli poissa. Aamulla oli kiire hänen luokseen ja sanoin puolisolle että nyt käydään kohta on myöhäistä ja niin kävi. Myös olen nähnyt puolison kolarin ja työtapaturman joista hän selvisi. Minulla on voimakas ns. etiäinen sekä tunnen voimakkaan tunteen jos määrätty ihminen tulee käymään yleensä olen jo keittänyt kahvinkin valmiiksi ja näitä on telepatiaa jolla vaiston kun he ovat tulossa tai puhuvat minusta. Tuonpuoleiseen unia olen nähnyt ja ketkä ovat lähteneet myös käyn keskusteluja jo ajasta lähteneitä. Määrätyt asiat ei saa ylittää unessa muuten se ei tapahdu ja uni jää kesken. Kun olen nähnyt unta jostain kuljen sen asian läpi muutaman kerran, mutta nyt iän myötä herään unesta enkä halua katsoa loppuun. Onneksi ei pahoja unia ole nyt ollut usein ja ihmisillä läheisilleni on tällä hetkellä kaikki hyvin 🙏. Yksi suru uutinen kyllä saapuu marraskuussa, muuten rauhallista. Monelle nämä ovat utopiaa eivätkä usko ja ihmiset eivät puhu että näkevät unissa asioita mitkä tapahtuu, mutta näin se vaan on. Jokin merkitys näillä on ketkä ovat saaneet näitä kykyjä. Minä uskon että jokin sanoma on ja minulle annettu tämä kyky. Onneksi ei aina muuten olisi raskasta.

Minäkin näen enneunia välillä milloin mistäkin. Nyt uudempana juttuna olen nähnyt ihan valveillakin lyhyitä kuvan pätkiä/lyhyitä hetkiä. En edes itse tiedä vielä varmuudella mitä ne kaikki merkitsee. Koen että ne näytetään minulle. Mutta yksi näky toteutui jo. Uskon että hyvin monillakin olisi "kykyjä" tai onkin, jos niitä ei suljettaisi pois ja pidettäisi huuhaana jne. Toiset toki aistivat herkemmin asioita kuin toiset. Ja tähänkin varmaan liittyy mistä tänne ylipäätänsä kukakin meistä on tullut. Tähänkin on monia näkökulmia. Se on vaan jännä että mitä pieni ihminen ei pysty selittämään järkeenkäyväksi omalle päälleen niin sitä ei sitten joidenkin mielestä ole olemassa. :D

Aika huvittavaa oikeastaan, että joku joka kokee maailman ja kaiken mitä omalla pienellä näkökyvyllään aistii, sen on oltava ainoastaan olemassa. Mitään muuta ei ole, kuin hänen suppea näkemyksensä. Tottakai hänellä on oikeus ajatella ja elää oman käsityksensä sisällä, ei voidakaan olettaa että kaikki ymmärtäisivät tai edes haluaisivat ymmärtää muita näkökantoja. Vähän kuin tälläinen henkilö olisi esim. jokin eläin joka näkisi maailman ilman värejä ja toinen laji siinä sitten sanoo että hän näkee vaikka kuinka monta väriä. Ensimmäinen väittää että hullu olet, ei pidä paikkaansa. Toinen kohauttaa olkiaan ja jatkaa elämäänsä tyytyväisenä naurahdellen. :)

Yliluonnollinen sananakin tuntuu vähän harhaanjohtavalta mielestäni.. jotkut puhuvat yliaistillisista kokemuksista myös. Tiedä nyt onko sekään juuri se sana mitä käyttäisin. Toisaalta jos aistikyvyt laajenevat ja kehittyvät "perustasolta" eteenpäin niin ehkä. Monelle nämä asiat ovat vaan luonnollisia kuten minulle.

Näin enneunia joskus nuorempana. Ne loppui, kun päätin, että en halua nähdä niitä enää. Yhtäkään tapahtumaa en voinut estää tapahtumasta, ja siksi en halunnut nähdä niitä enää. Toivottavasti pysyvät poissa.

Vierailija kirjoitti:

Koirani oli kova kuorsaamaan.Nukkui jalkopäässäni. Sen kuoltua kuulin kuorsausta monena yönä. Varmaan unta mutta oli niin todellista, että joskus varovasti tönäisin, että lopettaa kuorsaamisen.

Kissamme kuoltua, kuulin toisena yönä kuolemastaan saman äänen, mikä kuului kisumme juostessa portaat alas. Myös äskettäin laittaessani ruokaa hellan ääressä, kuului takaani sama nopea kipakka raapimaääni, mitä kissa teki terassin oven kaihtimeen, kun halusi ulos tai oli erityisen turhautunut kärkkymään ulos. Kroppani meni aivan kananlihalle ja sävähdin säikähdyksestä. Myös pari kertaa on kuulunut kuin tuhahdus, joka meidän hieman allergisen kissan hengityksestä nukkuessaan on kuulunut. Uskon että nämä ovat jotain alitajuntaan jääneitä vuosia muistiin kerääntyneitä ääniä. Kissa oli erityisen rakas ja pitkäikäisin kissoistamme, siitä suuri kaipaus joka tuottaa sitten näitä muistin ääniä. Tai näin luulen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani oli kova kuorsaamaan.Nukkui jalkopäässäni. Sen kuoltua kuulin kuorsausta monena yönä. Varmaan unta mutta oli niin todellista, että joskus varovasti tönäisin, että lopettaa kuorsaamisen.

Kissamme kuoltua, kuulin toisena yönä kuolemastaan saman äänen, mikä kuului kisumme juostessa portaat alas. Myös äskettäin laittaessani ruokaa hellan ääressä, kuului takaani sama nopea kipakka raapimaääni, mitä kissa teki terassin oven kaihtimeen, kun halusi ulos tai oli erityisen turhautunut kärkkymään ulos. Kroppani meni aivan kananlihalle ja sävähdin säikähdyksestä. Myös pari kertaa on kuulunut kuin tuhahdus, joka meidän hieman allergisen kissan hengityksestä nukkuessaan on kuulunut. Uskon että nämä ovat jotain alitajuntaan jääneitä vuosia muistiin kerääntyneitä ääniä. Kissa oli erityisen rakas ja pitkäikäisin kissoistamme, siitä suuri kaipaus joka tuottaa sitten näitä muistin ääniä. Tai näin luulen.

Jännä juttu nuo äänet. Itselläni oli sama kokemus kun olin varhaisteini. Rakas lemmikkikani piti lopettaa ja kuulin sen jälkeen yöllä huoneessani sen ääniä. Rapistelua häkissä ja syöntiääntä. En muista kuinka kauan nuo äänet kesti, kenellekään en puhunut niistä. Ne ei pelottaneet yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuorempana oli kausi, jolloin nimenomaan yhden kaverin kanssa kävi kummia. Ei niinkään kun oltiin yksin liikkeellä, mutta yhdessä ollessa mm. tietsikat hajosi, kun tultiin paikalle. Useaan kertaan kauppojen kassakoneet lakkasi toimimasta, samoin likuportaat monasti pysähtyi kun oltiin astumassa kyytiin. Kaikkein omituisinta oli, kun syrjätiellä katulamput sammuivat samaa tahtia, kun tultiin kohdalle. Taakse katsoessa se edellinen sitten syttyi samaan aikaan kun se meidän kohdalla oleva yksistään sammui. Enempi tuo kyllä nauratti, kuin hirvitti.

Pauli effect 🤣

"The Pauli effect or Pauli's device corollary is the supposed tendency of technical equipment to encounter critical failure in the presence of certain people. The term was coined after mysterious anecdotal stories involving Austrian theoretical physicist Wolfgang Pauli, describing numerous instances in which demonstrations involving equipment suffered technical problems only when he was present."

"For fear of the Pauli effect, experimental physicist Otto Stern banned Pauli from his laboratory located in Hamburg despite their friendship."

"An incident occurred in the physics laboratory at the University of Göttingen. An expensive measuring device, for no apparent reason, suddenly stopped working, although Pauli was in fact absent. James Franck, the director of the institute, reported the incident to his colleague Pauli in Zürich with the humorous remark that at least this time Pauli was innocent. However, it turned out that Pauli had been on a railway journey to Zürich and had switched trains in the Göttingen rail station at about the time of the failure. The incident is reported in George Gamow's book Thirty Years That Shook Physics, where it is also claimed the more talented the theoretical physicist, the stronger the effect."

Wikipedia

OK, mulla on sitten tämä Pauliefekti-kyky, koska aina, kun aloitan vaikka uudessa työpaikassa, niin juuri minun tietokoneeni ei toimi, ohjelma kaatuu, kännykkä sakkaa ja printteri pätkii. Vaikka teen kuten käsketään, niin ongelmaa pukkaa.

Mies onkin sanonut kotona, että olen sähkölaitteiden anti-Midas.

Vierailija kirjoitti:

Oli lokakuu 2021. Olin kävellen tutkimassa syrjäteitä ja erästä kartasta bongaamaani muinaisjäännökseksi merkittyä paikkaa.

Oltuani siellä aikani lähdin samaa reittiä paluumatkalle, kohti paikkaa johon jätin autoni.

Alue oli metsäteiden sokkelo jossa oli useampi 3 tien risteys ja pari 4 tien risteystä.

Alkoi hämärtää ja hengitys höyrysi ilmassa.

Kännykästä loppui akku vaikka siinä oli ollut 60% aivan hetki aiemmin. Myös älykellosta loppui akku.

Minulla ei ollut niiden lisäksi muuta varusteita kuin vesipullo, koska alunperin aioin käydä vain vähän hölkkäilemässä.

Mutta koska em. paikka oli lähellä, ajattelin että voisin käydä etsimässä sitä.

Taapertaessasi paluumatkalla eteenpäin mieleeni tuli ikäänkuin jonkun sanomana sanat "nyt tulee Erkille vähän kipua" (Erkki ei ole oma nimeni mutta tilalla oli oma nimeni).

Ajattelin tuon omituisen ja tympeän ajatuksen johtuneen väsymyksestä ja haistattelin ajatukselle (ikäänkuin joku olisi sanonut sen).

Hetken kuluttua huomasin että tie ei näytäkään samalta tieltä mitä pitkin tulin.

Jatkoin kävelyä kunnes tajusin että kävelen väärää tietä.

Ajattelin jatkaa vielä eteenpäin, jos pääsisin kuitenkin sitä kautta oikealle tielle.

Tie haarautui kahdeksi ja lähdin oikeanpuoleista pitkin kiiruhtamaan, mutta se teki vain lenkin samalle tielle.

Palasin aiempaan 3 tien risteykseen ja lähdin varmana pitämääni suuntaan.

Puolen tunnin päästä tulevin samaan kohtaan jossa olin ollut aiemmin ja sitten alkoi jo hieman kurkkua kuristaa koska hämärä syveni vauhdilla koska aurinko oli laskenut.

Lähdin risteyksestä hölkkäämään siihen suuntaan joka näytti tutulta ja tulinkin risteykseen jossa olin nyt kolmatta kertaa.

Lähdin tarkoituksella hölkkäämään siihen suuntaan joka oli aiemmin vaikuttanut väärältä ja sitten löysinkin takaisin oikealle tielle.

Autolle palatessani oli tietysti pilkkopimeää.

Mitä yliluonnollista tässä oli? Oikeastaa ei mitään, mutta mikä tiesi että vaikeuksia on tulossa ja ilmoitti sen minulle omituisella tavalla, ennenkuin minä itse tiesin?

Se ei ollut tavallinen aavistus, eikä oma päätelmä, vaan ikäänkuin jonkun sivusta seuranneen toteamus. Johtuiko sen kummallisuus väsymyksestä? Miksi en sitten muulloin tuollaisia ajatuksia huomaa? En ollut erityisen väsynyt.

Se oli metsässä asustava haltia. Ehkä olit ohittanut ns. Kovan paikan, jonka vartijana hän oli. Kolmen tien risteyskin saattaa olla tässä merkittävä asia.

Joka tapauksessa ennen vanhaan haltian vartioimalle paikalle piti jättää pieni lahja (esim. kukka tai marja) eli uhri. Näin kulkija pääsi turvallisesti etenemään. Piti olla kunnioittava. Koska haistattelit hänelle, hän pisti sinut kiertämään vähän pidemmän kautta.

Vierailija kirjoitti:

Oli lokakuu 2021. Olin kävellen tutkimassa syrjäteitä ja erästä kartasta bongaamaani muinaisjäännökseksi merkittyä paikkaa.

Oltuani siellä aikani lähdin samaa reittiä paluumatkalle, kohti paikkaa johon jätin autoni.

Alue oli metsäteiden sokkelo jossa oli useampi 3 tien risteys ja pari 4 tien risteystä.

Alkoi hämärtää ja hengitys höyrysi ilmassa.

Kännykästä loppui akku vaikka siinä oli ollut 60% aivan hetki aiemmin. Myös älykellosta loppui akku.

Minulla ei ollut niiden lisäksi muuta varusteita kuin vesipullo, koska alunperin aioin käydä vain vähän hölkkäilemässä.

Mutta koska em. paikka oli lähellä, ajattelin että voisin käydä etsimässä sitä.

Taapertaessasi paluumatkalla eteenpäin mieleeni tuli ikäänkuin jonkun sanomana sanat "nyt tulee Erkille vähän kipua" (Erkki ei ole oma nimeni mutta tilalla oli oma nimeni).

Ajattelin tuon omituisen ja tympeän ajatuksen johtuneen väsymyksestä ja haistattelin ajatukselle (ikäänkuin joku olisi sanonut sen).

Hetken kuluttua huomasin että tie ei näytäkään samalta tieltä mitä pitkin tulin.

Jatkoin kävelyä kunnes tajusin että kävelen väärää tietä.

Ajattelin jatkaa vielä eteenpäin, jos pääsisin kuitenkin sitä kautta oikealle tielle.

Tie haarautui kahdeksi ja lähdin oikeanpuoleista pitkin kiiruhtamaan, mutta se teki vain lenkin samalle tielle.

Palasin aiempaan 3 tien risteykseen ja lähdin varmana pitämääni suuntaan.

Puolen tunnin päästä tulevin samaan kohtaan jossa olin ollut aiemmin ja sitten alkoi jo hieman kurkkua kuristaa koska hämärä syveni vauhdilla koska aurinko oli laskenut.

Lähdin risteyksestä hölkkäämään siihen suuntaan joka näytti tutulta ja tulinkin risteykseen jossa olin nyt kolmatta kertaa.

Lähdin tarkoituksella hölkkäämään siihen suuntaan joka oli aiemmin vaikuttanut väärältä ja sitten löysinkin takaisin oikealle tielle.

Autolle palatessani oli tietysti pilkkopimeää.

Mitä yliluonnollista tässä oli? Oikeastaa ei mitään, mutta mikä tiesi että vaikeuksia on tulossa ja ilmoitti sen minulle omituisella tavalla, ennenkuin minä itse tiesin?

Se ei ollut tavallinen aavistus, eikä oma päätelmä, vaan ikäänkuin jonkun sivusta seuranneen toteamus. Johtuiko sen kummallisuus väsymyksestä? Miksi en sitten muulloin tuollaisia ajatuksia huomaa? En ollut erityisen väsynyt.

Lähdin myös kerran itse luontopolulle alkuillasta. Jossain vaiheessa merkattu polku loppui ja etenin mutulla välillä navista tarkastaen, että missä päin olen. Yhtäkkiä iski sellainen inhottava, ahdistava tunne keskellä metsää. Käännyin saman tien kannoillani ja mielestäni seurasin omaa reittiäni, mutten millään löytänyt pienelle puusillalle, johon merkitty reitti oli loppunut. Tuli pimeä ja rupesin jo oikeasti pelkäämään kun tuntui, ettei navigaattoristakaan ollut apua. Tuntui, että kiersin tuntikausia metsää. Lopulta silta "ilmestyi" ja juoksin merkattua polkua autolle ja suorinta tietä kotiin.

Parista ottamastani kuvasta päättelin, etten ollut etsinyt paluureittiä kuin korkeintaan 15-20 minuuttia, alkavassa paniikissa kai sitten ajantaju heitti. Eipä tämäkään oikeasti yliluonnollista ollut, mutta ikävä tunne jäi kun tuli se yhtäkkinen huono fiilis keskellä metsää ilman syytä ja sitten en meinannut edes löytää pois. Toiste en ole mennyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli lokakuu 2021. Olin kävellen tutkimassa syrjäteitä ja erästä kartasta bongaamaani muinaisjäännökseksi merkittyä paikkaa.

Oltuani siellä aikani lähdin samaa reittiä paluumatkalle, kohti paikkaa johon jätin autoni.

Alue oli metsäteiden sokkelo jossa oli useampi 3 tien risteys ja pari 4 tien risteystä.

Alkoi hämärtää ja hengitys höyrysi ilmassa.

Kännykästä loppui akku vaikka siinä oli ollut 60% aivan hetki aiemmin. Myös älykellosta loppui akku.

Minulla ei ollut niiden lisäksi muuta varusteita kuin vesipullo, koska alunperin aioin käydä vain vähän hölkkäilemässä.

Mutta koska em. paikka oli lähellä, ajattelin että voisin käydä etsimässä sitä.

Taapertaessasi paluumatkalla eteenpäin mieleeni tuli ikäänkuin jonkun sanomana sanat "nyt tulee Erkille vähän kipua" (Erkki ei ole oma nimeni mutta tilalla oli oma nimeni).

Ajattelin tuon omituisen ja tympeän ajatuksen johtuneen väsymyksestä ja haistattelin ajatukselle (ikäänkuin joku olisi sanonut sen).

Hetken kuluttua huomasin että tie ei näytäkään samalta tieltä mitä pitkin tulin.

Jatkoin kävelyä kunnes tajusin että kävelen väärää tietä.

Ajattelin jatkaa vielä eteenpäin, jos pääsisin kuitenkin sitä kautta oikealle tielle.

Tie haarautui kahdeksi ja lähdin oikeanpuoleista pitkin kiiruhtamaan, mutta se teki vain lenkin samalle tielle.

Palasin aiempaan 3 tien risteykseen ja lähdin varmana pitämääni suuntaan.

Puolen tunnin päästä tulevin samaan kohtaan jossa olin ollut aiemmin ja sitten alkoi jo hieman kurkkua kuristaa koska hämärä syveni vauhdilla koska aurinko oli laskenut.

Lähdin risteyksestä hölkkäämään siihen suuntaan joka näytti tutulta ja tulinkin risteykseen jossa olin nyt kolmatta kertaa.

Lähdin tarkoituksella hölkkäämään siihen suuntaan joka oli aiemmin vaikuttanut väärältä ja sitten löysinkin takaisin oikealle tielle.

Autolle palatessani oli tietysti pilkkopimeää.

Mitä yliluonnollista tässä oli? Oikeastaa ei mitään, mutta mikä tiesi että vaikeuksia on tulossa ja ilmoitti sen minulle omituisella tavalla, ennenkuin minä itse tiesin?

Se ei ollut tavallinen aavistus, eikä oma päätelmä, vaan ikäänkuin jonkun sivusta seuranneen toteamus. Johtuiko sen kummallisuus väsymyksestä? Miksi en sitten muulloin tuollaisia ajatuksia huomaa? En ollut erityisen väsynyt.

Lähdin myös kerran itse luontopolulle alkuillasta. Jossain vaiheessa merkattu polku loppui ja etenin mutulla välillä navista tarkastaen, että missä päin olen. Yhtäkkiä iski sellainen inhottava, ahdistava tunne keskellä metsää. Käännyin saman tien kannoillani ja mielestäni seurasin omaa reittiäni, mutten millään löytänyt pienelle puusillalle, johon merkitty reitti oli loppunut. Tuli pimeä ja rupesin jo oikeasti pelkäämään kun tuntui, ettei navigaattoristakaan ollut apua. Tuntui, että kiersin tuntikausia metsää. Lopulta silta "ilmestyi" ja juoksin merkattua polkua autolle ja suorinta tietä kotiin.

Parista ottamastani kuvasta päättelin, etten ollut etsinyt paluureittiä kuin korkeintaan 15-20 minuuttia, alkavassa paniikissa kai sitten ajantaju heitti. Eipä tämäkään oikeasti yliluonnollista ollut, mutta ikävä tunne jäi kun tuli se yhtäkkinen huono fiilis keskellä metsää ilman syytä ja sitten en meinannut edes löytää pois. Toiste en ole mennyt!

Olisko ollut metsänpeitto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuorempana oli kausi, jolloin nimenomaan yhden kaverin kanssa kävi kummia. Ei niinkään kun oltiin yksin liikkeellä, mutta yhdessä ollessa mm. tietsikat hajosi, kun tultiin paikalle. Useaan kertaan kauppojen kassakoneet lakkasi toimimasta, samoin likuportaat monasti pysähtyi kun oltiin astumassa kyytiin. Kaikkein omituisinta oli, kun syrjätiellä katulamput sammuivat samaa tahtia, kun tultiin kohdalle. Taakse katsoessa se edellinen sitten syttyi samaan aikaan kun se meidän kohdalla oleva yksistään sammui. Enempi tuo kyllä nauratti, kuin hirvitti.

Pauli effect 🤣

"The Pauli effect or Pauli's device corollary is the supposed tendency of technical equipment to encounter critical failure in the presence of certain people. The term was coined after mysterious anecdotal stories involving Austrian theoretical physicist Wolfgang Pauli, describing numerous instances in which demonstrations involving equipment suffered technical problems only when he was present."

"For fear of the Pauli effect, experimental physicist Otto Stern banned Pauli from his laboratory located in Hamburg despite their friendship."

"An incident occurred in the physics laboratory at the University of Göttingen. An expensive measuring device, for no apparent reason, suddenly stopped working, although Pauli was in fact absent. James Franck, the director of the institute, reported the incident to his colleague Pauli in Zürich with the humorous remark that at least this time Pauli was innocent. However, it turned out that Pauli had been on a railway journey to Zürich and had switched trains in the Göttingen rail station at about the time of the failure. The incident is reported in George Gamow's book Thirty Years That Shook Physics, where it is also claimed the more talented the theoretical physicist, the stronger the effect."

Wikipedia

OK, mulla on sitten tämä Pauliefekti-kyky, koska aina, kun aloitan vaikka uudessa työpaikassa, niin juuri minun tietokoneeni ei toimi, ohjelma kaatuu, kännykkä sakkaa ja printteri pätkii. Vaikka teen kuten käsketään, niin ongelmaa pukkaa.

Mies onkin sanonut kotona, että olen sähkölaitteiden anti-Midas.

Huh tuo on poltergeist ilmiö, ettei mikään suju vaan kaikki sakkaa. Olen kokenut

Toivoin juuri, että Marokko voittaa Argentiinan ja niin kävi!