Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Liiankin paljon ns. yliluonnollista; näen toteutuvia enneunia, aavistan tulevia, yleensä ikäviä tapahtumia.  Onneksi joskus jotain positiivistakin. 

Esivanhemmista löytyy kansanparantajia, nykysuvussa pari pappia, paljon lääkäreitä ja hoitajia. 

Tästä ei ole montaakaan viikkoa kun tapahtui, ja ensimmäinen kerta elämässä, kun ajattelin oikeasti kuolevani.

Lyhenneltynä, näin siis painajaista, jossa olin vieraassa talossa minulle vieraiden ihmisten kanssa ja kun yritin lähteä ulos sieltä, niin ovenraosta näin naisen omalla pihallaan, joka huikkasi minulle jotain, että ei tänne ulos kannata tulla, koska jos et ehdi nähdä sitä ennen kuin se näkee sinut, niin saatat pelästyä pahasti. En nyt sanatarkkaan muista miten se meni. Tiesin jo siinä kohtaa pelätä sitä ja löin oven kiinni, enkä mennyt pihalle.

Jäin sitä ovea tuijottamaan ja kohta ovilasin takaa se tuijotti minua, joka oli siis jonkinlainen läpikuultava, hohtava hahmo jolla oli tyhjät, mustat kuopat silmien tilalla.

Suunnilleen siinä kohtaa heräsin unesta. Olin sataprosenttisesti hereillä, mutta silmät kiinni ja kuuntelin mitä kissani tekee. Sitten siinä ajatuksissani mietin, että mikähän se hahmo oli.

Mutta siinäpä kohtaa mulle vastattiin mielessäni, että demoni.

Jotenkin ihan shokissa sanoin mielessäni siihen, että mitä se musta haluaa? Ja mulle vastattiin, että tulla sun kehoon.

Ja sitten tapahtui jotain niin hirveää, että sanat ei riitä kertomaan. Eli mun sydän hakkasi joitakin sekunteja aivan järjettömän kovaa, kunnes ei mitään, en tiedä löikö se enää edes, ja koko vartalo meni täysin puutuneeksi ja halvaantuneeksi. En siis pystynyt liikkuun lainkaan. Mielessä oli vaan, että pitää saada kurkotettua puhelin pöydältä ja soittaa 112, koska nyt mä kuolen. Kuitenkin jotenkin sain itseni jollain lailla hereille tosta tilasta ja sain silmät auki ja noustua sängyllä istumaan. Edelleen koko kropassa voimaton ja puutunut olo.

En sitten tiedä mikä juttu todellisuudessa oli. Olisi ehkä ollut hyvä hakeutua tutkimuksiin, et oliko joku elimellinen syy tälle tapahtumalle. Tuntui että pumppu prakaa. Niin pelottavaa ja kummallista se oli.

Demoneita tai yliluonnollista tulee harvemmin ajateltua, että outo juttu sikälikin.

Pääsin kerran nussimaan oikein kauniin naisen kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut veroehdotukseen tehdyn muutoksen läpi ensimmäisellä kerralla.

Minulle kävi niin että matkavähennykset menivät läpi kun työskentelin yli 100 km pääässä. Kun palkasta sai vähentää jotain 7000 ja maksoin yli 40% veroa niin se oli jo ihan iso summa.

Sellaista yliluonnollista asiaa odotan tapahtuvaksi, että itseään kovinkin nokkelana pitävä etsisi viimein jonkun toisen keskustelupalstan trollaamiselleen.

Huoh.

Ystäväni luona yötä ja hänen vielä nukkuessa keitin aamukahvin keittiössä, kaadoin kuppiin ja kävin vessassa ja kuulin vessaan kun muki tippui pöydältä, ystävä heräsi tuli keittiöön ja kertoi että ennen tässä asunnossa on asunut vanha nainen/kuollut vanhuuteen.

Olen tämän saman kertonut joskus ennenkin, liekö sama vai ei ketju.

Suunnilleen näin...

Kauan, kauan sitten heräsin yöllä pahimpaan painajaiseeni ikinä. Siis pahimpaan, kaikki muut ovat olleet lasten mehuhetkiä siihen verrattuna. Myöhemmin selvisi, että sisareni oli samoilla kellonlyömillä, täsmälleen samana yönä kohdannut sen astisen elämänsä ylivoimaisesti pahimman tragedian, joka muutti hänen elämänsä suuntaa silloin pysyvästi.

Sähkö- ja elektronikka-alalla työni tehneenä tapaan uskoa asioihin, jotka voidaan mitata ja todentaa ja mittaus toistaa teollisesti valmistetuilla, kalibroiduilla mittalaitteilla. Olen siis ääriskeptinen esimerkiksi maasäteilyn ja kaivonkatsomisen jne. suhteen ja horoskooppeja halveksin... Painajaisen ajoittuminen kuitenkin joskus mietityttää, mahdammekos  tässä ihan kaikkea kuitenkaan tietää.

Koin depersonalisaation joskus alakouluikäisenä. Olen odottanut niin paljon että voisin kokea saman vielä uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän saman kertonut joskus ennenkin, liekö sama vai ei ketju.

Suunnilleen näin...

Kauan, kauan sitten heräsin yöllä pahimpaan painajaiseeni ikinä. Siis pahimpaan, kaikki muut ovat olleet lasten mehuhetkiä siihen verrattuna. Myöhemmin selvisi, että sisareni oli samoilla kellonlyömillä, täsmälleen samana yönä kohdannut sen astisen elämänsä ylivoimaisesti pahimman tragedian, joka muutti hänen elämänsä suuntaa silloin pysyvästi.

Sähkö- ja elektronikka-alalla työni tehneenä tapaan uskoa asioihin, jotka voidaan mitata ja todentaa ja mittaus toistaa teollisesti valmistetuilla, kalibroiduilla mittalaitteilla. Olen siis ääriskeptinen esimerkiksi maasäteilyn ja kaivonkatsomisen jne. suhteen ja horoskooppeja halveksin... Painajaisen ajoittuminen kuitenkin joskus mietityttää, mahdammekos  tässä ihan kaikkea kuitenkaan tietää.

Takuulla emme tiedä lähellekään kaikkea, vaikka tieteen avulla pystymmekin selittämään melko pitkälle kaikkeutta, sen toimintaa ja merkitystä. Vaikkapa mieli ja tietoisuus ovat kiehtovia mysteerejä, ja aistimme ylipäänsä ovat erittäin rajalliset. Todennäköisesti on olemassa vielä ulottuvuuksia ja tasoja, joista tietoa voi saada vain epäsuorasti, häivähdyksittäin.

Itse olen alkanut koko ajan kallistua enemmän suuntaan, että kvanttifysiikasta saattaa löytyä moni vastaus ns. yliluonnolliselle. Mitä lähemmäs kvanttimaailmaa on päästy, sitä oudompia ja uskomattomampia ilmiöitä sieltä paljastuu. Mielemme saattavat olla sidoksissa ja kietoutuneina toisiinsa tavoilla, jotka vielä menevät yli ymmärryksen.

Joka tapauksessa mitä ikinä saammekaan tulevaisuudessa ehkä tietää, se on kaikki pohjimmiltaan osa luontoa, todellisuutta. Se, mikä meille tällä hetkellä näyttäytyy paranormaalina, on aina ollut fundamentaalinen osa kosmoksen toimintaa.

Yliluonnollista varastamista kirjoitti:

Joku venäjän juutalainen kopioi pankkikortin tililtä hävisi rahaa. Puhui venäjää.

Miten tiedät hänen kansalaisuutensa. Pyysikö hän pankkikorttiasi vain pikaisesti lainaan ja sinä annoit?

Naapuri oli kuollut ja perin häneltä pienen ja täysin pysähtyneen käkikellon.

Pitelin sitä sylissä, kun mietin, saisiko sen vielä korjattua. Yhtäkkiä se alkoi tikittää.

Kysyin, onko Mari (keksitty naapurin nimi) siellä. Viisarit liikahtivat kolme nykäystä, kuitenkaan jaksamatta siirtyä eteenpäin, tik-tik-tik. Sitten kone taas pysähtyi.

Kysyin, onko hänelle ok että pidän tämän kellon. TAAS kolme nykäystä pysähtyneistä viisareista.

Sanoin, että kiitos ja voi hyvin. Kolme nykähdystä.

Sen jälkeen laskin kellon pöydälle, ja päätin että antaapa olla. En korjauttanut, en havainnut enää inahdustakaan. Kello päätyi komeroon.

Ikimuistoinen, aiemmat uskomukseni haastanut hetki ja kummitustarina jäi kerrottavaksi, kuitenkin.

Yliluonnollista? Suurin kummajainen on ollut, että tyttäreni sai inssiajon viimeinkin läpi

Vierailija kirjoitti:

Yliluonnollista? Suurin kummajainen on ollut, että tyttäreni sai inssiajon viimeinkin läpi

Taitaa suurin kummajainen löytyä muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän saman kertonut joskus ennenkin, liekö sama vai ei ketju.

Suunnilleen näin...

Kauan, kauan sitten heräsin yöllä pahimpaan painajaiseeni ikinä. Siis pahimpaan, kaikki muut ovat olleet lasten mehuhetkiä siihen verrattuna. Myöhemmin selvisi, että sisareni oli samoilla kellonlyömillä, täsmälleen samana yönä kohdannut sen astisen elämänsä ylivoimaisesti pahimman tragedian, joka muutti hänen elämänsä suuntaa silloin pysyvästi.

Sähkö- ja elektronikka-alalla työni tehneenä tapaan uskoa asioihin, jotka voidaan mitata ja todentaa ja mittaus toistaa teollisesti valmistetuilla, kalibroiduilla mittalaitteilla. Olen siis ääriskeptinen esimerkiksi maasäteilyn ja kaivonkatsomisen jne. suhteen ja horoskooppeja halveksin... Painajaisen ajoittuminen kuitenkin joskus mietityttää, mahdammekos  tässä ihan kaikkea kuitenkaan tietää.

Takuulla emme tiedä lähellekään kaikkea, vaikka tieteen avulla pystymmekin selittämään melko pitkälle kaikkeutta, sen toimintaa ja merkitystä. Vaikkapa mieli ja tietoisuus ovat kiehtovia mysteerejä, ja aistimme ylipäänsä ovat erittäin rajalliset. Todennäköisesti on olemassa vielä ulottuvuuksia ja tasoja, joista tietoa voi saada vain epäsuorasti, häivähdyksittäin.

Itse olen alkanut koko ajan kallistua enemmän suuntaan, että kvanttifysiikasta saattaa löytyä moni vastaus ns. yliluonnolliselle. Mitä lähemmäs kvanttimaailmaa on päästy, sitä oudompia ja uskomattomampia ilmiöitä sieltä paljastuu. Mielemme saattavat olla sidoksissa ja kietoutuneina toisiinsa tavoilla, jotka vielä menevät yli ymmärryksen.

Joka tapauksessa mitä ikinä saammekaan tulevaisuudessa ehkä tietää, se on kaikki pohjimmiltaan osa luontoa, todellisuutta. Se, mikä meille tällä hetkellä näyttäytyy paranormaalina, on aina ollut fundamentaalinen osa kosmoksen toimintaa.

Se ei kuitenkaan selitä vielä sitä, miksi jollekin joku tikka on kuollut isä. Se on ihmisen omaa tulkintaa, joka johtuu persoonasta, jota taas muokkaa ihmisen kokemukset. Se täällä kielletään ja se on uskomatonta, miten vahva tarve voi olla pitää kiinni harhaisuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju vahvistaa sen teorian, että useat yliluonnollisiksi tulkitut havainnot ovat ihmisen mielen persoonallinen tuote. Kaikki eivät kokisi samaa havaintoa yliluonnolliseksi. Jos nitisevä keinu sanoo jotakin tai tikka on kuollut isä tai unessa ollut vaalea nainen kohta kuoleva diana, niin kyllä nämä ovat ihan sen ihmisen omia tulkintoja, eikä mitään yliluonnollisia kokemuksia. Nuorilla on usein tällaista, että hakemalla haetaan jotain jännää elämään ja sitten kehitellään vaikka mitä. Sitten se loppuu, kun huomaa, että mitään kauhean jännää ei oikeasti elämässä tapahdu. Se miksi, joillakin sitten jää tässä asiassa ikäänkuin nuoruus päälle, johtuu mielestäni joko syrjäytymisestä, heikoimmin koulutetut uskovat helpommin myös salaliittoteorioihin, tai siitä, että ihmisen todellisuuden taju on jotenkin alentunut jonkun trauman seuraksena. Jos on nähnyt esimerkiksi paljon kuolemaa, pystymättä sitä käsittelemään järkevästi, voi sen seurauksena olla tarve saada yhteyttä näihin kuolleisiin ihmisiin. Silloin ihminen ikäänkuin kieltää totaalisen kuoleman ja sen sijaan, että ymmärtäisi ja hyväksyisi kuoleman lopullisuuden, hakee todisteita siitä, että nämä ihmiset eivät ihan lopulllisesti ole poissa. Ihan julkisuudessakin on esimerkkejä tällaisista tapauksista. Heillä on paljon seuraajia ja ympärille on kehkeytynyt eräänlainen lahko, jossa samoin ajattelevat tukevat toisiaan. Kaikissa uskonnoissa on samoja piirteitä ja kuoleman kieltämistä ja uskoa yliluonnollisiin. Ihan samaan tapaan vahvasti uskovat ylläpitävät sen avulla suojamekanismejaan. Kaikilla on kuitenkin oikeus uskoa. Hyväksyn kaiken enkä halveksu ketään. Kaikki uskominen on samanarvoista ja sillä on ihmiselle jokin funktio. Avasin nyt vain vähän tätä psyykkistä taustaa tässä.

Kiitos vain avauksesta. Pieleen meni!

Tämä on klassinen esimerkki vahvasta torjunnasta, joilla harhaisuutta pidetään yllä. Pelkkä kielto pieleen meni osoittaa, että henkilöllä on tarve kieltää asia. Mitään argumentteja ja vaihtoehtoisia ratkaisuja hänellä ei kuitenkaan ole. Kieltäminen on tärkeintä ja se riittää, koska asian pitemmälle pohtiminen, voisi saada epäilyksen heräämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ihan hereillä ja joku näkymätön koski poskeani. Tuli hyvä olo. Uskon sen olleen enkeli.

Minä koin saman ilmiön äitini hautajaisissa,hänellä oli eläessään tapana taputtaa minua poskelle.

Minulla oli myös kokemus isäni hautajaisissa kirkossa istuessani, kuin joku olisi halannut minua koko ajan. En tiedä oliko enkeli vai isän henki. Sanotaanhan että ihminen olisi henkenä omissa hautajaisissaan. Minulla on muitakin kokemuksia, kuinka juuri kuolleet ottavat yhteyttä tavalla tai toisella. Sitten ne yhteydenpidot kuitenkin loppuvat ja uskon että henki on päässyt valoon. Rukoilen kuoleman kohdatessa sielun puolesta, jotta pääsisi rauhaan ja valoon, parhaaseen paikkaan. Myös lemmikin kohdalla olen rukoillut.

Dissosiaatio tuo on eikä mikään enkeli tai henki. Voi hyvä elämä! Tilanne olis sinulle psyykkisesti hyvin kuormittava.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen pattereilla toimiva tuikkukynttilä ikkunan välissä olevassa kynttilätelineessä. Ajattelin eilen illalla että pitääpä avata se ikkunaruutu että saan sen otettua sieltä ja tsekattua onko vielä patterissa virtaa. En kuitenkaan jaksanut tehdä sitä heti koska se ikkunaruutu on niin suuri ja työläs avata.

No tänään ajattelin sen tehdä ja kun katsoin ikkunaa, ihmettelin että eihän se kynttilä ollutkaan siinä kynttilätelineessä enää. Ajattelin että avasinko muka sittenkin eilen ikkunan? Mutta se kynttilä olikin sen telineen vieressä pudonneena. Se vaan ettei se ole voinut mitenkään pudota siitä, se kuitenkin oli sellaisessa syvennyksessä siellä telineessä, että se pitää nostaa ylös siitä. Voihan ikkunoiden välissä vähän vetää, mutta saa aikamoinen tuuli olla että se nousee sieltä telineestä ylös. Eikä kissatkaan pääse käsiksi sinne kun kerran ikkuna on kiinni. Olen tässä miettinyt jotain järkevää selitystä sille, esimerkiksi jos se patteri olisi poksahtanut, mutta kun sekin on ihan ehjän näköinen.

Näitähän sattuu ihmisille paljonkin, että ajatuksissaan siirtelee esineitä, kun keskittyy johonkin muuhun. Ihmisillä löytyy kaukosäätimiä jääkaapista ja silmälaseja vaatekaapista ja saattaa itsekin kävellä, eli siirtää itsenä johonkin ihan toiseen huoneeseen kuin piti oikeasti mennä, jos on ajatuksissaan. Vain tosi oudoille nämä ovat merkkejä yliluonnollisesta. Mikä saa ihmisen heti ajattelemaan, jos joku esine on jossakin toisessa paikassa kuin kuvitteli sen olevan, että joku yliluonnollinen olento on sen siirtänyt? Tätä on tosi vaikeaa ymmärtää, miten sekaisin voi päässä silloin asiat olla. Todellisuuden taju on jotenkin hämärtynyt, on vaikeaa tai yksinäistä tai jotakin. Ei ihminen normaalisti ajattele niin. Onhan näitä aina välillä näitä hassuja ihan omalla naamallaankin telkkarissa selittämässä, miten esineet vaihtavat paikkaa itsestään. Miten kehtaavat, sitä mietin. Ei ole kaikki kotona silloin.

Näinmäsennäkisin kirjoitti:

Näitä on useita: 

-Lapsena äitini sanoi, että vintissä istuu joku hattupäinen varjohahmo. Nauroin äidille, mutta ollessani olohuoneessa yhdessä paikassa, jossa en yleensä seiso ja kääntyessäni pois ko. paikalta, siihen tismalleen samaan paikkaan rysähti todella painava paksua lasia oleva lasi-puulyhty, joka irtosi katosta. Äiti kertoi jälkikäteen, että hattupäinen hahmo oli ollut vintillä juurikin sillä kohtaa. Jos lyhty olisi pudonnut päähän, olisi hengenlähtö saattanut olla lähellä

-Näin unessa samalla kylällä asuvan miehen kuolevan erään kaupungin Shellin vessaan. Aamulla herätessäni kuulin, että ko. mies oli kuollut ja jälkikäteen kuulin, että Shellin vessaan

-Olen äärimmäisen herkkä ihminen ja silloin kun minulla on kovaa stressiä, niin poksauttelen lamppuja ympärilläni

-Samoin telkkari menee itsestään päälle, jos stressi on äärimmäisen suuri 

-Kaverin telkkarille kävi sama juttu, kun oli kylässä

-Kaverini sanoo näkevänsä jonkun vaalean hahmon liikkuvan eteisessä vain ja ainoastaan silloin, kun minä olen kylässä heillä

-Olen ollut lähiomaisen kuollessa kahdestaan henkilön kanssa ja tunsin, kuinka sielu jätti ruumiin jo ennenkuin ko. henkilö kuoli

-Olen nähnyt stressin aikana (tuo stressi on minulle se avainsana) ns. "valveunia", jolloin näen lyhyitä, tai pidempiäkin välähdyksiä mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan, elokuvan tapaan ja asiat tapahtuvat sitten tismalleen samalla tavalla kuin ne olen nähnyt

-Kerran kertoessani kummitusjuttuja siskojeni kanssa, vielä elossa oleva ja äärimmäisen rauhallinen koiramme hyppäsi yllättäen meidän yli, meni avoinna olevan, pimeän ja rempassa olevan rintamamiestalomme huoneen ovelle ja alkoi vihaisesti murista, niin että koiran niskakarvat olivat pystyssä

-Parikymppisenä tein siivousta yhdessä isossa toimistossa. Olin siivonnut jo ko. rakennusta koko kesän ajan, kun yhdellä kertaa tunsin tosi inhottavan fiiliksen suoraan selkäni takaa, melkein käsin kosketeltavan. Käsikarvat nousivat pystyyn ja samoin tunsin hiuksissa jännän sähköisen fiiliksen ja en saanut henkeä, se fiilis oli jotain pahaa / ilkeää. Minun oli pakko lopettaa siivous ja lähteä kesken pois, kun en vain yksinkertaisesti pystynyt olemaan siellä enää. En ole koskaan ennen, enkä jälkeen kärsinyt esim. paniikkihäiriöistä tms., eli sitä se tuskin oli, mutta kuulin, että kyseinen rakennus oli avainpaikkoja sisällissodan aikana ja ko. rakennuksessa oli säilytetty myös ruumiita

Satasesta vetoa, että joku diagnoosi löytyy. Ylisukupolvinen, ehkä geeneissä etenevä epävakaus, johon liittyy psykoottisia oireita?

Tutustukaapa ihmiset vaikka skitsofreniaan. En väitä, että teillä olisi se, mutta on tieteellisesti hyvinkin todistettua, että ihmisen mieli kykenee luomaan ihan odottamattomastikin mitä ihmeellisempiä visuaalisia ja ääniharhoja. En ymmärrä, miksi tätä tieteellistä faktaa ihmisen psyykestä ei oteta esille näissä kokemuksissa, vaan haetaan enemminkin syitä jostakin muualta ja uskotaan, että joku henki tai enkeli on aiheuttanut kokemuksen. Vaikuttaa ihan joltakin keskiaikaiselta meiningiltä, kun siihen aikaa ei tiedetty mistään mitään ja kuviteltiin ja uskottiin kaikenlaista mystistä olevan. Miksi jonkun ajattelu on vielä tänä päivänä ihan kuin jonkun joka eli satoja vuosia sitten? Syynä eristyneisyyden, yksinäisyys, syrjäytyneisyys tai mielenterveysongelmat, joiden vuoksi realiteetit eivät meinaa pysyä enää kasassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen pattereilla toimiva tuikkukynttilä ikkunan välissä olevassa kynttilätelineessä. Ajattelin eilen illalla että pitääpä avata se ikkunaruutu että saan sen otettua sieltä ja tsekattua onko vielä patterissa virtaa. En kuitenkaan jaksanut tehdä sitä heti koska se ikkunaruutu on niin suuri ja työläs avata.

No tänään ajattelin sen tehdä ja kun katsoin ikkunaa, ihmettelin että eihän se kynttilä ollutkaan siinä kynttilätelineessä enää. Ajattelin että avasinko muka sittenkin eilen ikkunan? Mutta se kynttilä olikin sen telineen vieressä pudonneena. Se vaan ettei se ole voinut mitenkään pudota siitä, se kuitenkin oli sellaisessa syvennyksessä siellä telineessä, että se pitää nostaa ylös siitä. Voihan ikkunoiden välissä vähän vetää, mutta saa aikamoinen tuuli olla että se nousee sieltä telineestä ylös. Eikä kissatkaan pääse käsiksi sinne kun kerran ikkuna on kiinni. Olen tässä miettinyt jotain järkevää selitystä sille, esimerkiksi jos se patteri olisi poksahtanut, mutta kun sekin on ihan ehjän näköinen.

Näitähän sattuu ihmisille paljonkin, että ajatuksissaan siirtelee esineitä, kun keskittyy johonkin muuhun. Ihmisillä löytyy kaukosäätimiä jääkaapista ja silmälaseja vaatekaapista ja saattaa itsekin kävellä, eli siirtää itsenä johonkin ihan toiseen huoneeseen kuin piti oikeasti mennä, jos on ajatuksissaan. Vain tosi oudoille nämä ovat merkkejä yliluonnollisesta. Mikä saa ihmisen heti ajattelemaan, jos joku esine on jossakin toisessa paikassa kuin kuvitteli sen olevan, että joku yliluonnollinen olento on sen siirtänyt? Tätä on tosi vaikeaa ymmärtää, miten sekaisin voi päässä silloin asiat olla. Todellisuuden taju on jotenkin hämärtynyt, on vaikeaa tai yksinäistä tai jotakin. Ei ihminen normaalisti ajattele niin. Onhan näitä aina välillä näitä hassuja ihan omalla naamallaankin telkkarissa selittämässä, miten esineet vaihtavat paikkaa itsestään. Miten kehtaavat, sitä mietin. Ei ole kaikki kotona silloin.

Kyllä, mutta miten selittyy tavaroiden ilmestyminen johonkin täysin eri tilaan?

Täälläkin oli ketju, jossa ihmiset kertoivat asunnoistaan löytyneistä tavaroista. Vastavuoroisesti jokin iso kappale hävisi kun selkänsä käänsi.

Näyttelijä Pentti Siimes teki syksyllä tv-mainoksen, jossa hän käytti tiettyjä silmälasejaan. Kun hän olisi tarvinnut niitä seuraavan kerran joulupukkia esittääkseen, niitä ei löytynyt mistään.

Vasta kun hän keväällä meni käymään (kuukausia tyhjillään olleella) kesämökillään, lasit olivat vastassa erään kaapin päällä.

Mainosfilmauksen aikoihin hän ei enää käynyt mökillä. Se oli suljettu talveksi.

Hän todisti kertomansa mukaan tämän kaltaisia tapauksia pitkin elämäänsä, joten kyse ei ollut esim. vanhuuden höperyydestä.