Miltä tuntuu parantua/herätä psykoosista?

Koska palsta menee taas yöksi kiinni, lisään alle vaihtoehtoja, joita voi peukuttaa. Vastata voi vaikka ei olisi omakohtaista kokemusta, esim. läheiset, hoitajat, lääkärit.

Vaihtoehto 1. Herättyään ei muista, mitä on tehnyt tai ajatellut psykoosissa ollessaan.

Vaihtoehto 2: Herättyään ymmärtää, kuinka sairas on ollut ja muistaa psykoosin aikana tapahtuneita asioita.

Peukku ylös: herääminen tapahtui yhtäkkiä

Peukku alas: herääminen tapahtui vähitellen

Psykoosin jälkeen tajuaa, että on koko elämänsä elänyt harhoissa, joista psykoosi vapautti... Psykoosissa käydään läpi kaikki traumat ja alitajunnan pelkotilat, ja se on puhdistava kokemus, joka palauttaa maan pinnalle. Jos ei kestä todellisuutta sellaisena kuin se psykoosissa näytettiin, niin ajautuu helposti uudelleen psykoosiin, koska prosessi todellisuudentajun palauttamiseksi keskeytyy ihmisen henkisen kehittymättömyyden johdosta. 

Tavallaan heräsin psykoosista yhtäkkiä. Minulla ei ollut mitään muistikuvia psykoosin ajalta. Pieniä väläyksiä muistin. Tunteet olivat kadonneet kaikkia ihmisiä kohtaan. Tuosta heräämisestä kesti kuitenkin 2-3 kuukautta, että aloin oikeasti toipua psykoosista.

En vieläkään muista kaikkea tapahtunutta, vaikka psykoosista on lähes 5 vuotta aikaa.

Minulla herääminen oli asteittaista ja tapahtui huomaamatta. Jossakin vaiheessa vain oivalsin, että en enää ajatellut niin kuin psykoosissa, ja silloin ne psykoosiajatukset alkoivat tuntua järjettömiltä. Muistan kyllä kaiken, mitä ajattelin, mutta en pääse kiinni siihen tunteeseen niistä, kun ne olivat se The Totuus silloin psykoosissa.

Verraten vaikkapa näin, että psykoosissa uskoisin vakaasti esimerkiksi, että Afrikkaa ei ole olemassa. En ole koskaan käynyt siellä, joten minulla ei ole siitä omakohtaista kokemusta. Miten muka voisin vakaasti tietää, että se on olemassa? Kaikki siihen liittyvä on lavastettu jonkin tarkoitusperän vuoksi. Meitä ohjaillaan uskomaan, että Afrikka on olemassa, koska se usko ajaa jotakin asiaa, jonkun pahan tahon agendaa.

Tämä ei siis ollut psykoosini, mutta verrattavissa. Huikeita salaliittoajatuksia ja tarkoitusperien hakemista. Vaikutti siis ihan arkielämäänkin. Foliohattu päähän ja silleen.

Todella mielenkiintoisia kokemuksia. Kaverini sairastui psykoosiin muutama kuukausi sitten ja näin hänet viimeksi, kun hän oli vielä suljetulla. Silloin hän vaikutti vielä aika sekavalta ja oli lääkkeistä tokkurainen. Olen menossa huomenna katsomaan häntä heille kotiin ja jännittää vähän nähdä, kuinka hän on toipunut. Olemme kuitenkin tunteneet 25 vuotta ja mietityttää, onko vastassa jo ihan tutun oloinen ihminen vai onko paranemisprosessi vielä pahastikin kesken. Ihanaa nähdä, joka tapauksessa.

Miten te psykoosissa olleet paranitte? Tarvitsitteko hoitoa? Kommentti nr.5 oli paljon puhuva. Koen että läheiseni, joka on psykoosissa, nimenomaan yrittää paeta jotain ongelmiaan. Eikä hänellä koskaan ole ollut hyviä työkaluja stressin ja kriisien hoitoon ja henkinen puoli on jäänyt tyhjäksi. Elämä on aina ollut pakenemista ja akuutti stressi on aiheuttanut raivonpuuskia. Olen saanut hänet nyt tahdonvastaiseen hoitoon, mutta en siltikään tiedä onko psykoosihoito kovin edistyksellistä että siitä olisi apua. Ainakaan toistaiseksi mitään merkkejä paranemisesta ei näy. Hän vain sokeasti pyörii harhojensa vallassa eikä kyseenalaista niitä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Miten te psykoosissa olleet paranitte? Tarvitsitteko hoitoa? Kommentti nr.5 oli paljon puhuva. Koen että läheiseni, joka on psykoosissa, nimenomaan yrittää paeta jotain ongelmiaan. Eikä hänellä koskaan ole ollut hyviä työkaluja stressin ja kriisien hoitoon ja henkinen puoli on jäänyt tyhjäksi. Elämä on aina ollut pakenemista ja akuutti stressi on aiheuttanut raivonpuuskia. Olen saanut hänet nyt tahdonvastaiseen hoitoon, mutta en siltikään tiedä onko psykoosihoito kovin edistyksellistä että siitä olisi apua. Ainakaan toistaiseksi mitään merkkejä paranemisesta ei näy. Hän vain sokeasti pyörii harhojensa vallassa eikä kyseenalaista niitä mitenkään.

Tämä kuulostaa ihan hirveän tutulta. Harhat eivät oman läheiseni kohdalla ole mitään vainoamisharhoja tms., vaan järjetöntä käytöstä, jota hän ei itse sellaiseksi tunnista. Hän puhuu ja tekee psykoosissa aivan hulluja ja jopa vaarallisia asioita, ja väittää itse toimintaansa normaaliksi. Hän on myös tahdonvastaisessa hoidossa, mistä ei ole ollut ainakaan vielä apua.

Olen itsekin ajatellut tuota stressin vaikutusta psykoosin puhkeamiseen. Läheiselläni on myös hyvin heikot taidot stressin purkamiseen ja hän on aina paennut ongelmatilanteita maaniseen työntekoon tai alkoholin pariin.  Ehkä ne keinot eivät enää riittäneet, vaan elimistö vaati jonkinlaisen lepotauon tähän paikkaan.

Kuinka kauan teillä psykoosin sairastaneilla on mennyt, ennen kuin olette toipuneet? Kuinka kauan teitä pidettiin osastolla? Miten hoito siitä jatkui?

Psykoosin jälkeen ihminen voi kokea koviakin fyysisiä kipuja, sillä elimistö on ollut kovilla psykoosin aikana. Normaalit toimet, kuten kaupassakäynti voi viedä kaikki mehut ihmisestä, eikä hän jaksa tehdä päivän aikana muuta.

up