Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävää! Pojat osaavat 10 000 sanaa, tytöt 100 000
03.04.2019 |
"Suomalaisohjaaja huolissaan poikien ahdingosta: Nuorten miesten entistä vaikeampi päästä lukioon ja yliopistoon – "suomalaiset pojat osaavat 10 000 sanaa ja tytöt 100 000 sanaa""
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisohjaaja-huolissaan-poikien…
"– Alkulaukaus tälle elokuvalle oli se, että kun huomasin, että Pisassa suomalaiset pojat olivat tipahtaneet EU:n pohjamutiin. Nuoret naiset on maailman huippuja ja nuoret miehet EU:n pohjamudissa ja tähän ei ole reagoitu millään tavalla kolmeen vuoteen.
– Ero peruskoulun jälkeen näkyy esim siinä, että suomalaiset pojat osaavat 10 000 sanaa ja tytöt 100 000 sanaa, niin eihän siinä ihan samalla viivalla olla, jos esimerkiksi lukioon haetaan.
Ohjaaja arvioi, että kehityst tulee näkymään niin, että poikien on entistä vaikeampi päästä yliopistoihin."
Tämä on oikeasti järkyttävää! Pojat ja miehet tulevat tällä menolla syrjäytymään yhteiskunnasta kohta kokonaan. Lukioihin ja yliopistoihin on oikeasti saatava sukupuolikiintiöt, että kumpaakin sukupuolta on lukioissa ja yliopistoissa yhtä paljon!
Poikien ja miesten syrjäytyminen on pysäytettävä! Tilanne on äärimmäisen huolestuttava!
Kommentit (407)
Kympin poika kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvisipä syy, miksi Suomen PISA-menestys on pudonnut. Tytöt ovat siis edelleen maailman huippua, mutta koska PISA-tulokset ovat kiinni molemmista sukupuolista, niin jos toinen sukupuoli on osaamiseltaan EU:n pohjamudissa, niin vaikea siinä on silloin enää ykkösenä PISA-tuloksissa olla.
Tämä on selvinnyt jo vuonna 2015. Hyvä että vihdoin ja viimein selvisi sinullekin. Suomessa tyttöjen ja poikien Pisa-tulosten eri on suurempi kuin missään muualla maailmassa. Vieläkö joku kyseenalaistaa sen, että Suomen koulutusjärjestelmä suosii tyttöjä?
Tässä se pointti on.
Rakentavaa olisi tietysti keskustella siitä, missä muodoissa ja millä tavalla sitä mainittua syrjintää sitten ilmenee, sillä silloin kun kahdesta oppilasryhmästä, (jotka siis kuitenkin ovat sekä samanaikaisesti että yhtä aikaa samassa opetuksessa) toista ns. suositaan, merkitsee se samalla väistämättä sitä, että sitä toista ryhmää silloin syrjitään, sillä syrjiminen tai hylkiminenhän ovat suosimisen ja pitämisen vastakohtia.
Tasapuolisempi suhtautuminen opetuksessa molempiin ja kumpaankin näistä ryhmistä takaisi tietystikin paremman lopputuloksen siinä, mihin kaikessa kunnollisessa opetuksessa aina pyritään, eli siis oppimiseen.
Ilman siis mitään kummmankaan ryhmän syrjimistä, tai suosimista toisen (...silloin yleensä aina väistämättä laiminlyödyksi tulemisen ) kustannuksella.
Ensin olisi kyllä,vaikka sitten keskustelemalla, selvitettävä se mitkä tuon paljon puhutun syrjinnän keinot ja välineet opetuksen arjessa sitten ovat,ketkä niitä käyttävät, mitkä ovat sen syrjinnän tavalliset ilmenemismuodot siellä kouluelämässä, miten se ilmenee opettajan opetussuhteessa oppilaisiinsa jne.
Näin siksi, että niihin ylipäänsä voitaisiin tarttua ja puuttua, tai niistä yleensä edes keskustella..
Että siis tiedettäisiin mikä ja mitkä asenteet ne siellä vaatisivat sitä muutosta toimiakseen opetuksessa enemmän kaikkien eduksi ja kaikkien kannalta paremmin.
Niin oppilaiden, opettajien kuin pitkällä tähtäimellä siis koko yhteiskunnankin parhaaksi.
Ei siis riitä vielä mihinkään se, että todetaan asian ns. 'pointti', ellei sen parantamiseksi ja muuttamiseksi sitten olla kuitenkaan valmiita tekemään yhtään mitään.
Tämä puheena nyt täällä oleva asia kuuluu kuitenkin onneksi niiden sellaisten joukkoon jotka todellakin voivat muuttua puhumalla ja siitä keskustelemalla ja muuttuvat aina sitä todennäköisemmin mitä laajempiin piireihin tarve keskustella tästä aiheesta leviää, eli mitä useampia se oikeasti alkaa kiinnostaa.
No, ihan jo se paljon puhuttu opettajien naisvaltaisuus varmasti vaikuttaa opetukseen ja arvosteluun. Esimerkiksi itselle erityisen hyviä opettajia oli muutama miesopettaja, kun taas muutamien naisopettajien kanssa oli hieman kitkaa ja myös epäreiluksi koettua pärstäkerroin arviointia. Itse siis olin sellainen pikkupahis joka kuitenkin veteli parhaita arvosanoja, vaikka tunneilla tuli keskityttyä muuhun härväilyyn. Lisäksi tuntuu että sain joidenkin naisopettajien "vihat" päälleni samanlaisen veljeni perintönä, joka kävi saman koulujen putken kolme vuotta minua edellä. Jotenkin naiset siis tuntuivat opettajina jokseenkin pikkusieluisemmilta kuin miehet, noin yleisesti ottaen siis. Valtaosa naisistakin oli kuitenkin siis mielestäni hyviä opettajia. Todellisten pahispoikien kanssa pärjäsi paremmin myös ne miesopettajat. Kevyesti kilahtavat saivat häiriköt jopa kunnolla aisoihin. Mutta nykyään tuollainen lienee kokonaan kiellettyä ja pitäisi vaan diskuteerata ja silittää päätä.
Lisäksi näin poikana koulu tuntui monesti kuolettavan tylsältä, vaikka uteliaisuutta on aina löytyny lähes kaikkea kohtaan. Siksi puolet ajasta kuluikin kirjoitellessa viestejä sekä rakennellessa erilaisia katapultteja ja sinkouttimia millä lähettää viestejä. Kännykät tekivät tuolloin vasta tuloaan.
Pilasit härväilylläsi kaikki oppitunnit ja ihmettelet, miksei opettaja tykännyt? Kävikö mielessä, että opettaja oli saanut palautetta kun yksi häiriköi luokassa. Inhosin kaltaisiasi luokkakavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää oli kun kuopuksella oli luokanvalvoja joka jauhoi monta vuotta sitä kuinka hyviä tytöt on koulussa verrattuna poikiin.
Meni aikansa ennen kuin tajusi ettei vanhenpainiltaan kannata mennä ja niin en mennyt.
Jätti jälkensä poikaani kunnes oppi yläkoulussa ettei tyttöjä ja poikia lokeroida.
Ongelma oli siinä että tää opettaja jauhoi sitä oppilaillekkin ja lapseni kasvoi siihen.
Itse en osallistu mihinkään lokerointiin.
Oman lapseni päiväkodin rinnakkaisen eskariryhmän ope sanoi minulle eskarin alussa, että yleensä tytöt oppivat aika hyvin kirjaimet eskarivuoden aikana, pojat vähän huonommin.
En viitsinyt sanoa, että poikani oli jo pari vuotta osannut lukea ja kirjoittaa.
Isäni luki aikoinaan paljonkin minulle pienenä poikana. Minun kiinnostuksen lopahtaminen äidinkieleen oli enemmänkin seurausta ylä-asteella olevasta ilkeästä naisopettajasta, joka tykkäsi ottaa poikia silmätikuksi. Myös minut, joka alkoi sairastelemaan vielä silloin tietämättään Crohnin taudin esioireiluja ja jouduin olemaan pois.
Kyseinen koulu ja kunta nyt ylipäätänsä on vielä tänäpäivänäkin taloudellisissa ongelmissa ja opoksikin väliaikaisesti kelpasi talousasiantuntija nainen vailla pedagogista koulutusta, jonka mukaan en koskaan olisi ikinä päässyt lukioon. Eli kyse äidinkielen osaamisen halun romahtamiselle enemmän oli tästä kunnasta ja sen koulun opettajista. Vasta myöhemmällä iällä korkeakouluun aloittaessa 6-vuotta sitten olen uudelleen löytänyt arvoa äidinkielen taidolle. Silti valehtilisin, jos en väiytäisi, että englanti sujuu paremmin ja itse tykkään siitä enemmän.
Pojista ei tule humanisteja vaan yritysjohtajia joten he eivät tarvitse laajaa sanavarastoa.
Vierailija kirjoitti:
Pojista ei tule humanisteja vaan yritysjohtajia joten he eivät tarvitse laajaa sanavarastoa.
Harvassa on yritysjohtajat idässä ja pohjoisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näin sen kuuluu mennä j tää on luonnollista. [...]
T. Teknologiajohtaja, nainen, tekn.lis
Ja nyt sitä epäreiluutta ollaan harjoittamassa toiseen suuntaan. [...]
Mikä siinä todellisen tasa-arvon saavuttamisessa on niin uhkaavaa? Miksei kaikkia voida kohdella samalla tavalla?
Miten harjoitetaan epäreiluutta, jos pojat eivät edes YRITÄ? Molemmilla sukupuolilla on samat mahdollisuudet mutta toinen niistä ei selvästi viitsi vaivautua. Tasa-arvoa ei ole se, että annetaan huonosti pärjäävällekin automaattisesti paikka yliopistosta vaan se, että kaikilla on samanlainen mahdollisuus tavoitella sitä paikkaa.
Missä muuten enää on käytössä sukupuolikiintiöt? Ne otettiin käyttöön, koska edes miehiä pätevimmillä naisilla ei ollut mahdollista nousta johtoasemaan väärän sukupuolen takia.
Ehkä on aihetta puhua nuorista miehistä röyhkeästi ja alentuvasti, jos vaikka miehet aloittaisivat omat kampanjansa poikien koulumenestyksen ja opiskelutapojen parantamiseksi. Itse ainakin kahden pojan äitinä pidän tärkeänä sitä, että he pääsevät menestymään ja toteuttamaan haaveitaan. Tosin tätä on edesautettu lukemalla heille usein, viemällä säännöllisesti kirjastoon ja ottamalla hyvin koulussa pärjääminen tosissaan. Tämä siksi, että en odota yhteiskunnan tekevän tätä hommaa meidän vanhempien puolesta.
Tämä keskustelu kaikkineen on ollut todella mielenkiintoinen. Ise olen nuorimies opiskelemassa IT-alaa, joten minussa edes jollain tasolla on ollut yritystä. Muistan lapsena 2 000-luvun vaihteessa kuinka ala-asteella alkoi näkyä tämä poikien kulttuuri ja negatiivinen suhtautuminen kouluun ja elämään. Tytöt olivat tunnollisia, pojat lopettivat välittämästä itsestään. Se oli todella surullista katseltavaa jo silloin, ja tilanne ei ole parantunut siitä lähtien.
En sano tätä mitenkään syyllistääkseni poikia ja miehiä, enkä siksi, että väittäisin paremmuuden tunnettani. Olen ala-asteen luokkakokouksessa jutellut näidenkin nuorten miesten kanssa ja monesta näki sen katumuksen ja itseinhon, mitä he kantoivat sisällään. Yksi vanha lapsuuden hyvä ystäväni jopa suoraan sanoi niin, ja kehonkielestä näki, että hän tarkoitti jokaista sanaa.
Olen välillä miettinyt miten poikien kohdalla tähän päädyttiin, miksi kaiken sen maskin takana tpdella moni poika oikeasti vihaa itseään todella paljon ja se koko pahanolon esitys on sen jatke, ja miten tähän voisi rakentavasti vastata. Lukeminen auttaa, mutta nämä ongelmat ovat paljon syvemmällä kuin se, ja lukeminen ei tule pelastamaan monia jos pojat pieksevät positiivisuuden toisistaan jokatapauksessa.
Sen sanoisin tosin, että tuota viestiä kannatta miettiä vielä. Tytöissä syttyi palava liekki kun he vihdoin saivat mahdollisuuden yrittää ja mikään määrä sovinismia ei ole pysäyttänyt tyttöjä ja hyvä naisille, ei pitäisikään.
Pojat eivät samalla tavalla ryhmäydy omien asoidensa edunvalvomiseksi. Ne, ketkä ovat oppineet vihaamaan itseään jo pienestä pitäen eivät jaksa välittää itsestään, saatikka muista. Ja harvassa on ne pojat, jotka rakensivat oman polun kaikesta huolimatta ja jotka yrittävät näyttää positiivisempaa mallia. Sekin on vielä kaukana saavuttaakseen taas yhden sukupolven poikia, jotka ovat luovuttaneet omasta hyvinvoinnista välittämisen
Naisillekkaan tämä ei ole helppoa. Me joudumme kuitenkin jotenkin yrittää tulemaan toimeen tällä planeetalla keskenämme tavalla tai toisella ja pojilla on huono tapa purkaa huonoa oloaan tuhoavasti, esim. perheväkivallalla tai päihdeaineiden suurkulutuksella. Moni nuori nainen tyytyykin yksineloon jos ei sopivaa kumppania löydä, parempi ilman kuin sopimattoman kanssa. Lisäksi he joutuvat ottamaan suuren osan vastuuta hartoilleen ja stressi, sekä suorituspaineet ovat valtavia. Tämä pahoinvointi ja turhautuminen näkyy myös tyttöjen oireiluna, kuten itsetunto-ongelmat, syömishä7riöt, ahdistuneisyya ja masentuneisuus. Ihan ymmärrettävää.
Jokatapauksessa poikien laskeva koulumenestys on valitettava kehityssuunta, ongelmat kulkevat syvällä ja jotain pitää tehdä. En vain itse tiedä mitä se jotain on.
Ihan hirveää oli kun kuopuksella oli luokanvalvoja joka jauhoi monta vuotta sitä kuinka hyviä tytöt on koulussa verrattuna poikiin.
Meni aikansa ennen kuin tajusi ettei vanhenpainiltaan kannata mennä ja niin en mennyt.
Jätti jälkensä poikaani kunnes oppi yläkoulussa ettei tyttöjä ja poikia lokeroida.
Ongelma oli siinä että tää opettaja jauhoi sitä oppilaillekkin ja lapseni kasvoi siihen.
Itse en osallistu mihinkään lokerointiin.