Lue keskustelun säännöt.
Oletteko hyväksyneet sen että ette ole enää samankokoisia kuin
01.04.2019 |
15-20vuotta sitten? Lähinnä jos olette niistä ajoista lihonneet. Itse en ole. 15v sitten käytin kokoa 36/38 ja nykyisin vaatteiden koot on kokoa xl tai 44/46. Toki vaatekoot muuttuneetkin mutta en vetoa siihen koska vanhoja vaatteita on edelleen eikä ne mahdu päälle.Säilytän niitä sen ajan lenpivaatteitani koska toivon että ne vielä joskus menisi päälle mutta eihän sitä päivää koskaan tule.En vain hyväksy sitä ja päästä irti.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli 15v sitten vaatteet kokoa 38, ehkä 36 välillä joku yläosa. Nykyään oon iloinen jos 40 menee päälle, yleensä lähden kokeileen 42 suosiolla. Jos nään kuvan ittestäni niin en oikeen sisäistä sitä että tosiaan ton näkönen oon, tavallaan vähän "yllättää" että noinko isokokoinen oonkin? Kuvittelen että tästä helpolla laihdutan, mutta ei se nyt ihan niin oo mennyt. Pitäis joku ainakin 10kg saada pois ihan terveyden vuoksi. Ja mieluummin 15-20kg.
n40
Olisin voinut kirjoittaa tismalleen samoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteella köksän ope ihmetteli miksei häntä kuunnella. Hän oli aina paasannut iän hidastavan aineenvaihduntaa ja ei voinut ymmärtää ihmisiä, jotka kuvittelivat aikuisena voivansa syödä kuten teineinä.
Kertoi nähneensä taas muodottomiksi lihoneita entisiä oppilaita. Hyväähän tuo tarkoitti.
Vierailija kirjoitti:
Jos on pikkuhiljaa lihonut 10-20 kg kannattaa miettiä millä tavall on silloin 20 vuotta sitten elänyt. Onko arkena tullut käveltyä tai pyöräilt enemmän. Tai muuten liikuttua enemmän. Onko silloin juonut vähemmän alkoholia. Tai jos on silloin tupakoinut niin painon hallinta on ollut helpompaa, vaikka parempi olla polttamatta. Tietty aineenvaihdunta hidastuu iän myötä, eli täysin samoilla elintavoilla ei voi pysyä yhtä hoikkana kuin nuorena, täytyy hieman enemmän panostaa liikkumiseen. Samoin jos nyt alkaa harrastamaan aerobisen liikunnan (kävelyn/pyöräilyn) ohella lihaskuntoa kohottavaa liikuntaa, niin lihakset tulevat kuluttamaan enemmän levossakin.
Unettomuus. Lihoin taaporion kanssa kotiin jäädessä. Huono nukkuminen jäänyt ns päälle. En enää saa lepoa. En edes mässää, mutta en laihdu. Paino pysyy samassa.
37 v:nä vielä 36, 38v eteenpäin 38. Nyt 58v:nä 40.
Tosin mulla on vielä sopivia vaatteita 26v takaa:)
En viihdy tässä "ruhossa", 6 kiloa liikaa normaalipainon sisällä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on pikkuhiljaa lihonut 10-20 kg kannattaa miettiä millä tavall on silloin 20 vuotta sitten elänyt. Onko arkena tullut käveltyä tai pyöräilt enemmän. Tai muuten liikuttua enemmän. Onko silloin juonut vähemmän alkoholia. Tai jos on silloin tupakoinut niin painon hallinta on ollut helpompaa, vaikka parempi olla polttamatta. Tietty aineenvaihdunta hidastuu iän myötä, eli täysin samoilla elintavoilla ei voi pysyä yhtä hoikkana kuin nuorena, täytyy hieman enemmän panostaa liikkumiseen. Samoin jos nyt alkaa harrastamaan aerobisen liikunnan (kävelyn/pyöräilyn) ohella lihaskuntoa kohottavaa liikuntaa, niin lihakset tulevat kuluttamaan enemmän levossakin.
Unettomuus. Lihoin taaporion kanssa kotiin jäädessä. Huono nukkuminen jäänyt ns päälle. En enää saa lepoa. En edes mässää, mutta en laihdu. Paino pysyy samassa.
Voimia ja jaksamista sinulle! - Toivottovasti saat jostain ratkasun siihen, miten voisit taas saada nukuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ongelmaa. Teininä painoin pahimmillaan 68kg. Nykyään 58-62 kg vähän vaihdellen. Olen 170cm.
20 v sitten 53 kg, nyt 102 kg. Olen pakon edessä hyväksynyt, yritettyäni yli 10 v laihduttaa ja sairastunut vain ahmimishäiriöön ja lihonut lisää. Ja on yritetty monella menetelmällä, myös psykologin ja ravitsemusterapeutin avulla. Ei vaan onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen edelleen säälittävää s-kokoa, jota ei edes marketeissa myydä. Poikuus pitäisi olla tallella, mikäli uskoo kilttimiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Paino yksi niistä asioista, joihin ihminen pystyy itse vaikuttamaan.
Mua aina naurattaa näin mustavalkoinen ajattelutapa. Joo, varmaan se usein näin on. Mutta itse esim. lihoin syöpähoitojen seurauksena 59 kg:sta 68 kg:aan. Vaikeaa on hyväksyä, mutta kun lihominen johtui lääkkeistä/hoidoista, niin laihtuminen tuntuu mahdottomalta, vaikka mitä tekisi. Voi, kun syöpään sairastuminen olisikin sellainen asia, mihin pystyy itse vaikuttamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa kokoa kuin 20v sitten. Olen aina ollut kokoa 34-36, lapsia kolme. 43v, 168cm/59kg.
Treenaan säännöllisesti.
Mä olen kyllä ihan samankokoinen nyt 36-vuotiaana kuin 21-vuotiaana. 🤔 Ehkä lantio on hiukan leveämpi kahden raskauden jälkeen, mutta paino mulla on aina jotain 56-59 kg välillä. Mahdun edelleen mun ylioppilasjuhlapukuunkin, jonka vahingossa just löysin kaapista ja sovitin 😂 Nyt se lähti kyllä lahjoitukseen.
Voi toki olla, että tästä kun menee 10-20 vuotta eteenpäin, kiloja on vähän enemmän kuin ennen. 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helposti onnistuu <1000 kcal/pvä lchf dieetillä. 1-2 kg viikossa pois ja noi oli ne vaikeat viimeiset kilot. alussa tuli enemmän. tai no, helppoa ei ollut mutta kuitenkin realistista. nyt on sama paino kuin 20 vuotiaana.
kannattaa myös syödä hyvälaatuisia probiootteja ja cromi+berberiini. Huonot bakteerit mahalaukussa vaikuttavat makeanhimoon.
Kolmekymppisenä ostin ekan auton ja lihoin hetkessä kymmenisen kiloa.
Möin auton pois ja laihdutin takaisin normaalipainooni.
Ikinä en enää autoa laita. Ei sovi mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelyä kävelyä kävelyä! Lopetin ostamasta bussikorttia ja aloin kävellä kaikkialle. Eteläeurooppalainen ruokarytmi, aamulla pelkkää kahvia (ja jos aamupalaa niin ehdottomasti päivällä ei tarvii mitään), päivällä jotain ja illalla myöhään tukeva ruoka ja myös jälkiruokaa. ToimiiI! Ja tosiaan suosittelen aamulla nimenomaan kevyttä syömistä. Ruokaa pistän suuhuni yleensä ensi kertaa iltapäivästä. Tosiaan tuolla arkikävelyllä 1-1,5h per päivä laihduin 4kg todella helposti. Pituus 173, paino 56kg. Olen huomannut, etteivät monet kävele lyhyitäkään matkoja, koska aina on spora tai bussi jota syystä tai toisesta "pitää" käyttää. Tätä on helppo ylläpitää eikä maksa mitään. Joten kyllä niiistä vuosien muutamista kiloista pääsee halutessaan eroon!
Olen. Painoin parikymppisenä 52-56 kg, kiloja tuli ulkomaille muuton myötä ja lastensaannin yhteydessä. Olen nyt 48 v. Nyt näyttäisin tuossa painossa jo liian laihalta kuivalta korpulta, sopiva paino on nyt n. 62 kg.
Melkein kolmekymppiseksi pystyin syömään mitä vain, olin ihan läpip*sko. En juuri liikkunut, söin kyllä terveellisesti mutta eipä tarvinnut huolehtia annoskoista tai herkutteluista kun mikään ei näkynyt vartalossa, 170cm ja 52kg. Siitä se sitten lähti nousuun pikkuhiljaa, ei siinä mitään muuta voi syyttää kuin itseänsä. Ei se keho läskiä tyhjästä itseään kerää, kyllä siinä pitää olla rakennusainetta (eli ylimääräistä energiaa). 39 kun paukahti mittariin niin painoa oli vajaassa kymmenessä vuodessa kertynyt parikymmentä kiloa. Edelleenkään en toki ollut ylipainoinen mutta en tuntenut vartaloa omakseni ja tokihan tiedostin sen, että jos mikään ei muutu niin paino jatkaa hidasta hilautumista ylöspäin. Ja painon nousu ylipäätään tarkoitti sitä, että jossain on ongelma.
Lyhyestä virsi kaunis; siistin ruokavaliota, sallin itselleni herkuttelua kerran viikossa ja lisäsin liikuntaa (työmatkat pyörällä tai kävellen, 4km suuntaansa), kotona lihaskuntoa ja kehonhuoltoa kerran pari viikkoon. Eli ei todellakaan mitään överiä, ihan perus arkiliikuntaa. En laskenut kaloreita missään vaiheessa, en vähentänyt hiilareita ja niitä herkkuja tosiaan kului viikottain. Maalaisjärjellä. Painoa putosi vuodessa 10kiloa. Nyt painan noin 55-56kg ja tässä on oltu useampi vuosi.
Eli ei kannata jämähtää. Kilojen pudottamiseen kulutettu aika/ärsytys on pieni hinta siitä, että tuntee itsensä hyväksi omassa kehossaan - ja ennen kaikkea on terve.
Kyllä minulla on ollut vaikeuksia hyväksyä vartalossa tapahtuneet muutokset. Paino ei niinkään ole ongelma, sillä painan nyt 36v vain 5kg enemmän kuin 20v ja siitäkin osa on varmasti lihasta, sillä olen jo useamman vuoden harrastanut salilla käymistä. Periaatteessa olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin 15 vuotta sitten.
Silti monet muut asiat on vaikea hyväksyä. Iho on löysempää, on hirveästi selluliittia, vatsanahka roikkuu kolmen raskauden jäljiltä, allit roikkuu jne. Lihoin joka raskaudessa yli 20kg ja vaikka kilot lähti aina aika nopeasti pois, ei sellainen ihon vanuminen ja venyminen vain voi olla jättämättä jälkiä. On oikeastaan aika noloa, etten pysty hyväksymään kehoani tätä paremmin ja ärsyttää ne virheet, mitä peilissä näkyy. Vertaan itseäni 20v minään ja onhan se selvää, etten voi enää näyttää samalta. Vaatteet päällä minulla varmasti on keskivertoa parempi vartalo, mutta ilman vaatteita... no, siitä ei kannata edes puhua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Nuorempana olin kokoa 38, ja olin huomattavasti paremman näköinen. Olen oikeastaan syönyt aina sen, mitä huvittaa. Nyt alkaa näkyä tulokset. Haluaisin laihtua ainakin 15 kg, mutta on aika vaikeaa.
Kilot hiipii varkain, kun ikää tulee.[/quote
Miten ne voi hiipiä varkain? Kyllä viimeistään viiden lisäkilon jälkeen pitäisi hälytyskellot soida ja alkaa toimimaan.
Eihän sitä kokoa koskaan hyväksy. Sen enempää hankalaa elämäntilannetta avaamatta. Liikkuminen vie aikaa ja rahaa, vaikka joku kohta väittää muuta.
Kun liikun, haluan mennä kuntosalille, enkä jumpata hikisessä olohuoneessani. Tein periaatepäätöksen tästä asiasta viisi vuotta sitten. Enkä hanki olohuoneen nurkkaan mitään kuntopyörää muistuttamaan kiloista.
Liikkuminen vie jonkin verran aikaa kyllä, mutta rahaa ei paljoa tarvita, jos käyttää vähänkin mielikuvitusta. Huomattavasti enemmän rahaa menee niihin kaloreihin, joita syö. Ja se syöminen on selkeästi suurin syy liikakiloihin.
Rahaa menee kuntosalikorttiin ja jumppavaatteisiin, se on fakta. Huonoilla lenkkareilla ei kannata juosta, koska polvet kipeytyy. Tukevat liivit pitää myös olla, koska muuten rinnat roikkuu navassa. Eli kyllä rahaa menee, valitettavasti.
Ruokaan menee rahaa sen minkä menee. Terveelliseen ruokaan vasta meneekin rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulla on ollut vaikeuksia hyväksyä vartalossa tapahtuneet muutokset. Paino ei niinkään ole ongelma, sillä painan nyt 36v vain 5kg enemmän kuin 20v ja siitäkin osa on varmasti lihasta, sillä olen jo useamman vuoden harrastanut salilla käymistä. Periaatteessa olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin 15 vuotta sitten.
Silti monet muut asiat on vaikea hyväksyä. Iho on löysempää, on hirveästi selluliittia, vatsanahka roikkuu kolmen raskauden jäljiltä, allit roikkuu jne. Lihoin joka raskaudessa yli 20kg ja vaikka kilot lähti aina aika nopeasti pois, ei sellainen ihon vanuminen ja venyminen vain voi olla jättämättä jälkiä. On oikeastaan aika noloa, etten pysty hyväksymään kehoani tätä paremmin ja ärsyttää ne virheet, mitä peilissä näkyy. Vertaan itseäni 20v minään ja onhan se selvää, etten voi enää näyttää samalta. Vaatteet päällä minulla varmasti on keskivertoa parempi vartalo, mutta ilman vaatteita... no, siitä ei kannata edes puhua...
Mutta tuo 5kg jos saat pois, niin olet timmimpi. Hoikassa/ normaalissa painossa 5kg lisäkilo on PALJON. Nykyisin vain liikaa puhutaan lihaksista ja että niitä on, mutta ihminen on siitä merkillinen eläin, että puhtaan lihasmassan ylläpito on solubiologisella tasolla varsin vaikeaa, kun keho pyrkii pitämään tietyt suhdeluvut lihasmassan ja rasvamassan välillä. Etenkin naisella tuo on kylmä fakta. Unohda lihasmassa-ajattelu ja laihduta tavalla tai toisella 5kg veke... Salee näytät paremmalta, koska lihaserottuvuuskin on paranee eli näytät lihaksikkaammalta :)
Olen hyväksynyt. Nuorempana tavoittelin hoikkaa unelmakroppaa, mutta enää en jaksa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pitäisi nähdä vaivaa painonhallinnan eteen. En näe hoikkuutta sen arvoisena, että kovasti viitsisin rajoittaa syömisiäni. Syön terveellisesti mutta hieman liikaa. Liikuntaa harrastan paljon.
Olen pari kiloa ylipainon puolella, mutta käytän koon 38 vaatteita. Olen lihonut siitä, mitä olin 18-vuotiaana, kymmenen kiloa. Nyt olen 40-vuotias. Olen terve ja mielestäni myös näytän ihan hyvältä ikäisteni naisten kategoriassa. Keskityn terveyteen ja hyvinvointiin, en painontarkkailuun.