Ei ketään muuta ärsytä nämä koululaisten terveystarkastuskyselyt??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä siinä justiinsa halutaan selvittää miten hyvin se vanhempi on kartalla lapsensa asioista.

Jos lapsi kertoo, että en syö koskaan, olen aina yksin ja minua kiusataan ja vanhempi vastaa, että kaikki on tosi hyvin, niin voidaan olettaa, ettei lapsi jostain syystä ole puhunut/puhu ongelmistaan kotona.

Vanhempana minä kyllä toivon että se koulu ja koulun aikuiset on kartalla siitä, että jotakuta kiusataan tai että joku on aina yksin. Ja ottaisi vastuun siitä koulun tilanteesta, sen sijaan että sekin jollain kumman tavalla vyörytetään kodin syyksi.

Usein kiusaaminen on niin hienovaraista tai sitä ainakin tehdään opettajan katseen ulkopuolella, niin että opettajat eivät useinkaan tiedä kiusaamisesta ellei lapsi kerro. Jotta kiusaamista voitaisiin hoitaa, se pitäisi olla tiedossa jollain aikuisella.

Eikä se, että kysytään vanhempien käsitystä asiasta, mielestäni mitenkään tarkoita että kiusaaminen laitetaan kodin syyksi?

No juurihan sinä syyllistit kodin vihjailemalla että kodissa on jotain vikaa jos lapsi ei puhu asioistaan.

Miten sait viestin merkityksen edes väännettyä noin?

Jos lapsi salailee asioitaan eikä puhu kotona niin hyvähän se on jollain tavalla edes saada asiosta tietää.

Tossa edelläkin moni sanoi, että lapset vastaavat vain ylimalkaisesti jotain tai sanovat etteivät muista miten koulussa meni vaikka suoraan kysyttäisiin.

T. Nro8

Ongelman ratkaisu on silti edelleen siellä koulussa. Ei kotona. Ja sitä ei edes synny jos koulu toimii kuten pitää.

Ja sinä vihjailit että ”lapsi ei puhu kotona” kuin se olisi tavatonta.

Jos lapsi ei puhu ongelmistaan kotona vanhemmilleen niin eikö sinusta ole hyvä, että ne ongelmat tulevat niiden vanhempien tietoon edes jollain tavalla?

Jos vaikka lapsella on syömishäiriö ja kotona hän kertoo, että juu söin lounaan tai ei vastaa mitään kysyttäessä niin eikö olisi hyvä, että asiaan kiinnitetään huomiota.

Jos opettaja on vaikka huomannut, ettei lapsi ole koskaan ruokalassa tai ei syö siellä mitään ja lappusissa lukee molemmilla, vanhemmilla ja lapsella, että syö aina lounaan niin eikö siihen olisi hyvä reagoida?

(Ja tuollaista ongelmaa ei koulu yksin voi ratkaista, vaan niiden vanhempienkin on pakko jotenkin osallistua.)

Opettajan vastuulla on valvoa sitä mitä koulussa tapahtuu. Hän ryhmäyttää luokan.

Hänen kuuluu tietää jääkö joku yksin tai kiusataanko siellä.

Se on hänen työtään.

Koulun kuuluu tarjota tähän työhön kunnolliset puitteet. Ja työyhteisön tukea opettajaa.

Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä siinä justiinsa halutaan selvittää miten hyvin se vanhempi on kartalla lapsensa asioista.

Jos lapsi kertoo, että en syö koskaan, olen aina yksin ja minua kiusataan ja vanhempi vastaa, että kaikki on tosi hyvin, niin voidaan olettaa, ettei lapsi jostain syystä ole puhunut/puhu ongelmistaan kotona.

Vanhempana minä kyllä toivon että se koulu ja koulun aikuiset on kartalla siitä, että jotakuta kiusataan tai että joku on aina yksin. Ja ottaisi vastuun siitä koulun tilanteesta, sen sijaan että sekin jollain kumman tavalla vyörytetään kodin syyksi.

Usein kiusaaminen on niin hienovaraista tai sitä ainakin tehdään opettajan katseen ulkopuolella, niin että opettajat eivät useinkaan tiedä kiusaamisesta ellei lapsi kerro. Jotta kiusaamista voitaisiin hoitaa, se pitäisi olla tiedossa jollain aikuisella.

Eikä se, että kysytään vanhempien käsitystä asiasta, mielestäni mitenkään tarkoita että kiusaaminen laitetaan kodin syyksi?

No juurihan sinä syyllistit kodin vihjailemalla että kodissa on jotain vikaa jos lapsi ei puhu asioistaan.

Miten sait viestin merkityksen edes väännettyä noin?

Jos lapsi salailee asioitaan eikä puhu kotona niin hyvähän se on jollain tavalla edes saada asiosta tietää.

Tossa edelläkin moni sanoi, että lapset vastaavat vain ylimalkaisesti jotain tai sanovat etteivät muista miten koulussa meni vaikka suoraan kysyttäisiin.

T. Nro8

Ongelman ratkaisu on silti edelleen siellä koulussa. Ei kotona. Ja sitä ei edes synny jos koulu toimii kuten pitää.

Ja sinä vihjailit että ”lapsi ei puhu kotona” kuin se olisi tavatonta.

Jos lapsi ei puhu ongelmistaan kotona vanhemmilleen niin eikö sinusta ole hyvä, että ne ongelmat tulevat niiden vanhempien tietoon edes jollain tavalla?

Jos vaikka lapsella on syömishäiriö ja kotona hän kertoo, että juu söin lounaan tai ei vastaa mitään kysyttäessä niin eikö olisi hyvä, että asiaan kiinnitetään huomiota.

Jos opettaja on vaikka huomannut, ettei lapsi ole koskaan ruokalassa tai ei syö siellä mitään ja lappusissa lukee molemmilla, vanhemmilla ja lapsella, että syö aina lounaan niin eikö siihen olisi hyvä reagoida?

(Ja tuollaista ongelmaa ei koulu yksin voi ratkaista, vaan niiden vanhempienkin on pakko jotenkin osallistua.)

Opettajan vastuulla on valvoa sitä mitä koulussa tapahtuu. Hän ryhmäyttää luokan.

Hänen kuuluu tietää jääkö joku yksin tai kiusataanko siellä.

Se on hänen työtään.

Koulun kuuluu tarjota tähän työhön kunnolliset puitteet. Ja työyhteisön tukea opettajaa.

Piste.

Yksi moderni vanhempi taas, joka ulkoistaa kaiken koululle ja opettajalle.... voi huokaus. Ei sen nyt ihan noinkaan voi mennä, että vanhemmalla ei ole mitään vastuuta siitä, miten omalla lapsella koulussa ja koulukavereiden kanssa menee. Kyllä sillä vanhemmallakin on se vanhemman velvollisuus jutella sen lapsen kanssa ja auttaa ratkomaan niitä koulussakin ilmeneviä ongelmia. Sitä kutsutaan kasvatukseksi ja sitä kasvatusta ei voi edes kouluajaksi täysin ulkoistaa jollekulle toiselle, vaikka se toki niin kovin mukavaa aj kätevää omalta kannalta olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä siinä justiinsa halutaan selvittää miten hyvin se vanhempi on kartalla lapsensa asioista.

Jos lapsi kertoo, että en syö koskaan, olen aina yksin ja minua kiusataan ja vanhempi vastaa, että kaikki on tosi hyvin, niin voidaan olettaa, ettei lapsi jostain syystä ole puhunut/puhu ongelmistaan kotona.

Vanhempana minä kyllä toivon että se koulu ja koulun aikuiset on kartalla siitä, että jotakuta kiusataan tai että joku on aina yksin. Ja ottaisi vastuun siitä koulun tilanteesta, sen sijaan että sekin jollain kumman tavalla vyörytetään kodin syyksi.

Usein kiusaaminen on niin hienovaraista tai sitä ainakin tehdään opettajan katseen ulkopuolella, niin että opettajat eivät useinkaan tiedä kiusaamisesta ellei lapsi kerro. Jotta kiusaamista voitaisiin hoitaa, se pitäisi olla tiedossa jollain aikuisella.

Eikä se, että kysytään vanhempien käsitystä asiasta, mielestäni mitenkään tarkoita että kiusaaminen laitetaan kodin syyksi?

No juurihan sinä syyllistit kodin vihjailemalla että kodissa on jotain vikaa jos lapsi ei puhu asioistaan.

Miten sait viestin merkityksen edes väännettyä noin?

Jos lapsi salailee asioitaan eikä puhu kotona niin hyvähän se on jollain tavalla edes saada asiosta tietää.

Tossa edelläkin moni sanoi, että lapset vastaavat vain ylimalkaisesti jotain tai sanovat etteivät muista miten koulussa meni vaikka suoraan kysyttäisiin.

T. Nro8

Ongelman ratkaisu on silti edelleen siellä koulussa. Ei kotona. Ja sitä ei edes synny jos koulu toimii kuten pitää.

Ja sinä vihjailit että ”lapsi ei puhu kotona” kuin se olisi tavatonta.

Jos lapsi ei puhu ongelmistaan kotona vanhemmilleen niin eikö sinusta ole hyvä, että ne ongelmat tulevat niiden vanhempien tietoon edes jollain tavalla?

Jos vaikka lapsella on syömishäiriö ja kotona hän kertoo, että juu söin lounaan tai ei vastaa mitään kysyttäessä niin eikö olisi hyvä, että asiaan kiinnitetään huomiota.

Jos opettaja on vaikka huomannut, ettei lapsi ole koskaan ruokalassa tai ei syö siellä mitään ja lappusissa lukee molemmilla, vanhemmilla ja lapsella, että syö aina lounaan niin eikö siihen olisi hyvä reagoida?

(Ja tuollaista ongelmaa ei koulu yksin voi ratkaista, vaan niiden vanhempienkin on pakko jotenkin osallistua.)

Opettajan vastuulla on valvoa sitä mitä koulussa tapahtuu. Hän ryhmäyttää luokan.

Hänen kuuluu tietää jääkö joku yksin tai kiusataanko siellä.

Se on hänen työtään.

Koulun kuuluu tarjota tähän työhön kunnolliset puitteet. Ja työyhteisön tukea opettajaa.

Piste.

Niin se opettaja ehkä tietääkin, mutta minä ainakin haluaisin itsekin tietää jos jotain häikkää on vaikka lapsi ei sitä itse minulle haluaisikaan kertoa.

T. Nro8

Täysin yhtä tyhjän kanssa. Seiskalle ne palautettiin kutosen ja seiskan välisenä kesänä, kun uusi yläkoulu ei olut ede alkanut.

Miten siinä sitten vastaat että onko saanut ystäviä jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jaksanut niitä edes vakavasti ottaa. Vastasin kaikkiin, että hyvin ja hyvä ja on kavereita ja kaikki loistavaa ja syö hyvin ja ruutuaikaa tunti päivässä ja ulkoilee jne...

Ei niitä edes katsottu, kun olin terveystarkastuksessa matkassa.

Just näin! Esikoisen kohdalla pohdin ja mietin tarkasti miten asia oikeasti on, muistelin mitä ope oli sanonut esim. arviointikeskustelussa. Myöhemmin tajusin, että ihan ajanhukkaa. Siitä lähtien olen vastannut aina kaikkeen, että hyvin sujuu kaikki, eipä aleta kyselemään mitään typeriä sitten tarkastuksessakaan. Tietysti eri asia, jos olisi jotain isoja ongelmia. Sitä parempi mitä vähemmän on tekemisissä minkään viranomaisten kanssa, sen olen tähän ikään oppinut. 

Ja tosiaan, meilläkin koululaiset vastaavat aina kun kysyy miten koulussa meni, että en muista. Mitä oli ruokana? En muista. Miten koe meni? Kai se ihan hyvin meni. Mitä siinä kysyttiin? No en kai minä enää muista. Mitä teitte liikkatunnilla? En muista, jotain tylsää. Koulu on ainakin meidän lapsille sellainen välttämätön paha, pelkkä tylsä sivujuonne ihanassa elämässä. 

Ihan tuohon viimeiseen lauseeseen. Minun tuntemani alaluokkalaiset lapset taas poikkeuksetta pitävät koulua ihan hauskana paikkana, vaikka toki saattavat unohtaa mitä oli ruokana. Itseäni pikkuisen huolettaisi, jos lapsen motivaatio olisi noin alhaalla jo koulutaipaleensa alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä siinä justiinsa halutaan selvittää miten hyvin se vanhempi on kartalla lapsensa asioista.

Jos lapsi kertoo, että en syö koskaan, olen aina yksin ja minua kiusataan ja vanhempi vastaa, että kaikki on tosi hyvin, niin voidaan olettaa, ettei lapsi jostain syystä ole puhunut/puhu ongelmistaan kotona.

Vanhempana minä kyllä toivon että se koulu ja koulun aikuiset on kartalla siitä, että jotakuta kiusataan tai että joku on aina yksin. Ja ottaisi vastuun siitä koulun tilanteesta, sen sijaan että sekin jollain kumman tavalla vyörytetään kodin syyksi.

Usein kiusaaminen on niin hienovaraista tai sitä ainakin tehdään opettajan katseen ulkopuolella, niin että opettajat eivät useinkaan tiedä kiusaamisesta ellei lapsi kerro. Jotta kiusaamista voitaisiin hoitaa, se pitäisi olla tiedossa jollain aikuisella.

Eikä se, että kysytään vanhempien käsitystä asiasta, mielestäni mitenkään tarkoita että kiusaaminen laitetaan kodin syyksi?

No juurihan sinä syyllistit kodin vihjailemalla että kodissa on jotain vikaa jos lapsi ei puhu asioistaan.

Miten sait viestin merkityksen edes väännettyä noin?

Jos lapsi salailee asioitaan eikä puhu kotona niin hyvähän se on jollain tavalla edes saada asiosta tietää.

Tossa edelläkin moni sanoi, että lapset vastaavat vain ylimalkaisesti jotain tai sanovat etteivät muista miten koulussa meni vaikka suoraan kysyttäisiin.

T. Nro8

Ongelman ratkaisu on silti edelleen siellä koulussa. Ei kotona. Ja sitä ei edes synny jos koulu toimii kuten pitää.

Ja sinä vihjailit että ”lapsi ei puhu kotona” kuin se olisi tavatonta.

Jos lapsi ei puhu ongelmistaan kotona vanhemmilleen niin eikö sinusta ole hyvä, että ne ongelmat tulevat niiden vanhempien tietoon edes jollain tavalla?

Jos vaikka lapsella on syömishäiriö ja kotona hän kertoo, että juu söin lounaan tai ei vastaa mitään kysyttäessä niin eikö olisi hyvä, että asiaan kiinnitetään huomiota.

Jos opettaja on vaikka huomannut, ettei lapsi ole koskaan ruokalassa tai ei syö siellä mitään ja lappusissa lukee molemmilla, vanhemmilla ja lapsella, että syö aina lounaan niin eikö siihen olisi hyvä reagoida?

(Ja tuollaista ongelmaa ei koulu yksin voi ratkaista, vaan niiden vanhempienkin on pakko jotenkin osallistua.)

Opettajan vastuulla on valvoa sitä mitä koulussa tapahtuu. Hän ryhmäyttää luokan.

Hänen kuuluu tietää jääkö joku yksin tai kiusataanko siellä.

Se on hänen työtään.

Koulun kuuluu tarjota tähän työhön kunnolliset puitteet. Ja työyhteisön tukea opettajaa.

Piste.

Niin se opettaja ehkä tietääkin, mutta minä ainakin haluaisin itsekin tietää jos jotain häikkää on vaikka lapsi ei sitä itse minulle haluaisikaan kertoa.

T. Nro8

No herran tähden eihän se riitä että opettaja tietää. Hänen pitää hoitaa ongelma. Infota kotia ongelmista. Jeesus.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuossa juurikin yritetään saada selville sitä, onko kotona ja koulussa sama käsitys lapsen tilanteesta, kun kaikki täyttävät omansa. Eli lapsi voi kotona väittää, että kaikki on kunnossa, mutta jos vanhemman, lapsen ja opettajan vastaukset poikkeavat kovasti toisistaan, on se merkki siitä, että jokin ei ole kohdillaan. Eli jos opettaja on sitä mieltä, että lapsella ei ole kavereita, jättää kouluruoan säännöllisesti väliin, ei osallistu tunneilla ja vaikuttaa jatkuvasti väsyneeltä ja äiti väittää, että paljon on kavereita, ruoka maittaa, koulu sujuu kuin tanssi ja lapsi nukkuu 10 tuntia yössä, niin lienee syytä keskustella asioista. 

Eihän näillä kyselyillä oikeasti ole varsinaista arvoa niillä lapsilla, joilla menee hyvin tai melko hyvin kotona ja koulussa, vaan näiden idea on saada "kiinni" se osa lapsista, jolla ei mene hyvin ja jonka kotiolot ovat sellaiset, että vanhemmat eivät joko osaa tai välitä tai tajua tai tärkeämmiltä hommiltaan ehdi pitää siitä lapsesta ja lapsen tilanteesta huolta. Toki ymmärrän, että jotain vanhempia ärsyttää se omasta mielestä ja oman lapsen tilanteen kannalta turha täyttely, mutta voisi olla hyvä pitää mielessä, että näistä sinun mielestäsi turhista kyselyistä voi jonkun toisen lapselle oikeasti olla todella paljon hyötyä.

Tätä minäkin ehdotin mutta se on kuulemma vanhempien syyttelyä :)

T. Nro8

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä siinä justiinsa halutaan selvittää miten hyvin se vanhempi on kartalla lapsensa asioista.

Jos lapsi kertoo, että en syö koskaan, olen aina yksin ja minua kiusataan ja vanhempi vastaa, että kaikki on tosi hyvin, niin voidaan olettaa, ettei lapsi jostain syystä ole puhunut/puhu ongelmistaan kotona.

Vanhempana minä kyllä toivon että se koulu ja koulun aikuiset on kartalla siitä, että jotakuta kiusataan tai että joku on aina yksin. Ja ottaisi vastuun siitä koulun tilanteesta, sen sijaan että sekin jollain kumman tavalla vyörytetään kodin syyksi.

Usein kiusaaminen on niin hienovaraista tai sitä ainakin tehdään opettajan katseen ulkopuolella, niin että opettajat eivät useinkaan tiedä kiusaamisesta ellei lapsi kerro. Jotta kiusaamista voitaisiin hoitaa, se pitäisi olla tiedossa jollain aikuisella.

Eikä se, että kysytään vanhempien käsitystä asiasta, mielestäni mitenkään tarkoita että kiusaaminen laitetaan kodin syyksi?

No juurihan sinä syyllistit kodin vihjailemalla että kodissa on jotain vikaa jos lapsi ei puhu asioistaan.

Miten sait viestin merkityksen edes väännettyä noin?

Jos lapsi salailee asioitaan eikä puhu kotona niin hyvähän se on jollain tavalla edes saada asiosta tietää.

Tossa edelläkin moni sanoi, että lapset vastaavat vain ylimalkaisesti jotain tai sanovat etteivät muista miten koulussa meni vaikka suoraan kysyttäisiin.

T. Nro8

Ongelman ratkaisu on silti edelleen siellä koulussa. Ei kotona. Ja sitä ei edes synny jos koulu toimii kuten pitää.

Ja sinä vihjailit että ”lapsi ei puhu kotona” kuin se olisi tavatonta.

Jos lapsi ei puhu ongelmistaan kotona vanhemmilleen niin eikö sinusta ole hyvä, että ne ongelmat tulevat niiden vanhempien tietoon edes jollain tavalla?

Jos vaikka lapsella on syömishäiriö ja kotona hän kertoo, että juu söin lounaan tai ei vastaa mitään kysyttäessä niin eikö olisi hyvä, että asiaan kiinnitetään huomiota.

Jos opettaja on vaikka huomannut, ettei lapsi ole koskaan ruokalassa tai ei syö siellä mitään ja lappusissa lukee molemmilla, vanhemmilla ja lapsella, että syö aina lounaan niin eikö siihen olisi hyvä reagoida?

(Ja tuollaista ongelmaa ei koulu yksin voi ratkaista, vaan niiden vanhempienkin on pakko jotenkin osallistua.)

Opettajan vastuulla on valvoa sitä mitä koulussa tapahtuu. Hän ryhmäyttää luokan.

Hänen kuuluu tietää jääkö joku yksin tai kiusataanko siellä.

Se on hänen työtään.

Koulun kuuluu tarjota tähän työhön kunnolliset puitteet. Ja työyhteisön tukea opettajaa.

Piste.

Yksi moderni vanhempi taas, joka ulkoistaa kaiken koululle ja opettajalle.... voi huokaus. Ei sen nyt ihan noinkaan voi mennä, että vanhemmalla ei ole mitään vastuuta siitä, miten omalla lapsella koulussa ja koulukavereiden kanssa menee. Kyllä sillä vanhemmallakin on se vanhemman velvollisuus jutella sen lapsen kanssa ja auttaa ratkomaan niitä koulussakin ilmeneviä ongelmia. Sitä kutsutaan kasvatukseksi ja sitä kasvatusta ei voi edes kouluajaksi täysin ulkoistaa jollekulle toiselle, vaikka se toki niin kovin mukavaa aj kätevää omalta kannalta olisikin.

Voi hyvää päivää. Koulu on vastuussa koulun tapahtumista ja siitä että koulun henkilöstö hoitaa tuönsä.

Vanhempi hoitaa oman osuutensa. Joka ei ole mikään esimiehen tai koulutatkastajan rooli.

En vastaa niihin. Vastauksethan koostetaan siten, että selvitetään vanhempien koulutus, ammatit, tulot, asumismuoto, yhteiskunnan maksamat etuudet jne. ja sitten piirrellään profiileja siitä, millainen perhe takaa hyvän lapsuuden tms. Niissä selvityksissä päästään ihan henkilöön asti, meillekin tuli viime keväänä kysely, että halutaanko osallistua tarkentavaan haastattelututkimukseen. Olisimme edustaneet yli 35v iässä esikoisensa sektiolla saaneita akateemisia maalla asuvia perheitä, joissa ei ole erityislasta (oli siinä vielä pari muutakin täsmennystä). Eli aika tarkasti siellä porukka profiloidaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä siinä justiinsa halutaan selvittää miten hyvin se vanhempi on kartalla lapsensa asioista.

Jos lapsi kertoo, että en syö koskaan, olen aina yksin ja minua kiusataan ja vanhempi vastaa, että kaikki on tosi hyvin, niin voidaan olettaa, ettei lapsi jostain syystä ole puhunut/puhu ongelmistaan kotona.

Vanhempana minä kyllä toivon että se koulu ja koulun aikuiset on kartalla siitä, että jotakuta kiusataan tai että joku on aina yksin. Ja ottaisi vastuun siitä koulun tilanteesta, sen sijaan että sekin jollain kumman tavalla vyörytetään kodin syyksi.

Usein kiusaaminen on niin hienovaraista tai sitä ainakin tehdään opettajan katseen ulkopuolella, niin että opettajat eivät useinkaan tiedä kiusaamisesta ellei lapsi kerro. Jotta kiusaamista voitaisiin hoitaa, se pitäisi olla tiedossa jollain aikuisella.

Eikä se, että kysytään vanhempien käsitystä asiasta, mielestäni mitenkään tarkoita että kiusaaminen laitetaan kodin syyksi?

No juurihan sinä syyllistit kodin vihjailemalla että kodissa on jotain vikaa jos lapsi ei puhu asioistaan.

Miten sait viestin merkityksen edes väännettyä noin?

Jos lapsi salailee asioitaan eikä puhu kotona niin hyvähän se on jollain tavalla edes saada asiosta tietää.

Tossa edelläkin moni sanoi, että lapset vastaavat vain ylimalkaisesti jotain tai sanovat etteivät muista miten koulussa meni vaikka suoraan kysyttäisiin.

T. Nro8

Ongelman ratkaisu on silti edelleen siellä koulussa. Ei kotona. Ja sitä ei edes synny jos koulu toimii kuten pitää.

Ja sinä vihjailit että ”lapsi ei puhu kotona” kuin se olisi tavatonta.

Jos lapsi ei puhu ongelmistaan kotona vanhemmilleen niin eikö sinusta ole hyvä, että ne ongelmat tulevat niiden vanhempien tietoon edes jollain tavalla?

Jos vaikka lapsella on syömishäiriö ja kotona hän kertoo, että juu söin lounaan tai ei vastaa mitään kysyttäessä niin eikö olisi hyvä, että asiaan kiinnitetään huomiota.

Jos opettaja on vaikka huomannut, ettei lapsi ole koskaan ruokalassa tai ei syö siellä mitään ja lappusissa lukee molemmilla, vanhemmilla ja lapsella, että syö aina lounaan niin eikö siihen olisi hyvä reagoida?

(Ja tuollaista ongelmaa ei koulu yksin voi ratkaista, vaan niiden vanhempienkin on pakko jotenkin osallistua.)

Miten tää liittyy asiaan?

Opettaja ei edes osallistu tuohon lomakekyselyyn mitenkään eli ei ole edes teoreettista mahdollisuuta, että syömishäiriö selviäisi kuten kuvaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä siinä justiinsa halutaan selvittää miten hyvin se vanhempi on kartalla lapsensa asioista.

Jos lapsi kertoo, että en syö koskaan, olen aina yksin ja minua kiusataan ja vanhempi vastaa, että kaikki on tosi hyvin, niin voidaan olettaa, ettei lapsi jostain syystä ole puhunut/puhu ongelmistaan kotona.

Vanhempana minä kyllä toivon että se koulu ja koulun aikuiset on kartalla siitä, että jotakuta kiusataan tai että joku on aina yksin. Ja ottaisi vastuun siitä koulun tilanteesta, sen sijaan että sekin jollain kumman tavalla vyörytetään kodin syyksi.

Usein kiusaaminen on niin hienovaraista tai sitä ainakin tehdään opettajan katseen ulkopuolella, niin että opettajat eivät useinkaan tiedä kiusaamisesta ellei lapsi kerro. Jotta kiusaamista voitaisiin hoitaa, se pitäisi olla tiedossa jollain aikuisella.

Eikä se, että kysytään vanhempien käsitystä asiasta, mielestäni mitenkään tarkoita että kiusaaminen laitetaan kodin syyksi?

No juurihan sinä syyllistit kodin vihjailemalla että kodissa on jotain vikaa jos lapsi ei puhu asioistaan.

Miten sait viestin merkityksen edes väännettyä noin?

Jos lapsi salailee asioitaan eikä puhu kotona niin hyvähän se on jollain tavalla edes saada asiosta tietää.

Tossa edelläkin moni sanoi, että lapset vastaavat vain ylimalkaisesti jotain tai sanovat etteivät muista miten koulussa meni vaikka suoraan kysyttäisiin.

T. Nro8

Ongelman ratkaisu on silti edelleen siellä koulussa. Ei kotona. Ja sitä ei edes synny jos koulu toimii kuten pitää.

Ja sinä vihjailit että ”lapsi ei puhu kotona” kuin se olisi tavatonta.

Jos lapsi ei puhu ongelmistaan kotona vanhemmilleen niin eikö sinusta ole hyvä, että ne ongelmat tulevat niiden vanhempien tietoon edes jollain tavalla?

Jos vaikka lapsella on syömishäiriö ja kotona hän kertoo, että juu söin lounaan tai ei vastaa mitään kysyttäessä niin eikö olisi hyvä, että asiaan kiinnitetään huomiota.

Jos opettaja on vaikka huomannut, ettei lapsi ole koskaan ruokalassa tai ei syö siellä mitään ja lappusissa lukee molemmilla, vanhemmilla ja lapsella, että syö aina lounaan niin eikö siihen olisi hyvä reagoida?

(Ja tuollaista ongelmaa ei koulu yksin voi ratkaista, vaan niiden vanhempienkin on pakko jotenkin osallistua.)

Opettajan vastuulla on valvoa sitä mitä koulussa tapahtuu. Hän ryhmäyttää luokan.

Hänen kuuluu tietää jääkö joku yksin tai kiusataanko siellä.

Se on hänen työtään.

Koulun kuuluu tarjota tähän työhön kunnolliset puitteet. Ja työyhteisön tukea opettajaa.

Piste.

Eikä opettaja edes saa näitä kyselyjen vastauksia itselleen.

Vierailija kirjoitti:

En vastaa niihin. Vastauksethan koostetaan siten, että selvitetään vanhempien koulutus, ammatit, tulot, asumismuoto, yhteiskunnan maksamat etuudet jne. ja sitten piirrellään profiileja siitä, millainen perhe takaa hyvän lapsuuden tms. Niissä selvityksissä päästään ihan henkilöön asti, meillekin tuli viime keväänä kysely, että halutaanko osallistua tarkentavaan haastattelututkimukseen. Olisimme edustaneet yli 35v iässä esikoisensa sektiolla saaneita akateemisia maalla asuvia perheitä, joissa ei ole erityislasta (oli siinä vielä pari muutakin täsmennystä). Eli aika tarkasti siellä porukka profiloidaan.

sehän noissa THL:n kyselyissäkin oli.... koulussa ikäluokka noin 25 oppilasta, koulut saavat tulokset käyttöönsä. Kysellään niin tarkkaan taustatiedot ettei opettajilla ole mitään ongelmaa yksilöidä vastauksia, minäkin pystyisin kysytyillä tiedoilla kertomaan kenen lapseni luokkakaverin vastauksista on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä siinä justiinsa halutaan selvittää miten hyvin se vanhempi on kartalla lapsensa asioista.

Jos lapsi kertoo, että en syö koskaan, olen aina yksin ja minua kiusataan ja vanhempi vastaa, että kaikki on tosi hyvin, niin voidaan olettaa, ettei lapsi jostain syystä ole puhunut/puhu ongelmistaan kotona.

Vanhempana minä kyllä toivon että se koulu ja koulun aikuiset on kartalla siitä, että jotakuta kiusataan tai että joku on aina yksin. Ja ottaisi vastuun siitä koulun tilanteesta, sen sijaan että sekin jollain kumman tavalla vyörytetään kodin syyksi.

Usein kiusaaminen on niin hienovaraista tai sitä ainakin tehdään opettajan katseen ulkopuolella, niin että opettajat eivät useinkaan tiedä kiusaamisesta ellei lapsi kerro. Jotta kiusaamista voitaisiin hoitaa, se pitäisi olla tiedossa jollain aikuisella.

Eikä se, että kysytään vanhempien käsitystä asiasta, mielestäni mitenkään tarkoita että kiusaaminen laitetaan kodin syyksi?

No juurihan sinä syyllistit kodin vihjailemalla että kodissa on jotain vikaa jos lapsi ei puhu asioistaan.

Miten sait viestin merkityksen edes väännettyä noin?

Jos lapsi salailee asioitaan eikä puhu kotona niin hyvähän se on jollain tavalla edes saada asiosta tietää.

Tossa edelläkin moni sanoi, että lapset vastaavat vain ylimalkaisesti jotain tai sanovat etteivät muista miten koulussa meni vaikka suoraan kysyttäisiin.

T. Nro8

Ongelman ratkaisu on silti edelleen siellä koulussa. Ei kotona. Ja sitä ei edes synny jos koulu toimii kuten pitää.

Ja sinä vihjailit että ”lapsi ei puhu kotona” kuin se olisi tavatonta.

Jos lapsi ei puhu ongelmistaan kotona vanhemmilleen niin eikö sinusta ole hyvä, että ne ongelmat tulevat niiden vanhempien tietoon edes jollain tavalla?

Jos vaikka lapsella on syömishäiriö ja kotona hän kertoo, että juu söin lounaan tai ei vastaa mitään kysyttäessä niin eikö olisi hyvä, että asiaan kiinnitetään huomiota.

Jos opettaja on vaikka huomannut, ettei lapsi ole koskaan ruokalassa tai ei syö siellä mitään ja lappusissa lukee molemmilla, vanhemmilla ja lapsella, että syö aina lounaan niin eikö siihen olisi hyvä reagoida?

(Ja tuollaista ongelmaa ei koulu yksin voi ratkaista, vaan niiden vanhempienkin on pakko jotenkin osallistua.)

Opettajan vastuulla on valvoa sitä mitä koulussa tapahtuu. Hän ryhmäyttää luokan.

Hänen kuuluu tietää jääkö joku yksin tai kiusataanko siellä.

Se on hänen työtään.

Koulun kuuluu tarjota tähän työhön kunnolliset puitteet. Ja työyhteisön tukea opettajaa.

Piste.

Eikä opettaja edes saa näitä kyselyjen vastauksia itselleen.

"Oppilaitoskohtaiset tulokset ovat salasanalla suojattuja eli ne eivät ole avoimesti verkosta luettavissa. Linkki ja salasana perusopetuksen 8. ja 9. luokkien, lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten koulukohtaisiin tuloksiin on toimitettukoulutuksen järjestäjille ja oppilaitoksille."

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/koul…