Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri oli yökylässä, nyrpisteli nenäänsä kun iltapalaksi oli lämpimiä voileipiä ja mokkapaloja
31.03.2019 |
Paahtoi sitten paahtoleipää, jonka päälle laittoi ihan olemattoman sipaisun rasvaa ja järsi kuivaa leipäänsä tyytyväisenä. Tarjosin kaakaota, mutta otti pelkän maidon. Jäi hämmentynyt olo!
Aamullakin huoli vain mehukeittoa , vaikka olin laittanut tarjolle ruhtinaallisen aamupalan.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytöstapoja voisi opettaa pennuille. Omasta kokemuksesta muistan kun menin kaverin luo yökylään ja siellä oli epämieluista syötävää niin sanoin " anteeksi mutta en tykkää maksamakkarasta mutta voin sitä maistaa vähän, ja jos sopii niin voinko saada leipäni ilman sitä, kiitos". Toinen oli kun aina kyläpaikassa tyrkytettiin ruokajuomaksi limsaa, maitoa tai mehua (joista minulle tulee vain pahempi jano), pyysin KOHTELIAASTI "saisinko lasin vettä mielummin?" Tuo veden pyytäminen tuntui olevan monelle vanhemmalle outo kysymys ja sitä jopa katsottiin vihaisesti/kummeksuen. Loppukevennyksenä se että juon nykyisinkin vain vettä ruuan kanssa ja rakastan maksamakkaraa leivän päällä. :D
Hyvin ohis, mutta tartuin kommenttiin "tulee vain pahempi jano". Juotko nyt aikuisenakaan(?) limpparia, mehua tai maitoa? Itsellä meinaan sama juttu lapsena mutta se myös pätee aikuisena.
En juo, sillä en tykkää oikein mistään makeasta. Maitoa ainoastaan kahvin kanssa silloin kun sitä harvoin juon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuskinpa tuollaista iltapalaa normaalisti syödään, ideahan oli, että oli kaveri yökylässä.
En todellakaan ymmärrä, missä joidenkin lasten käytöstavat ovat.
Ihmeellistä valittamista ja nyrpistelyä olen itsekin todistanut mm. syntymäpäivillä, jossa oli jokaiseen makuun kaikenlaista ruhtinaallisesti. Eräs keräsi kaikki karkit omalle lautaselleen ja lähmi sen läpi käsillään, kunnes kasasi osan takaisin kulhoon. Toinen otti todella ison palasen kakkua ja sen jälkeen vielä samanmoisen lisää, jonka mäskäsi lautaselle, muttei syönyt siitä enää kuin päällisen. On myös syljetty hedelmiä takaisin lautaselle, sotkettu limsoja sekaisin, heitelty sipsejä lattialle jne. Omituista sikailua!
Toinen, mitä nämä pikkukuningattaret/kuninkaat pitävät itsestäänselvyytenä on erilaiset pienet palvelukset (esim. oven pitäminen auki perässätulijalle, jonkun asian nostaminen lattialta hänelle tai muu apu). Niistä ei edes kiitetä. Pidetään itsestäänselvyytenä, että Häntä palvellaan.
Käsiä ei osata pestä, neniä kaivellaan, likaisia sukkia käpälöidään ruokapöydässä, kiemurrellaan ja pärskitään. Syödään suu auki, puhutaan ruoka suussa.
No, ei tällaisten vanhemmillakaan niitä tapoja usein ole, vaikka olisivat mitä juristeja tahansa. Esitetään hienoa, muttei osata edes perustapoja.
Ja sitten AP vastailee itselleen - ruhtinaallisesti.
Ei muuten ollut ap tämä, vaan minä. Ja jatkan vielä, että mitä olen huomannut, niin ne nirsot syöjät ovat niitä, joita ei ole opetettu aikanaan syömään.
Kaverin lapsi söi vielä 3-vuotiaana velliä ruuaksi, koska se äipän mielestä oli helppoa ruokaa. Äiti itse söi ulkona meksikolaista ym. Ei sitten oppinut lapsi syöään oikein muuta. Nyt 8-vuotiaana yökkii kaikelle normiruualle, koska se on outoa ja jää kurkkuun. Suklaamurot maistuu ainoastaan.
Ja aivan sama homma toisella, joka äidin mielestä ”on nirso.” No ei ole hänkään syönyt muuta kuin rusinoita ja Pilttiä koko taaperoikänsä. Joku keitetyt perunat ja kastike on ihan liian eksoottista nyt koululaisena. Nyt se syö kyllä maksalaatikkoa ja pinaattilättyjä, näitä äitinsä bravuureja S-marketin kylmäaltaasta.
Lapsipolo ei ole tottunut syömään kotiruokaa, ei osaa sitä syödä. Muroja, pizzalättyjä ja limpparia varmaan olisi mennyt lahjakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin arastelin ja häpeilin syömistä kyläpaikoissa kun olin lapsi.
Kotona oli toitotettu miten röyhkeää ja ahnetta on ahmia ruokapöydässä ja siksi yritin kyläpaikoissa olla huomaamaton, vaatimaton ja etten kuluttaisi liikaa heidän ruokiaan ja ts rahojaan. Söin aina vain vähän ja kerroin kiitosten lomassa miten kylläinen olin vaikka oikeasti olisin voinut syödä vaikka kuinka paljon lisää. En vain kehdannut ettei minua olisi tuomittu ahneeksi ja huonotapaiseksi.
Kuulostaa ihan hullulta, mutta sitä se lapsuus narsistiperheessä teettää.
No mulla ei ollut narsistiperhettä, mutta isä kyllä kasvatti ajattelemaan näin, että ei kylässä saa rohmuta ja ahnehtia. Siispä otin aina vain vähän ja kiittelin, vaikka oli vielä nälkä.
Toi oli jotakin maaseudun kohteliaisuutta, varmaan köyhältä 50-luvulta sekin isän ajattelutapa. Toki rohmuaminen on törkeää.
Talo elää tavallaan vieraat kulkee ajallaan. Vai oliko lapsi tutkailemassa perheen sosiaalista asemaa? Hyvät joustavat käytöstavat puolestaan vaatii ettei tarjoomuksia arvostella, jos ne ei sovi kieltäydytään kohteliaasti eikä etsitä muuta. Ei yhdestä voikkarista olisi sairastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä se on. Talossa talon tavalla. Kermapersevieraat, halloota.
Pojat armeijaan. Kaikki riviin ja aamupalalle. Jossei kelpaa, eipä sitten. Kuulin sukulaiselta että rukissa kaksi poikaa uo keskikesällä päättivät jäädä makoilemaan, ei kelpaa aamupala. No, jäivät kiinni. Sukulainen tuli juhannuksena 4 pv lomalle. 2 poikaa jäivät juhannuksen ajaksi rukkiin. Ilmoittautuivat päivystäjälle tunnin välein. Join sukulaisen kanssa saunaolutta uimme järvessä ja mietimme joidenkin egon suuruutta.,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä lasten yövierailuissa pitää käyttää sitä maalaisjärkeä. Meillä lapsuudessani aikoinaan oli sisareni kanssa niin, että hän oli ylinirso ja epäluuloinen ruokien suhteen. Oli pitkä lista siitä, mistä hän ei pitänyt eikä syönyt. Niinpä vanhempani eivät koskaan päästäneet häntä yökylään eikä hän itsekään sitä halunnut. Minä taas olin oikea kyläluuta, eikä ongelmia tullut koskaan. Söin kaikkea, mitä vaan tarjottiin. Oli mielestäni niin kivaa vierailla kavereiden luona.
No eipä olisi itselläni tullut mieleenikään nirsoilla tuolla tavalla ruuasta kylässä. Muistan monta kertaa kun lapsena kavereilla olin kylässä ja ruoka ei ollut omaa suosikkia, silti maistoin ja jos en pitänyt niin kieltäydyin nätisti. Mikä nykyajan lapsia vaivaa? N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni, jolla on pari jo ihan aikuista lasta, hiukan naurattaa tuo meininki, jossa kotona lapsi saa iltapalaksi vaikka yhden palan jotain tiettyä leipää ja siihen yhden tarkoin valitun vähärasvaisen kinkkusiivun. Kun olen seurannut tuota teinimeininkiä, jolloin lapset alkavat liikkua niin, että vanhemmat eivät ole enää vieressä vahtimassa,niin sitä roiskeläppäpizzaa ja cokista vedetään kaksin käsin ja väliin einesnugetteja kylmänä :)
Mutta asiaan: meillä söi juuri yksi lapsista iltapalaksi lautasellisen muusia ja jauhelihakastiketta. Meillä lämpimät voileivät ovat ihan yleistäkin iltapalaa. Itse en keksi, miten sen kinkku, tomaatti, paprika, sipuli, ananas, leipä tai juusto muuttuu jotenkin epäterveellisemmäksi kun sen lämmittää uunissa, kun monikin kertoi syövänsä jotain vastaavaa iltapalaksi kylmänä.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkään ei syödä iltapalaa. Miksi pitäisi. Päivällisellä syödään ihan hyvin, eikä kukaan ole kaivannut lisää ennen nukkumaanmenoa.
Meillä syödään. Kasvavilla teineillä olisi muuten vaikeuksia nukkua, olisivat tosi nälissään, jos ruokailusta olisi nukkumaan mennessä jo kuusikin tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri osa lapsista nyrpistää nenäänsä melkein kaikelle ruoalle. Muistan tämän myös omasta ja sisarusteni kaveripiiristä, kun olin lapsi.
Luulisi että lämpimät leivät ja mokkapalat ovat mitä mieluisin iltapala lapsille, mutta ei.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Iltapalassa perheen sosiaalinen asema todella tulee esille. Toiset syövät mättömääriä rasvaa ja sokeria ihmetellen, miksi lihovat, toiset täysjyväleipää ja kevytlevitettä (tai hätätilassa sitä paahtoleipää, jos kyläpaikassa ei muuta ole) eikä läskiä synny. Perheen elämänhallinta näkyy jopa lasten painossa.
Tyhmä kysymys, mutta miten voileipä muuttuu epäterveelliseksi, kun sen pistää hetkeksi uuniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi syö ilyapalaksi vain leipää ja suurinta herkkua nimenomaan kurkut ja tomaatit plus hedelmät. Vaikka sokeria syö kyllä yllinkyllin niin ei illalla ikinä ole syönyt esim. Yhtä tuhtia kuin mokkapalat. Eipä tuosta kannata suurempaa numeroa tehdä jos jollekkin ei maistu :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui miten tavatonta että joku lapsi nyrpistää nenäänsä jollekin ruoalle, ennenkuulumatonta.
Huonoa käytöstä on ainakin. Kylässä syödään mitä tarjotaan, ainakin maistetaan.
Minulla on asperger, jonka seurauksena olen myös yliherkkä sille, miltä jokin ruoka "tuntuu" suussa. En kirjaimellisesti pysty syömään tiettyjä ruokia oksentamatta, ja omasta mielestäni oksentaminen syötyään emännän tekemää ruokaa on paljon pahempi loukkaus kuin ruoasta kieltäytyminen.
Tietysti yritän aina syödä jotakin tarjottua, ja jos tarjolla ei ole mitään mitä pystyn syömään, niin en ala vaatimaan itselleni eri ruokaa. Silloin en yksinkertaisesti syö. Yritän myös aina olla mahdollisimman kohtelias, jos kieltäydyn ruoasta, ja onneksi sitä ei usein tarvitse tehdä sillä 99% ajasta pöydässä on myös sellaista, mitä itse pystyn syömään.
En todellakaan tee sitä ilkeyttäni tai kuvittele olevani parempi kuin muut. Lähinnä hävettää, jos joskus joudun kieltäytymään ruoasta.
Joo, sinä olet poikkeus. Mutta henkilöt vailla neurologisia erityspiirteitä (tai allergioita) ovat vailla kohteliaita käytöstapoja, jos alkavat vieraisilla esittää, mitä suostuisivat syömään. Ainakin maistaa pitää. Sitten ollaan ilman, jos ei enempi kelpaa.
On kyllä ollut hauskaa lukea näitä juttuja. En kyllä jaksa ottaa niin vakavasti mitä lasten kaverit meillä syö tai on syömättä. Eihän lapset oo kaikkeen aina tottunut, vaan tutut maut on turvallisempia. Tosin toinen omistani syö mitä vaan tarjotaan eikä valita. Toinen ei uskalla maistaakaan jos on oudon näköistä. Saman lailla on kasvaneet mutta ovat erilaisia. Kyllä nirsompikin ajan myötä oppii syömään. Eikä siihen nälkään yhdessä yössä kuole vaikka ei joku ruoka maistuisikaan.
Mut jos meillä on kavereita yökylässä niin asiaan kuuluu kyllä herkuttelu sen mukaan mikä lapsista nyt sattuu oleen mieleistä. Tosin niitä herkkuja ei enää illalla viimeiseksi tarjota ettei vauhti kiihdy liikaa lapsilla. Tavallisesti saavat iltapalaksi leipää tai puuroa tai hedelmiä yms.
Onkohan kyseessä tyttö, joka syö hyvin niukasti ja yrittää laihtua (vaikkei edes tarvetta välttämättä olisi tai vaikka olisi jo valmiiksi laiha)? Harrastaako "anoreksialajeja"?
Meillä siis tyttö syö mitä vaan vaikka ei tykkäisikään. Poika on se nirso, mut vielä aika pieni, joten ei oo vaan vielä ehtiny oppia kaikkea syömään. Välillä uskaltaa maistaa ku oikein houkuttelee. Esim sieniä piti hakea metsästä yhdessä ja tehdä ruoaksi, että uskalsi maistaa. Lautasella olevana se oli liian oudon näköistä. Samoin hirveä maistoi vasta ku näki sen kaadettuna ja sanottiin että nyt se on se hirvi. Mutta jos jostain syystä ruokaan tulee jotain tummaa, esim vähä liikaa kypsyy,niin ei uskalla maistaa. Mut hyvin ovat kylässäkin syöneet kun ovat käyneet. Siitä ne oppii kokemuksen myötä.
Vierailija kirjoitti:
No eipä olisi itselläni tullut mieleenikään nirsoilla tuolla tavalla ruuasta kylässä. Muistan monta kertaa kun lapsena kavereilla olin kylässä ja ruoka ei ollut omaa suosikkia, silti maistoin ja jos en pitänyt niin kieltäydyin nätisti. Mikä nykyajan lapsia vaivaa? N24
Sama kuin vanhempiaankin, nirppanokkaisuus. Lahjoille nyrpistellään nenää jos eivät ole kalliita, samoin ruoalle jos ei ole sitä mitä kuvitellaan yläluokan syövän, kiitos on ylivoimaisen vaikea sana myös.
Hyvin ohis, mutta tartuin kommenttiin "tulee vain pahempi jano". Juotko nyt aikuisenakaan(?) limpparia, mehua tai maitoa? Itsellä meinaan sama juttu lapsena mutta se myös pätee aikuisena.