Lääketieteen kandi kyselee; mitä toivot lääkärikäynniltä?

Kun todetaan testeissä, labroissa joku vaiva, joihin vääntämällä saanut lähetteen ja jossa todetaan esim. uniapnea. Et jätä asiaa siihen, vaan ehdotat/määräät esim. sen unimaskin hankinnan. Uniapnea aiheuttaa muita vakavia sairauksia hoitamattomana.

Terveydenhuollon tietojärjestelmä: pt ei saa yhteyttä terkkariin. Takaisinsoittojen odotus voi stadissa kestää 6 tuntia ja lisätä stressiä entisestään.

Vaikka olisi kuinka omituisen näköinen ihminen tai kuinka omituinen vaiva vastassa, niin suhtaudut siihen ammattimaisesti. Mikään ei ärsytä niin paljon kuin se jos lääkäristä paistaa kummaksuminen läpi.

Vierailija kirjoitti:

Olen sotepuolen taloushallinnossa töissä (talouspäällikkö). Kun kandikesäsi koittaa niin toivon tätä:

- ÄLÄ omaksu sairaalan ytlilääkärien kusipäistä asennetta jonka mukaan potilas on aina imbesilli ja lääkäri jumlasta yksi ylöspäin

- älä lähde lääkärien nokittelurinkiin tappelemaan arvoasteikosta

- älä ala röyhkeäksi palkanvedättäjäksi ja vaadi jokaisesta ylimääräisestä työsekunnista viisinkertaista palkkaa niikuin sairaalalääkärit tekevät

- pidä oma pääsi ja onat ajatuksesi vaikka omat kollegasi sinua painostavatkin

Monessa työyhteisössä olen ollut mutta en ikinä sellaisessa niinkuin tämä isohko sairaala... lääkäreiden meininki on melkoista. Moni tulokaslkäri tulee innoissaan ja sitten joko kyynistyy tai poistuu pettyneenä.

Muut kohdat vaikuttavat hyviltä ohjeilta, mutta tuota palkkakohtaa ihmettelen. Totta hitossa kaikki työehtosopimukseen kuuluvat lisät pitää vaatia! Ei ole mikään kunnia-asia tehdä töitä ilman kunnon korvausta.  

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lääkärikäynnillä erittäin usein sellainen olo, että musta halutaan vaan nopeasti eroon. En ole mikään kova höpöttäjä, päin vastoin. Jos luettelen esim. oireita minkä perusteella olisi kenties helppo päätyä tiettyyn diagnoosiin niin tuntuu, että minut keskeytetään ja hoputetaan heti kun jään hetkeksi miettimään, että mikäs niistä (etukäteen miettimistäni) on vielä mainitsematta. Lisäksi käynnin aikana herää aina kysymyksiä ja niitä kun lopuksi yritän kysellä, niin vastaukset ovat hätäisiä ja usein lääkäri puhuu päälleni noissa tilanteissa. Ymmärrän, että lääkäreillä on kiire työssään ja jono odottaa takanani, mutta toivoisin silti kohteliaampaa palvelua.

Jos haluat kuninkaallista kohtelua niin silloin mennään töihin ja maksetaan yksityinen lääkäri. Ei julkisella ole aikaa tai tarvetta kuunnella persulien ulkoa opettelemia takeltevia pillerin kerjäystarinoita.

Sitä että lääkäri todella kuuntelee rauhassa ja on kiinnostunut asioistani. Ja on kiinnostunut myös kokonaisvaltaisesti terveydestäni. Voivathan eri vaivat myös jollakin tapaa liittyä toisiinsa ja niille voi löytyä vaikkapa yhteinen nimittäjä ja ratkaisu.

Että hoitona ajatellaan kokonaisuutta, ei vain tiettyä pilleriä. Mietitään esim. elämäntapoja ja stressiä, työasentoja tms, jotka voivat vaikuttaa asioihin.

Kuuntelu ja asioiden selkeä kertominen ja niistä puhuminen on avainasemassa. Ettei jää myöskään esim. epäselväksi, miksi suositeltiin/määrättiin mitäkin toimenpidettä/lääkettä ja miten se vaikuttaa. Kerrotaan selkeästi eri hoitovaihtoehdoista ja seuraavista tutkimusksista jne. Kuulluksi tulemisen kokeminen on tärkeää ja tuo tarvittavaa luottamusta.

Ystävällisyys ja arvostus (ylenkatseen välttäminen) on myös oleellista. Ei tavallisesti kukaan turhan takia viitsi lääkäriin vaivautua. Joskus potilaana voi olla hankala saada heti selvästi kerrotua kaikki mikä vaivaa ja miten. Lääkäriin meno on monelle vähän jännittävä tilanne. Kerrotaanhan siellä monesti vieraalle ihmiselle omia kenkilökohtaisia, intiimejäkin asioita.

Liika kiire ja hosuminen jättää vaikutelman ettei asiaani ole välttämättä ajateltu kunnolla ja sainkohan varmasti sopivan hoidon. Otettiinko kaikki asiat huomioon? Siksi myös rauhallisuus vastaanotolla olisi hyvä.

Järkevä, asiantunteva, maanläheinen sekä selkokielinen ote ja ilmaisu asioihin.

Kiitos kun kyselet toiveista täällä  :)

Vierailija kirjoitti:

Enemmän nöyryyttä, lääkäriksi on vaikea päästä, helppo olla, asiakkaita vartenhan siellä ollaan, ei elintason. Pitää vähän lääkäreiden ymmärtää mihin lähtee.

Tulevat lääkärit siis alapeukuttaa, ei teidän sukulaisetkaan muita olleet kuin älykkäitä, porvareiden rahat ja asema kiinnostaa ja asua muiden pellejen kanssa Espoossa rannassa leikkimässä kaupunkilaista, herätkää jo ja herättäkää muu sukuki.

Kyllä täällä lääkäreitäkin palstailee vaikka aina löytyy tyyppi joka ei sitä suuna päänä usko. En ole terveysasemalla mutta annan konsultaatioita jatkuvasti.

Hyvällä asenteella olet liikkeellä. Anna potilaan kertoa, 80 sadasta kertoo sinulle oikean diagnoosin kun vain jaksat kuunnella keskeyttämättä ja ohjailematta puhetta, ainakin pari minuuttia pitää vain kuunnella. Ja avoimet kysymykset alkuun ("mitä muita oireita on?" Eikä "onko mahakipua? "), vasta ihan lopuksi voi poissulkumielessä kysyä tarkastikin. Toki vasta kokemuksen myötä oppii poimimaan nopeasti ne oleellisimmat asiat.

Läheskään aina vaivan syy ei ensimmäisellä käynnillä ratkea ja varsinkin terveysasemalla tietynlaista epävarmuutta on pakko oppia sietämään. Kysy kollegoilta, jos olet epävarma, järjestä seurantaa, opettele selvät vaaran merkit (laihtuminen, yöllä herättävä kipu, Hbn selvä lasku ilman anemiaakin, tunnusteltavissa olevat möykyt, rasitukseen liittyvä uusi rintakipu jne) ja tee kunnon status, siinä oppii samalla normaalilöydöksiäkin.

Toiminnallisia oireita on paljon mutta muista että se dg on aina poissulkudiagnoosi eli mahdolliset sairausperäiset syyt on ensin tutkittava.

Kilpirauhasfanaatikot ovat oma ryhmänsä, joille mikään tieteeseen tai kokemukseen perustuva ei mene perille. He ovat onneksi hyvin marginaalinen ryhmä, valtaosa vajaatoimintapotilaista on erittäin hyvävointisia sen jälkeen kun sopiva tyroksiiniannos on löytynyt. Täälläkin kirjoitti joku harhaanjohdettu, jolla Tsh n. 2 ja T4V 11 ja pohti vajaatoiminnan mahdollisuutta ymmärtämättä, että T4Vn viiteväli 9-20 ei suinkaan tarkoita sitä väliä millä yksittäisen ihmisen T4 vaihtelee, vaan normaaliarvojen väestötason vaihtelua. Yksittäisen ihmisen arvo vaihtelee hyvin vähän, 1-2 suuntaan tai toiseen. Toisella siis täysin normaali on 9-11 ja toisella 18-20.

Lab tulkinnasta yleensäkin kannattaa herkästi kysyä kokeneemmilta, jotka osaavat suhteuttaa niitä (esimerkkinä ferritiini, jota väsyneiltä nykyisin paljon tutkitaan ja siksi tuleekin paljon kysymyksiä, miten viiteväliä korkeampaan arvoon tulisi suhtautua... sanotaan nyt että mieluummin käytän aikaani syöpien ja sepelvaltimotaudin löytämiseen ajoissa).

Tk-lääkärien työ on aliarvostettua; tyytyväiset potilaat eivät pidä meteliä. Kokemusta sairaaloista ja sairaalapäivystyksistä pitäisi kyllä edellyttää nykyistä enemmän ennen ainakaan pitempikestoista tk-palvelua. Lyhyesti: potilasta pitää kuunnella, myös sitä google- tai naapuridiagnoosia, mutta samalla muistaa ammattitaitoon kuuluva erotusdiagnostiikka (esimerkkinä tykytys, joka ei läheskään aina ole sydänperäinen ongelma vaan voi olla merkki ylirasitustilasta, anemiasta, kilpirauhasen liikatoiminnasta).

Ja nämä palstakeskustelut ovat hyvin opettavaisia. Erityisesti on tullut selväksi, että rationaalisuus on rariteetti (sori, normaalisti väännän rautalangasta suomeksi) .

Ja terveisiä sille, joka kohta taas tulee väittämään, ettei täällä palstailee lääkäreitä. Yleensä olenkin ihan hiljaa.

Jos valitan päänsärkyä, tunnustelee eturauhasen. Toivottavasti määräät myös Buranaa reseptillä.

Pidä mielessä, että potilas on kehonsa asiantuntija. Jos olen löytänyt kyhmyn rinnastani, älä vähättele tai ole epäuskoinen. Syöpä on helpoin hoitaa varhain löydettynä.

Kuuntele ja tutki ja puhu selvää suomea, anna ohjeet kirjallisinakin, vain 5% puhutusta muistetaan.

Kannatta otta potilas tosissaan. Se on mieluusti sääntö 1.

Jos et tiedä ihottumaa tai muuta, katso siitä Farmaca Fennica:sta

Olepa provo ta et, minusta kysymyksesi oli kovin kultainen: mitä toivot lääkärikäyniltä.

----

Ketju on pitkä enkä jaksa läpi sitä lukea.

Itse toivon lääkärikäynniltä suorasanaista rehellisyyttä.

Pitkä ketju, mutta tätä ei olekaan vielä kukaan maininnut: älä lähde neuvomaan kelan tukien kanssa, ellet ihan oikeasti tiedä mistä puhut. Minua on joskus lääkäri lähtenyt valistamaan täysin pyytämättä tukiasioissa ja vieläpä väittänyt asioita joita ei voi kukaan täysin varmana etukäteen pitää: "tuskin sinä tätä tukea tulet saamaan" tai "ei tätä tukea ole tarkoitettu sellaisille ihmisille kuin sinä". En minä nuorena ymmärtänyt, että lääkärit eivät ole mitään varsinaisia auktoriteetteja tässä asiassa ja lannistuin. Joka ikinen kerta osoittautui myöhemmin että lääkäri oli väärässä. Joillakin lääkäreillä tuntuu olevan aivan ihmeellisiä käsityksiä siitä mihin kelan mikäkin tuki on tarkoitettu ja kuka sitä tulee saamaan ja kuka ei. Ja jos nyt on aivan pakko ottaa jotain kantaa, esim. jos potilas vaikka suoraan kysyy, niin ei pitäisi olla vaikea lisätä perään "...varmistathan kuitenkin vielä asian kelalta".

Toinen juttu: älä IKINÄ ohita potilaan kertomia oireita aivan täysin, vaikka potilas on alun perin varannut ajan jonkin toisen oireen takia. Saatan mainita muistakin oireista siltä varalta jos niillä vaikka on jotain tekemistä toistensa kanssa. Ymmärrän ihan täysin jos aika ei riitä, mutta tällöin haluaisin että minulle sanotaan, että tuota varten kannattaa varata uusi aika. Se mitä nyt olen saanut osakseni on täydellinen vaikeneminen. Lääkäri ei ole sanonut yhtään mitään, ei sanallakaan osoittanut edes sitä että kuuli mitä sanoin, vaikka olen yrittänyt puhua jostain tietyistä oireistani jo VUOSIA eri tilanteissa eri vastaanotoilla. Nykyään en sitten enää edes kehtaa yrittää varata näitä oireita varten omaa aikaa, koska pelkään että ne ovat jotakin aivan mitätöntä jotka minun kuuluisi unohtaa ja tuhlaisin vain lääkärin aikaa. Kerrothan siis, jos jokin asia kaipaisi tai edes ansaitsisi mielestäsi lisäselvittelyä jossain muualla/joskus toiste/jonkun toisen kanssa.

Tämä ei nyt varsinaisesti ole kritiikkiä tai mitään, mutta olen huomannut sellaisen hämmentävän asian, että tietyt oireet tulkitaan tai ei tulkita osaksi jotakin tiettyä kokonaisuutta riippuen siitä, mitä ongelmaa vastaanotolla varsinaisesti hoidetaan. Jos olen vaikka yleislääkärillä mielenterveysongelmien seurantaa varten, ja mainitsen että minulla on myös huimausta niin nyökytellään että joo, tuo voi liittyä paniikkihäiriöön. Mutta jos olen lääkärissä valittamassa vaikka sitkeää nuhaa ja valitan sielläkin huimauksesta, niin silloin sitä EI tulkita osaksi paniikkihäiriötä, vaikka lääkäri kyllä näkee tiedoistani myös kaikki nämä mielenterveysongelmani.

Älä aloita lausetta: "kuten juuri/äsken sanoin". Varmaan sanoit, mutta sairaana ja pelokkaana kaikki ei mene heti perille tai ei ymmärrä asiaa. Toista ystävällisesti niin monta kertaa kuin tarvitaan.

Älä kirjoita Kantaan: potilas on (erittäin) huolestunut. Se on koodikieltä, jolla ilmaistaan että potilas ehkä mt-ongelmainen. Olen ollut ihan normaalisti peloissani, ja siihen minulla on sairastuneena oikeus. Ei mt-ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että lääkäri ei tuputtaisi jokaikiseen vaivaan sitä Buranaa. Jos käy niin hyvä tuuri, että sinne julkiselle lääkärille ylipäätänsä pääsee. Buranaa jalkavammaan, Buranaa päänsärkyyn, Buranaa kuumeeseen... Suomessa on tietääkseni muitakin lääkkeitä, Buranaa osaan ostaa apteekista itsekin. 

Tätä olen itsekin kummastellut, kun tuntuu kuulevan tutuilta paljon, että sanottiin että syö buranaa. Sitä kun ei vanhat ihmiset saisi syödä, eivätkä munuaisvaivaiset, ei sydänvaivaiset, ei saa syödä vatsavaivoihin... 

Ap

Ohis, mutta mitä nyt Coldrexin tilalle, kun sen valmistus lopetetaan! Se on joskus häätänyt alkavan flunssan ja sen avulla on pienessä flunssassa jaksanut käydä töissä. Kauheaa, että ihmisille helpotusta tuovat lääkkeet lopetetaan. Toivottavasti lopetustieto on väärä.

Minkä kaupungin kandi olet? Mikä vsk?

Minulla oli 10 v. Spiegelin tyrä, joka painoi nukkuessani selkärankaani. Joka aamu sain iskias tyyppisen

vaivan, ja lopulta alkoi jalat mennää pois alta kun issias hermo jäi pinteeseen.

Eli en pystynyt tekemään oman alan töitä.

No mitä teki terveyskeskus lääkärit 10 v. aikana. Antoivat selkäkipuun, issiaskipuun lääkkeitä ja loppujen lopuksi

mieliala lääkkeitä ja unettomuus lääkkeitä. No tyrä kasvoi tänä aikana ja kävin yksityisellä valittamassa oireitani.

Tämä oli kuuluisa vatsalääkäri ja sain väärän diagnoosin eli suuri sappikivi ja siihen lääkkeet.

Ennenkun pääsin sairaalaan ultraan,söin vääriä lääkkeitä 3 viikkoa. No sitten alkoi tapahtua. Tyrä kasvoi

Ja tiputti kohdun eli leikkaus. Olin huojentunut ,että tämäkö se selän kipeytti. No ei ,seuraavaksi umpisuoli tulehtui ja taas leikkaus. Selkäkipu jatkui. Spiegelin tyrä diagnoosia ei vielä oltu annettu. Oli kulunut 8 v.

No 3 kk:den kuluttua, umpisuolihaavaan putkahti nyrkin kokoinen kova patti.

No lääkäriin takas ja puolenvuoden kuluttua taas leikkaukseen. Lääkäri kandi luuli, että se on haavatyrä. Olisi

pitänyt konsultoida vanhempaa lääkäriä.

Leikkauksen jälkeen se lääkäri sanoi, että se olikin spiegelin hernia eli vatsalihaksen alla oleva tyrä ja hän laittoi

siihen verkon. No eipä mitään, kun taas kului jonkin aikaa, niin verkko repesi, ja patti oli ihan jo vauvan pään kokoinen. No taas lääkäriin ja vuoden päästä vanhempi kirurgi leikkasi ja yritti repiä verkkoa irti, muttei onnistunut. Sen jälkeen asensi tyrän kugelin proteesiin. Aamulla, kun heräsin, niin selkään ei enää sattunut.

No olen yrittänyt saada potilasvahinko vakuutuksesta tietoa, voiko näin tapahtua ilman, ettei kukaan Suomessa

ota vastuuta. Yli 10 vuotta kului selän ollessa kipeä ja enkä voinut tehdä töitä. En ole tervettä päivää nähnyt, ennenkuin tuo tyrä korjattiin asianmukaisesti.

Siispä neuvoisin konsultoimaan vanhempien lääkäreiden kanssa jos vähänkin arvelluttaa. Minun kohdallani on tehty monessa paikassa virheitä, mutta ainakin terveyskeskus olisi voinut lähettää magneettikuvaukseen, niin sieltä olisi mahdollisesti näkynyt tämä spiegelin hernia. En ole päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka lääkärit

ovat kirjoittaneet todistuksia. Kelan lääkärit tietävät näkemättä,että työkykyä on jäljellä.

Pidän eniten lääkäreistä, jotka suhtautuvat potilaisiin kuin ihmisiin. Turhan moni lääkäri ei pidä potilaista.

Vierailija kirjoitti:

Eli ensi kesänä tiedossa ensimmäinen kandikesä sijaistamassa lääkäriä. Kiinnostaisi kovasti kuulla, että mitä juuri sinä toivot lääkärikäynniltä/mitä asioita minun tulisi ottaa erityisesti huomioon? Kiitos.

Sitä, että et OLETTAISI yhtään mitään mun ulkonäköni ja painoni perusteella, vaan KYSYISIT ja oikeasti kuuntelisit ne vastaukset mitä saat.

ELi itse olen tosi lihava ( 112kg ja 160cm). Syömishäiriö löytyy, ollut jo neljännesvuosisadan, ja osasyynä siihen juuri lääkärit, jotka ovat aina kehottaneet LAIHDUTTAMAAN. Kun se nyt on paskinta mitä voi syömishäiriöiselle ehdottaa.

Olen kuitenkin täysin terve. Johtuen siitä, että syön pääsääntöisesti terveesti, liikun paljon ( päivittäin 5-10km kävelyä koirien kanssa , tanssitunteja, salilla 2krt vko ja työmatkapyöräilyt)

NÄitä et voi mun ulkomuodosta päätellä ( kehonkoostumusmittaus antaa kyllä sitten jo aina sen niin yllättävän tuloksen, kun lihasta todellakin on).

JOten turhauttavinta on aina se "tiesitkö että sulla on tota ylipainoa kertynyt? Nyt kannattaisi ottaa vähän liikuntaa mukaan arkeen ja jättää ne sipsit vähemmälle".... AAAAAARRRRGGGHHHH!!

Kuuntele ja kysele vanhoilta kollegoilta ja hoitsuilta neuvoja.

Opettele sietämään kärsivällisesti luulosairaita joita tässäkin ketjussa riittää- jaksa myös tavata heitä kuviteltujen vaivojen kanssa viikosta toiseen.

Muista pitää lakisääteiset tauot että jaksat,heitä kahvihuoneessa huumoria.Mustaakin.