Lääketieteen kandi kyselee; mitä toivot lääkärikäynniltä?

On todella positiivista että haluat tietää ja ymmärrät asian tärkeyden:). 

Kuuntele potilasta. Ymmärrän, että varsinkin vanhemmalla väellä jutut menevät välillä ns. ohi ja asian vierestä eikä lääkärin tarvitse jaaritella potilaan kanssa pojanpojan opinnoista, mutta ota ihmisten huoli tosissaan. Se ei tarkoita sitä, että lähetät jokaisen päänsärkypotilaan turhaan TT-kuvaan tai teetät mahdollisimman paljon turhia tutkimuksia koska potilas haluaa, mutta ota potilaan huoli todesta, kysele oireista ja elintavoista, kerro hänelle mitä teet, miksi teet tai jätät tekemättä ja anna ohjeita jatkoon. Nämäkin voi tehdä nopeasti, ja muista kiireessä että (jota teillä on) kuuntele edes sen pienen hetken kun ehdit. Opit siinä itsekin paljon sairauksista.

Äläkä teevarmaa  diagnoosia jos et ehdi tutkia potilasta. Ei sillä mitään ole.  Kerro edes että nyt et epäile mitään, mutta jos tämä jatkuu vielä 2 viikkoa niin jne. Katso edellinen kappale. Äläkä sano potilaalle että nyt olisi varmaan aihetta ottaa nämä labrat, mutta se maksaa:). 

Tsemppiä!

Vinkki vitonen kirjoitti:

Kysy rohkeasti myös alkoholinkäytöstä, sitä pelätään aivan turhaan. Suomi on kostea maa, ja moneen vaivaan/sairasloman hakemiseen liittyy juominen, joka on (usein salaa) lähtenyt käsistä. Hyvä mittari on se, jos joku loukkaantuu siitä, että kysyt - todennäköisesti osuit oikeaan. Nimittäin ihminen, jolle juominen ei ole mikään Juttu, ei loukkaannu  - vaan toteaa usien, että onpas hyvä kun tätäkin kysytään.

Suomi on kostea maa...eivät kaikki täällä juo. Itse olen absolutisti. Jos minulta kysytään juomisesta, en loukkaannu. Jos minua syytetään alkoholistiksi ja valehtelijaksi, loukkaannun.

Sait paljon vastauksia. Pyydän huomioimaan ja tarkastelemaan omia tuntemuksiasi:

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2014/5/duo11537

Artikkeli soveltuu myös yleisesti potilaan tuskan kohtaamiseen. Vetäytynyt lääkäri pitkittää potilaan hoitoa.

Minulle pääasia on, että ongelmani yritetään ratkaista. Mieluiten myös asiallisen, empaattisen ja mukavan lääkärin toimesta, mutta siitä voi tinkiä jos asia hoituu tai edes lähtee vakavasti otettuna eteenpäin.

Arvostan, että kyselet tätä. Onnea matkaan :) vaikutat alalle sopivalta.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntele potilasta ja kohtaa hänet ihmisenä. Jos et tiedä mistä pt:n vaivassa on kyse, kerro se rehellisesti ja konsultoi toista lääkäriä. Se herättää potilaissa enemmän luottamusta sinuunkin kuin pelkkä arvailu.

Saanko sanoa myös hoitajana? Kohtele meitä hoitajia myös ihmisinä ja työkavereina. Älä ole ylimielinen. Mukavista kandeista pidetään, ylimielisistä ei. Toki kaikkien kanssa tehdään työt mahdollisimman hyvin potilaan parasta ajatellen. Älä juoksuta ja ”nöyryytä” hoitajia turhan päiten. Et tästä aloituksestasi päätellen vaikuta yhtään sen kaltaiselta, mutta usko pois, niitäkin kandeja (ja erikoistuneitakin) riittää, joilla on kihahtanut asema päähän.

Tämä. Itse olin neuvolassa th:na, kun lääkärineuvolaan tuli kandi harjoittelemaan. Hölväsi hanskansa Hibitanella, kun sanoin, että jos tutkit nyt ensin, niin papaa ei voi ottaa, kun Hibitane pilaa tuloksen. Syvä huokaus, iltalypsymäinen mulkaisu ja kysyvä katse lääkäriin, että sano nyt tolle kouluasteen opinnot käyneelle hoitajalle ettei rupee neuvomaan yliopistossa opiskelevaa ihmistä. Lääkäri sitten vaan tokaisi, että niin niin, kuuntele nyt hoitajaa, hänellä on enemmän kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti olet lääketieteen kandi, jo tämä ihmisten mielipiteiden kysely osoittaa sinussa empatiakykyä, mitä ei aina lääkäreissä näe. Jatka tällä tiellä ja sinusta tulee erittäin hyvä lääkäri.

Komppaan tätä. Jopa minä, kovan luokan lääkäri- ja sairaalakammoinen, menisin mielelläni ap:n potilaaksi. 

Mitään erityisempää lisättävää minulla ei aiempiin kommentteihin ole. Kohtaa potilas ihmisenä äläkä vain "potilaana", katso silmiin, kuuntele, tee tarkentavia kysymyksiä, myönnä rohkeasti, jos et tiedä jotain asiaa ja konsultoi mahdollisuuksien mukaan kokeneempaa kollegaa, suhtaudu asiallisesti potilaan huoliin ja pelkoihin. Näillä pääset jo pitkälle. Tsemppiä ja antoisaa tulevaa kandikesää!

En usko,että olet oikea kandi? Ei kuulosta uskottavalta,että täällä kyselet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää opetella kieltäytymään potilaiden vaatimuksista esim. antibioottihoitojen suhteen. "mulla menee flunssa aina poskionteloihin" tai "keuhkoputkitulehdukseni ei ole koskaan parantunut ilman antibioottia": Samaten kun toivotaan ferritiinimääritystä, vaikka Hb 156. Jokaista päänsärkyä ei voi lähettää magneettikuvaukseen. Lapsipotilaiden kohdalla pätee hyvin usein se, että äiti tietää parhaiten. 

Katso Youtubesta Kirvessyrjän terveyskeskus -jaksot. Niissä on hyvin pitälle sitä todellisuutta, mitä terveyskeskustyö on, vaikka ne vähän huumorilla onkin tehty. 

Niin, se potilas on usein ihan oikeassakin. Ja tietäähän tohtori Tollo, että mm. elimistön kuivuminen nostaa valheellisesti Hb:ta?

Nämä tollot ferritiinin kyselijät eivät ole kuivuneita vanhuksia, vaan ihan normaalisti nesteitä nauttivia yleensä nuoria aikusia. 

Olet todellakin tohtori Tollo. Kyllä myös nuoret aikuiset voivat kärsiä kuivumisesta.

Mutta silloin ei ensisijaisesti mitata ferritiiniä, vaan nestetasapainoarvoja. 

Hb on todella herkkä nestetasapainon heilahtelulle. Kävin toissa kesänä helteiden aikaan verikokeissa joissa otettiin hb.n lisäksi myös paastoa vaativia kokeita eli olin juonut yli 12h aiemmin, suu oli jo ihan kuiva. Hb oli mittauksessa 136 vaikka muuten punasoluarvot kaukana viiterajojen alapuolella. Pari päivää myöhemmin kun otettiin uudelleen niin että ei ollut paastokokeita ja ilmakin oli viileämpi, hb oli 113. (Myös sormenpäästä otettava pika-hb on herkkä virheellisille arvoille ihan jo ilman nestetasapainon häiriöitäkin.)

Eli ei siinä mitään nestetasapainoarvoja tarvinnut mitata, arvon viisastelija, korkeampi hb-arvo oli ihan selvästi virheellinen kun elimistö oli hetkellisesti kuiva juomattomuuden ja kelin vaikutuksesta. Ja kiva että se lääkäri uskoi potilasta ja sen kertomaa oirelistaa ja määräsi sen ferritiinitestin eikä vaan jankuttanut luulo- ja muotisairaudesta. Se ferritiini kun oli 4... Tosin ilman noita muita kokeita, joista tilanne näkyi myös, olisi ferritiini jäänyt varmaan mittaamatta "kun hb on niin hyvä".

Kandille vinkiksi; älä tuijota esim. labrakokeissa yksittäisen kokeen viiterajoja vaan yritä hahmottaa kokonaisuus tutkimalla arvoja tarkemmin kiinnittäen huomiota niihin lähellä ylä-tai alarajaa oleviin arvoihin ja pohtien, onko näillä mahdollisesti jotain yhteyttä. Tämän luulisin kuuluvan koulutukseen mutta ikävän usein tulee vastaan lääkäreitä jotka tuijottavat vain yksittäisiä arvoja ja sitten myöhemmin ihmetellään miten tilanne on päässyt pahaksi vaikka suunta on ollut nähtävissä ihan kokeistakin jos olisi katsottu kokonaisuutta.

Jos et jotain tiedä, älä esitä tietäväsi. Kerro kysyväsi vanhemmalta lääkäriltä tai ottavasi selvää. Älä katso potilasta nenänvarttasi pitkin vaikka hän tietääkin sairaudestaan ehkä enemmän kuin sinä. Luotettavaa tietoa on nykyisin hyvin saatavilla ja moni osaa sitä etsiä/ymmärtää.

Kannattaa huomata, että se miten kysymyksen esität, vaikuttaa siihen millaisen vastauksen saat. Olin muutama kuukausi sitten lääkärillä, joka ei varsinaisesti esittänyt kysymyksiä, vaan väitelauseita, joihin minun olisi ilmeisesti pitänyt oikaista, jos hänen arvauksensa meni metsään - aika haastavaa ainakin minulle,  vastaisin mieluummin kysymyksiin. (Eli tilanne vastaanotolta: lääkäri kokeilee polveani "Ja tähän ei satu." vs. "Sattuuko tähän?")

Muutenkin vastaukseen vaikuttaa aina se, jos kysymyksestä näkee, millaista vastausta kysyjä odottaa tai toivoo.

Päivystyksessä koettua:

Nuori naislääkäri kurkisti kiljuvan punaiseen ja turvonneeseen kurkkuuni, totesi "hyvänen AIKA!" ja suoritti muut asiaankuluvat rituaalit.

Toivotti lähtiessäni "hyvää toipumista". Tuntuipa mukavalta tuo hänen empaattinen asenteensa.

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti olet lääketieteen kandi, jo tämä ihmisten mielipiteiden kysely osoittaa sinussa empatiakykyä, mitä ei aina lääkäreissä näe. Jatka tällä tiellä ja sinusta tulee erittäin hyvä lääkäri.

Mukava kuulla, kiitos!

Ap

Vierailija kirjoitti:

En usko,että olet oikea kandi? Ei kuulosta uskottavalta,että täällä kyselet?

Miksi ei kuulosta uskottavalta? Mielestäni sekä nuoret jo valmistuneet lääkärit että kandit ovat selkeästi aiempaa potilaslähtöisempiä ja motivoituneempia kehittämään vuorovaikutustaitojaan. Lisäksi tämä on Suomen suosituin anonyymi keskustelupalsta, joten täällä uskalletaan avautua ja kertoa omia näkökantoja asioihin rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

En usko,että olet oikea kandi? Ei kuulosta uskottavalta,että täällä kyselet?

Ei tarvitse uskoa. Ajattelin, että täällä helppo kysyä ja saa todennäköisesti rehellisiä vastauksia. Onhan koulussa jotain luentoja aiheesta ollut, empatiasta ja potilaskohtaamisesta, mutta toivoin enemmän suoria vastauksia toiveista potilaalta :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa huomata, että se miten kysymyksen esität, vaikuttaa siihen millaisen vastauksen saat. Olin muutama kuukausi sitten lääkärillä, joka ei varsinaisesti esittänyt kysymyksiä, vaan väitelauseita, joihin minun olisi ilmeisesti pitänyt oikaista, jos hänen arvauksensa meni metsään - aika haastavaa ainakin minulle,  vastaisin mieluummin kysymyksiin. (Eli tilanne vastaanotolta: lääkäri kokeilee polveani "Ja tähän ei satu." vs. "Sattuuko tähän?")

Muutenkin vastaukseen vaikuttaa aina se, jos kysymyksestä näkee, millaista vastausta kysyjä odottaa tai toivoo.

Joo, ohjailevat/toteavat kysymykset ovat ärsyttäviä! Joskus itsekin huomannut potilaana.

Ap

Toivoisin että lääkäri kuuntelisi mikä minua vaivaa, ja oireiden perusteella määräisi testit joilla selvitetään vaivojen juurisyy. Toivoisin myös, ettei lääkäri ole asenteellinen tiettyjä sairauksia kohtaan, vaikkei niistä valtavaa tietotaitoa omaisikaan, vaan vaivautuisi ottamaan asioista selvän.

Moni lääkäri ilmeisesti kammoaa Tohtori Googlea konsultoineita potilaita, mutta ainakin omalla kohdalla se on ollut pakko kääntyä netin vertaistuen pariin, koska aikanaan julkisella puolella diagnosoitu krooninen vaiva on vielä tänäkin päivänä samaan aikaan liian helppo/tavallinen, ja samaan aikaan liian monimutkainen hoidettava useimmille kohtaamilleni lääkäreille. Väitän, että ellei useita harvinaisia ja ei edes niin harvinaisia sairauksia lääkäreiden puolelta vähäteltäisi ja leimattaisi muotidiagnooseiksi, Tohtori Google olisi pian työtön.

Jos ihmisen lukuisille vaivoille ei löydy fyysistä syytä, niin kyse voi olla somatisaatiohäiriöstä, eikä siitä, että potilas olisi huomionkipeä ja haluaisi hankaloittaa työtänne jatkuvilla huolillaan ja vastaanotolla vierailullaan. Somatisaatiohäiriötä hoidetaan terapialla, tee lähete sellaiseen. Älä niinkuin yksi lääkäri toimi suhteeni: Antoi TUNTIKAUSIA minun odottaa odotushuoneessa ottaen kaikki minun jälkeeni tulleetkin ennen minua vastaanotolle. Hoitajakin kävi jo sanomassa lääkärille minun odottaneen jo todella pitkään. Ei voi mitään, kuului lääkärin vastaus pitkin käytäviä. Vastaanotolle viimein päästyäni lääkäri totesi, että voit puhua minulle, mutta en aio tehdä mitään. 

K O L M I O L Ä Ä K K E I T Ä ! ! ! ! !

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmisen lukuisille vaivoille ei löydy fyysistä syytä, niin kyse voi olla somatisaatiohäiriöstä, eikä siitä, että potilas olisi huomionkipeä ja haluaisi hankaloittaa työtänne jatkuvilla huolillaan ja vastaanotolla vierailullaan. Somatisaatiohäiriötä hoidetaan terapialla, tee lähete sellaiseen. Älä niinkuin yksi lääkäri toimi suhteeni: Antoi TUNTIKAUSIA minun odottaa odotushuoneessa ottaen kaikki minun jälkeeni tulleetkin ennen minua vastaanotolle. Hoitajakin kävi jo sanomassa lääkärille minun odottaneen jo todella pitkään. Ei voi mitään, kuului lääkärin vastaus pitkin käytäviä. Vastaanotolle viimein päästyäni lääkäri totesi, että voit puhua minulle, mutta en aio tehdä mitään. 

Eli., älä käytä valtaa väärin. 

Olen sotepuolen taloushallinnossa töissä (talouspäällikkö). Kun kandikesäsi koittaa niin toivon tätä:

- ÄLÄ omaksu sairaalan ytlilääkärien kusipäistä asennetta jonka mukaan potilas on aina imbesilli ja lääkäri jumlasta yksi ylöspäin

- älä lähde lääkärien nokittelurinkiin tappelemaan arvoasteikosta

- älä ala röyhkeäksi palkanvedättäjäksi ja vaadi jokaisesta ylimääräisestä työsekunnista viisinkertaista palkkaa niikuin sairaalalääkärit tekevät

- pidä oma pääsi ja onat ajatuksesi vaikka omat kollegasi sinua painostavatkin

Monessa työyhteisössä olen ollut mutta en ikinä sellaisessa niinkuin tämä isohko sairaala... lääkäreiden meininki on melkoista. Moni tulokaslkäri tulee innoissaan ja sitten joko kyynistyy tai poistuu pettyneenä.

No tietysti ystävällisyyttä ja sitä että kuuntelee asiakasta. Ymmärtää ihmisen kokonaisuutena, eikä lähde pilkkomaan osiin ja ajattele, että "jaahas, tällä ihmisellä on pää kipeä, no kirjoitetaanpas päänsärkylääkettä tai ehkä tutkitaan päätä". Eli ymmärtää, että koko elimistö on yhteistyössä, että esim. suolisto ja maksa vaikuttavat myös sinne päähän ja voivat jopa olla koko päänsäryn aiheuttaja. Lääkärin pitää ymmärtää mm. ruokavalion merkitys, myrkkyjen merkitys, kehon puhdistuksen tarpeellisuus, liikunnan tarpeellisuus, unen, levon ja stressin osuus terveyteen ja hyvinvointiin sekä osata ohjata näissä asioissa. Lääkärin täytyy ymmrtää ja tietää myös vitamiinien, hivenaineiden, rasvahappojen, probioottien, prebioottien, klorofyllin, kuitujen, polyfenolien jnejne.  merkitys terveydelle. Lisäksi pitää ymmärtää henkisen puolen asioita ja miten ne vaikuttavat terveyteen. Lääkärin täytyy myös hallita laajasti yleisimmät kokemusperäiset hoitomenetelmät ja osata ohjata asiakkaansa tarvittaessa niiden pariin, eli esim. vyöhyketerapia, jäsenkorjaus, kuppaus. Myös fytoterapia on syytä hallita.

Niin, tässä nämä minun toiveeni lääkärille. Suomesta en ole vielä tällaista löytänyt, ulkomailla onneksi on lääkäreitä, jotka ovat parantajia, eivätkä pelkkiä lääketehtaiden sätkynukkeja. Suomestakin löytyy jokunen lääkäri, joilla on vähän parantajan elkeitäkin, mutta yleensä täytyy turvautua luontaishoitajiin.