Lääketieteen kandi kyselee; mitä toivot lääkärikäynniltä?

Kättelyä ja rehellisyyttä.

Enemmän nöyryyttä, lääkäriksi on vaikea päästä, helppo olla, asiakkaita vartenhan siellä ollaan, ei elintason. Pitää vähän lääkäreiden ymmärtää mihin lähtee.

Sun pitää opetella kieltäytymään potilaiden vaatimuksista esim. antibioottihoitojen suhteen. "mulla menee flunssa aina poskionteloihin" tai "keuhkoputkitulehdukseni ei ole koskaan parantunut ilman antibioottia": Samaten kun toivotaan ferritiinimääritystä, vaikka Hb 156. Jokaista päänsärkyä ei voi lähettää magneettikuvaukseen. Lapsipotilaiden kohdalla pätee hyvin usein se, että äiti tietää parhaiten. 

Katso Youtubesta Kirvessyrjän terveyskeskus -jaksot. Niissä on hyvin pitälle sitä todellisuutta, mitä terveyskeskustyö on, vaikka ne vähän huumorilla onkin tehty. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, kuunteleminen on tärkeää. Kannattaa myös suht herkästi kysyä potilaalta tarkennusta, mitä tarkoittaa milläkin asialla, koska ihmiset voivat käyttää sanoja hyvin eri tavalla. (En ole hoitoalalla, mutta olen joskus ollut duunissa it-tuessa, ja siinä on aika samanlainen vuorovaikutustilanne: ihmisellä on ongelma, jota ei välttämättä osaa kuvailla kovin selkeästi...) Itseäni potilaana myös kiinnostaa se, miksi jotain tutkimuksia tai hoitoa tarvitaan tai ei tarvita. Se, että asialle ei juuri nyt tehdä mitään, on helpompi hyväksyä, jos lääkäri osaa perustella, miksi asialle ei juuri nyt ole tarpeen tehdä mitään. Tällaisia ajatuksia tulee mieleen omien kokemusten perusteella, mutta kannattaa huomioida myös se, että ihmisillä on kovin erilaisia tarpeita ja toiveita. Muhun uppoaa jämptin asiantuntijan tyyli aika hyvin, mutta jotkut kaipaavat enemmän tasa-arvoista keskustelua.

Tätä olen pyrkinyt harjoittelemaan! Yritän antaa potilaan ensiksi kertoa vaivoistaan avoimesti ja sitten kysellä tarkentavia kysymyksiä :)

Ap

Minä toivoisin, että et varoisi liikaa määräämästä panacodia ja opamoxia.

Mulla ei ole ollut ongelmia saada tuollaisia (kop, kop, kop), mutt säälin niitä jotka tarvitsevat eivätkä saa.

Selkeitä kysymyksiä, joihin saat selkeät vastaukset. Ei mitään mutinoita ja tietsikan näpyttelyä selkä potilaaseen päin, ainakaan koko aikaa. Samalla olisi hyvä kertoa miten edetään jos tiedossa on jatkotutkimuksia. Enemmän puhetta, vähemmän tietokonetta.

Ymmärtämistä, kuuntelemista ja empatiaa. Peruskäytöstapoja. Ei ylimielistä suhtautumista. Potilaan elämänlaadun huomioimista. Sitä ettei naura potilaan ongelmille päin naamaa.

Toivon, että keskitytään siihen ongelmaan, miksi lääkäriin hakeuduin. Ei niin, että jos et löydä vastausta, alat kertoa täysjärkiselle normaalipainoiselle ihmiselle, että ongelma saattaa liittyä ylipainoon. Ole ystävällinen ja konsultoi, tai laita lähete jonnekin missä tiedetään.

Vierailija kirjoitti:

Kättelyä ja rehellisyyttä.

Rehellinen pyrin olemaan. Kättelystä olen joskus joutunut kieltäytymään, jos potilaalla tarttuva tauti. Tämän tietysti olen sanonut reippaasti, että nyt jätämme kättelyn väliin tartuntariskin takia. Ei ole ollut harjoitteluissa ongelma.

Ap

Älä sano potilaalle, ettei tämä tutkimus / toimenpide satu / ei voi sattua, ellei sinulla ole siitä itselläsi kokemusta. Älä vähättele unettomuutta, kroonisia kipuja ja mielenterveysongelmia. Älä pyydä potilasta itseään kertomaan kaikkia olennaisia tietoja sairaskertomuksestaan, kun et itse jaksa perehtyä siihen. 

Toivon, että et myöskään nuukaile antibiootin antamisessa hyvin vanhalle ihmiselle. Se kannattaa antaa flunssassa varmuuden vuoksi, vaikka crp ei olekaan vielä kovin korkea.

Sukulaiseni toinen sai antibiootin heti ja toinen vasta toiselta lääkäriltä. Crp oli ensin jotain 20 ja sitten se oli jo 30 ja kohta 100.

Molemmat olivat toipumassa sitten viikon sairaalassa. Ehkä aiemmin aloitettu antibiootti olisi auttanut nopeammin. Niitä pihistellään liikaa nykyään.

Jos tulee lapsipotilas,puhu myös hänelle eikä pelkästään vanhemmalle.

Kuten joku edellä jo sanoi, kuuntele vaikka olen googlediagnosoinut luultavasti jo vaivani.

Älä tyrkytä särkylääkkeitä, vaan kerro parhaasi mukaan vaivan aiheuttaja, koska on parempi päästä ongelman juureen, ei peittelemään sitä lääkkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää opetella kieltäytymään potilaiden vaatimuksista esim. antibioottihoitojen suhteen. "mulla menee flunssa aina poskionteloihin" tai "keuhkoputkitulehdukseni ei ole koskaan parantunut ilman antibioottia": Samaten kun toivotaan ferritiinimääritystä, vaikka Hb 156. Jokaista päänsärkyä ei voi lähettää magneettikuvaukseen. Lapsipotilaiden kohdalla pätee hyvin usein se, että äiti tietää parhaiten. 

Katso Youtubesta Kirvessyrjän terveyskeskus -jaksot. Niissä on hyvin pitälle sitä todellisuutta, mitä terveyskeskustyö on, vaikka ne vähän huumorilla onkin tehty. 

Niin, se potilas on usein ihan oikeassakin. Ja tietäähän tohtori Tollo, että mm. elimistön kuivuminen nostaa valheellisesti Hb:ta?

Vierailija kirjoitti:

Toivon, että et myöskään nuukaile antibiootin antamisessa hyvin vanhalle ihmiselle. Se kannattaa antaa flunssassa varmuuden vuoksi, vaikka crp ei olekaan vielä kovin korkea.

Sukulaiseni toinen sai antibiootin heti ja toinen vasta toiselta lääkäriltä. Crp oli ensin jotain 20 ja sitten se oli jo 30 ja kohta 100.

Molemmat olivat toipumassa sitten viikon sairaalassa. Ehkä aiemmin aloitettu antibiootti olisi auttanut nopeammin. Niitä pihistellään liikaa nykyään.

Antibiootit määrätään tietysti ottaen huomioon potilaan kunto/yleistila ja labrat ja voiko tautia hoitaa edes niillä. Virusinfektiotkin voivat nostaa CRP jopa 100 paikkeille. Antibioottiresistenssi vaan on valitettavasti Suomessakin kytevä ongelma, tämän takia niitä antibiootteja "täytyy nuukailla" jos ei ole indikaatiota hoitaa niillä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää opetella kieltäytymään potilaiden vaatimuksista esim. antibioottihoitojen suhteen. "mulla menee flunssa aina poskionteloihin" tai "keuhkoputkitulehdukseni ei ole koskaan parantunut ilman antibioottia": Samaten kun toivotaan ferritiinimääritystä, vaikka Hb 156. Jokaista päänsärkyä ei voi lähettää magneettikuvaukseen. Lapsipotilaiden kohdalla pätee hyvin usein se, että äiti tietää parhaiten. 

Katso Youtubesta Kirvessyrjän terveyskeskus -jaksot. Niissä on hyvin pitälle sitä todellisuutta, mitä terveyskeskustyö on, vaikka ne vähän huumorilla onkin tehty. 

Niin, se potilas on usein ihan oikeassakin. Ja tietäähän tohtori Tollo, että mm. elimistön kuivuminen nostaa valheellisesti Hb:ta?

Minuunko tässä viitataan tohtori Tollona? :D

Ap

Ota tosissaan, älä vähättele tai väitä luulosairaaksi. Emme tule turhaan lääkäriin. Älä jätä tutkimatta säästösyistä.

Asenteen täytyy olla sellainen kuin asiakaspalvelutyössä vaaditaan. Kaikki eivät sovellu asiakaspalvelutyöhön, mutta heistä ei tule koskaan hyviä lääkäreitä, eikä ehkä mitään muutakaan hyvää. Potilas tietää yleensä paremmin omasta pitkäaikaussairaudesta kuin lääkäri, joten ylimielisyys ja näsäviisaus ei ole oikea asenne.

Itse arvostan, jos lääkäri reilusti sanoo, että en tiedä, mutta selvitetään. Varsinkaan nuorena ei aina haluta näyttää, että ei vielä osaa tai tiedä. Antaa paljon vakuuttavamman kuvan, kun ei "tiedä" potilaan puolesta ja arvaile riittämättömiä tiedoilla. Potilaan kuunteleminen on tärkeää, minkä tosin tunnut jo tietävänkin😉

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee lapsipotilas,puhu myös hänelle eikä pelkästään vanhemmalle.

Tätä vähän jännitän, nimittäin lapsipotilaiden tapaamista... Onneksi on vanhemmat kollegat apuna :)

Ap