Olen niin kateellinen! (Luuserin kirjoitus)
Eli siis olen niin kateellinen mun ystävälle. Sillä on kaikki hyvin. Mut silti uskon hänen elämäänsä olevan täydellinen. Hänellä on ihana mies ja 2 ihanaa lasta. Kaikki heistä on tosi hoikkia ja hyviä urheilussa. Heillä on kallis ja kaunis kämppä helsingin keskustasta. Etu-Töölöstä. Siinä temppeliaukion laidalla. He käyvät ainakin 2 kertaa ulkomailla ja hänellä ja hänen lapsilla on paljon ystäviä. Miehestä en tiedä. Heillä on vain kalliita tavaroita ja lapsilla on oma pleikka. Itse on tyhmä luuseri. Olen ylipainonen. Ruma. Mulla ei oo varaa kalliihin juttuihin. Käyn tosi harvoin ulkomailla. Mulla on vain 2 ystävää. Hiukseni ja silmäni ovat tummia ja mulla on vain 1 pieni rakas lapsi. Olen eronnut miehestä. Ja asun kaupungin-vuokra-asunnossa roihuvuoressa.
Kommentit (9)
Oi lapsesi saa jakamattoman rakkautesi! Miten onnekas hän onkaan kun on äiti joka rakastaa ja huolehtii.
Vierailija kirjoitti:
Oi lapsesi saa jakamattoman rakkautesi! Miten onnekas hän onkaan kun on äiti joka rakastaa ja huolehtii.
Jos ei rakasta itseään, miten voisi rakastaa muita?
Ei sun tarvi olla kateellinen. Ja uskon että sun ystävän elämä ei ole täydellinen. Joillakin on vaan asiat paremmin kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi lapsesi saa jakamattoman rakkautesi! Miten onnekas hän onkaan kun on äiti joka rakastaa ja huolehtii.
Jos ei rakasta itseään, miten voisi rakastaa muita?
Voi. Helpostikin. Minä olin masentunut syömishäiriöinen ja vihasin itseäni. Rakastin lastani sitäkin enemmän, hän oli kaikkeni ja sai minut jaksamaan yrittämistä eteen päin jotta voisin antaa hänelle sen mitä hän ansaitsee. Mitään en ole koskaan rakastanut kuten lastani, sellaisella vimmalla ettei millään muulla, edes sillä miten pahalta minusta tuntui, ollut väliä.
Lopeta itsekehu, turhan läpinäkyvää.
Olette erillisiä ihmisiä. Keskity omaan elämääsi.
Lopeta itsesi vertailu muihin. Aina jollain on asiat paremmin ja enemmän. Se on loputon suo eikä tuo onnea.
Ja todellisuutta ei koskaan tiedä