Appivanhemmat aikoo muuttaa meidän naapuriin!
Ei riittänyt toiselle paikkakunnalle muutto, nyt ne aikoo tulla perässä. Ovat kuulemma tehneet tarjouksen tässä samassa taloyhtiössä olevasta asunnosta. Voi prkele. Pitää kai alkaa etsiä uutta kotia.
Kommentit (29)
Porvoolaiset on aina niin hassuja. Niille sattuu ja tapahtuu. Toista ollaan me hitaat hämäläiset. Huomasin just, että kaikki neljä lasta on muuttanut omilleen. Varmaan jo aikaa sitten.
Mitä se haittaa? Eiväthän he samaan asuntoon tule, vaan omaan asuntoonsa.. Miksi he eivät saisi siihen muuttaa? Omat vanhempani asuvat puolen kilometrin päässä meiltä ja kun lapset olivat pieniä, oli se kaikille tosi ihana asia. Eikä se nytkään tietenkään mitään haittaa, sillä me emme vahdi heitä ja he eivät vahdi meitä, vaan yhteistyö toimii moitteettomasti. Myös mieheni mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se haittaa? Eiväthän he samaan asuntoon tule, vaan omaan asuntoonsa.. Miksi he eivät saisi siihen muuttaa? Omat vanhempani asuvat puolen kilometrin päässä meiltä ja kun lapset olivat pieniä, oli se kaikille tosi ihana asia. Eikä se nytkään tietenkään mitään haittaa, sillä me emme vahdi heitä ja he eivät vahdi meitä, vaan yhteistyö toimii moitteettomasti. Myös mieheni mielestä.
Entä appivanhemmat? Olisit halunnut miehen vanhemmat teille 24/7/365 piipahdan vain tyyliin...?
Nehän asuu jo lähellä, olet itse kertonut. Tosin, et nyt taida olla kotosalla.
Minä asuin 19 vuotta appivanhempien naapurissa. He maksoivat taloni, hoitivat paljon kolmea lastani ja olivat kaikin tavoin tukenamme. Ostivat lapsille pyörät, tietokoneet, kevarit, autot ja maksoivat ajokortit ja kun nuoret lähtivät yliopistoon, maksoivat keskustayksiöitten vuokrat.
Ja kun siirtyivät ajasta iäisyyteen, lapset saivat huomattavat perinnöt, jotka sijoittivat taloihinsa.
Koskaan ei ollut poikkipuolista sanaa mistään, ja minä siis erosin lasteni isästä, heidän pojastaan ja jäin asumaan taloomme lastemme kanssa.
Olen kiitollinen!
Mähän olen asunut appivanhempieni kanssa seinänaapureina. Ihan päteviä naapureita. Tosin appivanhemmiksi tulivat sitten myöhemmin, kun heidän poikaa alkoi näkyä enemmän..
Omia vanhempia en sietäis samassa talossa.
Nyt lääkkeet, alkaa iltavillit olla aluillaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin 19 vuotta appivanhempien naapurissa. He maksoivat taloni, hoitivat paljon kolmea lastani ja olivat kaikin tavoin tukenamme. Ostivat lapsille pyörät, tietokoneet, kevarit, autot ja maksoivat ajokortit ja kun nuoret lähtivät yliopistoon, maksoivat keskustayksiöitten vuokrat.
Ja kun siirtyivät ajasta iäisyyteen, lapset saivat huomattavat perinnöt, jotka sijoittivat taloihinsa.
Koskaan ei ollut poikkipuolista sanaa mistään, ja minä siis erosin lasteni isästä, heidän pojastaan ja jäin asumaan taloomme lastemme kanssa.
Olen kiitollinen!
Yleensä vanhemmat maksavat nuo asiat ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin 19 vuotta appivanhempien naapurissa. He maksoivat taloni, hoitivat paljon kolmea lastani ja olivat kaikin tavoin tukenamme. Ostivat lapsille pyörät, tietokoneet, kevarit, autot ja maksoivat ajokortit ja kun nuoret lähtivät yliopistoon, maksoivat keskustayksiöitten vuokrat.
Ja kun siirtyivät ajasta iäisyyteen, lapset saivat huomattavat perinnöt, jotka sijoittivat taloihinsa.
Koskaan ei ollut poikkipuolista sanaa mistään, ja minä siis erosin lasteni isästä, heidän pojastaan ja jäin asumaan taloomme lastemme kanssa.
Olen kiitollinen!Yleensä vanhemmat maksavat nuo asiat ihan itse.
Heidän ei tarvinnut, koska upeat appivanhemmat maksoi.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin 19 vuotta appivanhempien naapurissa. He maksoivat taloni, hoitivat paljon kolmea lastani ja olivat kaikin tavoin tukenamme. Ostivat lapsille pyörät, tietokoneet, kevarit, autot ja maksoivat ajokortit ja kun nuoret lähtivät yliopistoon, maksoivat keskustayksiöitten vuokrat.
Ja kun siirtyivät ajasta iäisyyteen, lapset saivat huomattavat perinnöt, jotka sijoittivat taloihinsa.
Koskaan ei ollut poikkipuolista sanaa mistään, ja minä siis erosin lasteni isästä, heidän pojastaan ja jäin asumaan taloomme lastemme kanssa.
Olen kiitollinen!Yleensä vanhemmat maksavat nuo asiat ihan itse.
Heidän ei tarvinnut, koska upeat appivanhemmat maksoi.
Ohis
Tarvinnut?
Meillä appivanhemmat yrittivät samaa.
Laitoimme oman asuntomme myyntiin ihan heidän tyttärensä tahdosta ja he peruuttivat tarjouksensa.
Ei kukaan halua vanhempiaan naapuriin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se haittaa? Eiväthän he samaan asuntoon tule, vaan omaan asuntoonsa.. Miksi he eivät saisi siihen muuttaa? Omat vanhempani asuvat puolen kilometrin päässä meiltä ja kun lapset olivat pieniä, oli se kaikille tosi ihana asia. Eikä se nytkään tietenkään mitään haittaa, sillä me emme vahdi heitä ja he eivät vahdi meitä, vaan yhteistyö toimii moitteettomasti. Myös mieheni mielestä.
Ap:n viestistä päätellen he ovat jo kerran muuttaneet appivanhempia "karkuun" eli näiden seura ei ole perheelle toivottua.
Ja puoli kilometriäkin on jo aivan eri asia kuin naapurissa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat yrittivät samaa.
Laitoimme oman asuntomme myyntiin ihan heidän tyttärensä tahdosta ja he peruuttivat tarjouksensa.
Ei kukaan halua vanhempiaan naapuriin.
Kyllä jotkut haluaa. Tunnen kaksilapsisen perheen joilla molemmat isovanhemmat asuvat suunnitellusti naapurirapuissa ja elävät aika lailla tällaista laajennetun ydinperheen elämää. Itselle sopii hienosti tällainen 30-40 min autolla etäisyys, vaikka ollaan hyvissä väleissä. Mä olen aika yksityinen ihminen ja sekä mun äidillä että anopilla on hieman kontrolliongelmia.
Mutta tuohan on ihanaa! saatte lastenhoitoapua koska tahansa - sitähän jossain toisessa ketjussa itkettiin, kun ei isovanhemmat auta. Maailman paras juttu, että asuisivat samassa taloyhtiössä ja voisivat käydä vaikka päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin 19 vuotta appivanhempien naapurissa. He maksoivat taloni, hoitivat paljon kolmea lastani ja olivat kaikin tavoin tukenamme. Ostivat lapsille pyörät, tietokoneet, kevarit, autot ja maksoivat ajokortit ja kun nuoret lähtivät yliopistoon, maksoivat keskustayksiöitten vuokrat.
Ja kun siirtyivät ajasta iäisyyteen, lapset saivat huomattavat perinnöt, jotka sijoittivat taloihinsa.
Koskaan ei ollut poikkipuolista sanaa mistään, ja minä siis erosin lasteni isästä, heidän pojastaan ja jäin asumaan taloomme lastemme kanssa.
Olen kiitollinen!Yleensä vanhemmat maksavat nuo asiat ihan itse.
Jaa, voitko näyttää missä niin sanotaan? Appivanhempani rakastivat lapsenlapsiaan ja he tekivät kaiken vapaaehtoisesti, koskaan emme mitään pyytäneet. Lahjat kuttautuivat isoilla tarvehankinnoilla. Minulla ei pienipalkkaisena olisi ollut varaa ostaa kevareita, autoja jne. Ostin vaatteet, ruoat, maksoin talon kulut jne. Eikö teillä isovanhemmat osta koskaan lahjoja lapsille? Olet ilmeisesti kateellinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin 19 vuotta appivanhempien naapurissa. He maksoivat taloni, hoitivat paljon kolmea lastani ja olivat kaikin tavoin tukenamme. Ostivat lapsille pyörät, tietokoneet, kevarit, autot ja maksoivat ajokortit ja kun nuoret lähtivät yliopistoon, maksoivat keskustayksiöitten vuokrat.
Ja kun siirtyivät ajasta iäisyyteen, lapset saivat huomattavat perinnöt, jotka sijoittivat taloihinsa.
Koskaan ei ollut poikkipuolista sanaa mistään, ja minä siis erosin lasteni isästä, heidän pojastaan ja jäin asumaan taloomme lastemme kanssa.
Olen kiitollinen!Yleensä vanhemmat maksavat nuo asiat ihan itse.
Heidän ei tarvinnut, koska upeat appivanhemmat maksoi.
Ohis
Kiitos sinulle, upeat appivanhemmat he olivatkin.
Minulla pienipalkkaisena ei olisi ollut varaa kustantaa tuota kaikkea. Vaikka he taloni maksoivatkin, elämisestä on aina kuluja, ruoka, vaatteet, talon kulut jne. Olen kiitollinen rakastavista, ihanista appivanhemmistani. Miten se on muilta pois, että isovanhemmat auttoivat?
Mitä miehesi sanoo? Muuta pois jos alkaa ahdistaa. Yritä ensin ja aseta rajat.
Jätä ne siat