Jos etsit huumorintajuista miestä niin mitä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Sellanen iloonen varmaaa. Aina hymykorvissa positiivinen ihminen esmess silittäää vaimosa paidaat "heheee. helvetti joo eihän tässä mitään emmä oo ku tunnnin myöhässsä. Heehheee staaana joo". "nomiks et sä lähe töihin"  "no en mä kato voi ku täälllä menee tälllänen talutushihnaa, hehheeeeh.... joo".

Mutt on kato vedetty käsiraudoilla jaloista tään pyyykkitelineeseee. Heeeeeeh...joo. tässä sitäää ollaa vähänniinku jumissa. heeeehhee. joo.

Kaikkihan omasta mielestään on huumorintajuisia, mutta yleisesti ajateltuna jos etsitään huumorintajuista miestä niin etsitään rentoa ja hyväntuulista, seurallista, jolla on tilannetaju kohdallaan ja juttua piisaa. Itse en kaipaa sen laatuisia huumoriveikkoja jotka kertovat homo- ja n-sana-vitsejä ja nauravat itse eniten omille jutuilleen.

Mä taas tykkään siitä jos pistetään leikiks😁haha.

Vaikee selittää. Ainakaan just tosikoista en tykkää ainakaa jos se on yhdistetty vittuilevaan luonteeseen tai mukasarkastiseen vittuiluun.

Tykkään erilaisista huumorin jutuista. Pääasia et on melko rento jos tuntee kunnolla, ei just ota asioita ainakaa sillee ennakkoluuloseb vihamielisesti. Tai kovin vakavasti, siis tyylii vaikka nyt jtn mun hiusväriä vaikka. Ja just sellasta et näkee tilanteissa hauskoja juttuja joille voi nauraa. Ei tätä voi selittää mitenkään avaavasti, koska ne tilanteet koetaan sitten livenä.

Vierailija kirjoitti:

Itsehän olen äärimmäisen huumorintajuinen mies, nauran kaikelle: sanaleikeistä pikkutuhmuuksiin, seksismiin, razizmiin, ho.lo.kaustihuumoriin jne. Naiset eivät arvosta

Tällä miehellä on kattava huumorintaju, hän on siis huumorintajuinen. Miksi alapeukut?

Mä skippaan kaikki jotka väittävät olevansa huumorintajuisia tai vaativat sitä toiselta. Niinkuin tässäkin monesti todettu, ei ole olemassa mitään yleispätevää "huumorintajua". Jonkun hauska on jonkun loukkaava tai vaan tylsä. Ja jos joku ei tätä ymmärrä, on hän yhtä tyhmä kuin ne jotka mainitsevat "rakastan nauraa" tai olen "riippuvainen ruoasta" (ihan niinkuin joku vihaisi olla iloinen, tai voisi elää ilman ruokaa). Ts itsestäänselvyyksien luetteleminen on merkki yksinkertaisesta mielestä.

Harrastuksen parissa tapaan erilaisia ihmisiä ja ihan mukavia tyyppejä suurin osa mutta harvalla on sama huumorintaju kuin minulla. Aika moni on asiallinen ja mikäs siinä mutta en vain jaksa viettää aikaani sellaisen ihmisen kanssa muutamaa tuntia kauempaa enkä kyllä kahdestaan ollenkaan.

Ok, jos joku antaumuksella selittää vaikka höyrykoneen toimintaa niin se viehättää, se kun ihminen unohtaa ympäristön ja että tässä ollaan nainen ja mies, uppoutuu kertomaan asiaa ja näkee vaivaa, että asia tulee ymmärretyksi niin arvostan. Mutta jos hän ei yhtään hymyile tokaisulle "mitä sä oikein höyryät siinä" niin sitten ei kemiat kohtaa.

Lämmin huumori, sanaleikit, nokkelat heitot, tilannehuumori, erilainen tulokulma asiaan, ei niin vakava suhtautuminen itseensä ja elämään, se lähentää.

"Mutta jos hän ei yhtään hymyile tokaisulle "mitä sä oikein höyryät siinä" niin sitten ei kemiat kohtaa."

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten huumorintaju on ihan eri asia eri ihmisille. Minä kun en näe tuollaisessa lauseessa yhtään mitään hauskaa, enkä pitäisi tuollaisten sanavalintojen tekijää muuta kuin lasten piirretyistä tokaisunsa etsivänä naamanvääntelijänä. Ehehe se sanoi höyrytä, kuinka persoonallista 🙄.

Vierailija kirjoitti:

"Mutta jos hän ei yhtään hymyile tokaisulle "mitä sä oikein höyryät siinä" niin sitten ei kemiat kohtaa."

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten huumorintaju on ihan eri asia eri ihmisille. Minä kun en näe tuollaisessa lauseessa yhtään mitään hauskaa, enkä pitäisi tuollaisten sanavalintojen tekijää muuta kuin lasten piirretyistä tokaisunsa etsivänä naamanvääntelijänä. Ehehe se sanoi höyrytä, kuinka persoonallista 🙄.

Niin, minä pidän sanaleikeistä ja olen allerginen tosikoille. Ajattelinkin esimerkin tarjoavankin paikan jollekin, joka haluaa piikitellä konkreettisen esimerkin huumoristaan kertovalle kommentoijalle.

Mutta ajattelin sen olevan myös paikka näyttää millaisesta huumorista tai tyypistä en pidä, toista mitätöimään pyrkivää ja itsensä ylentävää tyyppiä, joka kuitenkin on omalla tavallaan pelkuri. Pelkuri kertoo mistä ei pidä eikä aseta itseään alttiiksi muiden arvostelulle, hän ei uskalla kertoa mistä pitää koska olisi silloin haavoittuvainen.

Ja ymmärtäisin jos olisit tyytynyt heittämään yhden kuvailevan asian eli joku voi loukkaantua höyrytä sanasta kun selittää jotain asiaa tosissaan. Mutta ei, kuorrutit kommenttisi ylisanoilla; ei hauska, lapsellinen, naaman vääntelijä, ehehe, persoonaton ja herttileijaa vielä negatiivinen hymiö - menikö yli?

Ei, ei mennyt tunteisiin vaan avasin mistä on kysymys, olen yleensä tehnyt teot näkyväksi. Ilkeästä huumorista tai sarkasmi, arvostelu osoittaakseen ylemmyyttä ei ole mielestäni hyvää huumoria.

I dare you - millaisesta huumorista sinä pidät? Anna konkreettinen esimerkki. Nyt on riski, että lyttään sinut totaalisesti tai sitten me kommunikoimme. Tuskin synkkaamne, se olisi yllättävää.

Suurin osa naisista tarkoittaa huumorintajuisella miehellä, että mies hymyilee ja nauraa, kertoo hauskoja juttuja ja vitsejä, tykkää tilannehuumorista ja kiusoittelee naista.

Joku mies soittaa ja sanoo "noooooooo mitenkäs on päivä alkanut elämäni naisella ja voisiko se päivä tästä vielä parantua, vaikka minun seurassani, heh heh."

Joku mies soittaa ja laulaa "Hello! Is it me you're looking for?"

Joku mies soittaa ja sanoo "perkele, sulleko mä soitin? Mun piti soittaa kaverille mutta mä otin tietysti sun numeron."

Mun mies on toi viimeinen tumpelo <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta jos hän ei yhtään hymyile tokaisulle "mitä sä oikein höyryät siinä" niin sitten ei kemiat kohtaa."

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten huumorintaju on ihan eri a sia eri ihmisille. Minä kun en näe tuollaisessa lauseessa yhtään mitään hauskaa, enkä pitäisi tuollaisten sanavalintojen tekijää muuta kuin lasten piirretyistä tokaisunsa etsivänä naamanvääntelijänä. Ehehe se sanoi höyrytä, kuinka persoonallista 🙄.

Niin, minä pidän sanaleikeistä ja olen allerginen tosikoille. Ajattelinkin esimerkin tarjoavankin paikan jollekin, joka haluaa piikitellä konkreettisen esimerkin huumoristaan kertovalle kommentoijalle.

Mutta ajattelin sen olevan myös paikka näyttää millaisesta huumorista tai tyypistä en pidä, toista mitätöimään pyrkivää ja itsensä ylentävää tyyppiä, joka kuitenkin on omalla tavallaan pelkuri. Pelkuri kertoo mistä ei pidä eikä aseta itseään alttiiksi muiden arvostelulle, hän ei uskalla kertoa mistä pitää koska olisi silloin haavoittuvainen.

Ja ymmärtäisin jos olisit tyytynyt heittämään yhden kuvailevan asian eli joku voi loukkaantua höyrytä sanasta kun selittää jotain asiaa tosissaan. Mutta ei, kuorrutit kommenttisi ylisanoilla; ei hauska, lapsellinen, naaman vääntelijä, ehehe, persoonaton ja herttileijaa vielä negatiivinen hymiö - menikö yli?

Ei, ei mennyt tunteisiin vaan avasin mistä on kysymys, olen yleensä tehnyt teot näkyväksi. Ilkeästä huumorista tai sarkasmi, arvostelu osoittaakseen ylemmyyttä ei ole mielestäni hyvää huumoria.

I dare you - millaisesta huumorista sinä pidät? Anna konkreettinen esimerkki. Nyt on riski, että lyttään sinut totaalisesti tai sitten me kommunikoimme. Tuskin synkkaamne, se olisi yllättävää.

Niin, kun tuollainen sanaleikki on nimenomaan hyvin yksinkertaista eikä ollenkaan oivaltavaa - jopa taapero osaa yhdistää höyryn ja höyryämisen, ja siksi tällaisia sanaleikkejä löytääkin niistä lastenohjelmista. Jos joku sitä pitää hauskana ja oivaltavana, on hän mielestäni siis aika yksinkertainen. Vähän kuin nauraisi pieruille. Enkä sanonut että tuo on loukkaavaa, kuka ihme siitä nyt loukkaantuisi.

Hauskaa ovat oikeasti oivaltavat sanaleikit tai tokaisut. Ei niistä helposti siksi keksikään esimerkkejä, koska kyseessä ei ole vitsi jonka voi kertoa vaan tilanteeseen liittyvä YLLÄTTÄVÄ oivallus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta jos hän ei yhtään hymyile tokaisulle "mitä sä oikein höyryät siinä" niin sitten ei kemiat kohtaa."

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten huumorintaju on ihan eri a sia eri ihmisille. Minä kun en näe tuollaisessa lauseessa yhtään mitään hauskaa, enkä pitäisi tuollaisten sanavalintojen tekijää muuta kuin lasten piirretyistä tokaisunsa etsivänä naamanvääntelijänä. Ehehe se sanoi höyrytä, kuinka persoonallista 🙄.

Niin, minä pidän sanaleikeistä ja olen allerginen tosikoille. Ajattelinkin esimerkin tarjoavankin paikan jollekin, joka haluaa piikitellä konkreettisen esimerkin huumoristaan kertovalle kommentoijalle.

Mutta ajattelin sen olevan myös paikka näyttää millaisesta huumorista tai tyypistä en pidä, toista mitätöimään pyrkivää ja itsensä ylentävää tyyppiä, joka kuitenkin on omalla tavallaan pelkuri. Pelkuri kertoo mistä ei pidä eikä aseta itseään alttiiksi muiden arvostelulle, hän ei uskalla kertoa mistä pitää koska olisi silloin haavoittuvainen.

Ja ymmärtäisin jos olisit tyytynyt heittämään yhden kuvailevan asian eli joku voi loukkaantua höyrytä sanasta kun selittää jotain asiaa tosissaan. Mutta ei, kuorrutit kommenttisi ylisanoilla; ei hauska, lapsellinen, naaman vääntelijä, ehehe, persoonaton ja herttileijaa vielä negatiivinen hymiö - menikö yli?

Ei, ei mennyt tunteisiin vaan avasin mistä on kysymys, olen yleensä tehnyt teot näkyväksi. Ilkeästä huumorista tai sarkasmi, arvostelu osoittaakseen ylemmyyttä ei ole mielestäni hyvää huumoria.

I dare you - millaisesta huumorista sinä pidät? Anna konkreettinen esimerkki. Nyt on riski, että lyttään sinut totaalisesti tai sitten me kommunikoimme. Tuskin synkkaamne, se olisi yllättävää.

Niin, kun tuollainen sanaleikki on nimenomaan hyvin yksinkertaista eikä ollenkaan oivaltavaa - jopa taapero osaa yhdistää höyryn ja höyryämisen, ja siksi tällaisia sanaleikkejä löytääkin niistä lastenohjelmista. Jos joku sitä pitää hauskana ja oivaltavana, on hän mielestäni siis aika yksinkertainen. Vähän kuin nauraisi pieruille. Enkä sanonut että tuo on loukkaavaa, kuka ihme siitä nyt loukkaantuisi.

Hauskaa ovat oikeasti oivaltavat sanaleikit tai tokaisut. Ei niistä helposti siksi keksikään esimerkkejä, koska kyseessä ei ole vitsi jonka voi kertoa vaan tilanteeseen liittyvä YLLÄTTÄVÄ oivallus.

Ja nyt vaan ei muistu yhtään mieleen..?

Ei YLLÄTÄ! Tosikot kertoo mistä ei pidä ja sitten mistä pitää mutta ei vaan koskaan heille tule yhtään esimerkkiä mieleen. Mutta se on tietysti oivallus ja YLLÄTTÄVÄ!

Sanaleikin ei tarvitse olla aina oivaltava ja yksinkertainen voi olla hyvä. Se on saman sanan käyttöä eri tilanteissa ja suomen kieli on ihanan rikas. Ja minä arvostan myös pieruhuumoria, Pahkasian Peräsmies oli hyvä hahmo. En paheksu laisinkaan.

Kerron sinulle tarinan. Miehen rakas koira kuoli ja mies päätti antaa koiralleen viimeisen makuupaikan talonsa puutarhaan, omalle takapihalleen. Ruusujen katveeseen. Hän laittoi koiran (saksanpaimenkoira) suureen pahvilaatikkoon ja kaivoi sille kuopan. Koira monttuun ja maa-aines takaisin kuoppaan. Viimeistely tasottamalla maa tiiviiksi. Mutta yhtään maa-ainesta ei jäänyt yli. Kaikki mitä mies kaivoi kuoppaa tehdessään tuli tasoitettua kuoppaan ja kuopan päälle, mitään ei jäänyt yli. Koiran lepopaikka oli tasainen, ei jäänyt mitään kumpua, paikasta tulisi myöhemmin vain tasainen nurmikkokenttä ruusujen viereen.

Miten sinä selität tämän? Miten tämä on mahdollista?

Hah.

Vierailija kirjoitti:

Sellanen iloonen varmaaa. Aina hymykorvissa positiivinen ihminen esmess silittäää vaimosa paidaat "heheee. helvetti joo eihän tässä mitään emmä oo ku tunnnin myöhässsä. Heehheee staaana joo". "nomiks et sä lähe töihin"  "no en mä kato voi ku täälllä menee tälllänen talutushihnaa, hehheeeeh.... joo".

Tässä on loistava malliesimerkki kirjoittajan surkeasta huumorintajusta. Kiitos demonstroinnista. 

Huumorintajuinen ei ole välttämättä hauska huumorimies. Riittää, kun huvittuu muiden vitsailusta.

Täysin huumorintajuton ihminen on niin harvinainen, että en mainitsisi erikseen etsiväni huumorintajuista miestä. Ei ole kovin todennäköistä, että ilmoitukseeni vastaisi joku huumorintajuton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta jos hän ei yhtään hymyile tokaisulle "mitä sä oikein höyryät siinä" niin sitten ei kemiat kohtaa."

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten huumorintaju on ihan eri a sia eri ihmisille. Minä kun en näe tuollaisessa lauseessa yhtään mitään hauskaa, enkä pitäisi tuollaisten sanavalintojen tekijää muuta kuin lasten piirretyistä tokaisunsa etsivänä naamanvääntelijänä. Ehehe se sanoi höyrytä, kuinka persoonallista 🙄.

Niin, minä pidän sanaleikeistä ja olen allerginen tosikoille. Ajattelinkin esimerkin tarjoavankin paikan jollekin, joka haluaa piikitellä konkreettisen esimerkin huumoristaan kertovalle kommentoijalle.

Mutta ajattelin sen olevan myös paikka näyttää millaisesta huumorista tai tyypistä en pidä, toista mitätöimään pyrkivää ja itsensä ylentävää tyyppiä, joka kuitenkin on omalla tavallaan pelkuri. Pelkuri kertoo mistä ei pidä eikä aseta itseään alttiiksi muiden arvostelulle, hän ei uskalla kertoa mistä pitää koska olisi silloin haavoittuvainen.

Ja ymmärtäisin jos olisit tyytynyt heittämään yhden kuvailevan asian eli joku voi loukkaantua höyrytä sanasta kun selittää jotain asiaa tosissaan. Mutta ei, kuorrutit kommenttisi ylisanoilla; ei hauska, lapsellinen, naaman vääntelijä, ehehe, persoonaton ja herttileijaa vielä negatiivinen hymiö - menikö yli?

Ei, ei mennyt tunteisiin vaan avasin mistä on kysymys, olen yleensä tehnyt teot näkyväksi. Ilkeästä huumorista tai sarkasmi, arvostelu osoittaakseen ylemmyyttä ei ole mielestäni hyvää huumoria.

I dare you - millaisesta huumorista sinä pidät? Anna konkreettinen esimerkki. Nyt on riski, että lyttään sinut totaalisesti tai sitten me kommunikoimme. Tuskin synkkaamne, se olisi yllättävää.

Niin, kun tuollainen sanaleikki on nimenomaan hyvin yksinkertaista eikä ollenkaan oivaltavaa - jopa taapero osaa yhdistää höyryn ja höyryämisen, ja siksi tällaisia sanaleikkejä löytääkin niistä lastenohjelmista. Jos joku sitä pitää hauskana ja oivaltavana, on hän mielestäni siis aika yksinkertainen. Vähän kuin nauraisi pieruille. Enkä sanonut että tuo on loukkaavaa, kuka ihme siitä nyt loukkaantuisi.

Hauskaa ovat oikeasti oivaltavat sanaleikit tai tokaisut. Ei niistä helposti siksi keksikään esimerkkejä, koska kyseessä ei ole vitsi jonka voi kertoa vaan tilanteeseen liittyvä YLLÄTTÄVÄ oivallus.

Ja nyt vaan ei muistu yhtään mieleen..?

Ei YLLÄTÄ! Tosikot kertoo mistä ei pidä ja sitten mistä pitää mutta ei vaan koskaan heille tule yhtään esimerkkiä mieleen. Mutta se on tietysti oivallus ja YLLÄTTÄVÄ!

Sanaleikin ei tarvitse olla aina oivaltava ja yksinkertainen voi olla hyvä. Se on saman sanan käyttöä eri tilanteissa ja suomen kieli on ihanan rikas. Ja minä arvostan myös pieruhuumoria, Pahkasian Peräsmies oli hyvä hahmo. En paheksu laisinkaan.

Kerron sinulle tarinan. Miehen rakas koira kuoli ja mies päätti antaa koiralleen viimeisen makuupaikan talonsa puutarhaan, omalle takapihalleen. Ruusujen katveeseen. Hän laittoi koiran (saksanpaimenkoira) suureen pahvilaatikkoon ja kaivoi sille kuopan. Koira monttuun ja maa-aines takaisin kuoppaan. Viimeistely tasottamalla maa tiiviiksi. Mutta yhtään maa-ainesta ei jäänyt yli. Kaikki mitä mies kaivoi kuoppaa tehdessään tuli tasoitettua kuoppaan ja kuopan päälle, mitään ei jäänyt yli. Koiran lepopaikka oli tasainen, ei jäänyt mitään kumpua, paikasta tulisi myöhemmin vain tasainen nurmikkokenttä ruusujen viereen.

Miten sinä selität tämän? Miten tämä on mahdollista?

No miten?

Ilkeet vitsit ei naurata itseäni. Mun oma huumori taas menee isolta osalta täysin ohi. Sanon jotain tilanteeseen mielestäni sopivaa vitsinä ja sitten työkaveri alkaa kertoa juurta jaksain miksi se ehdotus on huono. Enkä jaksa siinä vaiheessa korjata, vaan totean että parempi antaa pitää tolvanana, mitä varmaan olenkin kun heti seuraavana päivänä koetan tarjoilla ihan vastaavan tasoista vitsosta samalla lopputuloksella. 

Muutama on myös valittanut että huumorini on liian mustaa. Silloin se terä on kyllä osoittanut itseeni koska välillä on vaan pakko nauraa, ettei itkettäisi. 

Toisaalta niiden kanssa, joilla on samanlainen huumorintaju, tulee räkätettyä aivan tolkuttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta jos hän ei yhtään hymyile tokaisulle "mitä sä oikein höyryät siinä" niin sitten ei kemiat kohtaa."

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten huumorintaju on ihan eri a sia eri ihmisille. Minä kun en näe tuollaisessa lauseessa yhtään mitään hauskaa, enkä pitäisi tuollaisten sanavalintojen tekijää muuta kuin lasten piirretyistä tokaisunsa etsivänä naamanvääntelijänä. Ehehe se sanoi höyrytä, kuinka persoonallista 🙄.

Niin, minä pidän sanaleikeistä ja olen allerginen tosikoille. Ajattelinkin esimerkin tarjoavankin paikan jollekin, joka haluaa piikitellä konkreettisen esimerkin huumoristaan kertovalle kommentoijalle.

Mutta ajattelin sen olevan myös paikka näyttää millaisesta huumorista tai tyypistä en pidä, toista mitätöimään pyrkivää ja itsensä ylentävää tyyppiä, joka kuitenkin on omalla tavallaan pelkuri. Pelkuri kertoo mistä ei pidä eikä aseta itseään alttiiksi muiden arvostelulle, hän ei uskalla kertoa mistä pitää koska olisi silloin haavoittuvainen.

Ja ymmärtäisin jos olisit tyytynyt heittämään yhden kuvailevan asian eli joku voi loukkaantua höyrytä sanasta kun selittää jotain asiaa tosissaan. Mutta ei, kuorrutit kommenttisi ylisanoilla; ei hauska, lapsellinen, naaman vääntelijä, ehehe, persoonaton ja herttileijaa vielä negatiivinen hymiö - menikö yli?

Ei, ei mennyt tunteisiin vaan avasin mistä on kysymys, olen yleensä tehnyt teot näkyväksi. Ilkeästä huumorista tai sarkasmi, arvostelu osoittaakseen ylemmyyttä ei ole mielestäni hyvää huumoria.

I dare you - millaisesta huumorista sinä pidät? Anna konkreettinen esimerkki. Nyt on riski, että lyttään sinut totaalisesti tai sitten me kommunikoimme. Tuskin synkkaamne, se olisi yllättävää.

Niin, kun tuollainen sanaleikki on nimenomaan hyvin yksinkertaista eikä ollenkaan oivaltavaa - jopa taapero osaa yhdistää höyryn ja höyryämisen, ja siksi tällaisia sanaleikkejä löytääkin niistä lastenohjelmista. Jos joku sitä pitää hauskana ja oivaltavana, on hän mielestäni siis aika yksinkertainen. Vähän kuin nauraisi pieruille. Enkä sanonut että tuo on loukkaavaa, kuka ihme siitä nyt loukkaantuisi.

Hauskaa ovat oikeasti oivaltavat sanaleikit tai tokaisut. Ei niistä helposti siksi keksikään esimerkkejä, koska kyseessä ei ole vitsi jonka voi kertoa vaan tilanteeseen liittyvä YLLÄTTÄVÄ oivallus.

Ja nyt vaan ei muistu yhtään mieleen..?

Ei YLLÄTÄ! Tosikot kertoo mistä ei pidä ja sitten mistä pitää mutta ei vaan koskaan heille tule yhtään esimerkkiä mieleen. Mutta se on tietysti oivallus ja YLLÄTTÄVÄ!

Sanaleikin ei tarvitse olla aina oivaltava ja yksinkertainen voi olla hyvä. Se on saman sanan käyttöä eri tilanteissa ja suomen kieli on ihanan rikas. Ja minä arvostan myös pieruhuumoria, Pahkasian Peräsmies oli hyvä hahmo. En paheksu laisinkaan.

Kerron sinulle tarinan. Miehen rakas koira kuoli ja mies päätti antaa koiralleen viimeisen makuupaikan talonsa puutarhaan, omalle takapihalleen. Ruusujen katveeseen. Hän laittoi koiran (saksanpaimenkoira) suureen pahvilaatikkoon ja kaivoi sille kuopan. Koira monttuun ja maa-aines takaisin kuoppaan. Viimeistely tasottamalla maa tiiviiksi. Mutta yhtään maa-ainesta ei jäänyt yli. Kaikki mitä mies kaivoi kuoppaa tehdessään tuli tasoitettua kuoppaan ja kuopan päälle, mitään ei jäänyt yli. Koiran lepopaikka oli tasainen, ei jäänyt mitään kumpua, paikasta tulisi myöhemmin vain tasainen nurmikkokenttä ruusujen viereen.

Miten sinä selität tämän? Miten tämä on mahdollista?

No miten?

Siihen on koira haudattuna.