Lue keskustelun säännöt.
Perkele, olen kaverimies
29.03.2019 |
En tiedä mikä lie, mutta onnistun jollain ihmeellä aina päätymään naisten kavereiksi, mutta mihinkään muuhun en sitten kelpaa. Alkuun oli tietty ihan kivaa, että sai edes naisista kavereita, mutta voi jummijammi, että alkaa käydä hermon päälle kun ihan kaikki jutut päätyy sinne ystävyyteen. Alkaa usko loppua siihen, että joskus voisi jotain naista kiinnostaa seksuaalisessakin mielessä.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla, mä olen kokenut täysin saman. Jokainen kerta tunne jää yksipuoliseksi, koska olen ihastunut parhaaseen ystävääni ja henkilön luonteeseen.
Oletko kuitenkaan kokeillut antaa mahdollisuutta deittisivustojen tai -sovellusten kautta uusille tuttavuuksille? Esim tinder/suomi24? Mulla on pari hyvää miespuolista kaveria sieltä löytynyt.
On noita deittisivustoja sun muita tullut testailtua, mutta ei ne oikein minulle toimi (ihan kuin joku toimisi). Muutamia viestejä pystyy vaihtamaan, mutta sitten jostain syystä koko tunnelma latistuu ja juttu ei enää luista mihinkään. Kai siinä toinen tulee "liian" tutuksi viestitellessä ja kiinnostus katoaa. Enkä oikein osaa moisissa tilanteissa ilmaista itseäni kovin fiksusti kirjoittamalla.
Ap
Älä jää kirjoittelemaan, vaan sano että lähetään kattelee kaupunkia ja jutellaan siellä. Sä et osaa liikuttaa tilanteita, siksi jumitut.
En tiedä onko se nyt niin kamalaa junnaamista jos yhtenä tai kahtena päivänä jutustelee netissä? Yleensä sellainen kymmenen viestiä riittää siihen, että homma ei johda mihinkään ja peli on jo ohi. Tilanteiden liikuttelussa olen varmaan ihan paska, mutta en vaan osaa olla niin hyökkäävä, että heti ensitapaamisessa tekisin selväksi, että haluan juuri sinut. Enhän minä voi siinä vaiheessa tietää haluanko sen ihmisen oikeasti vai en. Olen sen verran erikoinen tapaus, että toivoisin ensin kunnollista tutustumista puolin ja toisin, mutta vaikuttaa siltä, että olen melko yksin tämän asian kanssa. Yksin kai tässä tällä menolla jääkin, mutta onneksi on aina naiskaveri-armeija taustalla :D
Ap
Musta tuo ihan puhtaasti kaveripohjalta lähteminen on jopa kivempi tapa kuin että suoraan treffeille. Esim. jos vaikka koulussa tms on tutustunut toiseen ja kiinnostunut, menee kaikki paljon luontevammin. Siinä ei ole sellaista samanlaista painetta edetä tietyllä tavalla. Varsinaisissa treffeissä on myös aina se ongelma, että siinä todellakin saa aika pintapuolisen kuvan ihmisestä. Ehkä sitä on tullut hyviä tyyppejä (myös parisuhdemielessä) sivuutettua liian aikaisin.
En ap usko että yksin tuut jäämään, ainakin vaikutat fiksulta ja hyvältä tyypiltä :) Täällä on hyviä neuvoja tullut kuinka voisit koittaa edetä, kyl se näillä tärppää.
No minustakin on kivempaa tutustua toiseen kunnolla ja vailla tavallaan mitään suorituspaineita. Olla vaan oma itsensä ja antaa asioiden edetä pakottamatta. Tyyli vaan on ihan tuhoon tuomittu näköjään, ja päädyn aina juurikin siksi kaveriksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tällaisessa ja tässä pariutumisessa ei oo kyse muusta, kun siitä että ne kemiat tosiaankin kohtaa ja kaikki tapahtuu "itsestään".
En usko, että tulee kovin rakastavaa parisuhdetta, jos se on syntynyt molempien pelosta ja vaan halusta tai pakottavasta tarpeesta "olla" jonkun kanssa.
Musta on ihan turhaa ottaa paineita siitä löytyykö kumppania ja mitä pitää tehdä sen eteen, että lopulta tärppää, koska ei tarvitse kun itse elää elämäänsä ja jopa unohtaa koko saalistus ja sitten lopulta yhtäkkiä kohtaakin elämänkumppaninsa, eikä tarvinut sinänsä tehdä mitään sen eteen tai olla tai esittää jotain enempää kuin mitä on.
Hyvin sanottu ☺
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tällaisessa ja tässä pariutumisessa ei oo kyse muusta, kun siitä että ne kemiat tosiaankin kohtaa ja kaikki tapahtuu "itsestään".
En usko, että tulee kovin rakastavaa parisuhdetta, jos se on syntynyt molempien pelosta ja vaan halusta tai pakottavasta tarpeesta "olla" jonkun kanssa.
Musta on ihan turhaa ottaa paineita siitä löytyykö kumppania ja mitä pitää tehdä sen eteen, että lopulta tärppää, koska ei tarvitse kun itse elää elämäänsä ja jopa unohtaa koko saalistus ja sitten lopulta yhtäkkiä kohtaakin elämänkumppaninsa, eikä tarvinut sinänsä tehdä mitään sen eteen tai olla tai esittää jotain enempää kuin mitä on.
"En usko, että tulee kovin rakastavaa parisuhdetta, jos se on syntynyt molempien pelosta ja vaan halusta tai pakottavasta tarpeesta "olla" jonkun kanssa."
Tätä en kyllä ymmärrä minäkään, että pitää olla joku vaan, koska muillakin on tms. Aika teinimeininkiä. Tosin aika huonot kortit vissiin minulle jaettu kun en tunnu kelpaavan edes siksi joksikin "pakolliseksi" mieheksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuolle friendzonelle joutuminen vituttaa vaikka kohteet itsekin ovat aivan tavallisia lihavanläntiä suomalaisakkoja eikä mitään instababeja. Luulevat itsestään liikoja.
Kaikki miehet eivät etsi mitään "instababeja". Toisille luonne merkkaa ulkonäköä enemmän. On naisissa muuten välimuotojakin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuolle friendzonelle joutuminen vituttaa vaikka kohteet itsekin ovat aivan tavallisia lihavanläntiä suomalaisakkoja eikä mitään instababeja. Luulevat itsestään liikoja.
Kaikki miehet eivät etsi mitään "instababeja". Toisille luonne merkkaa ulkonäköä enemmän. On naisissa muuten välimuotojakin
Käsitin vähän eri tavalla. Tässä kai meinattiin sitä, että naiset rankkaavat friendzonelle miehiä, jotka ovat uökonäöltä vähintään samaa tasoa naisen kanssa?
Mutta niin, eihän se ulkonäkö ole ollut välttämättä syy, miksi mies joutuu kaveriasteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko näistä kaverinaisista joku, johon olet ihan oikeasti rakastunut vai kiinnostaa vaan, koska ovat lähellä? Ehkä siksi homma on kaveruutta, jos ei ole aitoa vetoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin flirttaillaan ja lääpitään niin ettei muka pystytä hetkeäkään olemaan erossa, mutta sitten selviääkin, että onkin miesystävää kuvioissa.
Tuo on mulle tuttua nuoruudesta. Se on ehkä nuoruuden epävarmuutta kun kivoja miehiä löytyy joka suunnasta, mutta kuitenkin lopulta sitten haluaa aina palata sen oman miehen luo.
Ärsyttävää kun on baarissa viettänyt mukavan illan muijan kanssa ja lopuksi selviää että kotona odottaa mies eikä jatkotreffejä tule. Eli saa rukkaset. Jos sen olisi tiennyt niin olisi voinut jättää muijan kokonaan väliin.
Kysy asiasta! Viimeksi kun itse työmatkalla istuin iltaa hotellin baarissa ja aloin jutella työmatkalla olevan miehen kanssa, niin hän kysyi aika pian jotain sellaista että "mitäs perhe tykkää siitä, että olet niin paljon pois kotoa". Tilanne oli sen jälkeen molemmille selvä ja meillä oli mukava juttuhetki ilman, että minun tarvitsi miettiä odottaako mies siltä jotain enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tällaisessa ja tässä pariutumisessa ei oo kyse muusta, kun siitä että ne kemiat tosiaankin kohtaa ja kaikki tapahtuu "itsestään".
En usko, että tulee kovin rakastavaa parisuhdetta, jos se on syntynyt molempien pelosta ja vaan halusta tai pakottavasta tarpeesta "olla" jonkun kanssa.
Musta on ihan turhaa ottaa paineita siitä löytyykö kumppania ja mitä pitää tehdä sen eteen, että lopulta tärppää, koska ei tarvitse kun itse elää elämäänsä ja jopa unohtaa koko saalistus ja sitten lopulta yhtäkkiä kohtaakin elämänkumppaninsa, eikä tarvinut sinänsä tehdä mitään sen eteen tai olla tai esittää jotain enempää kuin mitä on.
"En usko, että tulee kovin rakastavaa parisuhdetta, jos se on syntynyt molempien pelosta ja vaan halusta tai pakottavasta tarpeesta "olla" jonkun kanssa."
Tätä en kyllä ymmärrä minäkään, että pitää olla joku vaan, koska muillakin on tms. Aika teinimeininkiä. Tosin aika huonot kortit vissiin minulle jaettu kun en tunnu kelpaavan edes siksi joksikin "pakolliseksi" mieheksi.
Ap
Joo ihan vieras ajattelutapa mullekin, että pitäisi väkisin olla joku. Paljon mieluummin oon yksin kuin sellaisessa suhteessa, jossa en aidosti halua olla sen toisen kanssa tai se toinen minun.
Mulla on sellanen juttu, että tarjoan kättäni vain kerran. Sanon mitä haluan ja jos se ei käy niin se on morjens. Saatan sanoa, että tykkään sinusta ja haluan sinut. I like ya and I wantcha.
Jos tunne ei ole molemminpuolinen niin on turha vaivata sitten toisiamme enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellanen juttu, että tarjoan kättäni vain kerran. Sanon mitä haluan ja jos se ei käy niin se on morjens. Saatan sanoa, että tykkään sinusta ja haluan sinut. I like ya and I wantcha.
Jos tunne ei ole molemminpuolinen niin on turha vaivata sitten toisiamme enempää.
Mulle ei ole tullut vastaan tilannetta jossa mies on aluksi esim. epävarma tunteistaan ja haluaa katella rauhallisemmin, josko juttu voisi edetä muuhun. On sattunu vaan niitä hyökkääviä miehiä kohdalle :D Jos mies haluaisikin edetä rauhallisempaan tahtiin ystäväpohjalta ja olisin itsekin miehestä kiinnostunut niin todellakin antaisin mahdollisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellanen juttu, että tarjoan kättäni vain kerran. Sanon mitä haluan ja jos se ei käy niin se on morjens. Saatan sanoa, että tykkään sinusta ja haluan sinut. I like ya and I wantcha.
Jos tunne ei ole molemminpuolinen niin on turha vaivata sitten toisiamme enempää.
Mulle ei ole tullut vastaan tilannetta jossa mies on aluksi esim. epävarma tunteistaan ja haluaa katella rauhallisemmin, josko juttu voisi edetä muuhun. On sattunu vaan niitä hyökkääviä miehiä kohdalle :D Jos mies haluaisikin edetä rauhallisempaan tahtiin ystäväpohjalta ja olisin itsekin miehestä kiinnostunut niin todellakin antaisin mahdollisuuden.
Sulle sopii sitten teinipojat tai matalan testosteronin omaavat miehet. On nimenomaan miehisyyttä, että puskee päälle ja tietää mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellanen juttu, että tarjoan kättäni vain kerran. Sanon mitä haluan ja jos se ei käy niin se on morjens. Saatan sanoa, että tykkään sinusta ja haluan sinut. I like ya and I wantcha.
Jos tunne ei ole molemminpuolinen niin on turha vaivata sitten toisiamme enempää.
Mulle ei ole tullut vastaan tilannetta jossa mies on aluksi esim. epävarma tunteistaan ja haluaa katella rauhallisemmin, josko juttu voisi edetä muuhun. On sattunu vaan niitä hyökkääviä miehiä kohdalle :D Jos mies haluaisikin edetä rauhallisempaan tahtiin ystäväpohjalta ja olisin itsekin miehestä kiinnostunut niin todellakin antaisin mahdollisuuden.
Sulle sopii sitten teinipojat tai matalan testosteronin omaavat miehet. On nimenomaan miehisyyttä, että puskee päälle ja tietää mitä haluaa.
Kai se sitten on jotain miehekkyyttä olevinaan. Mua enemmänkin ahdistaa se, ehkä siksikään en niitä juttuja ole pidemmälle halunnut kattoa. Teinipoikiin en sekaantuis mut matalan teston mies kävis mainiosti :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellanen juttu, että tarjoan kättäni vain kerran. Sanon mitä haluan ja jos se ei käy niin se on morjens. Saatan sanoa, että tykkään sinusta ja haluan sinut. I like ya and I wantcha.
Jos tunne ei ole molemminpuolinen niin on turha vaivata sitten toisiamme enempää.
Mulle ei ole tullut vastaan tilannetta jossa mies on aluksi esim. epävarma tunteistaan ja haluaa katella rauhallisemmin, josko juttu voisi edetä muuhun. On sattunu vaan niitä hyökkääviä miehiä kohdalle :D Jos mies haluaisikin edetä rauhallisempaan tahtiin ystäväpohjalta ja olisin itsekin miehestä kiinnostunut niin todellakin antaisin mahdollisuuden.
Sulle sopii sitten teinipojat tai matalan testosteronin omaavat miehet. On nimenomaan miehisyyttä, että puskee päälle ja tietää mitä haluaa.
Perseelle haiseva libidovetoinen liskoaivo hyökkää. Takaan että jokainen väistää.
Kristus näitä kuvitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellanen juttu, että tarjoan kättäni vain kerran. Sanon mitä haluan ja jos se ei käy niin se on morjens. Saatan sanoa, että tykkään sinusta ja haluan sinut. I like ya and I wantcha.
Jos tunne ei ole molemminpuolinen niin on turha vaivata sitten toisiamme enempää.
Mulle ei ole tullut vastaan tilannetta jossa mies on aluksi esim. epävarma tunteistaan ja haluaa katella rauhallisemmin, josko juttu voisi edetä muuhun. On sattunu vaan niitä hyökkääviä miehiä kohdalle :D Jos mies haluaisikin edetä rauhallisempaan tahtiin ystäväpohjalta ja olisin itsekin miehestä kiinnostunut niin todellakin antaisin mahdollisuuden.
Sulle sopii sitten teinipojat tai matalan testosteronin omaavat miehet. On nimenomaan miehisyyttä, että puskee päälle ja tietää mitä haluaa.
Kai se sitten on jotain miehekkyyttä olevinaan. Mua enemmänkin ahdistaa se, ehkä siksikään en niitä juttuja ole pidemmälle halunnut kattoa. Teinipoikiin en sekaantuis mut matalan teston mies kävis mainiosti :D
Se on sun valinta, mutta et tule koskaan tietämään mitä intohimo on. Sitä kun mies kaahaa työpäivän päätteeksi kotiin rattia puristaen kun tekee niin kovin mieli sua ja eteisessä nappaa sut syliin ja laittaa seinää vasten ja kaulaasi huulillaan kaluaa. Taidat olla nuorempi nainen? On yleistä tuo, että ahdistuu miehen läsnäolosta. Pitäisi miehen olla samanlainen epävarma nulikka mitä silloin 16 vuotiaana. Sen takia olen touhunnut vanhempien naisten kanssa paljon. Ne ei ahdistu vaan on otettuja kun minä haluan heitä. Ne näkee pelkästään mun katseesta mitä mulla on mielessä. Ne ei pelkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellanen juttu, että tarjoan kättäni vain kerran. Sanon mitä haluan ja jos se ei käy niin se on morjens. Saatan sanoa, että tykkään sinusta ja haluan sinut. I like ya and I wantcha.
Jos tunne ei ole molemminpuolinen niin on turha vaivata sitten toisiamme enempää.
Mulle ei ole tullut vastaan tilannetta jossa mies on aluksi esim. epävarma tunteistaan ja haluaa katella rauhallisemmin, josko juttu voisi edetä muuhun. On sattunu vaan niitä hyökkääviä miehiä kohdalle :D Jos mies haluaisikin edetä rauhallisempaan tahtiin ystäväpohjalta ja olisin itsekin miehestä kiinnostunut niin todellakin antaisin mahdollisuuden.
Ei kukaan oikea Mies halua aloittaa mitään suhdetta naisen kanssa ystäväpohjalta mon amii. Miksi alistua tuohon?
Auctus Maximilian kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellanen juttu, että tarjoan kättäni vain kerran. Sanon mitä haluan ja jos se ei käy niin se on morjens. Saatan sanoa, että tykkään sinusta ja haluan sinut. I like ya and I wantcha.
Jos tunne ei ole molemminpuolinen niin on turha vaivata sitten toisiamme enempää.
Mulle ei ole tullut vastaan tilannetta jossa mies on aluksi esim. epävarma tunteistaan ja haluaa katella rauhallisemmin, josko juttu voisi edetä muuhun. On sattunu vaan niitä hyökkääviä miehiä kohdalle :D Jos mies haluaisikin edetä rauhallisempaan tahtiin ystäväpohjalta ja olisin itsekin miehestä kiinnostunut niin todellakin antaisin mahdollisuuden.
Sulle sopii sitten teinipojat tai matalan testosteronin omaavat miehet. On nimenomaan miehisyyttä, että puskee päälle ja tietää mitä haluaa.
Kai se sitten on jotain miehekkyyttä olevinaan. Mua enemmänkin ahdistaa se, ehkä siksikään en niitä juttuja ole pidemmälle halunnut kattoa. Teinipoikiin en sekaantuis mut matalan teston mies kävis mainiosti :D
Se on sun valinta, mutta et tule koskaan tietämään mitä intohimo on. Sitä kun mies kaahaa työpäivän päätteeksi kotiin rattia puristaen kun tekee niin kovin mieli sua ja eteisessä nappaa sut syliin ja laittaa seinää vasten ja kaulaasi huulillaan kaluaa. Taidat olla nuorempi nainen? On yleistä tuo, että ahdistuu miehen läsnäolosta. Pitäisi miehen olla samanlainen epävarma nulikka mitä silloin 16 vuotiaana. Sen takia olen touhunnut vanhempien naisten kanssa paljon. Ne ei ahdistu vaan on otettuja kun minä haluan heitä. Ne näkee pelkästään mun katseesta mitä mulla on mielessä. Ne ei pelkää.
No hohhoijaa. Minulla on lempeä ja kiltti mies, ei millään tasolla mikään testosteroni hirmu, mutta kyllä siltä intohimo sujuu. :) Se on mielestäni todella kiihottavaa, että muuten niin kiltti mies muuttuu sängyssä himokkaaksi. Perinteistä hyökkäävää ja dominoivaa miestä en itse jakaisi, sellaisen kanssa tulee koko ajan tunne, että pitää puolustaa omia rajojaan jos ei halua toisen jyräävän alleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuolle friendzonelle joutuminen vituttaa vaikka kohteet itsekin ovat aivan tavallisia lihavanläntiä suomalaisakkoja eikä mitään instababeja. Luulevat itsestään liikoja.
Kaikki miehet eivät etsi mitään "instababeja". Toisille luonne merkkaa ulkonäköä enemmän. On naisissa muuten välimuotojakin
Käsitin vähän eri tavalla. Tässä kai meinattiin sitä, että naiset rankkaavat friendzonelle miehiä, jotka ovat uökonäöltä vähintään samaa tasoa naisen kanssa?
Mutta niin, eihän se ulkonäkö ole ollut välttämättä syy, miksi mies joutuu kaveriasteelle.
Syy ei todellakaan ole ulkonäössä, vaan luonteessa. Jos on luonteeltaan kaverillisen mukava eikä anna mitään viitteitä siihen suuntaan, että kiinnostaisi joku muukin, kuin ystävyys, niin sinne friendzonelle jää...
Vierailija kirjoitti:
Havaitsen erittäin paljon huumoria näissä naisten vastauksissa täällä. Suomessa ei varmaan pariutuisi kuin 1/10 nykyisestä määrästä ihmisiä, jos molemminpuolista "kipinää" odottaisi. Kyllä se vain aika monessa parisuhteessa on niin, että varsinkin miehen on otettava mitä saa. Todellisuus on karua, illuusiota "sielunkumppanista" voi itse kukin pitää yllä. Ei niitä ole.
Tavallisen miehen (just sen, joka ei saa niitä instabeibejä) on yritettävä valkata niistä naisista, mitkä saattaa armollisesti osoittaa miehelle kiinnostusta. Niitä ei välttämättä ole kuin 1-2, muutaman vuoden aikana. Toivoa sopii, että se kiinnostunut nainen on sellainen, että pää ei ole ihan täysin sekaisin, ylipainoa ei ole liikaa ja ajatukset edes vähän kohtaisi. Muuten saat jatkaa kaverimiehenä maailman tappiin.
Nää "kaverimiehiään" parittavat naiset parittaa jostain syystä sitä miestä aina sille oudolle, "ihan kivalle" ikisinkkunaiselle, jolla ei ole sen miehen kanssa mitään yhteistä. Jostain syystä vain keksitään, että tuossapas olis sille meidän kaveri Jukalle hyvä nainen.
Kaverimies on naiselle se homokaveri, joka nyt omaksi onnettomuudekseen sattuu olemaan hetero. Sukupuoleton hauskanpitäjä, jolta voi joskus saada miehistä apua ja neuvoa. Seksiin tai parisuhteeseen, ei ikinä.
Hyvin kirjoitettu, olen täysin samaa mieltä kaverimiehenä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellanen juttu, että tarjoan kättäni vain kerran. Sanon mitä haluan ja jos se ei käy niin se on morjens. Saatan sanoa, että tykkään sinusta ja haluan sinut. I like ya and I wantcha.
Jos tunne ei ole molemminpuolinen niin on turha vaivata sitten toisiamme enempää.
Mulle ei ole tullut vastaan tilannetta jossa mies on aluksi esim. epävarma tunteistaan ja haluaa katella rauhallisemmin, josko juttu voisi edetä muuhun. On sattunu vaan niitä hyökkääviä miehiä kohdalle :D Jos mies haluaisikin edetä rauhallisempaan tahtiin ystäväpohjalta ja olisin itsekin miehestä kiinnostunut niin todellakin antaisin mahdollisuuden.
Sulle sopii sitten teinipojat tai matalan testosteronin omaavat miehet. On nimenomaan miehisyyttä, että puskee päälle ja tietää mitä haluaa.
Kai se sitten on jotain miehekkyyttä olevinaan. Mua enemmänkin ahdistaa se, ehkä siksikään en niitä juttuja ole pidemmälle halunnut kattoa. Teinipoikiin en sekaantuis mut matalan teston mies kävis mainiosti :D
Kokeile riskillä sellaista miehistä miestä joku kerta jos sulla ei niistä ole pulaa. Sellaista joka näyttää heti kaapin paikan.
Mun mielestä tällaisessa ja tässä pariutumisessa ei oo kyse muusta, kun siitä että ne kemiat tosiaankin kohtaa ja kaikki tapahtuu "itsestään".
En usko, että tulee kovin rakastavaa parisuhdetta, jos se on syntynyt molempien pelosta ja vaan halusta tai pakottavasta tarpeesta "olla" jonkun kanssa.
Musta on ihan turhaa ottaa paineita siitä löytyykö kumppania ja mitä pitää tehdä sen eteen, että lopulta tärppää, koska ei tarvitse kun itse elää elämäänsä ja jopa unohtaa koko saalistus ja sitten lopulta yhtäkkiä kohtaakin elämänkumppaninsa, eikä tarvinut sinänsä tehdä mitään sen eteen tai olla tai esittää jotain enempää kuin mitä on.