Lue keskustelun säännöt.
Perkele, olen kaverimies
29.03.2019 |
En tiedä mikä lie, mutta onnistun jollain ihmeellä aina päätymään naisten kavereiksi, mutta mihinkään muuhun en sitten kelpaa. Alkuun oli tietty ihan kivaa, että sai edes naisista kavereita, mutta voi jummijammi, että alkaa käydä hermon päälle kun ihan kaikki jutut päätyy sinne ystävyyteen. Alkaa usko loppua siihen, että joskus voisi jotain naista kiinnostaa seksuaalisessakin mielessä.
Kommentit (211)
Auctus Maximilian kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellanen juttu, että tarjoan kättäni vain kerran. Sanon mitä haluan ja jos se ei käy niin se on morjens. Saatan sanoa, että tykkään sinusta ja haluan sinut. I like ya and I wantcha.
Jos tunne ei ole molemminpuolinen niin on turha vaivata sitten toisiamme enempää.
Mulle ei ole tullut vastaan tilannetta jossa mies on aluksi esim. epävarma tunteistaan ja haluaa katella rauhallisemmin, josko juttu voisi edetä muuhun. On sattunu vaan niitä hyökkääviä miehiä kohdalle :D Jos mies haluaisikin edetä rauhallisempaan tahtiin ystäväpohjalta ja olisin itsekin miehestä kiinnostunut niin todellakin antaisin mahdollisuuden.
Sulle sopii sitten teinipojat tai matalan testosteronin omaavat miehet. On nimenomaan miehisyyttä, että puskee päälle ja tietää mitä haluaa.
Kai se sitten on jotain miehekkyyttä olevinaan. Mua enemmänkin ahdistaa se, ehkä siksikään en niitä juttuja ole pidemmälle halunnut kattoa. Teinipoikiin en sekaantuis mut matalan teston mies kävis mainiosti :D
Se on sun valinta, mutta et tule koskaan tietämään mitä intohimo on. Sitä kun mies kaahaa työpäivän päätteeksi kotiin rattia puristaen kun tekee niin kovin mieli sua ja eteisessä nappaa sut syliin ja laittaa seinää vasten ja kaulaasi huulillaan kaluaa. Taidat olla nuorempi nainen? On yleistä tuo, että ahdistuu miehen läsnäolosta. Pitäisi miehen olla samanlainen epävarma nulikka mitä silloin 16 vuotiaana. Sen takia olen touhunnut vanhempien naisten kanssa paljon. Ne ei ahdistu vaan on otettuja kun minä haluan heitä. Ne näkee pelkästään mun katseesta mitä mulla on mielessä. Ne ei pelkää.
Vähän nuorempi joo. En sanoisi että varsinaisesti se miehen läsnäolo ahdistaa vaan se, millä varmuudella moni olisi heittäytymässä juttuun heti ensitapaamisen jälkeen, vaikka ei edes tuntisi kunnolla ihmistä. En tiedä, voihan se olla että kun oikea ihminen kohdalle osuu niin sitä on itsekin heittäytymässä samalla varmuudella. Ei tarvi pelätä mitään eikä miettiä.
Ei oo niin paljoa ikää että olisin ihan jo toivoni menettänyt, luotan että osuu kohdalle vielä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auctus Maximilian kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellanen juttu, että tarjoan kättäni vain kerran. Sanon mitä haluan ja jos se ei käy niin se on morjens. Saatan sanoa, että tykkään sinusta ja haluan sinut. I like ya and I wantcha.
Jos tunne ei ole molemminpuolinen niin on turha vaivata sitten toisiamme enempää.
Mulle ei ole tullut vastaan tilannetta jossa mies on aluksi esim. epävarma tunteistaan ja haluaa katella rauhallisemmin, josko juttu voisi edetä muuhun. On sattunu vaan niitä hyökkääviä miehiä kohdalle :D Jos mies haluaisikin edetä rauhallisempaan tahtiin ystäväpohjalta ja olisin itsekin miehestä kiinnostunut niin todellakin antaisin mahdollisuuden.
Sulle sopii sitten teinipojat tai matalan testosteronin omaavat miehet. On nimenomaan miehisyyttä, että puskee päälle ja tietää mitä haluaa.
Kai se sitten on jotain miehekkyyttä olevinaan. Mua enemmänkin ahdistaa se, ehkä siksikään en niitä juttuja ole pidemmälle halunnut kattoa. Teinipoikiin en sekaantuis mut matalan teston mies kävis mainiosti :D
Se on sun valinta, mutta et tule koskaan tietämään mitä intohimo on. Sitä kun mies kaahaa työpäivän päätteeksi kotiin rattia puristaen kun tekee niin kovin mieli sua ja eteisessä nappaa sut syliin ja laittaa seinää vasten ja kaulaasi huulillaan kaluaa. Taidat olla nuorempi nainen? On yleistä tuo, että ahdistuu miehen läsnäolosta. Pitäisi miehen olla samanlainen epävarma nulikka mitä silloin 16 vuotiaana. Sen takia olen touhunnut vanhempien naisten kanssa paljon. Ne ei ahdistu vaan on otettuja kun minä haluan heitä. Ne näkee pelkästään mun katseesta mitä mulla on mielessä. Ne ei pelkää.
Vähän nuorempi joo. En sanoisi että varsinaisesti se miehen läsnäolo ahdistaa vaan se, millä varmuudella moni olisi heittäytymässä juttuun heti ensitapaamisen jälkeen, vaikka ei edes tuntisi kunnolla ihmistä. En tiedä, voihan se olla että kun oikea ihminen kohdalle osuu niin sitä on itsekin heittäytymässä samalla varmuudella. Ei tarvi pelätä mitään eikä miettiä.
Ei oo niin paljoa ikää että olisin ihan jo toivoni menettänyt, luotan että osuu kohdalle vielä :)
Testosteroni tekee miehestä itsevarman ja riskejä ottavan. Kun susta tulee nainen niin opit arvostamaan tuota ominaisuutta. Ei mulla ole miehenä kärsivällisyyttä siihen teiniajan leikkimiseen ja tekstaamiseen. Haluan sua nyt heti ja sanon sen. Jos ei onnistu niin jonkun muun kanssa onnistuu.
Lihakset puuttuu. Ei miehistä vaikutelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän vierestä, mutta on hauskaa kun joku sanoo nykyään jummijammi! Kuulostat ainakin mukavalta "pallopäältä".
En yhtään ihmettele, miksi päätyy vain kaveriksi. Turn off.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän vierestä, mutta on hauskaa kun joku sanoo nykyään jummijammi! Kuulostat ainakin mukavalta "pallopäältä".
En yhtään ihmettele, miksi päätyy vain kaveriksi. Turn off.
Joku yksittäinen sanavalintakin voi olla turn off, tää on mulle uutta 😂 No, kukin tavallaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihakset puuttuu. Ei miehistä vaikutelmaa.
Todellakin lihakset tekee miehen!!!!!!
Ei kai kukaan nainen halua sellaista miestä, joka on kiinnostunut kaikista naispuolisista kavereistaan myös muuten kuin kaverimielessä. Ehkä vika on juuri siinä. Nainen haluaa sellaisen miehen jolle ei kaikki käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko näistä kaverinaisista joku, johon olet ihan oikeasti rakastunut vai kiinnostaa vaan, koska ovat lähellä? Ehkä siksi homma on kaveruutta, jos ei ole aitoa vetoa.
En nyt voine sanoa olevani rakastunut kehenkään, mutta välistä ihastun joihinkin hyvinkin vahvasti. Ensin kiinnostun, ja ilmeisesti hitaahkonpuoleinen tutustumiseni sysää minut naisen kirjoissa sinne friendzonelle, että en kelpaa sitten kuin kaveriksi, ja kaverina sitten ihastun kun pääsen tutustumaan naiseen paremmin. Ei pitäisi varmaankaan mennä sinne kaverialueelle kikkailemaan kun aina menee päin persettä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nainen halua sellaista miestä, joka on kiinnostunut kaikista naispuolisista kavereistaan myös muuten kuin kaverimielessä. Ehkä vika on juuri siinä. Nainen haluaa sellaisen miehen jolle ei kaikki käy.
Ei minulle nyt ihan kaikki käy, mutta ehkäpä se jotain hämmennystä aiheuttaa, että minulla on näitä naiskavereita. Nämä naiskaverithan siis tulevat sitä kautta, että olen jostain naisesta ollut jollain tasolla kiinnostunut ja sitten he (tai siis minä) on päätynytkin kaveriksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli (on vieläkin) opiskeluaikana kaverimiehiä. Olivat siis ihan loistotyyppejä ja hauskoja juttukavereita, muttei enempää, koska eivät vaan sytyttäneet seksuaalisessa mielessä ulkoisesti. Se kaveruus tosin kärsi vähän joka kerta, kun tämä mies alkoi kysellä minua treffi- ja muussa mielessä jonnekin.
Sen takia otin taktiikakseni kertoa poikaystävästäni aina, kun juttu sujui jonkun miespuolisen kanssa. Se ikään kuin ilmaisi kiertoteitse sille siitä, etten ole sillä mielellä juttusilla hänen kanssaan. Että älä vaan sano, että sua kiinnostaa...
Paras keino olisi etsiä sitä kultaa kauempaa kuin kaveripiiristä. Homma alkaa niin kuin puhtaalta pöydältä.
Täytyypä varmaan kokeilla :)