kyllästyttää työpaikan ainaiset lahjakeräykset
Onko muita jotka on lopen kyllästyneitä ainaisiin työpaikan lahjakeräyksiin ? Aina joku kinuamassa rahaa sen ja sen osaston annelin ties mihin lahjaan. Uusimpana lahjakeräys firman sisällä työpaikkaa vaihtavalle. Haloo ? Kyllästyttää. Sanon siis lahjarahan kysyjille että en nyt tällä kertaa osallistu tms.
Kommentit (22)
Vähän samat fiilikset. Olin 9 euron työharjoittelussa ja minulta tultiin kinuamaan rahaa lahjaan poislähtevälle työntekijälle, jota en tuntenut edes nimeltä. Sanoin pyytäjälle, että minulle ei ole rahaa mukana, koska minulla on eväät.
Itsekin ihmettelen näitä yltiösosiaalisia toisten asioihin tunkijoita. Kuvittelevat kai tällä mukavuudellaan saavansa kaikkien suosion. Meilläkin yksi oli kuullut ihan toisen osaston tyypin menneen naimisiin. Jo heti piti häälahjaa olla keräämässä. Kyseessä kuitenkin perheasia, mitä se työkavereihin liittyy. Ymmärrän esim. jos joku saa vauvan, niin ihan ne läheisimmät, joiden kanssa oikeasti tehdään töitä ja ehkä yhdessä lounastetaan voi jonkun pienen jutun ostaa.
Kyllä.
Ja myös siten, että en toivo että kerätään rahaa, jolla ostetaan minulle jotakin mitä en tarvitse.
Ei kyllästytä, koska niihin ei ole pakko osallistua. Osallistun vain läheisten työkavereiden lahjaan.
Minä olin 20 vuotta työelämässä saamatta yhtään lahjaa tai muutakaan muistamista. Jouduin kyllä muutaman kerran kerääjäksi muiden lahjoihin ja antajaksi tietysti kaikkiin. Pari kertaa on jäänyt poikkeuksellisen hyvin mieleen.
Jouduin keräämään yhdessä ennalta sovitun summan, 10 markkaa, pyöreitä täyttävän kollegan muodikkaaseen lahjakorttiin, jota tämä oli toivonut kauan. Luotin työkavereihini selvästi liikaa, koska tulos jäi yli satasen vajaaksi. Hain kortin, maksoin erotuksen omasta pussistani ja ilmoitin, että puuttuvat rahat saisi tuoda vielä jälkeenpäin. Ei tuotu. Muutaman kuukauden kuluttua kävi ilmi, että synttärisankari ei ollut ehtinyt eikä oikein viitsinytkään käydä käyttämässä lahjakorttia ennen kuin kortti meni vanhaksi.
Samassa firmassa toinen kollega täytti pyöreitä, ja tämä yllä mainittu ihminen keräsi rahaa synttärisankarin illalliseen. Myöhemmin saimme sähköpostilla kiitokset keräyksestä. Kerrottiin myös, että juhlakalu, tämä kerääjä ja kolmas kollega olivat käyneet ihanalla illallisella ja että loput rahat annettiin synttärisankarille mukaan ulkomaanmatkalle. Tämän kokemuksen jälkeen lopetin rahan antamisen ja keräämisen.
Yksinyrittäjyydessä on ainakin se hyvä puoli, että kollegoita ei ole lahjottavana.
Paras keissi oli kun minulle tultiin jälkikäteen sanomaan, että ollaan ostettu nyt sille ja sille joku höpöhöpölahja ja sinun osuus siitä on X euroa. En antanut.
Vierailija kirjoitti:
Jouduin keräämään yhdessä ennalta sovitun summan, 10 markkaa, pyöreitä täyttävän kollegan muodikkaaseen lahjakorttiin, jota tämä oli toivonut kauan. Luotin työkavereihini selvästi liikaa, koska tulos jäi yli satasen vajaaksi. Hain kortin, maksoin erotuksen omasta pussistani ja ilmoitin, että puuttuvat rahat saisi tuoda vielä jälkeenpäin. Ei tuotu. Muutaman kuukauden kuluttua kävi ilmi, että synttärisankari ei ollut ehtinyt eikä oikein viitsinytkään käydä käyttämässä lahjakorttia ennen kuin kortti meni vanhaksi..
Siis järkkäsitkö keräyksen sopimatta työkavereidesi kanssa? Ei toisten puolesta voi päättää, että kaikkien pitää osallistua johonkin kimppalahjaan.
Osallistuin alussa uutena työntekijänä, vaikka en edes tuntenut kaikkia. Summathan olivat 5-20 euroa. Jossain vaiheessa alettiin kerjäämään jo viisikymppisiä. Lopetin rahan antamisen keräykseen, jossa piti ostaa lahja määräaikaiselle työntekijälle. Lahjaa ei kuitenkaan ostettu vaan hän sai pussillisen kolikoita. Sen jälkeen en enää osallistunut yhteenkään keräykseen. Ihan kylmästi olen sanonut, että ”Olen nyt päättänyt etten enää aio osallistua keräyksiin, mutta terveisiä.” Meillä meni ihan älyttömäksi se keräily eli kymmeniä kohteita ja yleensä vain osalle ja toisille ei.
Joo. Ja sitten pitäisi antaa vähintään 5 euroa per keräys. 2 euroa olisi sopivampi! Kerran myös kaikkien piti lahjoittaa Unicefille tms. ja summat kirjattiin ylös vuorollaan muiden töllistellessä. Esimies rakasti näitä keräyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin keräämään yhdessä ennalta sovitun summan, 10 markkaa, pyöreitä täyttävän kollegan muodikkaaseen lahjakorttiin, jota tämä oli toivonut kauan. Luotin työkavereihini selvästi liikaa, koska tulos jäi yli satasen vajaaksi. Hain kortin, maksoin erotuksen omasta pussistani ja ilmoitin, että puuttuvat rahat saisi tuoda vielä jälkeenpäin. Ei tuotu. Muutaman kuukauden kuluttua kävi ilmi, että synttärisankari ei ollut ehtinyt eikä oikein viitsinytkään käydä käyttämässä lahjakorttia ennen kuin kortti meni vanhaksi..
Siis järkkäsitkö keräyksen sopimatta työkavereidesi kanssa? Ei toisten puolesta voi päättää, että kaikkien pitää osallistua johonkin kimppalahjaan.
Jollei "jouduin keräämään yhdessä ennalta sovitun summan" kerro sinulle riittävästi, voin täsmentää: minut värvättiin keräämään rahat kollegan lahjaan, kunkin antamaksi summaksi oli yhdessä sovittu tuo 10 markkaa. Keräyslippaassa oli keräyksen päättyessä yli satasen vajaus. Kilttinä ihmisenä luotin siihen, että sopimuksesta pidettäisiin kiinni, ja - kuten oli yhdessä ennalta sovittu - kävin ostamassa lahjakortin (ja kukat). Koko jutun lopputulos oli se, että minä maksoin yksinäni puolet kollegan lahjasta, jota tämä ei sitten viitsinytkään käyttää. Panenko tavuviivat lukemisen tueksi?
Pienessä työpaikassa on haittapuolensa, mutta kiva aina muistaa, mitä etuja siellä on. Tämä on yksi, että noita ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vähän samat fiilikset. Olin 9 euron työharjoittelussa ja minulta tultiin kinuamaan rahaa lahjaan poislähtevälle työntekijälle, jota en tuntenut edes nimeltä. Sanoin pyytäjälle, että minulle ei ole rahaa mukana, koska minulla on eväät.
Ai-jaa? Minä olin työkokeilussa eikä minun tarjoamaa kaksieuroista edes huolittu osastopäällikön kukkapuskakeräykseen, koska en ollut työsuhteessa kyseiseen narikkaan vaikka siellä työskentelinkin...
Vau! Kyllä oli pokkaa noilla jotka pyysi rahaa kaikilta ja kävivät rahoilla sitten syömässä kolmeen pekkaan.
Hyvä että näitä tarinoita kuulee niin tietää miten kieroa porukkaa voikin olla...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin keräämään yhdessä ennalta sovitun summan, 10 markkaa, pyöreitä täyttävän kollegan muodikkaaseen lahjakorttiin, jota tämä oli toivonut kauan. Luotin työkavereihini selvästi liikaa, koska tulos jäi yli satasen vajaaksi. Hain kortin, maksoin erotuksen omasta pussistani ja ilmoitin, että puuttuvat rahat saisi tuoda vielä jälkeenpäin. Ei tuotu. Muutaman kuukauden kuluttua kävi ilmi, että synttärisankari ei ollut ehtinyt eikä oikein viitsinytkään käydä käyttämässä lahjakorttia ennen kuin kortti meni vanhaksi..
Siis järkkäsitkö keräyksen sopimatta työkavereidesi kanssa? Ei toisten puolesta voi päättää, että kaikkien pitää osallistua johonkin kimppalahjaan.
Jollei "jouduin keräämään yhdessä ennalta sovitun summan" kerro sinulle riittävästi, voin täsmentää: minut värvättiin keräämään rahat kollegan lahjaan, kunkin antamaksi summaksi oli yhdessä sovittu tuo 10 markkaa. Keräyslippaassa oli keräyksen päättyessä yli satasen vajaus. Kilttinä ihmisenä luotin siihen, että sopimuksesta pidettäisiin kiinni, ja - kuten oli yhdessä ennalta sovittu - kävin ostamassa lahjakortin (ja kukat). Koko jutun lopputulos oli se, että minä maksoin yksinäni puolet kollegan lahjasta, jota tämä ei sitten viitsinytkään käyttää. Panenko tavuviivat lukemisen tueksi?
Jos saat sillä vittuilunhimosi tyydytettyä, niin laita toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin keräämään yhdessä ennalta sovitun summan, 10 markkaa, pyöreitä täyttävän kollegan muodikkaaseen lahjakorttiin, jota tämä oli toivonut kauan. Luotin työkavereihini selvästi liikaa, koska tulos jäi yli satasen vajaaksi. Hain kortin, maksoin erotuksen omasta pussistani ja ilmoitin, että puuttuvat rahat saisi tuoda vielä jälkeenpäin. Ei tuotu. Muutaman kuukauden kuluttua kävi ilmi, että synttärisankari ei ollut ehtinyt eikä oikein viitsinytkään käydä käyttämässä lahjakorttia ennen kuin kortti meni vanhaksi..
Siis järkkäsitkö keräyksen sopimatta työkavereidesi kanssa? Ei toisten puolesta voi päättää, että kaikkien pitää osallistua johonkin kimppalahjaan.
Jollei "jouduin keräämään yhdessä ennalta sovitun summan" kerro sinulle riittävästi, voin täsmentää: minut värvättiin keräämään rahat kollegan lahjaan, kunkin antamaksi summaksi oli yhdessä sovittu tuo 10 markkaa. Keräyslippaassa oli keräyksen päättyessä yli satasen vajaus. Kilttinä ihmisenä luotin siihen, että sopimuksesta pidettäisiin kiinni, ja - kuten oli yhdessä ennalta sovittu - kävin ostamassa lahjakortin (ja kukat). Koko jutun lopputulos oli se, että minä maksoin yksinäni puolet kollegan lahjasta, jota tämä ei sitten viitsinytkään käyttää. Panenko tavuviivat lukemisen tueksi?
Jos saat sillä vittuilunhimosi tyydytettyä, niin laita toki.
Väitätkö, ettei v****ilu ollut ansaittua? :)
Meillä oli tollanen keräys jollekin joka täytti 50v. En tuntenut kyseistä henkilöä sen kummemmin mitä nyt töissä näki välillä. En osallistunutu lahjakeräykseen, mutta kun se oli sit saanu jonkun lahjan, niin se oli kuulemma myyny sen tori.fi palvelussa. Hieman kiittämätön yksilö.
Antaa heidän kerätä! En koskaan laita mitään, ellei juhlakalu ole minulle ystävä tai hyvä tuttu. Sanon suoraan etten tunne henkilöä riittävän läheiseksi osallistuakseni lahjaan.
Vierailija kirjoitti:
Jep. En osallistu ikinä. Meillä on yleensä sellanen kippo mihin ihmiset laittaa rahaa ja sitten siellä kuiskitaan, että onkohan kaikki laittanut. Monesti kysytään "ohimennen" oletko muuten osallistunut, joo olen laittanut kyllä.. Vaikka en ole. EI vois vähempää kiinnostaa.
Teillähän on kiva systeemi. Meillä kiertää kirjekuori, johon pitää kirjoittaa nimensä ja lahjoittamansa summa...
Aika monta kertaa osallistuin keräyksiin, mutta nyt vuoden vaihtuessa päätin, että vuodesta 2019 alkaen en enää anna rahaa yhteenkään työpaikan keräykseen.
Jep. En osallistu ikinä. Meillä on yleensä sellanen kippo mihin ihmiset laittaa rahaa ja sitten siellä kuiskitaan, että onkohan kaikki laittanut. Monesti kysytään "ohimennen" oletko muuten osallistunut, joo olen laittanut kyllä.. Vaikka en ole. EI vois vähempää kiinnostaa.