Lue keskustelun säännöt.
Mistä ihmisten halut oikein kumpuavat? Ihan outoa
29.03.2019 |
Monilla ihmisillä ilmeisesti on niinsanottuja haluja, he siis ilmeisesti haluavat sitä sun tätä. He haluavat esim lapsia, seksiä, auton, rahaa, hauskanpitoa, matkailua, nukkumista, rentoutumista, herkkuja, yms yms yms. Ihan outoa. En ymmärrä. Mistä he tuollaisia haluja oikein saavat? Mitä halut oikein ovat?
Minulla ei ole koskaan ollut ainuttakaan halua. Edes pikkulapsena ei ollut, muistan aivan selvästi. Minä syön koska muuten nälkä tekee kipeää. Nukun koska muuten väsymys tekee kipeää. Liikun koska muuten liika paikallaan oleminen tekee kipeää. Menen ihmisten pariin koska muuten yksinäisyys tekee kipeää. Laitan valot päälle koska muuten liika pimeys tekee kipeää. En minä mitään halua. On vain pakko tehdä useita asioita välttääkseen kipua.
Sanotaan että on olemassa keppejä ja porkkanoita. Kepit pakottavat ihmisen liikkeelle. Porkkanat houkuttavat ihmistä niin että hän liikkuu ihan omasta halusta. En minä mistään porkkanoista mitään tiedä, minä tiedän pelkkiä keppejä. Ilman keppejä minä en tekisi koskaan mitään, olisin vain paikallani kunnes kuolisin nälkään.
Jotkut ihmiset halusivat mennä kuuhun ja menivätkin. Siis astronautit. Kuuhun meneminen on todella vaivalloista, pitää työskennellä ahkerasti vuosikymmeniä että sinne pääsee. Jostain kumman syystä astronauteilla oli niin suuri halu mennä kuuhun että he tekivät kaiken sen työn. En minä olisi tehnyt. En minä kuuhun halua. Vuosikymmeniä vaivannäköä ihan vain että pääsee kuuhun. Ihan yhtä hyvin minä voin vain maata paikallani ne vuosikymmenet. Onko astronautit ihan pöhköjä? Onko useimmat ihmiset ihan pöhköjä? Useimmat ihmiset tekevät koko elämänsä ajan sitäsuntätä ihan vain siksi että haluavat. Miksi ihmeessä?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
En olisi uskonut että kommentoin johonkin aloitukseen näin, mutta nyt on pakko kysyä.
Tapahtuiko tämä Intiassa?
Muistan ehkä paikan väärin, mutta tarinan opetus on kuitenkin sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsena lukeneeni tarinan intialaisesta pyhimyksestä, joka pyrki valaistumaan. Hän istui alasti tynnyrissä ja vietti aikansa meditoiden. Eräs rikas prinssi olisi halunnut myös valaistua ja prinssi lähti kysymään neuvoa tältä pyhimykseltä. Pyhimyksen kohdatessaan prinssi sanoi, että saat mitä tahansa, aivan mitä tahansa, jos autat häntä valaistumaan. Pyhimys katsoi hetken prinssiä ja sanoi, siirtyisitkö pois auringon edestä.
Tämä tarina on jäänyt mieleeni hyvin vahvasti.
Ehkä sellaisilla, jotka eivät halua mitään, on toinen jalka jo toisaalla.
Materiaalinen hyvä on kivaa, mutta ei minusta mitenkään erityisen tavoittelemisen arvoista. Myös intohimo hiipuu ja laantuu.
Olen kuullut saman tarinan mutta henkilöt oli eri. Tynnyrissä istui joku kuuluisa askeetikko, ehkä kreikkalainen tai roomalainen, en nyt jaksa googlailla kuka. Paikalle tuli muistaakseni Aleksanteri Suuri pyytämään neuvoa.
Joka tapauksessa, tuo tynnyrihenkilö ei halua mitään ja on onnellinen. Kun taas nämä modernit suomalaiset haluttomat ihmiset ovat kärsiviä ja onnettomia. Siinä on suuri ero.
Ja tuo tynnyrihenkilö "pyrki valaistumaan" siis HALUSI valaistua siis halusi jotain. Eli ei se ollut täysin haluton.
Totta, halusi kuitenkin jotain ja ainakin olla auringon paisteessa.
Vierailija kirjoitti:
Kovasti ihmiset jaksaa väittää että niillä hormonit hyrrää niin kovasti että seksiä on saatava koko ajan. En usko. Pikemminkin kulttuurimme tuotantoa tuo seksin palvonta.
Miehenä voin sanoa, että kulttuuri ei aiheuta sitä pakottavaa paineen tunnetta, mikä pussien täyttymisestä ja hormonien kertymisestä seuraa. Paineen saa kyllä purettua yksin, mutta masturbaation aikana minulla on fantasia seksistä naisen kanssa, mikä osoittaa, että seksi on halutumpi vaihtoehto paineen purkamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Minusta vaikuttaa siltä että ehkä nuo positiiviset ihanat tunteet ja nautinnot ovat kuitenkin ihan vain silkkaa legendaa, ehkei mitään sellaista oikeasti ole.
Kyse on aivoissa tapahtuvasta kemiallisesta / sähkökemiallisesta ilmiöstä. En ole alan asiantuntija, mutta joka tapauksessa ihmisen ja yleisemmin eläinkunnan biologiaan liittyvä ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehkä asian vierestä mutta mä en ole koskaan ymmärtänyt miksi jotkut haluaa seksiä vaikka viikoittain tai jopa useammin. Oikeasti en ymmärrä. Varsinkin jos on ollut saman ihmisen kanssa jo vuosikausia, niin mikä siinä on se juttu? Miten te jaksatte? Mun mielestä koko juttu on yliarvostettua. Kaiken huippu on se että niitä kertoja lasketaan ja vertaillaan että kuulutanko keskikastiin vai mihin niiden kertojen määrän suhteen. Tehdään tutkimuksia että kuinka usein minkäkin ikäiset sitä harrastaa ja verrataan muihin maihin jne. Aivan älytöntä.
Hormonitoiminnasta sekin halu kumpuaa. Oman kumppanin erittämät hormonit ja tuoksu saa kiihottumaan vielä vuosienkin jälkeen. Seksi on kivaa ja sitä tekee mieli melkein joka päivä. Sama pätee kahviin vaikka sitäkin olen juonut vuositolkulla. Myös eri ihmisten ja maiden kahvinkulutuksesta tehdään vertailua ja tutkimuksia, miksei siis seksistäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita haluttomia ihmisiä vaikka kuinka paljon. Nykysuomi oikein luo niitä, tukuittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsena lukeneeni tarinan intialaisesta pyhimyksestä, joka pyrki valaistumaan. Hän istui alasti tynnyrissä ja vietti aikansa meditoiden. Eräs rikas prinssi olisi halunnut myös valaistua ja prinssi lähti kysymään neuvoa tältä pyhimykseltä. Pyhimyksen kohdatessaan prinssi sanoi, että saat mitä tahansa, aivan mitä tahansa, jos autat häntä valaistumaan. Pyhimys katsoi hetken prinssiä ja sanoi, siirtyisitkö pois auringon edestä.
Tämä tarina on jäänyt mieleeni hyvin vahvasti.
Ehkä sellaisilla, jotka eivät halua mitään, on toinen jalka jo toisaalla.
Materiaalinen hyvä on kivaa, mutta ei minusta mitenkään erityisen tavoittelemisen arvoista. Myös intohimo hiipuu ja laantuu.
Olen kuullut saman tarinan mutta henkilöt oli eri. Tynnyrissä istui joku kuuluisa askeetikko, ehkä kreikkalainen tai roomalainen, en nyt jaksa googlailla kuka. Paikalle tuli muistaakseni Aleksanteri Suuri pyytämään neuvoa.
Joka tapauksessa, tuo tynnyrihenkilö ei halua mitään ja on onnellinen. Kun taas nämä modernit suomalaiset haluttomat ihmiset ovat kärsiviä ja onnettomia. Siinä on suuri ero.
Ja tuo tynnyrihenkilö "pyrki valaistumaan" siis HALUSI valaistua siis halusi jotain. Eli ei se ollut täysin haluton.
Googlasin. Löytyi helposti: kyynikko filosofi kylähullu nimeltä Diogenes Sinopelainen
https://fi.wikipedia.org/wiki/Diogenes_Sinopelainen
Hikipedian artikkeli on parempi:
Tarina on varmasti klassikko. Siitä voi oppia kuitenkin, että luopuminen on avain onneen. Ihminen on onnellinen, kun lakkaa haluamasta.