Ihmisten ilkeys
En ymmärrä. Miksi kukaan haluaa tarkoituksella aiheuttaa toiselle pahaa mieltä kieroilulla, selkäänpuukottamisella ja ilkeilyllä? Tehdä niitä asioita, joiden tietää kaikkein eniten satuttavan toista? Jos sinä tiedät, kerro.
Olen vasta nyt alkanut pohtia asiaa syvemmin. Ja havahtunut siihen karuun tosiasiaan, että valtaosa ihmisistä on perusluonteeltaan juuri tällaisia.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Hallava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeyys on tyhmyyttä. Ajan ja energiian hukkaaan heittttämistä. Siiitä ei seuraaaa mitään rakentavaaa.
Viiihdyttävää se toki voii olla. Rakentava kritiiiikki ja psyykkkaaaminen on ihan eri asia kuiin ilkeyys.
Sunkin kannattais tarkistaa "rakentavan kritiikkisi ja psyykkaamisesi" kohteelta, että onko sellaisia pyydetty tai kysytty sulta. Jos ei, on iso mahdollisuus, että sinun rakentavaksi kritiikiksi ja psyykkaamiseksi luulemasi toimintasi satuttaakin ja haavoittaa kuulijaa.
Tätä näkee paljon, se on itsekästä.
Niinpä, mä oon aivan sen uhri. Mulla oli halveksiva äiti ja sitten törmäsi kaveriin, jolla oli tuollainen tapa asennoitua minuun. Luuli tosiaan psyykkaavansa kun osoitteli vikojani ja vajeitani. Haluan kos taa sille jos se vain olisi mahdollista, hän satutti minua aikoinaan todella paljon. Siitäkin tuli syytöstä, miten en ole hyvä kaveri, en niin läheinen, kun siis itse loukkasi minua minkä kerkesi. Mutta koska luuli loukkaamistaan hyvyydeksi, niin sanopa siitä sille sitten. Kun lopulta asiasta sanoi, kävi juuri niin kuin tuollaisten keskenkasvuisten pellejen kanssa aina käy: hillitön itsensä puolustaminen, nolla kiinnostusta omaan virheeseensä eli olettaa että se oli "psyykkaamista ja rakentavaa" kun ei tunne ihmistä, joille niitä latelee! Että tämän historian kun tietäisi, niin olisi ihan hiljaa vain. Ja siis siksi ei tiennyt sitä historiaa, että itsellenikin se, että äitini halveksi minua oli kipeä asia ja luulin omaksi viakseni. Eli pitää vain lähtökohtaisesti olettaa, jos ei halua satuttaa ja loukata ketään, että kellekään ei mennä antamaan omasta mielestä rakentavaa kritiikkiä, ellei sitä ole kysytty.
Ja minä kun vielä luulin ja odotin ystävyytemme alkumetreillä, tai oikeastaan niiden jälkeen alussa, että tässä on ystävä ja ihminen, joka tukee minua vaikeuksissani ja välittää minusta. Välittipä TOSI paljon. Mä olisin antanut sen hänelle anteeksi, että hänen "psyykkaamisensa ja rakentava kritiikkinsä" olivat musertaneet minua, jos hän olisi ymmärtänyt asian, ymmärtänyt toimineensa väärin kun kuvitteli, että se tuntui hyväktä tai siitä oli apua! Mutta kun päin vastoin ei todellakaan ollut, se sattui erittäin kipeästi ja hän se siinä keskenkasvuinen ja eoäkypsä oli, huonosti kasvatettu, jos ei kotona ollut opetettu, että älä kuvittele tietäväsi toisten asioista kysymättä. Eli että "en loukkaa kun mä vaan kritisoin rakentavasti". Niin, ehkä omasta mielestäsi, mutta millainen ihminen joka väittää haluavansa olla toisen ystävä toimii noin! Että jos ystävä sanoo satuttaneesi, niin ALKAA VAIN PUOLUSTELLA ITSEÄÄN!? En mä sellaiselle anteeksi anna, sellainen ihminenhän ei halua ottaa mitään vastuuta teostaan, vaikkakin se oli tahaton. Silloin nimenomaan kuvittelisi toisen kykenevän ottamaan vastuuta, koska toimi tahattomasti pahasti minua kohtaan, mutta ei! Hän edelleen kuvitteli olevansa mulle hyvä ystävä, kun piti härskisti omia puoliaan! Ja antoi minun ymmärtää olleen pettymys ystävänä hänelle. Niin, kun en nyt sitten kokenutkaan hänen "rakentavaa kritiikkiään", joksi hän sitä LUULI, rakentavaksi, vaan HÄN ITSE sattuikin satuttamaan minua! Ei ystävä toimi niin siis ettei myönnä vahinkoaan joka satutti toista. Silloin ei ole ystävä, jos oma vahinko ystävälle aiheutettu vaikkakin tahaton ei aiheuta syyllisyyttä ja halua perua omat puheensa ja pahoitella tekemäänsä vahinkoa. Ystävä pahoittelisi. Kun ei se hänen vikansa ollut, mutta silti hän toimi satuttavalla tavalla, koska ei tajunnut, ettei voi pitää itseään asioiden mittatikkuna, jos on kyse suhteesta. Niissä on kaksi ihmistä, ei hän vain yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla harrastetaan muiden ihmisten henkilökohtaista pilkkaamista, se kun on niin helppoa anonyymisti tehdä. Harmi, että kirjoituksista pystyy joskus aika hyvin päätellä, kuka reaalielämän kirjoittaja sieltä takaa löytyy.
Kertoo ihmisestä paljon. Pienen vinkin haluaisin antaa: koita keksiä elämällesi jotain kehittävempää tekemistä. On aika tuhoisaa istua 10 tuntia päivässä vauvapalstalla ivaamassa muita. Omaa oloaan voi koettaa helpottaa myös muilla tavoin.Ai miten? :D Ei kyllä pysty.
Toisekseen olet ap vastuussa elämästäsi, ja metsä vastaa monesti niin kuin sinne huutaa. Tietenkin ihmiset käyttäytyvät monesti lapsellisesti, typerästi, itsekkäästi ja väärin, mutta haaste onkin kasvaa niin, että on sen yläpuolella. Jos itsekin varaa itselleen oikeuden toimia väärin, lapsellisesti ja typerästi ei pitäisi valittaa, kun muissakin esiintyy sellaista.Ihan henkilökohtaisia ei tietenkään niin, että nimi olisi mainittu. Mutta toiselle henkilölle luottamuksellisesti kertomiani juttuja saa tältä jatkuvasti lukea hieman väriteltynä. Ihmettelen, miten aikuinen ihminen voi käyttäytyä noin. Mitä iloa siitä saa? Ei ole ollut aikomuksena samalle tasolle laskeutua.
Ja itse toivon, että minulle aina nimenomaan sanottaisiin, jos toimintani on aiheuttanut pahaa mieltä. Joskus se voi olla oikeasti tahatonta. Mielelläni keskustelisinkin asiat aina hyvällä hengellä läpi, mutta myös toisen tulee olla siihen myöntyväinen.
Se voi olla tahatonta, mutta mun kokemukseni mukaan ihminen vain keskittyy puolustamaan itseään. Jos toinen on tahattomasti loukannut minua, niin miksi hän puolustelee itseään? Sellainen on raukkojen hommaa, ensin satutetaan ja sittenkin edelleen pidetään huolta siitä,ettei itsen tarvitse kasvaa! Koska vaikka toiminta olisi tahatonta se ei saa toistua sen saman ystävän kanssa enää koskaan ja se vaatii kasvua todellakin siltä toiselta, ei mitään vauvamaista itsenpuolustusta, jolla edelleen syyllistetään se toinen tunteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla harrastetaan muiden ihmisten henkilökohtaista pilkkaamista, se kun on niin helppoa anonyymisti tehdä. Harmi, että kirjoituksista pystyy joskus aika hyvin päätellä, kuka reaalielämän kirjoittaja sieltä takaa löytyy.
Kertoo ihmisestä paljon. Pienen vinkin haluaisin antaa: koita keksiä elämällesi jotain kehittävempää tekemistä. On aika tuhoisaa istua 10 tuntia päivässä vauvapalstalla ivaamassa muita. Omaa oloaan voi koettaa helpottaa myös muilla tavoin.Ai miten? :D Ei kyllä pysty.
Toisekseen olet ap vastuussa elämästäsi, ja metsä vastaa monesti niin kuin sinne huutaa. Tietenkin ihmiset käyttäytyvät monesti lapsellisesti, typerästi, itsekkäästi ja väärin, mutta haaste onkin kasvaa niin, että on sen yläpuolella. Jos itsekin varaa itselleen oikeuden toimia väärin, lapsellisesti ja typerästi ei pitäisi valittaa, kun muissakin esiintyy sellaista.Ihan henkilökohtaisia ei tietenkään niin, että nimi olisi mainittu. Mutta toiselle henkilölle luottamuksellisesti kertomiani juttuja saa tältä jatkuvasti lukea hieman väriteltynä. Ihmettelen, miten aikuinen ihminen voi käyttäytyä noin. Mitä iloa siitä saa? Ei ole ollut aikomuksena samalle tasolle laskeutua.
Ja itse toivon, että minulle aina nimenomaan sanottaisiin, jos toimintani on aiheuttanut pahaa mieltä. Joskus se voi olla oikeasti tahatonta. Mielelläni keskustelisinkin asiat aina hyvällä hengellä läpi, mutta myös toisen tulee olla siihen myöntyväinen.
Täh? Oletkohan hiukan harhainen nyt? Miten niin ne ovat aina juuri sinun asioitasi :D
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin haluan toimia siten, minkä tietäisin satuttavan äitiäni, aivan tahallisesti. Hän on satuttanut minua, eikä myönnä virhettään eikä sitä, että pahoitti mieleni, eikä pyydä anteeksi. Olet ap varmaan samanlainen luonne. Itsekeskeinen ja itserakas, niin loukkaamasi ihmiset kostavat loukatut tunteensa sinulle. Ilmeisesti et halua selvittää asioita puhumalla.
Haluan todellakin selvittää asiat puhumalla, paljon mieluummin kuin täällä palstalla! Mutta jos tämä on sinulle luontevin väylä keskustella niin voidaan käydä läpi täälläkin. Millä tavoin olen loukannut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla harrastetaan muiden ihmisten henkilökohtaista pilkkaamista, se kun on niin helppoa anonyymisti tehdä. Harmi, että kirjoituksista pystyy joskus aika hyvin päätellä, kuka reaalielämän kirjoittaja sieltä takaa löytyy.
Kertoo ihmisestä paljon. Pienen vinkin haluaisin antaa: koita keksiä elämällesi jotain kehittävempää tekemistä. On aika tuhoisaa istua 10 tuntia päivässä vauvapalstalla ivaamassa muita. Omaa oloaan voi koettaa helpottaa myös muilla tavoin.Ai miten? :D Ei kyllä pysty.
Toisekseen olet ap vastuussa elämästäsi, ja metsä vastaa monesti niin kuin sinne huutaa. Tietenkin ihmiset käyttäytyvät monesti lapsellisesti, typerästi, itsekkäästi ja väärin, mutta haaste onkin kasvaa niin, että on sen yläpuolella. Jos itsekin varaa itselleen oikeuden toimia väärin, lapsellisesti ja typerästi ei pitäisi valittaa, kun muissakin esiintyy sellaista.Ihan henkilökohtaisia ei tietenkään niin, että nimi olisi mainittu. Mutta toiselle henkilölle luottamuksellisesti kertomiani juttuja saa tältä jatkuvasti lukea hieman väriteltynä. Ihmettelen, miten aikuinen ihminen voi käyttäytyä noin. Mitä iloa siitä saa? Ei ole ollut aikomuksena samalle tasolle laskeutua.
Ja itse toivon, että minulle aina nimenomaan sanottaisiin, jos toimintani on aiheuttanut pahaa mieltä. Joskus se voi olla oikeasti tahatonta. Mielelläni keskustelisinkin asiat aina hyvällä hengellä läpi, mutta myös toisen tulee olla siihen myöntyväinen.
Ja vaikka jokin olisikin tahatonta, niin se voi olla silti sattunut syvästi toiseen, mutta hänellä ei ole sitten tietenkään oikeutta olla vihainen, koska sä et tarkoittanut mitään? Aika vaikeaa, jos itseään kokee juuri kohdellun todella pahasti. En mä ainakaan anna anteeksi sellaiselle ihmiselle, joka sättii mua, jos mun viha kiusaa. Ja alkaa puhua oman peppunsa pelastaakseen minusta pahaa ympäriinsä. Vaikka se olisi täysin turhaa, kun en mä häntä siitä syytä, mutta vaikeaa olla iloinenkaan tilanteesta, jonka toinen on aiheuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla harrastetaan muiden ihmisten henkilökohtaista pilkkaamista, se kun on niin helppoa anonyymisti tehdä. Harmi, että kirjoituksista pystyy joskus aika hyvin päätellä, kuka reaalielämän kirjoittaja sieltä takaa löytyy.
Kertoo ihmisestä paljon. Pienen vinkin haluaisin antaa: koita keksiä elämällesi jotain kehittävempää tekemistä. On aika tuhoisaa istua 10 tuntia päivässä vauvapalstalla ivaamassa muita. Omaa oloaan voi koettaa helpottaa myös muilla tavoin.Ai miten? :D Ei kyllä pysty.
Toisekseen olet ap vastuussa elämästäsi, ja metsä vastaa monesti niin kuin sinne huutaa. Tietenkin ihmiset käyttäytyvät monesti lapsellisesti, typerästi, itsekkäästi ja väärin, mutta haaste onkin kasvaa niin, että on sen yläpuolella. Jos itsekin varaa itselleen oikeuden toimia väärin, lapsellisesti ja typerästi ei pitäisi valittaa, kun muissakin esiintyy sellaista.Ihan henkilökohtaisia ei tietenkään niin, että nimi olisi mainittu. Mutta toiselle henkilölle luottamuksellisesti kertomiani juttuja saa tältä jatkuvasti lukea hieman väriteltynä. Ihmettelen, miten aikuinen ihminen voi käyttäytyä noin. Mitä iloa siitä saa? Ei ole ollut aikomuksena samalle tasolle laskeutua.
Ja itse toivon, että minulle aina nimenomaan sanottaisiin, jos toimintani on aiheuttanut pahaa mieltä. Joskus se voi olla oikeasti tahatonta. Mielelläni keskustelisinkin asiat aina hyvällä hengellä läpi, mutta myös toisen tulee olla siihen myöntyväinen.Täh? Oletkohan hiukan harhainen nyt? Miten niin ne ovat aina juuri sinun asioitasi :D
Etköhän tiedä itsekin, tätä minun on turha alkaa jauhamaan. Kaasuvalottaminen ei nyt onnistu, ihan järjissäni olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin haluan toimia siten, minkä tietäisin satuttavan äitiäni, aivan tahallisesti. Hän on satuttanut minua, eikä myönnä virhettään eikä sitä, että pahoitti mieleni, eikä pyydä anteeksi. Olet ap varmaan samanlainen luonne. Itsekeskeinen ja itserakas, niin loukkaamasi ihmiset kostavat loukatut tunteensa sinulle. Ilmeisesti et halua selvittää asioita puhumalla.
Haluan todellakin selvittää asiat puhumalla, paljon mieluummin kuin täällä palstalla! Mutta jos tämä on sinulle luontevin väylä keskustella niin voidaan käydä läpi täälläkin. Millä tavoin olen loukannut?
Et ole äitini, emme voi selvittää minua loukanneita asioita palstalla. Voin toki saada tukea täältä, jos vastuunkantaja ei kanna vastuutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla harrastetaan muiden ihmisten henkilökohtaista pilkkaamista, se kun on niin helppoa anonyymisti tehdä. Harmi, että kirjoituksista pystyy joskus aika hyvin päätellä, kuka reaalielämän kirjoittaja sieltä takaa löytyy.
Kertoo ihmisestä paljon. Pienen vinkin haluaisin antaa: koita keksiä elämällesi jotain kehittävempää tekemistä. On aika tuhoisaa istua 10 tuntia päivässä vauvapalstalla ivaamassa muita. Omaa oloaan voi koettaa helpottaa myös muilla tavoin.Ai miten? :D Ei kyllä pysty.
Toisekseen olet ap vastuussa elämästäsi, ja metsä vastaa monesti niin kuin sinne huutaa. Tietenkin ihmiset käyttäytyvät monesti lapsellisesti, typerästi, itsekkäästi ja väärin, mutta haaste onkin kasvaa niin, että on sen yläpuolella. Jos itsekin varaa itselleen oikeuden toimia väärin, lapsellisesti ja typerästi ei pitäisi valittaa, kun muissakin esiintyy sellaista.Ihan henkilökohtaisia ei tietenkään niin, että nimi olisi mainittu. Mutta toiselle henkilölle luottamuksellisesti kertomiani juttuja saa tältä jatkuvasti lukea hieman väriteltynä. Ihmettelen, miten aikuinen ihminen voi käyttäytyä noin. Mitä iloa siitä saa? Ei ole ollut aikomuksena samalle tasolle laskeutua.
Ja itse toivon, että minulle aina nimenomaan sanottaisiin, jos toimintani on aiheuttanut pahaa mieltä. Joskus se voi olla oikeasti tahatonta. Mielelläni keskustelisinkin asiat aina hyvällä hengellä läpi, mutta myös toisen tulee olla siihen myöntyväinen.Täh? Oletkohan hiukan harhainen nyt? Miten niin ne ovat aina juuri sinun asioitasi :D
Etköhän tiedä itsekin, tätä minun on turha alkaa jauhamaan. Kaasuvalottaminen ei nyt onnistu, ihan järjissäni olen.
No en todellakaan tiedä, ei ole turhaa jauhaa lisää. Vaikutat täysin harhaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla harrastetaan muiden ihmisten henkilökohtaista pilkkaamista, se kun on niin helppoa anonyymisti tehdä. Harmi, että kirjoituksista pystyy joskus aika hyvin päätellä, kuka reaalielämän kirjoittaja sieltä takaa löytyy.
Kertoo ihmisestä paljon. Pienen vinkin haluaisin antaa: koita keksiä elämällesi jotain kehittävempää tekemistä. On aika tuhoisaa istua 10 tuntia päivässä vauvapalstalla ivaamassa muita. Omaa oloaan voi koettaa helpottaa myös muilla tavoin.Ai miten? :D Ei kyllä pysty.
Toisekseen olet ap vastuussa elämästäsi, ja metsä vastaa monesti niin kuin sinne huutaa. Tietenkin ihmiset käyttäytyvät monesti lapsellisesti, typerästi, itsekkäästi ja väärin, mutta haaste onkin kasvaa niin, että on sen yläpuolella. Jos itsekin varaa itselleen oikeuden toimia väärin, lapsellisesti ja typerästi ei pitäisi valittaa, kun muissakin esiintyy sellaista.Ihan henkilökohtaisia ei tietenkään niin, että nimi olisi mainittu. Mutta toiselle henkilölle luottamuksellisesti kertomiani juttuja saa tältä jatkuvasti lukea hieman väriteltynä. Ihmettelen, miten aikuinen ihminen voi käyttäytyä noin. Mitä iloa siitä saa? Ei ole ollut aikomuksena samalle tasolle laskeutua.
Ja itse toivon, että minulle aina nimenomaan sanottaisiin, jos toimintani on aiheuttanut pahaa mieltä. Joskus se voi olla oikeasti tahatonta. Mielelläni keskustelisinkin asiat aina hyvällä hengellä läpi, mutta myös toisen tulee olla siihen myöntyväinen.Ja vaikka jokin olisikin tahatonta, niin se voi olla silti sattunut syvästi toiseen, mutta hänellä ei ole sitten tietenkään oikeutta olla vihainen, koska sä et tarkoittanut mitään? Aika vaikeaa, jos itseään kokee juuri kohdellun todella pahasti. En mä ainakaan anna anteeksi sellaiselle ihmiselle, joka sättii mua, jos mun viha kiusaa. Ja alkaa puhua oman peppunsa pelastaakseen minusta pahaa ympäriinsä. Vaikka se olisi täysin turhaa, kun en mä häntä siitä syytä, mutta vaikeaa olla iloinenkaan tilanteesta, jonka toinen on aiheuttanut.
En TODELLAKAAN ole puhunut pahaa! Nimenomaan hyvällä olen puhunut. Sitä en tiedä kuinka toinen ihminen on puheeni kääntänyt. Ja ympäriinsä en ole puhunut, vain yhdelle ihmiselle, jonka luulin olevan luotettava.
No en mä nyt susta puhu, v*tun urpo, vaan heistä, jotka ovat minua loukanneet. Tuskin ovat toki maailman ainoita niin toimineita.
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla harrastetaan muiden ihmisten henkilökohtaista pilkkaamista, se kun on niin helppoa anonyymisti tehdä. Harmi, että kirjoituksista pystyy joskus aika hyvin päätellä, kuka reaalielämän kirjoittaja sieltä takaa löytyy.
Kertoo ihmisestä paljon. Pienen vinkin haluaisin antaa: koita keksiä elämällesi jotain kehittävempää tekemistä. On aika tuhoisaa istua 10 tuntia päivässä vauvapalstalla ivaamassa muita. Omaa oloaan voi koettaa helpottaa myös muilla tavoin.
Kannattaa myös muistaa, että Suomessa on paljon ihmisiä ja ihmissuhdeongelmat ovat melko samanlaisia. On aika kurjaa suuttua jollekin ja syyttää tätä toisen pilkkaamisesta vauvapalstalla, kun varma et voi olla.
Enemmän vahinkoa ja tuhoahan aikaan saa se reaalielämässä tapahtuva pilkkaaminen ja selän takana mustamaalaaminen.
Maailmassa on paljon tietämättömiä ihmisiä joita ei kiinnosta miten oma käyttäytyminen vaikuttaa muihin. heidän mielestään muiden pitäisi kasvattaa paksu nahka koska "elämä nyt on vaan kovaa" jne.
Se on vain tekosyy siihen ettei ilkeä yksilö kykene hillitsemään pahaa oloaan ja laittaa sen muihin, joskus jopa ihan tietämättään.
Paras on olla empaattinen tällaisia ihmisiä kohtaan ja antaa anteeksi ressukalle ihan oman mielenrauhan vuoksi. Sille et itse voi mitään miten joku käyttäytyy, siitä kannattaa tietenkin sanoa että "hei tuo sattui mitä sanoit" mutta jos ei keskustelu auta niin kävele pois. Mua kiusattiin yläasteen ajan ja olen siitäasti ollut paljon yksin ja siitä on tullut paljon sosiaalisia ongelmia sekä mielenterveysongelmia itselleni. Eli ilkeä käyttäytyminen oikeasti ei vaikuta vain yksilöön vaan pidemmänpäälle koko yhteiskuntaan koska masennushan tuosta tulee ja kuluja jos jää työttömäksi.
Olen oppinut pitämään yksinolosta enkä halua olla töissä paikoissa joissa pitää olla paljon muiden ihmisten kanssa. Ihmiset usein aiheuttavat itselleni enemmän tuskaa kuin mitään muuta ja vain harvojen kanssa ystävystyn helposti.
Välttelen suurimmaksi osaksi muita ihmisiä jotta saan olla rauhassa. Internetissä on helpompi tutustua ihmisiin ja blokata ne joista ei pidä. Out of sight, out of mind. En ole itse ikinä kiusannut ketään, varmasti olen ilkeitä tosin sanonut suutuksissani myös perheenjäsenille mutten ikinä tuntemattomille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla harrastetaan muiden ihmisten henkilökohtaista pilkkaamista, se kun on niin helppoa anonyymisti tehdä. Harmi, että kirjoituksista pystyy joskus aika hyvin päätellä, kuka reaalielämän kirjoittaja sieltä takaa löytyy.
Kertoo ihmisestä paljon. Pienen vinkin haluaisin antaa: koita keksiä elämällesi jotain kehittävempää tekemistä. On aika tuhoisaa istua 10 tuntia päivässä vauvapalstalla ivaamassa muita. Omaa oloaan voi koettaa helpottaa myös muilla tavoin.Kannattaa myös muistaa, että Suomessa on paljon ihmisiä ja ihmissuhdeongelmat ovat melko samanlaisia. On aika kurjaa suuttua jollekin ja syyttää tätä toisen pilkkaamisesta vauvapalstalla, kun varma et voi olla.
Enemmän vahinkoa ja tuhoahan aikaan saa se reaalielämässä tapahtuva pilkkaaminen ja selän takana mustamaalaaminen.
Voi kuule, kyllä se on se toinen osapuoli joka sitä pahaa on jauhanut ja naureskellut, sen verran mitä salailultaan on pystynyt. En tiedä mitä moraalijeesusta on sitten muuten esittänyt.
Olisi pitänyt olla alun alkaenkin hiljaa suhteesta, heti näin toisen ilmeestä että nyt muuten lähtee. Eipä sille enää mitään voi, tehty mikä tehty. Oma vikani.
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on paljon tietämättömiä ihmisiä joita ei kiinnosta miten oma käyttäytyminen vaikuttaa muihin. heidän mielestään muiden pitäisi kasvattaa paksu nahka koska "elämä nyt on vaan kovaa" jne.
Se on vain tekosyy siihen ettei ilkeä yksilö kykene hillitsemään pahaa oloaan ja laittaa sen muihin, joskus jopa ihan tietämättään.
Paras on olla empaattinen tällaisia ihmisiä kohtaan ja antaa anteeksi ressukalle ihan oman mielenrauhan vuoksi. Sille et itse voi mitään miten joku käyttäytyy, siitä kannattaa tietenkin sanoa että "hei tuo sattui mitä sanoit" mutta jos ei keskustelu auta niin kävele pois. Mua kiusattiin yläasteen ajan ja olen siitäasti ollut paljon yksin ja siitä on tullut paljon sosiaalisia ongelmia sekä mielenterveysongelmia itselleni. Eli ilkeä käyttäytyminen oikeasti ei vaikuta vain yksilöön vaan pidemmänpäälle koko yhteiskuntaan koska masennushan tuosta tulee ja kuluja jos jää työttömäksi.
Olen oppinut pitämään yksinolosta enkä halua olla töissä paikoissa joissa pitää olla paljon muiden ihmisten kanssa. Ihmiset usein aiheuttavat itselleni enemmän tuskaa kuin mitään muuta ja vain harvojen kanssa ystävystyn helposti.
Välttelen suurimmaksi osaksi muita ihmisiä jotta saan olla rauhassa. Internetissä on helpompi tutustua ihmisiin ja blokata ne joista ei pidä. Out of sight, out of mind. En ole itse ikinä kiusannut ketään, varmasti olen ilkeitä tosin sanonut suutuksissani myös perheenjäsenille mutten ikinä tuntemattomille.
Niin samaa mieltä!!!!
Äitini oli ainakin ihan hirveä tämän "aatteen" kannattaja. Mutta hän myös piti huolta siitä, että kaikki minun purkaukseni muita kohtaan demonisoitiin, vaikka purkausteni syy oli se, etten päässyt pois tilanteesta. Ei sitä aina vain pääse. Lisäksi minusta on tavallaan epäreilua sen kiltin ja muita ajattelevan ihmisen kutistaa elämänpiiriään ilkeiden ihmisten "hyväksi". Haluaisin saada sellaisen tyhmän ihmisen kasvamaan, avaamaan silmiään omalle käytökselleen, olen harjoitellut tätä ymmärryksen perilleviemistä äitini kanssa todella ahkerasti 40 vuotta, eikä se ikinä tuottanut mitään tulosta. Mutta uskoisin kehittyneeni todella hyväksi siinä, koska äitini oli niin hirveän vaikea opetettava. Ainoa este sanomisille on vielä itsetuntoni hauraus, jota siis työstän ja joka toki haurastui äitini kohtelussa. Sen jälkeen kun itsetunto on korjattu niin alkaa räiskyä! ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla harrastetaan muiden ihmisten henkilökohtaista pilkkaamista, se kun on niin helppoa anonyymisti tehdä. Harmi, että kirjoituksista pystyy joskus aika hyvin päätellä, kuka reaalielämän kirjoittaja sieltä takaa löytyy.
Kertoo ihmisestä paljon. Pienen vinkin haluaisin antaa: koita keksiä elämällesi jotain kehittävempää tekemistä. On aika tuhoisaa istua 10 tuntia päivässä vauvapalstalla ivaamassa muita. Omaa oloaan voi koettaa helpottaa myös muilla tavoin.Kannattaa myös muistaa, että Suomessa on paljon ihmisiä ja ihmissuhdeongelmat ovat melko samanlaisia. On aika kurjaa suuttua jollekin ja syyttää tätä toisen pilkkaamisesta vauvapalstalla, kun varma et voi olla.
Enemmän vahinkoa ja tuhoahan aikaan saa se reaalielämässä tapahtuva pilkkaaminen ja selän takana mustamaalaaminen.
Voi kuule, kyllä se on se toinen osapuoli joka sitä pahaa on jauhanut ja naureskellut, sen verran mitä salailultaan on pystynyt. En tiedä mitä moraalijeesusta on sitten muuten esittänyt.
Olisi pitänyt olla alun alkaenkin hiljaa suhteesta, heti näin toisen ilmeestä että nyt muuten lähtee. Eipä sille enää mitään voi, tehty mikä tehty. Oma vikani.
Mitä tää yksi oikein horisee ja selittää?
Seura tekee kaltaisekseen. On ihan tutkittukin.
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu valtasi ketjun.
Ilkeitä, muita ilkeiksi luulevia ihmisiä pitää vähän valistaa.
Esimiehiä on erilaisia, ja niiden kanssa toimii parhaiten se, että itse on asiallinen. Ja vaihtaa paikkaa, jos se esimies on ihan mahdoton.
Yleensä muita ilkeiksi haukkuvat ja ne jotka aina jäävät yksin ovat itse niitä, jotka ottavat itseensä muiden neutraalitkin kommentit, ja varaavat itselleen oikeuden olla tosi ilkeä muille, koska (täytä tähän itse syy). Äitihullu on malliesimerkki, koska äiti. Mutta yhtä hyvin syy on naisten, yhteiskunnan, naapurin kummin kaiman.
Koska ihmiset eivät vaan oikeasti rakasta täysin itseään.
Jos rakastat itseäsi, rakastat muita etkä halua tehdä pahaa tai väärin itsellesi tai toisille.
Ihan henkilökohtaisia ei tietenkään niin, että nimi olisi mainittu. Mutta toiselle henkilölle luottamuksellisesti kertomiani juttuja saa tältä jatkuvasti lukea hieman väriteltynä. Ihmettelen, miten aikuinen ihminen voi käyttäytyä noin. Mitä iloa siitä saa? Ei ole ollut aikomuksena samalle tasolle laskeutua.
Ja itse toivon, että minulle aina nimenomaan sanottaisiin, jos toimintani on aiheuttanut pahaa mieltä. Joskus se voi olla oikeasti tahatonta. Mielelläni keskustelisinkin asiat aina hyvällä hengellä läpi, mutta myös toisen tulee olla siihen myöntyväinen.