Lue keskustelun säännöt.
Ihmisten ilkeys
29.03.2019 |
En ymmärrä. Miksi kukaan haluaa tarkoituksella aiheuttaa toiselle pahaa mieltä kieroilulla, selkäänpuukottamisella ja ilkeilyllä? Tehdä niitä asioita, joiden tietää kaikkein eniten satuttavan toista? Jos sinä tiedät, kerro.
Olen vasta nyt alkanut pohtia asiaa syvemmin. Ja havahtunut siihen karuun tosiasiaan, että valtaosa ihmisistä on perusluonteeltaan juuri tällaisia.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla harrastetaan muiden ihmisten henkilökohtaista pilkkaamista, se kun on niin helppoa anonyymisti tehdä. Harmi, että kirjoituksista pystyy joskus aika hyvin päätellä, kuka reaalielämän kirjoittaja sieltä takaa löytyy.
Kertoo ihmisestä paljon. Pienen vinkin haluaisin antaa: koita keksiä elämällesi jotain kehittävempää tekemistä. On aika tuhoisaa istua 10 tuntia päivässä vauvapalstalla ivaamassa muita. Omaa oloaan voi koettaa helpottaa myös muilla tavoin.Kannattaa myös muistaa, että Suomessa on paljon ihmisiä ja ihmissuhdeongelmat ovat melko samanlaisia. On aika kurjaa suuttua jollekin ja syyttää tätä toisen pilkkaamisesta vauvapalstalla, kun varma et voi olla.
Enemmän vahinkoa ja tuhoahan aikaan saa se reaalielämässä tapahtuva pilkkaaminen ja selän takana mustamaalaaminen.
Totta kyllä. Vaikea vaan uskoa että noin hyvin osuu jutut yksiin... No ei sen väliä niin kauan kun ei nimeä mainita :D Ja vaikka jutelen mielelläni kaikesta, niin minusta jotkut asiat on sellaisia, joita ei puhuta edes parhaalle kaverille (esim. seksielämästäni en IKINÄ puhuisi ystävilleni, vain kumppanille. Ja selvittäisin asian hänen kanssaan, en ulkopuolisen).
Minun olisi myös kiva itse tietää mitä olen sanonut, jos juttujani on eteenpäin kerrottu. Välikäsi voi muokata juttuja enemmän kuin uskoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla harrastetaan muiden ihmisten henkilökohtaista pilkkaamista, se kun on niin helppoa anonyymisti tehdä. Harmi, että kirjoituksista pystyy joskus aika hyvin päätellä, kuka reaalielämän kirjoittaja sieltä takaa löytyy.
Kertoo ihmisestä paljon. Pienen vinkin haluaisin antaa: koita keksiä elämällesi jotain kehittävempää tekemistä. On aika tuhoisaa istua 10 tuntia päivässä vauvapalstalla ivaamassa muita. Omaa oloaan voi koettaa helpottaa myös muilla tavoin.
Kylläpä joku istuu tiukasti täällä, jos 10 tuntia päivässä sitä tekee.
Itse en kyllä tunnista ketään täältä, vaikka välillä tutunoloisia aiheita käsitellään. Ollaan sentään yli 5 moljoonan ihmisen kansa, ja tällä palstallahan käy porukkaa viikottain melko paljon.
En usko kenenkään oikeasti tunnistavan ellei laita nimiä tai kunnon tuntomerkkejä.
Joku voi myös esittää toista... se vasta ikävää onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla harrastetaan muiden ihmisten henkilökohtaista pilkkaamista, se kun on niin helppoa anonyymisti tehdä. Harmi, että kirjoituksista pystyy joskus aika hyvin päätellä, kuka reaalielämän kirjoittaja sieltä takaa löytyy.
Kertoo ihmisestä paljon. Pienen vinkin haluaisin antaa: koita keksiä elämällesi jotain kehittävempää tekemistä. On aika tuhoisaa istua 10 tuntia päivässä vauvapalstalla ivaamassa muita. Omaa oloaan voi koettaa helpottaa myös muilla tavoin.Kylläpä joku istuu tiukasti täällä, jos 10 tuntia päivässä sitä tekee.
Itse en kyllä tunnista ketään täältä, vaikka välillä tutunoloisia aiheita käsitellään. Ollaan sentään yli 5 moljoonan ihmisen kansa, ja tällä palstallahan käy porukkaa viikottain melko paljon.
En usko kenenkään oikeasti tunnistavan ellei laita nimiä tai kunnon tuntomerkkejä.
Joku voi myös esittää toista... se vasta ikävää onkin.
Totta, eipä ole käynyt itsellä mielessäkään. Niin jos tekee niin kannattaa ehkä herätä ja miettiä että miksi 😄
Sen haluan vielä sanoa (kuka tätä nyt sitten lukeekaan) että rakkaan siskon puheisiin ei kannata aina uskoa. Oikean tiedon saa aina ihmiseltä itseltään, ilman siskoa välikätenä. Ja luulen, että se tieto voi olla aika erilainen.
Myönnän että olen ilkeä ihmisille jotka olivat ilkeitä minulle ensin. Minulla on k-päisyydelle hyvin alhainen toleranssi ja epäkunnioittava ihminen hoksaa nopeasti että voin olla häntä varmasti kahta kauheampi ja pilata hänen elämänsä jos haluan. Niin kauan kun en itse riitaa ikinä aloita, en voi olla väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Esimiehiä on erilaisia, ja niiden kanssa toimii parhaiten se, että itse on asiallinen. Ja vaihtaa paikkaa, jos se esimies on ihan mahdoton.
Yleensä muita ilkeiksi haukkuvat ja ne jotka aina jäävät yksin ovat itse niitä, jotka ottavat itseensä muiden neutraalitkin kommentit, ja varaavat itselleen oikeuden olla tosi ilkeä muille, koska (täytä tähän itse syy). Äitihullu on malliesimerkki, koska äiti. Mutta yhtä hyvin syy on naisten, yhteiskunnan, naapurin kummin kaiman.
Niin, se ero on sinussa ja minussa, että jos joku ottaa itseensä mun kommentistani, olen hyvin pahoillani ja koitan selvittää asian, toisin kuin sinä olet ilkeä ihminen ja koet oikeudeksesi loukata tai pahoittaa muiden mielen jos "et tarkoittanut". Kuule, aina voi oppia ihmisistä uutta, ei se, ettet tarkoita ole mitään jumalan sanaa jokaiselle.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimiehiä on erilaisia, ja niiden kanssa toimii parhaiten se, että itse on asiallinen. Ja vaihtaa paikkaa, jos se esimies on ihan mahdoton.
Yleensä muita ilkeiksi haukkuvat ja ne jotka aina jäävät yksin ovat itse niitä, jotka ottavat itseensä muiden neutraalitkin kommentit, ja varaavat itselleen oikeuden olla tosi ilkeä muille, koska (täytä tähän itse syy). Äitihullu on malliesimerkki, koska äiti. Mutta yhtä hyvin syy on naisten, yhteiskunnan, naapurin kummin kaiman.
Niin, se ero on sinussa ja minussa, että jos joku ottaa itseensä mun kommentistani, olen hyvin pahoillani ja koitan selvittää asian, toisin kuin sinä olet ilkeä ihminen ja koet oikeudeksesi loukata tai pahoittaa muiden mielen jos "et tarkoittanut". Kuule, aina voi oppia ihmisistä uutta, ei se, ettet tarkoita ole mitään jumalan sanaa jokaiselle.
t.kristallikissa
Todellakin olen pahoillani jos olen loukannut, anteeksi siitä, vaikkei siitä kai nyt enää hyötyä olekaan. Se vaan että en voi tietää pahoittaneeni toisen mieltä jos en ole tarkoittanut loukata. Siksi on aina hyvä sanoa, jos kokee minun olleen ilkeä. Sitten asian voi selvittää :)
Niin ja todellakaan minulla ei ole yhtään sen enempää oikeutta loukata tai pahoittaa toisen mieltä kuin muillakaan. Haluaisin ihan todella että nämä asiat voitaisiin selvittää, miten olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä, haluat ehkä tietää: Niin kunnioittavasta ihmisestä on tässä M-siskossa kyse että tykkäsi kyllä pilkata ulkonäköä myöten. Se käytös voi olla muulloin muuta mutta täällä kyllä tuli toi puoli esiin. Enkä muuten lähtenyt mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimiehiä on erilaisia, ja niiden kanssa toimii parhaiten se, että itse on asiallinen. Ja vaihtaa paikkaa, jos se esimies on ihan mahdoton.
Yleensä muita ilkeiksi haukkuvat ja ne jotka aina jäävät yksin ovat itse niitä, jotka ottavat itseensä muiden neutraalitkin kommentit, ja varaavat itselleen oikeuden olla tosi ilkeä muille, koska (täytä tähän itse syy). Äitihullu on malliesimerkki, koska äiti. Mutta yhtä hyvin syy on naisten, yhteiskunnan, naapurin kummin kaiman.
Niin, se ero on sinussa ja minussa, että jos joku ottaa itseensä mun kommentistani, olen hyvin pahoillani ja koitan selvittää asian, toisin kuin sinä olet ilkeä ihminen ja koet oikeudeksesi loukata tai pahoittaa muiden mielen jos "et tarkoittanut". Kuule, aina voi oppia ihmisistä uutta, ei se, ettet tarkoita ole mitään jumalan sanaa jokaiselle.
t.kristallikissaTodellakin olen pahoillani jos olen loukannut, anteeksi siitä, vaikkei siitä kai nyt enää hyötyä olekaan. Se vaan että en voi tietää pahoittaneeni toisen mieltä jos en ole tarkoittanut loukata. Siksi on aina hyvä sanoa, jos kokee minun olleen ilkeä. Sitten asian voi selvittää :)
Ei tietenkään voikaan tietää pahoittaneensa toisen mielen, jos ei ole tarkoittanut, mutta minä olen ainakin omassa elämässäni kertonut loukkajalle erittäin selkeästi hänen loukanneen, mutta arvaa olenko saanut millinkään myötätuntoa ja pahoitteluja? En todellakaan, ihminen on vain keskittynyt itserakkaasti puolustelemaan itseään, jopa oma äitini! Voit ihan itse miettiä sen jälkeen luottamukseni tasoa sanoa keillekään minua loukanneille asioista yhtään mitään! Se hyvin harvoin auttaa sanojaa! Ne, jotka eivät muutenkaan AJATTELE, miten kohtelevat toisia, tai jotka eivät välitä muista ihmisistä, eivät halua ajatella asiaa edes mokattuaan. He kuvittelevat kyllä ajattelevansa muita, jos he tarjoavat vaikkapa kahvit eväänsä kotiin unohtaneelle, mutta en mä ainakaan halua jäädä kiitollisuuden velkaan kellekään, vaan että toinennvälittää mun tunteista, eikä loukkaa! Se ei loukkaa yhtään, jos itse unohtaa eväänsä, eikä kukaan "pelasta". Itse on vastuussa eväistä.
Ja mitä sä mulle jotain tässä pahoittelet idio.otti? Ei tämä keskustelu ole sinun ja itseni välinn, vaan yleisesti aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimiehiä on erilaisia, ja niiden kanssa toimii parhaiten se, että itse on asiallinen. Ja vaihtaa paikkaa, jos se esimies on ihan mahdoton.
Yleensä muita ilkeiksi haukkuvat ja ne jotka aina jäävät yksin ovat itse niitä, jotka ottavat itseensä muiden neutraalitkin kommentit, ja varaavat itselleen oikeuden olla tosi ilkeä muille, koska (täytä tähän itse syy). Äitihullu on malliesimerkki, koska äiti. Mutta yhtä hyvin syy on naisten, yhteiskunnan, naapurin kummin kaiman.
Niin, se ero on sinussa ja minussa, että jos joku ottaa itseensä mun kommentistani, olen hyvin pahoillani ja koitan selvittää asian, toisin kuin sinä olet ilkeä ihminen ja koet oikeudeksesi loukata tai pahoittaa muiden mielen jos "et tarkoittanut". Kuule, aina voi oppia ihmisistä uutta, ei se, ettet tarkoita ole mitään jumalan sanaa jokaiselle.
t.kristallikissaTodellakin olen pahoillani jos olen loukannut, anteeksi siitä, vaikkei siitä kai nyt enää hyötyä olekaan. Se vaan että en voi tietää pahoittaneeni toisen mieltä jos en ole tarkoittanut loukata. Siksi on aina hyvä sanoa, jos kokee minun olleen ilkeä. Sitten asian voi selvittää :)
Ei tietenkään voikaan tietää pahoittaneensa toisen mielen, jos ei ole tarkoittanut, mutta minä olen ainakin omassa elämässäni kertonut loukkajalle erittäin selkeästi hänen loukanneen, mutta arvaa olenko saanut millinkään myötätuntoa ja pahoitteluja? En todellakaan, ihminen on vain keskittynyt itserakkaasti puolustelemaan itseään, jopa oma äitini! Voit ihan itse miettiä sen jälkeen luottamukseni tasoa sanoa keillekään minua loukanneille asioista yhtään mitään! Se hyvin harvoin auttaa sanojaa! Ne, jotka eivät muutenkaan AJATTELE, miten kohtelevat toisia, tai jotka eivät välitä muista ihmisistä, eivät halua ajatella asiaa edes mokattuaan. He kuvittelevat kyllä ajattelevansa muita, jos he tarjoavat vaikkapa kahvit eväänsä kotiin unohtaneelle, mutta en mä ainakaan halua jäädä kiitollisuuden velkaan kellekään, vaan että toinennvälittää mun tunteista, eikä loukkaa! Se ei loukkaa yhtään, jos itse unohtaa eväänsä, eikä kukaan "pelasta". Itse on vastuussa eväistä.
Ja mitä sä mulle jotain tässä pahoittelet idio.otti? Ei tämä keskustelu ole sinun ja itseni välinn, vaan yleisesti aiheesta.
Niin, se on varmaan helpoin tapa puolustautua, onhan se aina vähän häpeä myöntää omat virheensä (syyllistyn tähän itsekin mutta yritän tietoisesti kehittyä). Ne saattaa kyllä tiedostaa, mutta ne voi olla helpompi pimittää ja sillä tavoin ikään kuin säästää itseään. Koska sitten kun tajuaa mitä on sanonut/tehnyt, voi itsekin vähän järkyttyä...
Minulta on kyllä ollut kohtuutonta se liiallinen luottamuksen painottaminen, varsinkin nyt kun tätä ketjua luin. Mutta sehän ei ole pelkästään siitä vastapuolesta kiinni, sehän on täysin kahden ihmisen välinen asia. Varmasti olisin itsekin voinut tehdä enemmän asian eteen. Käyttäydyinkö kovin luottamusta herättävästi? No en. Ja sit vielä painostin toista asiassa... Joo, tää on nyt se häpeän hetki kun tajuaa.
En oikein itse osaa ajatella tuota kiitollisuudenvelkahommaa noin. Itse ainakin aina ihan vilpittömästi autan noissa tilanteissa enkä odota mitään takaisin. Ja ihmissuhteissa sama. Minulle siinä se ihminen on se tärkein, en minä mitään vastapalveluksia häneltä vaadi :) Niin paljon välitän toisen tunteista kuin oma kapasiteetti riittää. Tietysti sitä parhaansa yrittää.
Niin ja kokemuksesta: jos se luottamus kerran menee, ei se koskaan tule palautumaan sinne alkuperäiselle tasolle. Aina siinä suhteessa on sit se epävarmuustekijä olemassa. Ja mitä isommasta asiasta on ollut kyse niin aina vaikeampaa on.
Itselläni on niin paljon takana kokemuksia, joissa luottamus johonkuhun on (lopullisestikin) mennyt, että kyllä tässä alkaa jo aika kyyninen asian suhteen olemaan. Mutta omasta luotettavuudestani en siitä huolimatta tule joustamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hallava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeyys on tyhmyyttä. Ajan ja energiian hukkaaan heittttämistä. Siiitä ei seuraaaa mitään rakentavaaa.
Viiihdyttävää se toki voii olla. Rakentava kritiiiikki ja psyykkkaaaminen on ihan eri asia kuiin ilkeyys.
Sunkin kannattais tarkistaa "rakentavan kritiikkisi ja psyykkaamisesi" kohteelta, että onko sellaisia pyydetty tai kysytty sulta. Jos ei, on iso mahdollisuus, että sinun rakentavaksi kritiikiksi ja psyykkaamiseksi luulemasi toimintasi satuttaakin ja haavoittaa kuulijaa.
Tätä näkee paljon, se on itsekästä.
Niinpä, mä oon aivan sen uhri. Mulla oli halveksiva äiti ja sitten törmäsi kaveriin, jolla oli tuollainen tapa asennoitua minuun. Luuli tosiaan psyykkaavansa kun osoitteli vikojani ja vajeitani. Haluan kos taa sille jos se vain olisi mahdollista, hän satutti minua aikoinaan todella paljon. Siitäkin tuli syytöstä, miten en ole hyvä kaveri, en niin läheinen, kun siis itse loukkasi minua minkä kerkesi. Mutta koska luuli loukkaamistaan hyvyydeksi, niin sanopa siitä sille sitten. Kun lopulta asiasta sanoi, kävi juuri niin kuin tuollaisten keskenkasvuisten pellejen kanssa aina käy: hillitön itsensä puolustaminen, nolla kiinnostusta omaan virheeseensä eli olettaa että se oli "psyykkaamista ja rakentavaa" kun ei tunne ihmistä, joille niitä latelee! Että tämän historian kun tietäisi, niin olisi ihan hiljaa vain. Ja siis siksi ei tiennyt sitä historiaa, että itsellenikin se, että äitini halveksi minua oli kipeä asia ja luulin omaksi viakseni. Eli pitää vain lähtökohtaisesti olettaa, jos ei halua satuttaa ja loukata ketään, että kellekään ei mennä antamaan omasta mielestä rakentavaa kritiikkiä, ellei sitä ole kysytty.
Joo ei pitäis mennä selvittämään "rakentavasti" ilman pyytämistä.
Mulla on eräästä harrastuksesta hyvänpäiväntuttu, joka soitti mulle ykskaks ja alkoi tietysti ensin muistuttaen että hän ei tarkoita pahaa neuvoa minua, miten minun pitäisi hänen mielestään tässä harrastuksessa toimia. Hän ei ole harrasteryhmän vetäjä, vaan tavallinen tallaaja. Kritiikki oli vielä aivan outoa eikä sen antaminen todellakaan olisi hänelle kuulunut. En ollut pyytänyt mitään palautetta keneltäkään.
No, minä puhuin kerran tästä harrasteryhmän vetäjän kanssa, joka oli aivan hämmästynyt tästä saamastani kritiikistä ja neuvoista. Ei ollut samaa mieltä kritisoijan kanssa.
Jonkinlaista kateutta tämä kai on, mutta muutenkin ihmiset tuntuvat olevan hyvin ilkeitä toisilleen nykyisin. Otetaan mallia jostain Trumpista ja tykitetään kaikkea skeidaa ihan surutta. Kaikki käytöstavat unohtuneet.
Suuri osa ilkeistä ihmisistä ei omasta mielestään ole ilkeä. Se ilkeys omassa mielessä joko käännetään joksikin muuksi - kuten rehellisyydeksi tai jonkinmoiseksi palvelukseksi - tai ajatellaan, että toinen on ansainnut sen. Vaikka olemalla ärsyttävä tai "ilkeä ensin".
Lapsuudesta varmaan jokainen muistaa puolustuksen "toi aloitti!" Aikuisena niin ei enää sanota, mutta usein ajatellaan. Että en minä tässä ollut ilkeä, vaan puolustin vain itseäni tai sanoin suorat sanat sen ansainneelle. Eli toinen muka sai itsen käyttäytymään niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olemalla ilkeä mulkku sinä menestyt tässä maailmassa. Ihmisistä tietty osa on tilaisuuden tullen toisia kyykyttäviä, määräileviä, alistavia ja kontrolloivia kusipäitä, ja yhteisöjen peesarit vielä lähtevät siihen mukaan etteivät itse joutuisi kohteiksi ja ehkä jopa saavat tuntea ylemmyyttä ja voiman tunnetta kun joku on heitäkin alempana. Ehkä jopa hyötyvät siitä suoraan jotain, että pussaavat kusipään persettä.
Joku ehkä ei ymmärrä tyhmyyttään tai toisaalta hahmota aadeehoodeltaan, toisilla lisäksi päälle persoonallisuushäiriöiden suma ja usein samassa suunnaton itserakkaus, jolla paikkaavat nälkäistä sisäistä tyhjiötään ja haluavat saastuttaa kaiken omalla vallanhimollaan, huomiontarpeellaan tai sadismillaan.
Itsestään epävarma haluaa kyykyttää, alistaa ja nöyryyttää muita, koska on joko hiukan sisimmissään pelokas, kateellinen tai ihan vain tylsistynyt sadisti, jonka henkinen kehitys on jäänyt pysyvästi 15-vuotiaan tasolle. Hyökkäys on tällaisen ihmisen perustoimintaa. On tosi kiva kun tällaisia joskus tulee samoille työpaikoille.
Vähäarvoisille ihmisille, kuten vaikka vanhuksille, vammaisille, mielenterveyspotilaille, lapsille ja muille sellaisille kuuluukin olla ilkeä. Eivät sellaiset ihmisroskat ansaitse muunlaista kohtelua kuin ilkeilyä ja lyömistä.
Minulla oli kerran eräs työkaveri. Mustamaalasi, valehteli ja haukkui minua kaikille. Sitten vielä kehtaisi kaiken lisäksi valehdella kaikille minun päähäni, että olen haukkunut kaikkia. Sai valheillaan ja haukkumisillaan kaikki ihmiset minun kimppuuni haukkumaan minua. Jäi kyllä ikuiset traumat tästä työpaikasta. Toinen ihminen voi olla toiselle susi. En ollut mitenkään loukannut tai mitään tätä ihmistä. Syyttä suotta teki tällaista. Ei vaan tykännyt minusta. Inhosi minua alusta alkaen.
Somessa se onkin helppoa. Koulukiusaamista.
Kuulostaa ikävältä :( Sitä on niin vaikea käsittää miten laajasti nuo asiat voivat vaikuttaa kun ei itse ole samaa (ainakaan samassa mittakaavassa) kokenut. Koskaan en minäkään ole tahallisesti kiusannut mutta käytökseni on sellaiseksi voitu tulkita: otan varsinkin alussa tosi vähän kontaktia toiseen ja se voi näyttäytyä jonkinlaisena välinpitämättömyytenä tai ylimielisyytenä. Se aina väistyy sitten kun tutustuu. Ja tutustuessa mulla on heti alkuun aika suora tyyli, siinä varmasti kehittymisen paikka (toivon etten pahasti ole loukannut tällä!). Hyväntahtoinen olen kyllä aina, mutta sitähän se toinen ei toisaalta voi tietää. Minulle ihmissuhteessa pinta ei merkitse vaan just se mitä siellä alla on ja sitä jotenkin haluaisi sinne päästä, se lisää ihmissuhteen merkittävyyttä niin paljon.
Silloin jos koen itseni jotenkin "uhatuksi", saatan tiuskaista aika ikävästi takaisin. Huono tapa sekin.
Minulla on siinä mielessä sama, että viihdyn yksin yleensä paremmin kuin ihmisten seurassa, sillä toisen motiiveista ei voi tietää. Luotto ihmisiin on mennyt niin monet kerrat että sitä alkaa olla skeptinen, onko hyväntahtoisia ihmisiä enää olemassa. Aina tuntuu joku taka-ajatus olevan kaikilla.
Nytkin sain huomata, että luottamuksellisesti toiselle ihmiselle kertomiani asioita on kerrottu (luultavasti muunneltuna) eteenpäin. Eihän se kivalta tunnu ja taas väheni luottamus ihmiseen ihan lajitasolla.
Itsekin tykkään tutustua kirjoittamalla, helpompi ilmaista itseä niin ja siinä ei nonverbaliikka häiritse.