Penninvenytys ja pihistely ovat minulle ennemminkin elämäntapa kuin pakottava tarve

Vierailija kirjoitti:

Juurikin niin. Mukava harrastus, kun ei ole pakottavaa tarvetta. Nautin siis myöskin siitä, miten rahaa säästyy omilla valinnoillani. Joku raja kuitenkin! Meillä syödään hyvin ja puetaan päälle säänmukaisesti. Se on jo ehkä vähän sairasta, että lähtee pelkästään rahan takia pelleilemään terveydellään (ei syö yms).

Meillä pihistellään osittain siksi, että säästetään omistusasuntoa varten. Eli säästyneet rahat menee sitten sitä varten.

- AP

Eihän tuo ole mitään pihistelyä, jos säästätte asuntoa varten.

Minä ole ollut ruokajonossa ja syönyt kaurapuuroa, siirrellyt ja anellut laskuaikaa jne. Syönyt sitä mitä pienellä rahalla saa, en sitä mistä olisin tykännyt.

Tiedän mitä todellinen pihistely ja rahanpuute on.

Siksi nyt nautin kun saan ostaa mitä ruokaa haluan ja esimerkiksi ne kengät mitkä ovat hyvät jalassa.

Olen kulkenut myös sopimattomissa kengissä, se ei ollut yhtään kivaa.

Joskus tulee mieleen, että on ihan pilkatekoa ja tyhmyyttä, kun ihminen esimerkiksi laskee senttejä ja ostaa niin edullista ruokaa kuin mahdollista vain pihiyttäån.

Tai että elämäntehtävänä on elää mahdollisimman niukasti vaikka ei ole siihen mitään tarvetta.

Kyllä se on joillekin ihan sairaus, eivät vain voi sitä tunnustaa.

On omassa itsessä ja aivoissa joku este ja sitten uskottelevat itselleen ja muille, että ei minun tee yhtään mieli. Tai en minä tarvitse. Jopa haluavat ylpeillä, ehkä tuntevat sitten itsensä paremmaksi.

Onhan esimerkiksi himoliikkujia tai omaan ulkomuotoonsa keskittyneitä tms. Joku samankaltainen koukku tuo himopihiyskin vissiin on.

Tutustukaa Maslown tarvehierarkiaan, se ei ole turhaan tutkittu.

Ei ihminen saa liikaa itseltään kieltää.

Vielä muutama vuosi sitten minäkin pidin runsasta kulutusta menestymisen merkkinä. Mutta olen pikkuhiljaa tajunnut, että se varallisuushan kasvaa vain hitaammin, jos tuloista paljon menee (turhaan) kulutukseen. Tavallisella suomalaisella palkansaajalla se erotus on kuitenkin merkittävä. Kun osaa terveesti venyttää penniä ja säästää, varallisuuden kasvu on nopeampaa. Olen sitten vain kavereiden silmissä vähän tylsä, kun en lähdekään shoppailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ole mitään pihistelyä, jos säästätte asuntoa varten.

No mielestäni on. Penniä venyttämällä saadaan enemmän rahaa säästöön.

- AP

Vierailija kirjoitti:

Ei ihminen saa liikaa itseltään kieltää.

Ei me kielletäkään. Kyllä mekin voidaan käydä ulkona syömässä tai tehdä jotain hauskaa. Marraskuussa käytiin päivä Tukholmassa - risteilyllä. Kesällä käytiin Korkeasaaressa yms. Mies ei edes ole niin nuuka rahoistaan kuin minä, mutta hengessä mukana. Väitän, että hyvin pystyttäisiin pihistämään enemmänkin, mutta kuten sinäkin sanoit, liikaa ei saa kieltää. Näin ajateltuna meidän rahankäyttöä ei moni ehkä kutsuisi elämäntavaksi, mutta itse miellän sen kyllä niin. Nautin suunnattomasti säästämisestä ja raha-asioiden hallitsemisesta.

- AP

Vierailija kirjoitti:

Minä ole ollut ruokajonossa ja syönyt kaurapuuroa, siirrellyt ja anellut laskuaikaa jne. Syönyt sitä mitä pienellä rahalla saa, en sitä mistä olisin tykännyt.

Tiedän mitä todellinen pihistely ja rahanpuute on.

Siksi nyt nautin kun saan ostaa mitä ruokaa haluan ja esimerkiksi ne kengät mitkä ovat hyvät jalassa.

Olen kulkenut myös sopimattomissa kengissä, se ei ollut yhtään kivaa.

Joskus tulee mieleen, että on ihan pilkatekoa ja tyhmyyttä, kun ihminen esimerkiksi laskee senttejä ja ostaa niin edullista ruokaa kuin mahdollista vain pihiyttäån.

Tai että elämäntehtävänä on elää mahdollisimman niukasti vaikka ei ole siihen mitään tarvetta.

Kyllä se on joillekin ihan sairaus, eivät vain voi sitä tunnustaa.

On omassa itsessä ja aivoissa joku este ja sitten uskottelevat itselleen ja muille, että ei minun tee yhtään mieli. Tai en minä tarvitse. Jopa haluavat ylpeillä, ehkä tuntevat sitten itsensä paremmaksi.

Onhan esimerkiksi himoliikkujia tai omaan ulkomuotoonsa keskittyneitä tms. Joku samankaltainen koukku tuo himopihiyskin vissiin on.

Tutustukaa Maslown tarvehierarkiaan, se ei ole turhaan tutkittu.

Ei ihminen saa liikaa itseltään kieltää.

Sinä et nyt ymmärrä. Lue hitaasti: minä HALUAN säästää ne rahat ennemminkin kuin ostaa uudet lenkkarit vain ostamisen iloista. Ymmärsitkö? Minä EN NAUTI siitä rahan tuhlaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Sairaus se on silloin kun siihen ei ole tarvetta. Isäni ostaa kympin tarralenkkareita Siwasta, juo vanhaa maitoa, hioo hampaansa hiekkapaperilla, ei vedä vessaa pissaaminen jälkeen ja kaikkea muuta mahdollista etovaa ja elämänlaatua huonontavaa. Eläke yli 3000 nettona, velkaa ei ole ollut vuosikymmeniin ja pari sijoitusasuntoa ja osakkeet tuottavat jatkuvasti lisää rahaa. Rahaa mihin, kysyn vaan?

Outoa märinää, ottaen huomioon että ne fyffet päätyy teidän muksujen taskuun ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loistava työntekijä!

Sinccis

Ei vaan hölmö

Itse olen ihmetellyt näitä himourheilijoita, jotka pyöräilee kyllä sikana kymmeniä/satoja kilometrejä vapaa-ajallaan ihan huvin vuoksi, mutta töihin ei pyöräillä edes hienolla kesäsäällä vaikka matkaa muutama hassu kilometri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loistava työntekijä!

Sinccis

Ei vaan hölmö

Itse olen ihmetellyt näitä himourheilijoita, jotka pyöräilee kyllä sikana kymmeniä/satoja kilometrejä vapaa-ajallaan ihan huvin vuoksi, mutta töihin ei pyöräillä edes hienolla kesäsäällä vaikka matkaa muutama hassu kilometri.

Eikä siinä vielä kaikki. Prisman pihassa kilpaillaan niistä lähimmistä paikoista, mutta kun päästään kotiin lähdetään sauvakävelylle. 

Mikä järki ? Miksi ei jakseta kävellä 30 metriä?

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loistava työntekijä!

Sinccis

Ei vaan hölmö

Itse olen ihmetellyt näitä himourheilijoita, jotka pyöräilee kyllä sikana kymmeniä/satoja kilometrejä vapaa-ajallaan ihan huvin vuoksi, mutta töihin ei pyöräillä edes hienolla kesäsäällä vaikka matkaa muutama hassu kilometri.

Eikä siinä vielä kaikki. Prisman pihassa kilpaillaan niistä lähimmistä paikoista, mutta kun päästään kotiin lähdetään sauvakävelylle. 

Mikä järki ? Miksi ei jakseta kävellä 30 metriä?

Sinccis

Painavien ostosten roudaaminen autoon vituttavan kauppareissun jälkeen on eri asia kuin mielekäs liikkuminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loistava työntekijä!

Sinccis

Ei vaan hölmö

Itse olen ihmetellyt näitä himourheilijoita, jotka pyöräilee kyllä sikana kymmeniä/satoja kilometrejä vapaa-ajallaan ihan huvin vuoksi, mutta töihin ei pyöräillä edes hienolla kesäsäällä vaikka matkaa muutama hassu kilometri.

Eikä siinä vielä kaikki. Prisman pihassa kilpaillaan niistä lähimmistä paikoista, mutta kun päästään kotiin lähdetään sauvakävelylle. 

Mikä järki ? Miksi ei jakseta kävellä 30 metriä?

Sinccis

Painavien ostosten roudaaminen autoon vituttavan kauppareissun jälkeen on eri asia kuin mielekäs liikkuminen

Mielekäs liikkuminen on siis täysin hyödytöntä liikkumista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihminen saa liikaa itseltään kieltää.

Ei me kielletäkään. Kyllä mekin voidaan käydä ulkona syömässä tai tehdä jotain hauskaa. Marraskuussa käytiin päivä Tukholmassa - risteilyllä. Kesällä käytiin Korkeasaaressa yms. Mies ei edes ole niin nuuka rahoistaan kuin minä, mutta hengessä mukana. Väitän, että hyvin pystyttäisiin pihistämään enemmänkin, mutta kuten sinäkin sanoit, liikaa ei saa kieltää. Näin ajateltuna meidän rahankäyttöä ei moni ehkä kutsuisi elämäntavaksi, mutta itse miellän sen kyllä niin. Nautin suunnattomasti säästämisestä ja raha-asioiden hallitsemisesta.

- AP

Sama. Itsekin nautin, kun raha-asiat on hallinnassa. Nytkin säästösså 25 000 euroa, mutta silti rakastan tarjousten kyttäämistä enkä osta mitään turhaa. Turha kuluttaminen ahdistaa eikä tuo itselleni mitään nautintoa tai lisäarvoa elämään.

Viime vuonna kävimme kuitenkin koko perheen voimin Kiinassa ja tänä vuonna lähdemme Italiaan. Tykkään matkustella, mutta kerta vuodessa riittää. Lisäksi käydään välillä Tallinnassa tai Tukholmassa, näitä en laske matkusteluksi. Matkoihin käytetty raha ei ahdista, koska se tuottaa niin paljon mielihyvää.

Koen, että meidän elämä on hyvää näin. Merkkivaatteiden perään en haikaile. Paras ruokakauppakin on useinmiten Lidl. En tajua miksi pitäisi laittaa raha haisemaan vain siksi, että sitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihminen saa liikaa itseltään kieltää.

Ei me kielletäkään. Kyllä mekin voidaan käydä ulkona syömässä tai tehdä jotain hauskaa. Marraskuussa käytiin päivä Tukholmassa - risteilyllä. Kesällä käytiin Korkeasaaressa yms. Mies ei edes ole niin nuuka rahoistaan kuin minä, mutta hengessä mukana. Väitän, että hyvin pystyttäisiin pihistämään enemmänkin, mutta kuten sinäkin sanoit, liikaa ei saa kieltää. Näin ajateltuna meidän rahankäyttöä ei moni ehkä kutsuisi elämäntavaksi, mutta itse miellän sen kyllä niin. Nautin suunnattomasti säästämisestä ja raha-asioiden hallitsemisesta.

- AP

Miksi nautit siitä? Oletko elänyt köyhyydessä? Iso turvallisuuden tarve? Iso kontrolloinnin tarve? Jonk7nlaisia psyykkisiä oireita

M7nulle on myös tärkeää, että rahaa on aina. Sitä pitää olla melko paljon, että tuntuu turvalliselta. Ei ole kuitenkaan mitään tarvetta sitä säästöosuutta kasvattaa. En nauti mitenkään niistä numeroista. Ei ole ongelmaa. Voin käyttää rahaa surutta. Tehdään useampi matka vuodessa. Viimeksi helmikuussa kaukomatka. Kesällä tehdään kaupunkimatka. Missään syömisissä tai vaatteissa ei tarvitse säästää yhtään

Rahan tuhlaus aiheuttaa enemmän mielipahaa kuin mitä saisin mielihyvää ostetuista asioista.

Ostan aina halvinta leipää (matkaeväs-leipä lidlistä) vaikka vaalea olisi paremman makuista enkä osta yli 1,50€ kilohintaisia hedelmiä tai kasviksia vaikka joskus tekisi mangoa mieli. Koska jos ostaisin sen mangon, se tuottaisi iloa syömisen ajan, mutta rahan tuhlaus ahdistaisi pari päivää.

Ehkä jonkin sortin häiriö? Olen pihien vanhdmpien lapsi, äidillä oli köyhä lapsuus eikä keskituloisenakaan osannut vaihtaa elämäntyyliä.

Säästin 10 000 euroa viime vuonna 1800€ kuukausipalkoista.

Vierailija kirjoitti:

Rahan tuhlaus aiheuttaa enemmän mielipahaa kuin mitä saisin mielihyvää ostetuista asioista.

Ostan aina halvinta leipää (matkaeväs-leipä lidlistä) vaikka vaalea olisi paremman makuista enkä osta yli 1,50€ kilohintaisia hedelmiä tai kasviksia vaikka joskus tekisi mangoa mieli. Koska jos ostaisin sen mangon, se tuottaisi iloa syömisen ajan, mutta rahan tuhlaus ahdistaisi pari päivää.

Ehkä jonkin sortin häiriö? Olen pihien vanhdmpien lapsi, äidillä oli köyhä lapsuus eikä keskituloisenakaan osannut vaihtaa elämäntyyliä.

Säästin 10 000 euroa viime vuonna 1800€ kuukausipalkoista.

aikamoista ankeuttamista. Olisi todella kiva tietää mihin säästät sitä rahaa? Onko sulla joku tavoite siinä vai ihan pahan päivän varalleko vaan säästelet?

Minun sotien jälkeen syntyneet vanhempani ovat tuollaisia pihtaajia. Ainoastaan matkustelu ja uuden auton osto kolmen vuoden välein ovat tuhlausta. Ravintolassa ei kotimaassa syödä koskaan, taksia en tiedä heidän koskaan käyttäneen, ruokakauppaan kävellään vaikka sataisi saavista kaatamalla, palstalla kasvatetaan perunoita, leivät leivotaan itse, vaatteita ommellaan itse, marjoja kerätään niin että jotain puolukkaa on varmaan sata kiloa joka syksy, metsästä raahataan polttopuita kotiin, kattolampusta on kaikki muut paitsi yksi polttimo ruuvattu löysälle jotta sähköä säästyy, jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Minä ole ollut ruokajonossa ja syönyt kaurapuuroa, siirrellyt ja anellut laskuaikaa jne. Syönyt sitä mitä pienellä rahalla saa, en sitä mistä olisin tykännyt.

Tiedän mitä todellinen pihistely ja rahanpuute on.

Siksi nyt nautin kun saan ostaa mitä ruokaa haluan ja esimerkiksi ne kengät mitkä ovat hyvät jalassa.

Olen kulkenut myös sopimattomissa kengissä, se ei ollut yhtään kivaa.

Joskus tulee mieleen, että on ihan pilkatekoa ja tyhmyyttä, kun ihminen esimerkiksi laskee senttejä ja ostaa niin edullista ruokaa kuin mahdollista vain pihiyttäån.

Tai että elämäntehtävänä on elää mahdollisimman niukasti vaikka ei ole siihen mitään tarvetta.

Kyllä se on joillekin ihan sairaus, eivät vain voi sitä tunnustaa.

On omassa itsessä ja aivoissa joku este ja sitten uskottelevat itselleen ja muille, että ei minun tee yhtään mieli. Tai en minä tarvitse. Jopa haluavat ylpeillä, ehkä tuntevat sitten itsensä paremmaksi.

Onhan esimerkiksi himoliikkujia tai omaan ulkomuotoonsa keskittyneitä tms. Joku samankaltainen koukku tuo himopihiyskin vissiin on.

Tutustukaa Maslown tarvehierarkiaan, se ei ole turhaan tutkittu.

Ei ihminen saa liikaa itseltään kieltää.

Säästäväisyys ei ole mitään "pilkantekoa". Ainakaan minun uskoni tähän yhteiskuntaan ja sen kykyyn ylläpitää nykyistä sosiaaliturvaa on sen verran heikko että mieluummin varmistan sen itse parhaan kykyni mukaan. Niin kauan kun yhteiskunta sallii nykyisen kaltaisen loisimisen niin lähestymme kokoajan romahdusta.

Olen myös hurahtanut säästämiseen pienistä tuloistani. Nyt hirveä morkkis koska ostin aika kalliit (160€) kevätjalkineet, enkä ole edes niin varma tykkäänkö edes niistä? Oli vain hetkellinen mielijohde, jota nyt kadun, olisin varmaan löytänyt edullisemmatkin... Aion täyttää säästöjeni vajeen ensi kuussa tilille takaisin. Taidan olla neurootikko.

Ihanan kuuloisia tarinoita,silloin kun kaikki on hyvin,asuminen turvattu ja laskut maksettu on voimavaroja vielä säästää ja todella metsästää edullisia tuotteita. Säästätte kun siihen on edellytykset ja on mistä säästää. Toista se on kun elämä pyörii vuosi vuoden perään mitä laittaa halvalla ruuaksi,teenkö manna vai riisipuuron,minkä laskun maksua voi venyttää vielä,lataanko bussikorttiin kympillä arvoa vai kuukausilipun,onko lasten bussikortit mihin asti ladattu,entäs puhelimien kuukausipaketit. Kunpa nyt mikään ei hajois yhtäkkiä ja olisipa vielä pakkaset kun ei ole kevät takkiin varaa. Että voi ihminen olla työssäkäyvä köyhä tässä maassa kun on yhden ihmisen palkka 4 ihmiselle

Ihmettelen suuresti näitä kommentteja, joissa minulle melkein diagnosoidaan jo psyykkisiä sairauksia. Se, että nautin säästämisestä ei tee minusta sairasta. Saan säästämisestä iloa. Onko se väärin? Saan iloa myös hyvästä ruuasta, perheestäni, siivoamisesta... Hetkinen, eihän kukaan voi nauttia siivoamisesta! Sairasta! En ole erityisen köyhästä perheestä, joten sellaisesta tämä pihistely ei johdu myöskään.

Me emme pihistele millään sairaalla tasolla. Syömme hyvin (toki penniä venyttäen, mutta monipuolisesti kuitenkin), pukeudumme sään mukaisesti, syömme välillä ulkona tai noutoruokaa, teemme jotain extrakivaa. Esimerkkinä vaikka se viime kesän Korkeasaaren reissu... Tulevana kesänä menemme Muumimaailmaan. Onko tämä tosiaan sairasta?

- AP