Lue keskustelun säännöt.
Erään "kunnon miehen" tarina
28.03.2019 |
Olen tällä palstalla saanut lukea useampaankin otteeseen ihmettelyä missä kaikki kunnon miehet ovat, ja miksi niin moni mies syrjäytyy. Siksi päätinkin kertoa nyt oman tarinani...luulen etten ole mitenkään harvinaislaatuinen tapaus maassamme.
Olen aina ollut kunnon mies. Peruskoulu ysin keskiarvolla, ja siitä hyvään lukioon. Lukion jälkeen armeijaan, ja siitä duunin kautta jatko-opintoihin.
Aina kuitenkin oli niin, että tyttöystävän saaminen oli mahdoton tehtävä. Vastakkainen sukupuoli kiinnostui vain niistä "pahoista pojista". Ei riittäneet hyvät tavat, kohtelias lähestyminen, yhteiset kiinnostuksen kohteet, rauhallinen ja mukava luonne, 185cm pituuteni, ei se että olin treenannut itseni todella vaikuttavaan fyysiseen kuntoon.
En nimittäin ole kovin puhelias tai ulospäin suuntautunut, ja nuorempama olin vielä ujo.
Heikko naismenestys johti siihen, että pikku hiljaa pyrkimys kohti "normaalia" elämää ja sen tyypillisiä tavoitteita alkoi hiipua.
Miksi hakata päätään seinään vuosi toisensa jälkeen, koskaan saavuttamatta unelmaansa?
Olen herkkä romantikko, ja haaveet tyttöystävästä ovat olleet vahvasti mielessäni jo 13-vuotiaasta asti.
Aloin syrjäytyä opiskelu -ja työmaailmasta noin 23-24 vuotiaana. Kurssit vähenivät, ja tapasivat jäädä kesken, koska mielenkiintoa vain ei ollut.
Olin menettänyt draivini mennä asian suhteen. Päivät ja yötkin menivät tietokoneella, harrastuksissa, treenaten ja kavereiden kanssa hengaillessa.
Nykypäivänä olen 33-vuotias pitkäaikaistyötön, eivätkä työllistymismahdollisuuteni kovin valoisilta näytä.
Vaikka olen työelämästä syrjäytynyt, niin kaikella muulla tavalla olen edelleen se kunnon mies, joka olin silloin aikaisemminkin.
En ole sosiaalisesti syrjäytynyt, enkä ole ajautunut mihinkään riippuvuuksiin. Urheilen edelleen ja minulla on hyviä ystäviä, joita tapaan aina kun mahdollista. Minulla on harrastus josta tienaan lisärahaa tukien päälle noin 400-600e/kk.
Olen mukana yhteiskuntaa erittäin paljon hyödyttävässä vapaaehtoistyössä.
Työelämästä syrjäytyminen kuitenkin johtaa väistämättä parisuhdemarkkinoiltakin syrjäytymiseen...Parisuhdetta hakeville naisille en ole enää kunnon miehen kirjoissa, sillä en kykene tarjoamaan riittävästi resursseja.
Tulen loistavasti toimeen tuilla + lisäansioillani, mutta tämä perustuu siihen että asun yksin. Virallinen avoliitto naisen kanssa vaikuttaisi taloudelliseen tilanteeseeni radikaalisti.
Jos kaikki olisi mennyt toisin, niin ehkä tässä iässä minullekin olisi löytynyt sopiva nainen. Tai sitten ei...kuka tietää?
Tässä elämässä asiat menivät näin.
M33
Kommentit (167)
Siis mielestäsi olet syrjäytynyt työelämästä siksi, ettet ole saanut tyttöystävää? Eikö asialle ole mitään muuta syytä? Pinnistelepä vähän ja mieti.
En nyt oikein ymmärrä, mitä odotat meidän sanovan. Haluatko sääliä ja voivottelua? Vai toivotko kenties, että joku nainen palstalta tulee rimpauttamaan ovikelloasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on käytännössä sama elämäntarina. Älä huoli, voi olla että viiden vuoden päästä alkaa helpottaa kun olet elänyt niin kauan yksin. Siihen tavallaan tottuu ja ajan myötä hyväksyy tilanteen.
Parisuhteesta ja työpaikasta et voi kun haaveilla enää tuossa vaiheessa.
"Aloin syrjäytyä opiskelu -ja työmaailmasta noin 23-24 vuotiaana. Kurssit vähenivät, ja tapasivat jäädä kesken, koska mielenkiintoa vain ei ollut."
Jos sulla olisi siis ollut tuolloin tyttöystävä, olisiko sitä mielenkiintoa siis ollut opiskeluun ja työmaailmaankin? Sitäkö yrität sanoa?
Heitit siis pyyhkeen kehään töiden suhteen, kun et saanut tyttöystävääkään?
Jos olisit vain odottanu vielä pari vuotta että naiset ovat juosseet juoksunsa, niin olisi ollut sinunlaisellesi rauhalliselle tyypille kysyntää.
Miksi olisit tarvinnut tyttöystävän huolehtimaan siitä, että kykenet suoriutumaan normaaleista aikuistumiseen liittyvistä asioista? Onko sinulla jokin diagnoosi, joka selittää sen, ettet pärjää ilman huoltajaa? Oletko selvittänyt saisitko itsesi holhouksen alaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit vain odottanu vielä pari vuotta että naiset ovat juosseet juoksunsa, niin olisi ollut sinunlaisellesi rauhalliselle tyypille kysyntää.
Ne on juossut jo kauan sitten. Ap:n iässä vietetään yleensä perhe-elämää, ja vähintään suunnitellaan lapsia.
Aikaa parisuhteeseen on koko elämä. Olet ehkä liian avautuva ihminen ja päällepäsläri joka ajaa naiset pois. Ikänä tuo on paras mahdollinen, mutta epätoivo ei sytytä naisia. Ethän anna ymmärtää olevasi tuollainen? Hommaa työpaikka ja asiat lutviutuu hiljalleen kuin itsestään.
mies50v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän aloin seurustella työttömänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit vain odottanu vielä pari vuotta että naiset ovat juosseet juoksunsa, niin olisi ollut sinunlaisellesi rauhalliselle tyypille kysyntää.
Mielenterveysongelmainen (masennus) ei ole kovin tavoiteltava kumppani, etenkin kun rauhallisuus on flegmaattisuutta ja itsesääliä.
Olen muuten ihan samoilla kannoilla, mutta oletko varma ettet saisi edes sellaisia 2000€/kk hanttitöitä?
Oletko yrittänyt hakea hanttitöitä tai opiskelemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mielestäsi olet syrjäytynyt työelämästä siksi, ettet ole saanut tyttöystävää? Eikö asialle ole mitään muuta syytä? Pinnistelepä vähän ja mieti.
En nyt oikein ymmärrä, mitä odotat meidän sanovan. Haluatko sääliä ja voivottelua? Vai toivotko kenties, että joku nainen palstalta tulee rimpauttamaan ovikelloasi?
Tämä! Näin miehenä voin allekirjoittaa.
Oletko nyt ihan vakavissasi, että syy tilanteeseesi on naisen puute ja että olet ”kunnon mies”?
Ymmärrän Ap:n kirjoituksesta niin, että motivaatio pinnistellä alati haastavammassa työelämässä katosi, kun se tärkein jää kuitenkin saavuttamatta eli parisuhde ja perhe.Kukaan muu kuin toinen samassa tilanteessa oleva ei voi ymmärtää, miten suuri vaikutus parisuhteella ja perheellä on henkiseeen jaksamiseen. Monet sanoo,että eivät jaksaisi työmaailman kiirettä, jos heillä ei olisi vastapainona mukavaa kotielämää, johon palata työpäivän jälkeen. N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole kuvaus kunnon miehestä, vaan vätyksestä. Koskaan ei oma elämä ja eteenpäin pyrkiminen saa olla siitä kiinni onko sulla tyttöystävä vaiko ei. Ihmisen pitää ensin osata olla onnellinen yksin ennen kuin oikeasti onnellinen ja tasapainoinen parisuhde on mahdollinen.
Vierailija kirjoitti:
Siis mielestäsi olet syrjäytynyt työelämästä siksi, ettet ole saanut tyttöystävää? Eikö asialle ole mitään muuta syytä? Pinnistelepä vähän ja mieti.
En nyt oikein ymmärrä, mitä odotat meidän sanovan. Haluatko sääliä ja voivottelua? Vai toivotko kenties, että joku nainen palstalta tulee rimpauttamaan ovikelloasi?
Kun jää niin pahasti jälkeen seurusteluelämästä ja tulevaisuus näyttäytyy vain yksinäisenä elämänä, myös eteneminen elämän muilla osa-alueilla kärsii.
Halusin vain kertoa tarinani, kun olen huomannut kuinka minun kaltaisiani usein täällä hämmästellään.
M33
jos on niin vässykkä että tyttöystävän puute ajaa työttömäksi luuseriksi niin et sä olis selvinny työelämässäkään saati lasten hoidossa
Vierailija kirjoitti:
"Aloin syrjäytyä opiskelu -ja työmaailmasta noin 23-24 vuotiaana. Kurssit vähenivät, ja tapasivat jäädä kesken, koska mielenkiintoa vain ei ollut."
Jos sulla olisi siis ollut tuolloin tyttöystävä, olisiko sitä mielenkiintoa siis ollut opiskeluun ja työmaailmaankin? Sitäkö yrität sanoa?
Heitit siis pyyhkeen kehään töiden suhteen, kun et saanut tyttöystävääkään?
En tietoisesti "heittänyt" pyyhettä kehään, mutta se oli yksinäisyyden vääjäämätön tulos.
M33
Olet 33-vuotias, joten mitä jos palaisit työelämään? Minä opiskelin korkeakoulututkinnon ja valmistuin päälle nelikymppisenä, nyt ensimmäisessä normaalissa työpaikassa. Sinussa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että vaikutat jotenkin lannistuneelta tilanteessasi. Itse ainakin arvostan ihmisisissä kunnianhimoa ja eteenpäin pyrkimistä.
Vierailija kirjoitti:
Aikaa parisuhteeseen on koko elämä. Olet ehkä liian avautuva ihminen ja päällepäsläri joka ajaa naiset pois. Ikänä tuo on paras mahdollinen, mutta epätoivo ei sytytä naisia. Ethän anna ymmärtää olevasi tuollainen? Hommaa työpaikka ja asiat lutviutuu hiljalleen kuin itsestään.
mies50v
Lisäisin vielä, että varsinkin tuossa iässä kun naiset alkaa katsomaan vakavia suhteita, niin he alkavat kuunnella ja katsoa muutakin kuin ulkonäköä. Naisen iskeminen on kuin olisit myyntiedustaja ja yrität myydä tuotettasi..ei kukaan edustaja toisi esille myytävän kohteen huonoja puolia, vain hyvät puolet. Mieti tuota
mies50v
Vielä ei ole liian myöhäistä.