Lue keskustelun säännöt.
Miten piristää pappaa, joka menetti koiransa? Sukulaiset eivät ota papan surua vakavissaan
27.03.2019 |
Viime talvena men.ehtyi mummi, ja sukulaiset ajattelevat nyt että samaan suruun se koirakin menee. Mutta kun ei, ja pappa on aivan masentunut. Ei nuku, ei syö, itkeskelee. Koira oli papalla 16 vuotta ja mummin kuo.leman jälkeen ainoa syy nousta sängystä, ulkoilla, tavata muita koiran omistajia.
Olen yrittänyt auttaa ihan arjen asioissa, leiponut ja vienyt ruokaa. Siivonnut. Olen yrittänyt jutella mutta asia on aivan liian arka ottaa puheeksi, pappa vaan itkee eikä kykene puhumaan. Mitä voin tehdä? Pelkään että hän tätä menoa masentuu niin että kuihtuu heng iltä.
Muut lähemmät sukulaiset vain vähättelevät papan surua "Sinähän menetit viime talvena Sirkan, ajattele sitä" tai " Sehänolivaankoira" mantralla.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhuksen ei pidä eläintä hankkia. On ajateltava sen eläimenkin parasta. Sehän jää heitteille kun omistaja sairastuu tai kuolee. Ja eläinkin kiintyy ja kokee surua. Eläimen tunteet ovat jopa voimakkaammat kuin ihmisen, koska niihin ei sekoitu spekulointia, jossittelua ja taka-ajatuksia.
Minulta kuoli ensin kissa ja vuotta myöhemmin äiti. Ei äidissäkään mitään vikaa ollut, mutta kissaa surin syvemmin. Se hyväksyi minut täysin, äidillä oli aina naputtamista. Kissa osoitti rakkauttaan, äiti ei oikein osannut. Äidin kanssa oli ikäviäkin aikoja, kisun kanssa ei koskaan.