Miten piristää pappaa, joka menetti koiransa? Sukulaiset eivät ota papan surua vakavissaan

Kerro niille mänteille että sydänsuruun voi kuolla. Myös rakkaan lemmikin suremiseen.

Pappa varmasti arvostaa upeita tekojasi.

Voi pappaa. Onko sulla mahdollisuutta ottaa itsellesi koiraa, minkä hoitoon pappa voisi osallistua?

Nyt on varmasti liian aikaista vielä, mutta voisiko pappa ottaa uuden koiran jossain vaiheessa?

Monelle ihmiselle se eläin on ainoa syy nousta aamulla ylös sängystä. Varsinkin yksinäiselle. Erityisesti vanhukselle. Surua ei saa vähätellä.

Vanha koira on ollut vanhalle ihmiselle ns. sopiva (vrt. Pentu tai nuori koira joka voi aiheuttaa liikaa häslinkiä energisyydellään).

Multa meni mies reilu vuosi sitten ja mun koira on ainoa joka saa mut jaksamaan arkea. Muuten olisin jo narun jatkona. Sukulaiset ei tajua sun papan tilannetta...onneksi sil on sut. <3

Ole seurana vaan, ei tuohon muu auta. Juttele muista asioista. 

Jos asia on vielä noin arka, niin älkää nyt missään nimessä alkako ehdottelemaan että otapa uusi koira. Sillä tavalla lytätään täysin papan suru tuota meneh.tynyttä koiraa kohtaan ja vahvistetaan "sehän oli vaan koira" ajattelutapaa. Pappa on menettänyt ystävän, persoonan. Ei sitä voi korvata toisella.

Minkä ikäinen ja kuntoinen pappa on? Vaikka ei suru helpota vielä pitään aikaan niin olisiko uusi koira hyvä ratkaisu? Ei enää mitään pentua vaan jo vanhempi koira, jolla on peruskäskyt ja tavat kunnossa. Kodittomat.info sivuilta saattaa löytyä sopiva ja tori.fi sivuilla etsii moni vanhenevalle koiralleen loppuelämän kotia. Kannattaa yrittää saada pappa innostumaan uudesta ulkoilukaverista!

Tärkeintä on, että ilmaiset papalle, että tunnustat ja tunnistat koiran menettämisen aiheuttaman ison surun. Surevaa helpottaa, kun toinen tunnustaa menetyksen eikä yritä vähätellä surua pienemmäksi eikä yritä vähättelemällä piristää.

Tärkeää on myös tuo, että olet tukena käytännön asioissa. Merkitsee hänelle varmasti paljon.

Kiitos kaikille vastanneille. Sukulaiset ovat kyllä ehdottaneet papalle uuden koiran hankkimista, mutta pappa sanoo, ettei enää pysty. Sydän on niin murskana ettei se enää kertakaikkiaan kestä yhtään uutta menetystä.

ap

Voi kun tuli paha mieli tästä. :( Onneksi papalla on tosiaan sinut.

"Sinähän menetit viime talvena Sirkan, ajattele sitä" :o Hyvänen aika, miten tunteettomia ihmiset osaavat olla!

"Sinähän menetit viime talvena Sirkan, ajattele sitä"

Eli koiran menettämisen lisäksi pitäisi vielä erikseen ajatella sitä kuinka kamalaa oli menettää puoliso? On siinä sukulaisilla erikoinen logiikka!

Kannattaa muistuttaa pappaa, että koira on kuitenkin vain koira. Se ei ole ihminen, eikä se ole samalla lailla tunteva tai tiedostava olento.

Haikeus on ymmärrettävää koiran kuollessa, mutta ei suuri pitkään jatkuva suru. Elämässä on oltava muita prioriteetteja, kuin eläin.

Tähän nro 12 typerehtimiseen todettakoon, että eläinten kognition tutkimus on edennyt 50-luvulta aika paljon - kannattaisi ehkä päivittää tietonsa. Ei koira toki samalla lailla tiedosta kuin ihminen, eiväthän ihmiset ole keskenäänkään samanlaisia. Mutta koira nimenoman tuntee, sillä on samat perustunteet kuin ihmisellä, ja vielä jotenkin puhtaampina ja selvempinä. Koira kokee ja elää tunne edellä, turha analyysi puuttuu. Siksi koiraan solmitaankin usein nimenomaan syvä tunnetason yhteys, joka on jotenkin alkukantaisempi kuin ihmisten väliset yhteydet ja omanlaisenaan hyvin arvokas. Koiran menettäminen voi olla hyvin raskasta. Ihan turha verrata koiran menettämisen suremista ihmisen menettämisen suremiseen, eri asioista kysymys.

Minä en ehkä vanhukselle ehdottaisi uutta koiraa, ellei ole nuori vanhus ja tosi hyväkuntoinen. Läsnäolo varmasti helpottaa, koska yksinäisyys todennäköisesti vaivaa. Mutta saisitko jostain (esim kaverikoiratoiminnan kautta) lainaksi ystävällistä, mukavaa koiraa, joka voisi tulla piristämään pappaa? Luulen, että se koiran välitön olemus voisi tehdä hyvää, vaikka toisaalta toki muistuttaa edesmenneestä haukusta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistuttaa pappaa, että koira on kuitenkin vain koira. Se ei ole ihminen, eikä se ole samalla lailla tunteva tai tiedostava olento.

Haikeus on ymmärrettävää koiran kuollessa, mutta ei suuri pitkään jatkuva suru. Elämässä on oltava muita prioriteetteja, kuin eläin.

Jos ymmärtäisit lukemaasi, tai ylipäänsä mitään, tajuaisit, että koira oli papalle todella tärkeä perheenjäsen. Ihan jo tutkimustenkin mukaan suru tärkeän eläimen menettämisestä on ihan samanlainen, kuin suru on silloin kun menettää läheisen ihmisen.

Se koira on selvästi auttanut siinä surussa. Mitä todennäköisimmin koira on ollut kuuntelija, kun pappa puhuu surustaan puolison menettämisen vuoksi. Mitä voit tehdä? Kuunnella, tehdä pieniä tekoja. Ei todellakaan uutta koiraa ja pappa on kohta huolissaan sitten siitä, että kun hän menehtyy niin miten koiran käy. Eli suru kääntyy toiseen suuntaan. Et voi oikein muuta kuin kuunnella ja takoa järkeä sukulaisten päähän. Kerro, että koira on auttanut surutyössä ja heidän typerät kommentit masentavat. Papalla on onneksi jotain suurta, sinut. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistuttaa pappaa, että koira on kuitenkin vain koira. Se ei ole ihminen, eikä se ole samalla lailla tunteva tai tiedostava olento.

Haikeus on ymmärrettävää koiran kuollessa, mutta ei suuri pitkään jatkuva suru. Elämässä on oltava muita prioriteetteja, kuin eläin.

Kun asut eläimen kanssa vuosia niin näet (jos olet avoin) sen tuntevan ja ymmärtävän asioita, sillä on tietty luonne, tietyt tavat, teille tulee yhteisiä hetkiä jolloin tunnette ystävyyttä ja lämpöä. Teillä on mukavaa ja usein myös hauskaa yhdessä. Ehkä nukutte samassa sängyssä, eläin on lämmin ja pehmeä. Sitä tulee valtava ikävä kun se kuolee.

Antakaa papalle kissa.

Eläin osoittaa varauksetonta kiintymystä ja ehdotonta luottamusta. Näissä se on verrattomasti parempi kuin yksikään ihminen.

Omistajan ja eläimen suhde on emotionaalisesti kuin äidin ja vauvan suhde. Sanopa lapsensa menettäneelle äidille, että sehän oli vain vauva, hanki uusi.

Helvetti että ihmiset ovat typeriä ja tunteettomia (osa, ei kaikki).

Vanhuksen ei pidä hankkia uutta eläintä. Mutta voisi harrastaa vaikka eläinsuojeluasioita tai ystävystyä naapurin koiran kanssa ja ottaa sen oäivähoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastanneille. Sukulaiset ovat kyllä ehdottaneet papalle uuden koiran hankkimista, mutta pappa sanoo, ettei enää pysty. Sydän on niin murskana ettei se enää kertakaikkiaan kestä yhtään uutta menetystä.

ap

Minäkin menetin lemmikkini neljä vuotta sitten. Arka paikka, itkeskelin paljon ja kuihduin, vaikka ikää vasta 25-30 vuotta. Sain myös paljon vähätteleviä kommentteja asian suhteen "se oli vaan koira", "hanki uusi", jne. Eipä siinä tullut sitten avauduttua enää ihmisille asiasta. Vain eläinrakkaat ihmiset, joilla on lemmikki tai ollut lemmikki, ymmärtävät tuskan. Muut ovat ulkopuolisia asian suhteen.

Jotkut hankkivat heti uuden ja siinä ei ole mitään väärää. Mutta pappasi tavoin ajattelin myös, etten kestää enää uutta menetystä. Ajattelin, etten voisi enää koskaan hankkia uutta lemmikkiä... Olin väärässä. Kyllä minä haluan. Olisin varmaan voinut hankkia nopeamminkin, mutta ajattelin, että tekisin jotenkin väärin, jos hankkisin uuden "tilalle". Mutta eihän sitä olla hankkimassa uutta tilalle ja unohtamassa mennyttä lemmikkiä! Se on täyttä bullshittiä. Olen hyväksynyt sen, että menetys kuuluu myös elämään. Saa surra, saa ahdistua.

Minusta pappasi tarvitsee uuden koiran. Ei ehkä nyt, koska sen hankinta on myös hyvin raskas prosessi. Samaten pappasi voi olla herkkänä entisen koiransa lelujen ja tavaroiden suhteen eli ei tiedä, haluaako "uuden" koiran käyttää niitä.

Joku heittikin idean, että mitä jos sinä hankkisit koiran? Tässä tapauksessa kannattaa harkita vakavasti, pystyykö siitä huolehtimaan, mutta ideana voisi olla se, että hankitte yhdessä papan kanssa koiran ja hoidatte sitä riippuen tilanteistanne. Koira voi olla sinun omistuksissasi, mutta käytännössä pappasi hoitaa ja elättää sitä. Ja ennenkuin joku älähtää, niin ei koira tietenkään ole mikään esine, joka vain hankitaan ja heitellään kuin heittopussia. En ole ehdottanut tällaista järjestelyä.

Onko papan lähellä mitään koiratarhaa? Täällä olen huomannut, että vanhoja miehiä juuri käy ulkoiluttamassa paikallisen eläinsuojan koiria, kun olen sinne jotain lahjoitustavaroita vienyt. Niissä yleensä otetaan vapaaehtoistyöntekijät kiitollisina vastaan.