Miten saada lapsen mummo ymmärtämään, että emme halua huonolaatuisia tarvikkeita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoitti, että lapsen mummo oli ostanut kysymättä turvakaukalon vauvalle ennen tämän syntymää syntymälahjaksi. Siis sellaisen halvan huonon jostain alesta. Mitä mieltä tällaisessa toiminnassa on? Kelle tulee edes mieleen ostaa ilman, että kysyy millaisen turvakaukalon haluavat?

Mummon lapsia on luultavasti kuljetettu vastasyntyneenä autossa rattaiden kopassa lattialla tai koppa turvavöissä jos oli niin hieno auto, että se oli mahdollista.

Sellaisen silmään, jos ei yhtään ole aiheeseen perehtynyt, niin mikä vain kaukalo näyttää turvalliselta.

Oma äitini on ollut mummouduttuaan ihan ihmeissään miten hienoja systeemeitä onkaan nykyään olemassa, kun ei tietenkään omien lasten jälkeen ole kiinnittänyt mitään huomiota lastentarvikkeisiin ja niiden kehittymiseen.

Onhan se tietty hölmöä hankkia mitään kysymättä, mutta meitä on moneen junaan.

Minä olen 56-vuotias ja omat lapset syntyivät 80-90-lukujen taitteessa, vanhin on nyt kolmekymppinen. Jo silloin me vanhemmat luimme testituloksia turvakaukaloiden turvallisuustesteistä ja valitsimme siinä parhaiten pärjänneen. Sellaisen vuokrasimme omasta vakuutusyhtiöstä kuukausivuokralla, koska halusimme lapsille parhaan vaihtoehdon. En muista yhdenkään ystävän valinneen turvakaukaloa lapselle halvimman hinnan mukaan.

Minä olen syntynyt 1980. Äitini piti minua peittoon käärittynä sylissä matkalla sairaalasta kotiin, en tiedä  hommattiinko minulle sitten jossain vaiheesa jonkinlainen kaukalo.

Se voi olla, ettei teidän autossa ollut silloin vielä takapenkillä mitään turvavöitäkään, ne tuli pakollisiksi vasta vuonna -81.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.

Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.

No jopas. Mikset avannut tiliä, jonne olisit tallettanut ostosten summan? Siinä olisi lapsenlapsi saanut kivan lahjan sitten kotoa pois muuttaessa ja raha olisi mennyt ihan lapsen hyväksi.

No miksi pitäisi avata tili. Kaikkea vauvatavaraa nyt vain on niin kiva ostella ja todennäköisesti tässä tapauksesssa niistä on todellakin joku apua tarvitseva hyötynytkin. Tekisin juuri näin kuin tämä isoäiti.

Eli se tavaran ostelija eli mummo saa ostelusta mielihyvän asap, ei se lapsi. Ihan yhtä paljon mielihyvää saa tallettaessa tavaroihin menneen rahan tilille tai rahastoon, siitä kertyy vuosien myötä iso summa. Lapsenlapsen ilo on moninkertaista, kun hän saa aikanaan rahan omaan käyttöönsä. Enemmän rahasta on silloin hyötyä.

Jos niitä vaatteita kuitenkin haluaa antaa, niin pienelle lapselle on helppo neuloa ja ommella itse. Kankaat ja langat voi valita parasta laatua eikä tule edes kalliiksi. Muutamalla eurolla saa lapselle kirjoneulesukat ja -lapaset, ostaen niihin menee monta kymppiä.

Itse asiassa kyllä se lapsikin saa siitä krääsästä ilon - onhan noissa parjatuissa ’muovivaatteissa’ ja muussa rihkamassa usein juurikin se Ryhmä Hau / Frozen / Spiderman kuva... Ja kuka lapsi muka ei tykkää lahjojen saamisesta?

Minä en pidä siitä, että aina pyydetään rahaa. Olen mummo ja oman lapsenlapseni 4v kanssa kait ihan täyspäinen. Jos jotain ostan niin se on kirja, askartelu välineitä tms jota sitten käytämme yhdessä. Matkoilta tuomme usein jonkun vaatteen, koska ymmärrettävästi vanhemmat ovat pyytäneet - ei karkkia kiitos. Vauvana veimme usein ’tuliaisina’ vaippoja (tasan tarkkaan sitä tiettyä pakettia).

Rahaa lapsi ehtii meiltä saamaan sekä perintönä että varmasti jos elämä sallii maksamme harrastuksia/ajokorttia/lukiokirjoja mutta pieni ihminen on paljon iloisempi siitä, että olemme hänelle nyt ostaneet (ällön) säästöpossun ja siihen laitamme yhdessä lompakosta kolikkoa säästöön kun kyläilemme.

Ja ikäkysymykseen: olen yliopistokoulutettu, sain ekan lapsen 26v ja hän sai lapsen 24v eli olen itse nyt 54v (siis ihan täyspäinen työelämässä porhaltava mummo). Oma äitini on 79v ja hänkin osaa ostaa ’järkevästi’ esim nyt synttäri/joululahjaksi uuden pyörän. Meillä ainoa ’hömpötys’ on legot/junaradat/kirjat/palapelit joita on säilötty edellisiltä sukupolvilta - mutta niilläkin voi ihan mainiosti leikkiä vain mummolassa.

Mutta törkeä / loukkaava ei tarvitse olla. Onnistuisiko ap jos kääntäisin nuo kaikki mummon ostokset ”hyvä juttu että siellä sun luona on sitten varavaatetta kun tullaan kylään” - kun omat kaapit rupeaa pursuamaan niin ehkäpä ostointo helpottaa???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mummo ei kanna lapselle mitään, koska on kielletty. Miehen siskonlapsille on raahannut ties mitä pehmoleluista mönkijään. Viimeksi maksoi lasten serkun kielikurssin Englannissa. Meille ei ole koskaan antanut euroakaan ja kun kysyin, miten voi kohdella lapsenlapsia niin eri tavalla, niin mummi sanoi, että itsehän olet kieltänyt, että mitään ei saa ilman vanhempien lupaa antaa. Ei hän tietenkään tuputa rahaa mopoon tai ajokorttiin, koska ei halu ohittaa vanhempia. Kun tyttärenlapsille raha ja tavara kelpaa, niin hän antaa sitten sinne.

Onko mummo sitten hankkinut tyttären lapsille kielikurssit ihan yllätyksenä edes kysymättä lapsilta, haluavatko he sellaiselle mennä ja mihin aikaan? Se on epäreilua, jos toisen lapsen perheen kanssa neuvotellaan etukäteen ja toiselta ei kysytä mitään. En itsekään olisi ilahtunut, jos teinin yksin tekemä ulkomaanreissu olisi päätetty ilman minun mielipidettä.

Kyllä. Tosin on hankkinut ns. avoimen lahjakortin eli teini voi itse valita haluamansa paikan ja ajankohdan. Siinäkin perheessä oli puhuttu kielikurssista, mutta lahja tuli yllätyksenä, mieluisena tosin. Meidän rippikoululainen sai mummilta lahjaksi halauksen. Oli esitetty toive lahjoituksesta moporahastoon, mutta mummi totesi, että ei hän niinstä mopoista mitään ymmärrä, antaa vaikka vahingossa väärän summan, niin ei nyt sitten anna mitään. Kyllä ne vanhemmat mielellään maksaa itsekin, kun on tarpeen!

Ai kauhea. Tuossa on ihan painajaismummi. En voi ymmärtää, miten lapsia voi kohdella noin epäoikeudenmukaisesti.

Tää oli varmaan vitsi? Eihän mummulla ole mitään velvollisuutta rahoittaa mitään mopoja.

Ei tietenkään, mutta tasapuolisuutta nyt mummolta voi odottaa. Rahaa hänen ei tarvitse antaa kenellekään.

Oma isoäitini rakasti ruualla: sokeria, sokeria, sokeria, sokeria joka paikkaan. Se oli hienointa, mitä mummolla oli tarjota. Äitini ei oikein tykännyt mummin tavasta. Nyt oma äitini rakastaa minua lapsenlapsiaan tuomalla tavaraa. Hyvin vaikea on hänen uskoa, että en oikeasti tarvitse kaikkea, mitä halvalla sattuu saamaan. Ilmiö on rasittava, mutta mielestäni siihen pitää kuitenkin suhtautua enimmäkseen lempeällä huumorilla. Sokea pisteensä kullakin sukupolvella. Saa nähdä, mitä sitä itse sitten tyrkyttää omille lapsenlapsilleen. Ja rohkeasti kierrätykseen ne tavarat, millä ei oikeasti ole käyttöä.

Nyt jo edesmennyt anoppi osteli meidän lapsille kanssa ihan käsittämätöntä roinaa. Niitä oli heitettävä roskiin suoraan lahjapaketista, kun olivat suorastaan vaarallisia. 1-vuotiaalle tuli joku mekaaninen härpätin, jonka patteriluukusta valui akkuhappo. Lelukarhussa oli näkyvillä teräviä metallilevyjä. Ja sitä tavallisempaa muoviroskaakin tuli tuutin täydeltä, vaikkei ollut mikään merkkipäiväkään: ”Toin nyt tällaisen, kun en muutakaan keksinyt”. Miksi piti tuoda yhtään mitään? Näihin kysymyksiin vain naureskeli. Oma äitini aiheutti myös hämmennystä, kun ensin kysyi ohjeet, ettei vaan osta väärää, mutta paketista ilmestyi sitten jotain päinvastaista. Eli jos sanottiin, että muuten ei väliä, mutta älä osta tuotetta x, niin arvatkaapa vain, mitä lapsen paketista sitten kuitenkin löytyi?

284 palaa asiaan.

Ja siis tuo säästöpossu on virallisesti meidän Muumimaailma -possu. Kesällä viedään rahat pankkiin (lapsen tilille kylläkin) ja ”niillä säästetyillä rahoilla” mennään yhdessä Muumimaailmaan - no eiköhän me mun pankkikortilla mennä, mutta toivottavasti lapsi oppii edes pienen säästämisen idean alun :)

Vierailija kirjoitti:

284 palaa asiaan.

Ja siis tuo säästöpossu on virallisesti meidän Muumimaailma -possu. Kesällä viedään rahat pankkiin (lapsen tilille kylläkin) ja ”niillä säästetyillä rahoilla” mennään yhdessä Muumimaailmaan - no eiköhän me mun pankkikortilla mennä, mutta toivottavasti lapsi oppii edes pienen säästämisen idean alun :)

Tämä on kyllä ihana idea <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mummo ei kanna lapselle mitään, koska on kielletty. Miehen siskonlapsille on raahannut ties mitä pehmoleluista mönkijään. Viimeksi maksoi lasten serkun kielikurssin Englannissa. Meille ei ole koskaan antanut euroakaan ja kun kysyin, miten voi kohdella lapsenlapsia niin eri tavalla, niin mummi sanoi, että itsehän olet kieltänyt, että mitään ei saa ilman vanhempien lupaa antaa. Ei hän tietenkään tuputa rahaa mopoon tai ajokorttiin, koska ei halu ohittaa vanhempia. Kun tyttärenlapsille raha ja tavara kelpaa, niin hän antaa sitten sinne.

Onko mummo sitten hankkinut tyttären lapsille kielikurssit ihan yllätyksenä edes kysymättä lapsilta, haluavatko he sellaiselle mennä ja mihin aikaan? Se on epäreilua, jos toisen lapsen perheen kanssa neuvotellaan etukäteen ja toiselta ei kysytä mitään. En itsekään olisi ilahtunut, jos teinin yksin tekemä ulkomaanreissu olisi päätetty ilman minun mielipidettä.

Kyllä. Tosin on hankkinut ns. avoimen lahjakortin eli teini voi itse valita haluamansa paikan ja ajankohdan. Siinäkin perheessä oli puhuttu kielikurssista, mutta lahja tuli yllätyksenä, mieluisena tosin. Meidän rippikoululainen sai mummilta lahjaksi halauksen. Oli esitetty toive lahjoituksesta moporahastoon, mutta mummi totesi, että ei hän niinstä mopoista mitään ymmärrä, antaa vaikka vahingossa väärän summan, niin ei nyt sitten anna mitään. Kyllä ne vanhemmat mielellään maksaa itsekin, kun on tarpeen!

Ettekö te yhtään tunne mummoanne?

Hänen mielestään varmaan tuo mopo on vaarallinen ja turha päristäjä.

Meillä on lapsille minun (vain korkeakoulutusta arvostavalta) äidiltäni toivottu rippilahjaksi osallistumista Lukion läppärin hankintaan (vaikka lapsilla ne jo oli) ja käyttivät sitten ne rahat johonkin omasta mielestä tärkeämpään - win-win kaikki tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se vauvakaan niistä brändeistä tajua vielä mitään, vaikka tota menoa totta kai tulee oppimaan.

Ja terve jalka ei mitään tukea tarve. Talveksi Stonzit niin saa maksaa merkkituotteesta eikä vie lapselta mahdollisuutta kehittää jalan liikkuvuutta "tukevilla" kengillä.

Lahjan antajalle sanotaan kaunis kiitos, ja lahjaa käytetään jos se miellyttää. Jos ei, niin siitä hankkiudutaan eroon, esimerkiksi kierrätyskeskuksen kautta. Toisen roska on toisen aarre.

Voi hyvänen aika. Lukisit ketjun ennen kuin kommentoit. Tämäkin asia on käyty läpi jo ainakin kaksi kertaa. Suurimmalla osalla vanhemmista ei varmaan ole mitään ongelmaa tehdä juuri noin kuin ehdotat, jos sitä sopimatonta kampetta tulee satunnaisesti ja sen perään ei kysellä. Itsellä näin. Appivanhemmat ja äitini ostavat joskus liian pieniä vaatteita, kiitän ja laitan kaikessa hiljaisuudessa eteenpäin. Ap:n lapsen mummo kuitenkin tuo kassikaupalla kamaa viikoittain, ja ITKEE jos sitä ei käytetä. TÄHÄN asiaan ap kysyi neuvoa.

Meillä mummo on säästänyt poikansa vauvanvaatteet ja haluaa antaa ne syntyvälle lapsellemme. Itse en haluaisi niitä, varsinkin kun ne ovat melkein 30 vuotta lojuneet pölyisessä varastossa. En todellakaan aio niitä käyttää, mutta kai ne kohteliaisuudesta pitää ottaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mummo on säästänyt poikansa vauvanvaatteet ja haluaa antaa ne syntyvälle lapsellemme. Itse en haluaisi niitä, varsinkin kun ne ovat melkein 30 vuotta lojuneet pölyisessä varastossa. En todellakaan aio niitä käyttää, mutta kai ne kohteliaisuudesta pitää ottaa vastaan.

Eikö teillä ole pesukonetta? Useissa taloyhtiöissä kuitenkin on, niin siellä voi pölyiset vaatteet pestä ja putsata. Sitten vauvan voi pukea johonkin isänsä vaatteisiin napata pari kuvaa ja lähettää mummolle, mummo tulee siitä iloiseksi. Sitten vain odottaa, että vauva kasvaa vaatteista ohi ja roudata vaatteet takaisin mummolle.

Kannattaa ottaa huomioon myös, että sinä et ole ainut joka vauvan elämästä päättää, jos isä pukee vauvalle haluamansa vaatteet niin ei siihen paljoa ole sanomista.

Onnea tulevasta vauvasta ja ihanaa synnytystä :)

Paljon kiittämättömiä äitejä tässä ketjussa.

Minä minä ihmisiä ja minun lapsi.

Katse peiliin naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näille hifistelijöille ei kelpaa toisen tuomat tavarat ja jos niitä todella on liikaa, asiassa voi toimia seuraavasti:

Istuta mummu pöydän ääreen kaffetta juomaan. Kerro hänelle rauhallisesti, että ette halua enää yhtään tavaroita, sillä olette nyt jo ajatellut pakata kaiken hänen tuomansa pusseihin ja viedä kierrätykseen, sillä sitä kautta näille "halpistuotteille" ehkä löytyy joku tarvitsija. 

Kerro ihan suoraan, että haluatte lapsellenne vain kaikkein parasta ja kalleinta. Miksi piilottelisit asiaa, jos kerran olet puolisosi kanssa sitä mieltä? Voi kai sen toisellekin sanoa, että on olevinaan niin hieno, ettei normitavara kelpaa. 

Voisit myös itseksesi ajatella, että mahtaako tuolla mummolla olla varaa ostella niitä sinun hienoja nahkakenkiäsi. Jospa hän on hyväsydäminen eläkeläinen, joka tinkii omasta mukavuudestaan halutessaan auttaa teitä. Hän ehkä ymmärtää kiertelysi ja kieltosi niin, että sinua nolottaa ottaa hänen pienillä rahoillaan ostamia tavaroita, vaikka tunnetkin iloa niiden saamisesta. 

Joskus kannattaa ajatella asioita toisten näkökulmasta, ei aina omastaan. 

Pitääkö ap:n miehineen siis olla ilahtuneita, kun pienituloinen eläkeläinen tuhlaa rahojaan tavaraan, jolle ei ole käyttöä ja elää itse puutteessa? En ole yhdessäkään kommentissa huomannut ap:n kirjoittavan, että heillä on rahasta pulaa eikä lapselle saa hankittua vaatteita ja yhtään mitään.

Ap, ostakaa mummolle lahjaksi kaikkein halvin tekokuitupitsinen aluspaita. Sitten voitte kysyä, miltä se hiostava ja kutittava vaate tuntuu päällä ja kertoa, että on loukkaus, jos hän ei käytä sitä.

Ei, vaan juuri päinvastoin. Käsitit väärin. 

Ei pidä näytellä ilahtunutta, vaan pitää tehdä selväksi, ettei halua näitä ja osoittaa se. Kannattaa kertoa ihan suoraan, että hänen ei vähistä rahoistaan kannata ostaa tavaroita, joille ei ole käyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näille hifistelijöille ei kelpaa toisen tuomat tavarat ja jos niitä todella on liikaa, asiassa voi toimia seuraavasti:

Istuta mummu pöydän ääreen kaffetta juomaan. Kerro hänelle rauhallisesti, että ette halua enää yhtään tavaroita, sillä olette nyt jo ajatellut pakata kaiken hänen tuomansa pusseihin ja viedä kierrätykseen, sillä sitä kautta näille "halpistuotteille" ehkä löytyy joku tarvitsija. 

Kerro ihan suoraan, että haluatte lapsellenne vain kaikkein parasta ja kalleinta. Miksi piilottelisit asiaa, jos kerran olet puolisosi kanssa sitä mieltä? Voi kai sen toisellekin sanoa, että on olevinaan niin hieno, ettei normitavara kelpaa. 

Voisit myös itseksesi ajatella, että mahtaako tuolla mummolla olla varaa ostella niitä sinun hienoja nahkakenkiäsi. Jospa hän on hyväsydäminen eläkeläinen, joka tinkii omasta mukavuudestaan halutessaan auttaa teitä. Hän ehkä ymmärtää kiertelysi ja kieltosi niin, että sinua nolottaa ottaa hänen pienillä rahoillaan ostamia tavaroita, vaikka tunnetkin iloa niiden saamisesta. 

Joskus kannattaa ajatella asioita toisten näkökulmasta, ei aina omastaan. 

Pitääkö ap:n miehineen siis olla ilahtuneita, kun pienituloinen eläkeläinen tuhlaa rahojaan tavaraan, jolle ei ole käyttöä ja elää itse puutteessa? En ole yhdessäkään kommentissa huomannut ap:n kirjoittavan, että heillä on rahasta pulaa eikä lapselle saa hankittua vaatteita ja yhtään mitään.

Ap, ostakaa mummolle lahjaksi kaikkein halvin tekokuitupitsinen aluspaita. Sitten voitte kysyä, miltä se hiostava ja kutittava vaate tuntuu päällä ja kertoa, että on loukkaus, jos hän ei käytä sitä.

Ei, vaan juuri päinvastoin. Käsitit väärin. 

Ei pidä näytellä ilahtunutta, vaan pitää tehdä selväksi, ettei halua näitä ja osoittaa se. Kannattaa kertoa ihan suoraan, että hänen ei vähistä rahoistaan kannata ostaa tavaroita, joille ei ole käyttöä. 

Eikös aloittaja ole tehnytkin niin ja huonolla menestyksellä? Moni ketjuun kirjoittanut, että heidän pitäisi olla vain tyytyväinen mummon lahjoista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mummo on säästänyt poikansa vauvanvaatteet ja haluaa antaa ne syntyvälle lapsellemme. Itse en haluaisi niitä, varsinkin kun ne ovat melkein 30 vuotta lojuneet pölyisessä varastossa. En todellakaan aio niitä käyttää, mutta kai ne kohteliaisuudesta pitää ottaa vastaan.

Ei tarvitse ottaa niitä vastaan, jos et halua. Älä tee samaa virhettä kuin minä. mä yritin olla tunkeilevalle anopille kohtelias. Anoppi käveli ylitseni ihan joka asiassa. Lopulta sain tarpeekseni ja pistin anopin mielivallalle perheessäni stopin. Tämä on tietysti osoitus siitä, että MINÄ olen paha ja huono ihminen. Tai näin ainakin anoppi kertoo kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näille hifistelijöille ei kelpaa toisen tuomat tavarat ja jos niitä todella on liikaa, asiassa voi toimia seuraavasti:

Istuta mummu pöydän ääreen kaffetta juomaan. Kerro hänelle rauhallisesti, että ette halua enää yhtään tavaroita, sillä olette nyt jo ajatellut pakata kaiken hänen tuomansa pusseihin ja viedä kierrätykseen, sillä sitä kautta näille "halpistuotteille" ehkä löytyy joku tarvitsija. 

Kerro ihan suoraan, että haluatte lapsellenne vain kaikkein parasta ja kalleinta. Miksi piilottelisit asiaa, jos kerran olet puolisosi kanssa sitä mieltä? Voi kai sen toisellekin sanoa, että on olevinaan niin hieno, ettei normitavara kelpaa. 

Voisit myös itseksesi ajatella, että mahtaako tuolla mummolla olla varaa ostella niitä sinun hienoja nahkakenkiäsi. Jospa hän on hyväsydäminen eläkeläinen, joka tinkii omasta mukavuudestaan halutessaan auttaa teitä. Hän ehkä ymmärtää kiertelysi ja kieltosi niin, että sinua nolottaa ottaa hänen pienillä rahoillaan ostamia tavaroita, vaikka tunnetkin iloa niiden saamisesta. 

Joskus kannattaa ajatella asioita toisten näkökulmasta, ei aina omastaan. 

Pitääkö ap:n miehineen siis olla ilahtuneita, kun pienituloinen eläkeläinen tuhlaa rahojaan tavaraan, jolle ei ole käyttöä ja elää itse puutteessa? En ole yhdessäkään kommentissa huomannut ap:n kirjoittavan, että heillä on rahasta pulaa eikä lapselle saa hankittua vaatteita ja yhtään mitään.

Ap, ostakaa mummolle lahjaksi kaikkein halvin tekokuitupitsinen aluspaita. Sitten voitte kysyä, miltä se hiostava ja kutittava vaate tuntuu päällä ja kertoa, että on loukkaus, jos hän ei käytä sitä.

Ei, vaan juuri päinvastoin. Käsitit väärin. 

Ei pidä näytellä ilahtunutta, vaan pitää tehdä selväksi, ettei halua näitä ja osoittaa se. Kannattaa kertoa ihan suoraan, että hänen ei vähistä rahoistaan kannata ostaa tavaroita, joille ei ole käyttöä. 

Eikös aloittaja ole tehnytkin niin ja huonolla menestyksellä? Moni ketjuun kirjoittanut, että heidän pitäisi olla vain tyytyväinen mummon lahjoista.

Monelta menee täysin se pointti ohi, että nyt ei ole oikeasti kyse siitä tavarasta, vaan siitä, että mummo kävelee täysin vauvan vanhempien yli. Tyydyttää jotain omaa tarvettaan shoppailullaan, eikä ajattele yhtään sitä, jolle sen tavaran on viemässä. Tuodaan todellakin turhaa tavaraa, rikkinäisiä leluja, epäsopivia vaatteita jne jolla kukaan siellä aikuisen lapsen perheessä tee yhtään mitään. Silti pitäisi hymyillä kun toinen kuskaa roskaa kasseittain, kun "hyvää se vain tarkoittaa". Ei todellakaan tarkoita hyvää. Hyvin itsekästä toimintaa näiltä mummoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mummo ei kanna lapselle mitään, koska on kielletty. Miehen siskonlapsille on raahannut ties mitä pehmoleluista mönkijään. Viimeksi maksoi lasten serkun kielikurssin Englannissa. Meille ei ole koskaan antanut euroakaan ja kun kysyin, miten voi kohdella lapsenlapsia niin eri tavalla, niin mummi sanoi, että itsehän olet kieltänyt, että mitään ei saa ilman vanhempien lupaa antaa. Ei hän tietenkään tuputa rahaa mopoon tai ajokorttiin, koska ei halu ohittaa vanhempia. Kun tyttärenlapsille raha ja tavara kelpaa, niin hän antaa sitten sinne.

Onko mummo sitten hankkinut tyttären lapsille kielikurssit ihan yllätyksenä edes kysymättä lapsilta, haluavatko he sellaiselle mennä ja mihin aikaan? Se on epäreilua, jos toisen lapsen perheen kanssa neuvotellaan etukäteen ja toiselta ei kysytä mitään. En itsekään olisi ilahtunut, jos teinin yksin tekemä ulkomaanreissu olisi päätetty ilman minun mielipidettä.

Kyllä. Tosin on hankkinut ns. avoimen lahjakortin eli teini voi itse valita haluamansa paikan ja ajankohdan. Siinäkin perheessä oli puhuttu kielikurssista, mutta lahja tuli yllätyksenä, mieluisena tosin. Meidän rippikoululainen sai mummilta lahjaksi halauksen. Oli esitetty toive lahjoituksesta moporahastoon, mutta mummi totesi, että ei hän niinstä mopoista mitään ymmärrä, antaa vaikka vahingossa väärän summan, niin ei nyt sitten anna mitään. Kyllä ne vanhemmat mielellään maksaa itsekin, kun on tarpeen!

Ai kauhea. Tuossa on ihan painajaismummi. En voi ymmärtää, miten lapsia voi kohdella noin epäoikeudenmukaisesti.

Tää oli varmaan vitsi? Eihän mummulla ole mitään velvollisuutta rahoittaa mitään mopoja.

Ei tietenkään, mutta tasapuolisuutta nyt mummolta voi odottaa. Rahaa hänen ei tarvitse antaa kenellekään.

Tasapuolisuuttahan on se, että molempia perheitä kunnioitetaan ja lapsenlapset saavat juuri sen, mitä vanhempansa toivovat mummin antavan. Toiseen perheeseen ei saa viedä mitään, mitä vanhemmat ei ole erikseen ensin hyväksyneet ja toiseen perheeseen saa viedä ihan mitä tahansa, kaikki otetaan ilolla vastaan.

Ihan mielenkiinnosta: Monellako tällaisesta tavarantyrkyttäjämummosta kärsivällä on muuten asialliset suhteet lapsen mummoon? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoitti, että lapsen mummo oli ostanut kysymättä turvakaukalon vauvalle ennen tämän syntymää syntymälahjaksi. Siis sellaisen halvan huonon jostain alesta. Mitä mieltä tällaisessa toiminnassa on? Kelle tulee edes mieleen ostaa ilman, että kysyy millaisen turvakaukalon haluavat?

Mummon lapsia on luultavasti kuljetettu vastasyntyneenä autossa rattaiden kopassa lattialla tai koppa turvavöissä jos oli niin hieno auto, että se oli mahdollista.

Sellaisen silmään, jos ei yhtään ole aiheeseen perehtynyt, niin mikä vain kaukalo näyttää turvalliselta.

Oma äitini on ollut mummouduttuaan ihan ihmeissään miten hienoja systeemeitä onkaan nykyään olemassa, kun ei tietenkään omien lasten jälkeen ole kiinnittänyt mitään huomiota lastentarvikkeisiin ja niiden kehittymiseen.

Onhan se tietty hölmöä hankkia mitään kysymättä, mutta meitä on moneen junaan.

Minä olen 56-vuotias ja omat lapset syntyivät 80-90-lukujen taitteessa, vanhin on nyt kolmekymppinen. Jo silloin me vanhemmat luimme testituloksia turvakaukaloiden turvallisuustesteistä ja valitsimme siinä parhaiten pärjänneen. Sellaisen vuokrasimme omasta vakuutusyhtiöstä kuukausivuokralla, koska halusimme lapsille parhaan vaihtoehdon. En muista yhdenkään ystävän valinneen turvakaukaloa lapselle halvimman hinnan mukaan.

Minä olen syntynyt 1980. Äitini piti minua peittoon käärittynä sylissä matkalla sairaalasta kotiin, en tiedä  hommattiinko minulle sitten jossain vaiheesa jonkinlainen kaukalo.

MInä synnytin 2017. Kotiinlähteissä katsoin siinä sairaalan pihalla, kun toinen äiti meni autoon vauva sylissä, ei mitään turvakaukaloita. Kaikilla vuosikymmenillä löytyy äitejä, jotka ei välitä lapsistaan.

Heh, itse olen joskus miettinyt, että kuvitteleekohan monetkin, että meillä ei lapsi ole kopassa ollenkaan kun saatoin mennä vauva sylissä autoon, imettää ja nostaa vauvan vasta sitten kaukaloon tai joskus niin, että kun pysähdyttiin niin otin vauvan kopasta rinnalle ja nousin vasta sitten autosta, vauva sylissä tuhisten :) (tummenetut takalasit niin näkyvyyttä takapenkille ei juuri ole)

No tuossa autossa oli sitten koppa kuskinistuimen ja varakuskin välissä, koska auto lähti liikkeelle samantien, kun äiti vauvoineen oli etupenkille istunut. Varmaan vakiovaruste Toyotassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näille hifistelijöille ei kelpaa toisen tuomat tavarat ja jos niitä todella on liikaa, asiassa voi toimia seuraavasti:

Istuta mummu pöydän ääreen kaffetta juomaan. Kerro hänelle rauhallisesti, että ette halua enää yhtään tavaroita, sillä olette nyt jo ajatellut pakata kaiken hänen tuomansa pusseihin ja viedä kierrätykseen, sillä sitä kautta näille "halpistuotteille" ehkä löytyy joku tarvitsija. 

Kerro ihan suoraan, että haluatte lapsellenne vain kaikkein parasta ja kalleinta. Miksi piilottelisit asiaa, jos kerran olet puolisosi kanssa sitä mieltä? Voi kai sen toisellekin sanoa, että on olevinaan niin hieno, ettei normitavara kelpaa. 

Voisit myös itseksesi ajatella, että mahtaako tuolla mummolla olla varaa ostella niitä sinun hienoja nahkakenkiäsi. Jospa hän on hyväsydäminen eläkeläinen, joka tinkii omasta mukavuudestaan halutessaan auttaa teitä. Hän ehkä ymmärtää kiertelysi ja kieltosi niin, että sinua nolottaa ottaa hänen pienillä rahoillaan ostamia tavaroita, vaikka tunnetkin iloa niiden saamisesta. 

Joskus kannattaa ajatella asioita toisten näkökulmasta, ei aina omastaan. 

Pitääkö ap:n miehineen siis olla ilahtuneita, kun pienituloinen eläkeläinen tuhlaa rahojaan tavaraan, jolle ei ole käyttöä ja elää itse puutteessa? En ole yhdessäkään kommentissa huomannut ap:n kirjoittavan, että heillä on rahasta pulaa eikä lapselle saa hankittua vaatteita ja yhtään mitään.

Ap, ostakaa mummolle lahjaksi kaikkein halvin tekokuitupitsinen aluspaita. Sitten voitte kysyä, miltä se hiostava ja kutittava vaate tuntuu päällä ja kertoa, että on loukkaus, jos hän ei käytä sitä.

Ei, vaan juuri päinvastoin. Käsitit väärin. 

Ei pidä näytellä ilahtunutta, vaan pitää tehdä selväksi, ettei halua näitä ja osoittaa se. Kannattaa kertoa ihan suoraan, että hänen ei vähistä rahoistaan kannata ostaa tavaroita, joille ei ole käyttöä. 

Eikös aloittaja ole tehnytkin niin ja huonolla menestyksellä? Moni ketjuun kirjoittanut, että heidän pitäisi olla vain tyytyväinen mummon lahjoista.

Monelta menee täysin se pointti ohi, että nyt ei ole oikeasti kyse siitä tavarasta, vaan siitä, että mummo kävelee täysin vauvan vanhempien yli. Tyydyttää jotain omaa tarvettaan shoppailullaan, eikä ajattele yhtään sitä, jolle sen tavaran on viemässä. Tuodaan todellakin turhaa tavaraa, rikkinäisiä leluja, epäsopivia vaatteita jne jolla kukaan siellä aikuisen lapsen perheessä tee yhtään mitään. Silti pitäisi hymyillä kun toinen kuskaa roskaa kasseittain, kun "hyvää se vain tarkoittaa". Ei todellakaan tarkoita hyvää. Hyvin itsekästä toimintaa näiltä mummoilta.

Samalla tavalla tulee suhtautua siihen, kun vauvaa ruvetaan tyrkyttämään yökylään. Ei siinäkään oikeasti ajatella, että lapsenlapsi ja isovanhemmat saa yhteistä aikaa, kyllä siinä on itsekkäästi ajatuksena pelkkä oma aika. Joten hyväätarkoittavat hoitovierailuehdotukset tulee napakasti kieltää ja muistuttaa lapsen vanhemmille, että ihan itse sen halusitte.