Avioliiton raha-asiat

Me emme ole naimisissa eikä lapsia tule, mutta itselleni ainoa oikeudenmukainen malli on ollut 50/50. Eli yhteiset menot puoliksi. Loput on kummankin omaa rahaa, jonka saa käyttää kuten haluaa. Jos menisimme naimisiin niin avioehto olisi itsestäänselvyys. Jos vielä haluaisin lapsia niin vain sillä ehdolla, että puoliso pitää puolet hoitovapaista.

Perinnön verosuunnittelua en ole edes miettinyt.

- Avioehdolla rajattu pois ennen liittoa hankittu omaisuus, perinnöt ja lahjat. Voimassa vain avioerossa.

- Yhteinen taloustili, johon rahaa tietty prosenttiosuus tuloista.

- Kotiin lasten kanssa jäävälle aikeissa hoitaa jotenkin eläkettä, ei vielä tutkittu miten käytännössä käy parhaiten.

- Tuollaista ei ole käynyt mielessä. Lapsia ei vielä ole.

Mies käy töissä, minä opiskelen. Tulevaisuudessa luultavimmin tulotaso melko sama. Molemmat aika järkeviä rahankäyttäjiä, tosin omat heikkoutemme meillä on. Ei olla vielä pahemmin rahasta tapeltu.

Vierailija kirjoitti:

Me emme ole naimisissa eikä lapsia tule, mutta itselleni ainoa oikeudenmukainen malli on ollut 50/50. Eli yhteiset menot puoliksi. Loput on kummankin omaa rahaa, jonka saa käyttää kuten haluaa. Jos menisimme naimisiin niin avioehto olisi itsestäänselvyys. Jos vielä haluaisin lapsia niin vain sillä ehdolla, että puoliso pitää puolet hoitovapaista.

Perinnön verosuunnittelua en ole edes miettinyt.

Ja siis taloustilanne on sellainen, että itselläni aika lailla mediaanitulot (3700-3800 e/kk brutto), puoliso on yrittäjä enkä hänen tulojaan tiedä. Suhtautumisemme yhteisiin kuluihin on samanlainen ja loput rahat on tosiaan omia. Puoliso shoppailee enemmän ja vaihtaa autoa (omaansa), minä matkustelen.

Kiitos! Lisää esimerkkejä?

Omat tilit, mutta yhteiset rahat.

Meillä avioliitossa täysin yhteiset rahat, ei avioehtoa, myös kaikki omaisuus yhteistä. Suhteen alussa me olimme molemmat töissä, ja jo silloin kaikki rahat menivät yhteiseen kassaan, sieltä tarpeen tullen sai käyttää. Myöhemmin minä olen jäänyt pääpiirteittäin kotiin ja mies siirtynyt yrittäjäksi, ja sama kuvio jatkuu edelleen. Olen itsekkin mukana yhtiön toiminnassa, joten jo sitä kautta rahat ovat täysin yhteiset, eivät vain sopimuksen pohjalta. Tämä toimii meillä, avioliitto on mielestäni kuin yhteinen yritys, kaikki on avointa, yhteistä ja neuvoteltavissa. Koen että tämä järjestely on lujittanut suhteemme erittäin kestäväksi, koska kaikki työ ja ansio mitä teemme, menee yhteisen hyvän rakentamiseen tai yhteisen kassan kerryttämiseen. Olemme yhdessä tiimi joka työskentelee meidän yhteisen hyvän eteen, ei oman hyödyn. :)

Meillä on eri tulot ja omat rahat.

Yhteiset menot on suhteutettu nettotuloihin.

Eli esim. Asumiseen menee kummankin nettotuloista noin 20%.

Toki voidaan kysyä onko se reilua että minä maksan asumiskuluja kuussa 1000€ kun toinen maksaa 500, mutta tällä me nyt mennään.

Yhteisten kulujen maksun jälkeen kumpikin saa tehdä omilla rahoilla mitä lystää.

Avioehdon, eikä ainakaan toistaiseksi harkinnassa

-ei ole

Juoksevat kulut

-yhteinen talous ja niin laskut kuin kaikki muutkin kulut maksetaa yhteseltä tililtä

Kotiin lasten kanssa jäävän raha-asiat

-kotiin jäävä on hiukan enemmän sijoittanut "eläkkeisiin. Tosin hoitovapaat on kyllä puolitettu melkolailla tasan, joten sijoitkset sen osalta on lähes yhtä suuret

Mahdollisille yhteisille lapsille jäävän perinnön verosuunnittelu

-ei ole suunniteltu, toistaiseksi lapset ei ole perintöä edes saamassa koska meillä on keskinäinen testamentti.

Päädyttiin avoliittoon ja molemmat pitää omat rahansa. Yhteiset menot 50-50, eikä se nyt niin satasten päälle ole

Hoitovapaalla oli molemmat, silloin ne yhteiset menot maksoi työssä käyvä, kiinteät kulut on pienet.

Nettopalkat 1900 ja 2800. Taitaa tuo pienipalkkaisempi olla tarkempi rahoissaan ja säästää ehkä enemmän kuin parempipalkkainen.

Verosuunnittelua ei ole mietitty, keskinäisellä testamentilla perinnöt menee avolesken ja lapsen kanssa puoliksi ainakin niin kauan kun lapsi on alaikäinen.

Avioehtoa ei ole, nuorina ja rahattomina menty yhteen. Perintöjä, mitä on tullut ja tulee, käytetään yhteiseen hyvään. Yhteiset tilit ja yhteiset rahat. Yhteinen omaisuus, yhteinen koti, yhteiset lapset ja yhteiset säästöt. Lasten perintöasioita ei ole vielä suunniteltu.

Samanlaiset tulot pääasiassa, samoin samanlaiset rahankäyttötottumukset (kumpikin ostaa vain tarpeeseen, kunnollista ja kestävää eikä kummallakaan ole mitään superkalliita harrastuksia). Kumpikin käyttää yhteisiä rahoja kuin omiaan, eikä mietitä, onko toinen ostanut enemmän tai kalliimpaa. Jos on, niin sitten on ollut tarve enemmälle. Ei riitoja. Yhdessä oltu 25 vuotta.

Meillä toiminut tämä:

- ei avioehtoa (vain yhteistä omaisuutta, ei suuria perintöjä tulossa ja yhden hyvin pienen perinnön mies peri jokunen vuosi sitten)

 

- omistetaan talo ja auto yhdessä, lainat näistä myös yhteiset

 

- yhteinen tili, jonne menee molempien palkat. Minä (nainen) hoidan kaiken maksuliikenteen ja pidän miehenkin ajantasalla perheen taloustilanteesta. Yhdessä neuvotellaan isot ostokset ja lainat. Molemmilla on myös omat säästötilit ja omat ns. "jemmatilit". Molemmilla näillä jemmatileillä on muutamia tuhansia euroja rahaa. 

 

- perheen ykkösauto on ollut suurimman osan aikaa jomman kumman työsuhdeauto. Ensin oli miehen, välissä pari omaa, nyt taas kaksi viimeisintä minun.

 

- yhteinen talous tarkoittaa myös että kaikki tulot menee yhteiseen pottiin. Olen ollut kahden lapsen kanssa äitiyslomalla/vanhempainvapaalla sekä pienen hetken myös hoitovapaalla. Mies ollut pariin otteeseen työttömänä ja nyt start-up yrittäjä. Vuoroin siis oltu pienemmillä/tosi pienillä tuloilla. Yhteisestä potista maksettu koko perheen eläminen ja tarvittaessa sopeutettu taloutta vastaamaan pienempiä tuloja. Tämän on toki mahdollistanut melko korkeat tulot minulla ja miehellä. Näin ollen myös ansiosidonnainen ja äitiyspäiväraha ovat olleet isompia kuin ehkä keskimäärin. 

 

- Perinnöstä ei vielä tiedä. Nyt on talo, auto ja osakesäästöjä. Mitä lienee perinnöksi jäämässä lapsille ei tiedä. Molemmille säästetään kuitenkin rahastoon rahaa sekä henkivakuutukset on meillä molemmilla. 

Toimii, kun samanlainen rahankäyttötapa, kumpikaan ei kyttää tai kommentoi toisen rahankäyttöä omiin menoihin (ei siis koe tarvetta). Isommat hankinnat ja matkat > n. 150 euroa keskustellaan läpi tai vähintään mainitaan toiselle ennen kuin hankitaan.

Minä hoidan esim. remonttien ja lainan kilpailutukset, etsin mm. halutut materiaalit remontteihin mahdollisimman edullisesti jne. Mies hoitaa parempana neuvottelijana sitten tinkaamisen esim. autokaupoilla yms. 

Minä shoppaan melko huolettomasti vaatteita jne., laitatan 2-3 viikon välein geelilakkauksen kynsiin ja käyn hieronnassa tai jalkahoidossa. Mies harrastaa tiettyjen antiikkiesineiden keräilyä jne.

20 vuotta oltu yhdessä, tästä ajasta yhteinen talous ollut 18 vuotta. 

Erilaisia toimivan kuuloisia ratkaisuja. Kiitos näistä! Oisko vielä lisää? Ap

Kun menimme naimisiin ja perustimme perheen, minä olin opiskelija ja puoliso esimiesasemassa työelämässä, lienee ilmiselvää ettei näistä ainakaan jälkimmäinen olisi tapahtunut jos talous ei olisi ollut yhteinen. Puolisolla ei myöskään ollut mainittavaa omaisuutta vielä tuolloin kuten ei minullakaan joten myös avioehdon katsoimme tarpeettomaksi.

Aina on kaikki ollut yhteistä ja tulee olemaankin, mikä omasta mieletäni on ainoa "oikea" tapa (minulle, muut tehkööt mitä haluavat!) ydinperheessä jossa molmpien taloudelliset lähtökohdat ovat olleet samat avioon mennessä. Mikäli perillispiiri olisi eri kuin puolisollani tai toisella olisi ennen avioliittoa huomattava omaisuus harkitsisin asiaa uudelleen.

Näkemyksemme asiasta on aina olluy yhtenevä (=kaikki on yhteistä) ja tuloerot ovat matkanvarrella vaihdelleet 0-11 000 e/kk välillä, myös se, kumpi tienaa enemmän on vaihdellut.

Vierailija kirjoitti:

Avioehtoa ei ole, nuorina ja rahattomina menty yhteen. Perintöjä, mitä on tullut ja tulee, käytetään yhteiseen hyvään. Yhteiset tilit ja yhteiset rahat. Yhteinen omaisuus, yhteinen koti, yhteiset lapset ja yhteiset säästöt. Lasten perintöasioita ei ole vielä suunniteltu.

Samanlaiset tulot pääasiassa, samoin samanlaiset rahankäyttötottumukset (kumpikin ostaa vain tarpeeseen, kunnollista ja kestävää eikä kummallakaan ole mitään superkalliita harrastuksia). Kumpikin käyttää yhteisiä rahoja kuin omiaan, eikä mietitä, onko toinen ostanut enemmän tai kalliimpaa. Jos on, niin sitten on ollut tarve enemmälle. Ei riitoja. Yhdessä oltu 25 vuotta.

Sama tilanne, mutta testamentti on tehty siltä osin että lasten tulevat aviopuolisot on suljettu perintöjen ulkopuolelle. Myöskään avioehtoa tai keskinäistä testamenttia ei ole. Yhdessä mekin 25 vuotta.

Meillä ei ole avioehtoa. Menimme naimisiin alle kolmekymppisenä, ja olemne olleet naimisissa yli 25 vuotta.

Kummallakin on oma tili, johon palkka tulee. Kumpikin osallistuu yhteisiin menoihin sovitun mukaan. Toisen nettopalkka on muutaman satasen suurempi kuin toisen. Hän maksaa yhteisistä menoista vähän enemmän. Sen, mitä omalle tilille jää yhteisten menojen hoitamisen jälkeen, saa kumpikin käyttää niin kuin parhaaksi näkee. Kun toinen oli kotona hoitamassa lapsia (olimme kotona vuorotellen), töissäkäyvä maksoi yhteisistä menoista tavallista enemmän.

Yhtään ainoaa riitaa meillä ei ole ollut näinä vuosina rahasta. En voisi naisena ikinä alistua systeemiin, jossa on vain yksi yhteinen tili. Omat rahat ja vapaus käyttää niitä toiselta kysymättä ovat minulle tärkeä osa itsenäisyyttä.

Meillä on rahat ja omaisuus yhteistä. Ainoa ei yhteinen omaisuus on sijoitukset, koska niitä ei ole mahdollista saada yhteiseksi. Molemmilla on omat arvo-osuustilit, joihin molemmille menee 400€ samoihin rahastoihin.

Palkat meillä on yhteisiä, kuten kulutkin. Omat nettotuloni ovat 3800€/kk ja vaimoni 1500€/kk. Meidän kiinteät kulut ovat noin 2800 euron luokkaa. En koe sitä reiluksi vaimoani kohtaan, että olisi omat rahat. Hänellä menisi kaikki rahat elämiseen eikä säästöön jäisi mitään. Itse voisin sikailla ja säästää melko paljon.

Mitään avioehtoa meillä ei ole. Ei olla koettu tarpeelliseksi, kun kummallakaan ei mitään omaisuutta ollut ennen av(i)oliittoa. Rahoista meillä ei koskaan ole ollut riitaa. Ostoksiin ei mitään lupia tarvita. Tietenkin isommista ostoksista ja niiden tarpeellisuudesta keskustellaan (esim sohva tai auto). Pari viikkoa sitten vaimo osti uuden iPhone XS maxin vanhan puhelimensa tilalle. Ei siinä tarvinnut mitään lupaprosessia käydä läpi, koska vaimoni on aikuinen ihminen ja osaa arvioida mitä tarvitsee ja mitä ei.

Elämää helpottaa, kun ollaan suunnilleen samanlaisia kuluttajia. Ostetaan lähinnä tarpeeseen. Kumpikaan meistä ei ole viikottain ostamassa vaatteita tai vastaavaa. Ulkonakin saa molemmat käydä silloin kun haluaa eikä menoista tarvitse neuvotella.

Hyvin on kaikilla mennyt.

Eikö ole huonoja kokemuksia - miten ei kannata yhteisiä raha-asioita ainakaan hoitaa?

Avioehto avioeron, muttei kuoleman varalle. Testamentti, että perimme toisemme. Yhteiset menot jaetaan nettotulojen suhteessa. Käytännössä meillä kuitenkin on sama elintaso, koska suurituloisempana maksan lomamatkoja, auton jne.

Olemme molemmat systeemiimme tyytyväisiä.

Ei ole avioehtoa. Meillä on useita tilejä, joille molemmilla käyttöoikeudet. Minä maksan laskut sieltä missä rahaa on. Rahat ovat yhteisiä, mutta ainoastaan suuremmista hankinnoista pitää keskustella kuten esim. perheen lomamatkoista tai uusista huonekaluista. Hoitovapaalla mies maksoi pääosan elämisestä. Nyt mies on kotona ja minä tienaan 3500/kk + 1000e pääomatuloja. Mies osallistuu talouden kuluihin hetkellisesti perinnöllään. Yhteenlaskettu omaisuuden arvo n. 700 000 euroa. Yksi perillinen kummallakin, yhteinen, perii molemmat.

Me olemme menneet yhteen nuorina ja luoneet elämämme yhdessä. Siksi meillä

- Ei ole avioehtoa (olemme tehneet yhdessä töitä kaiken omaisuutemme ja tulojemme eteen. Tienaan itse 4 kertaa sen mitä mieheni, mutta mies mahdollistaa sen hoitamalla suuremman osan kodista ja seuraamalla esim ulkomaankomennuksille usein mukaan oman uransa kustannuksellakin (toki joo, hän ei halua sellaista uraa missä tuo haittaisi, eli oma valinta, mutta toisaalta jos haluaisi niin vaikea minun olisi olla kuukasia poissa). Kaikki omaisuus hankitaan yhteiseksi riippumatta siitä, kenen tuloilla se maksetaan. Miehen vanhemmat ovat testamentanneet omaisuutensa niin, ettei minulla ole siihen avio-oikeutta, mutta se on käytännössä vaihdettu molempien nimissä olevaan omaisuuteen.

- Juoksevat kulut maksetaan sen titliltä, jolla on rahaa. Minä katson, että kummankin tilillä on rahaa.

- Kotiin lasten kanssa jäävän raha-asiat. Me olimme vanhempainvapailla 50% ja 50%. Edelleen sen tililtä malsettiin, jolla oli rahaa ja minä katsoin, että molempien tilillä oli rahaa.

- Mahdollisille yhteisille lapsille jäävän perinnön verosuunnittelun. Omaisuutta on jäämässä pari miljoonaa. Veroduunnittelun hoitaa ammattilainen. Testamentissa on tuo sama pykälä siitä, että puolisolla ei ole perintöön avio-oikeutta. Lapsemme voi aikanaan kierrtää sen samalla tavalla kuiin mekin, mutta se on sitten hänen asiansa.

Näin asiat on hoidettu ja näin ne nyt 25 vuoden jölkiviisaudeölakin tekisin. Ja teen. Toki tekisin toisin jos se vaikuttaisi viisaammalta.