Avioliiton raha-asiat

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Katjun kaikki vastaajat tuntuivat olevan tyytyväisiä parisuhteen raha-asioihin. Moni on mennyt nuorena ja köyhänä yhteen ilman avioehtoa. 

Hieno juttu, mutta mahtaako vastata todellisuutta? Tutkimusten mukaan raha-asiat ovat seksin lisäksi suurimpia riidanaiheita suhteissa. Puhumattakaan, että joku odottaisi puolison perintöä ennen kuin ottaisi eron. Sellaistahan on turhaa miettiäkään, sellaista sattuu vain muille ihmisille.

No, mä voisin ottaa eron ja netota hyvin, koska mies on saanut jo useamman isohkon perinnön. En kuitenkaan ota, koska rakastan edelleen vuosikymmenten jälkeen ja meillä on kaikki hyvin. Ei kaikki ole kullankaivajia vaikka sellainen nykyään tuntuu olevan vallalla. Jatkuvasti epäillään milloin mistäkin ja pidetään kynsin hampain kaikesta omasta kiinni, mitä rakkautta sellainen on?

Valitettavasti moni tosirakkauskin loppuu ennen toisen kuolemaa. Eikä sillä, että siihen pitäisi koko ajan varautua, mutta moni on sinisilmäisyyttään katkeroitunut.

Kyllä se mahdolllinen erokin on otettu huomioon mietittäessä raha-asioita. Sitä tosi asiaa se ei muuta miksikään että oikeudenmukaisimmalta molemmista tuntuu se että avioeroa ei ole. Perinnöt pääosin on saatii, suuria eroja niiden suuruudessa ole. Mahdollisilla tulevilla puolisoilla ei oikeutta yhteiseen omaisuuteen ole, samoin jos yhteiset lapset omaisuuden saa perinnöksi ei heidän puolisoilla ole avio-oikeutta omaisuuteen. Onnen eikun rahanonkijoiden on siis turha vaivautua liittoa horjuttaa.

Sehän on hyvä, jos te olette miettineet. Osoitin sanani niille, jotka eivät ole miettineet. 

Ongelmaahan ei ole, jos ei erota. Ja vaikka erottaisiinkin, ongelmat ovat pieniä, jos on oltu samapalkkaisia ja peritty saman verran. Ongelma saattaa ilmetä, jos kaikki ei menekään noin. Oletteko muuten lukeneet tutkimuksista, että yhä useampi eläkeläinenkin vielä eroaa?

Mikäs pahanilmanlintu sä olet? Samat lait pätevät eläkeikäisille kuin muillekin ikäluokille.

No ei sitten. Kuten nimimerkissänikin annoin ymmärtää: Ei meillä ainakaan koskaan erota. Tuskin naapurissakaan.

Ei meillä vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Katjun kaikki vastaajat tuntuivat olevan tyytyväisiä parisuhteen raha-asioihin. Moni on mennyt nuorena ja köyhänä yhteen ilman avioehtoa. 

Hieno juttu, mutta mahtaako vastata todellisuutta? Tutkimusten mukaan raha-asiat ovat seksin lisäksi suurimpia riidanaiheita suhteissa. Puhumattakaan, että joku odottaisi puolison perintöä ennen kuin ottaisi eron. Sellaistahan on turhaa miettiäkään, sellaista sattuu vain muille ihmisille.

No, mä voisin ottaa eron ja netota hyvin, koska mies on saanut jo useamman isohkon perinnön. En kuitenkaan ota, koska rakastan edelleen vuosikymmenten jälkeen ja meillä on kaikki hyvin. Ei kaikki ole kullankaivajia vaikka sellainen nykyään tuntuu olevan vallalla. Jatkuvasti epäillään milloin mistäkin ja pidetään kynsin hampain kaikesta omasta kiinni, mitä rakkautta sellainen on?

Valitettavasti moni tosirakkauskin loppuu ennen toisen kuolemaa. Eikä sillä, että siihen pitäisi koko ajan varautua, mutta moni on sinisilmäisyyttään katkeroitunut.

Kyllä se mahdolllinen erokin on otettu huomioon mietittäessä raha-asioita. Sitä tosi asiaa se ei muuta miksikään että oikeudenmukaisimmalta molemmista tuntuu se että avioeroa ei ole. Perinnöt pääosin on saatii, suuria eroja niiden suuruudessa ole. Mahdollisilla tulevilla puolisoilla ei oikeutta yhteiseen omaisuuteen ole, samoin jos yhteiset lapset omaisuuden saa perinnöksi ei heidän puolisoilla ole avio-oikeutta omaisuuteen. Onnen eikun rahanonkijoiden on siis turha vaivautua liittoa horjuttaa.

Sehän on hyvä, jos te olette miettineet. Osoitin sanani niille, jotka eivät ole miettineet. 

Ongelmaahan ei ole, jos ei erota. Ja vaikka erottaisiinkin, ongelmat ovat pieniä, jos on oltu samapalkkaisia ja peritty saman verran. Ongelma saattaa ilmetä, jos kaikki ei menekään noin. Oletteko muuten lukeneet tutkimuksista, että yhä useampi eläkeläinenkin vielä eroaa?

Tutkimukset ei kerro mitään meidän elämäntilanteesta joten näitä asioita mietittäessä en näe niiden lukemisesta mitään hyötyä.

Valintoja tietenkin tulee pohtia monelta kannalta. Ja myös siltä kannalta että perheen tai molempien puolisoiden on mahdollista elämäänsä jatkaa yllättävissäkin tilanteissa. Jos toinen sairastuu, jos toinen kuolee, jos tuleekin ero jne. Silti kaikken tärkeintä on elää nyt, muutoksia ei kannata tehdä varmuuden vuoksi nyt kun ja jos tarvittavat muutokset ehtii ja pystyy tekemään sitten jos...

Itselleni tärkeintä on että raha-asioiden hoito todella on yhteistä ja niihin molemmilla on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa.

Ei ole suhdetta ja ei varmaan tule enää olemaankaan, mutta ehdottomasti olisi omat rahat, avioehto. Siis aivan ehdottomasti.

Ei meillä vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Katjun kaikki vastaajat tuntuivat olevan tyytyväisiä parisuhteen raha-asioihin. Moni on mennyt nuorena ja köyhänä yhteen ilman avioehtoa. 

Hieno juttu, mutta mahtaako vastata todellisuutta? Tutkimusten mukaan raha-asiat ovat seksin lisäksi suurimpia riidanaiheita suhteissa. Puhumattakaan, että joku odottaisi puolison perintöä ennen kuin ottaisi eron. Sellaistahan on turhaa miettiäkään, sellaista sattuu vain muille ihmisille.

No, mä voisin ottaa eron ja netota hyvin, koska mies on saanut jo useamman isohkon perinnön. En kuitenkaan ota, koska rakastan edelleen vuosikymmenten jälkeen ja meillä on kaikki hyvin. Ei kaikki ole kullankaivajia vaikka sellainen nykyään tuntuu olevan vallalla. Jatkuvasti epäillään milloin mistäkin ja pidetään kynsin hampain kaikesta omasta kiinni, mitä rakkautta sellainen on?

Valitettavasti moni tosirakkauskin loppuu ennen toisen kuolemaa. Eikä sillä, että siihen pitäisi koko ajan varautua, mutta moni on sinisilmäisyyttään katkeroitunut.

Kyllä se mahdolllinen erokin on otettu huomioon mietittäessä raha-asioita. Sitä tosi asiaa se ei muuta miksikään että oikeudenmukaisimmalta molemmista tuntuu se että avioeroa ei ole. Perinnöt pääosin on saatii, suuria eroja niiden suuruudessa ole. Mahdollisilla tulevilla puolisoilla ei oikeutta yhteiseen omaisuuteen ole, samoin jos yhteiset lapset omaisuuden saa perinnöksi ei heidän puolisoilla ole avio-oikeutta omaisuuteen. Onnen eikun rahanonkijoiden on siis turha vaivautua liittoa horjuttaa.

Sehän on hyvä, jos te olette miettineet. Osoitin sanani niille, jotka eivät ole miettineet. 

Ongelmaahan ei ole, jos ei erota. Ja vaikka erottaisiinkin, ongelmat ovat pieniä, jos on oltu samapalkkaisia ja peritty saman verran. Ongelma saattaa ilmetä, jos kaikki ei menekään noin. Oletteko muuten lukeneet tutkimuksista, että yhä useampi eläkeläinenkin vielä eroaa?

Mikäs pahanilmanlintu sä olet? Samat lait pätevät eläkeikäisille kuin muillekin ikäluokille.

No ei sitten. Kuten nimimerkissänikin annoin ymmärtää: Ei meillä ainakaan koskaan erota. Tuskin naapurissakaan.

Ei kai se sun ongelma ole miten muut tai naapurisi toimivat.

Vierailija kirjoitti:

Meillä avioliitossa täysin yhteiset rahat, ei avioehtoa, myös kaikki omaisuus yhteistä. Suhteen alussa me olimme molemmat töissä, ja jo silloin kaikki rahat menivät yhteiseen kassaan, sieltä tarpeen tullen sai käyttää. Myöhemmin minä olen jäänyt pääpiirteittäin kotiin ja mies siirtynyt yrittäjäksi, ja sama kuvio jatkuu edelleen. Olen itsekkin mukana yhtiön toiminnassa, joten jo sitä kautta rahat ovat täysin yhteiset, eivät vain sopimuksen pohjalta. Tämä toimii meillä, avioliitto on mielestäni kuin yhteinen yritys, kaikki on avointa, yhteistä ja neuvoteltavissa. Koen että tämä järjestely on lujittanut suhteemme erittäin kestäväksi, koska kaikki työ ja ansio mitä teemme, menee yhteisen hyvän rakentamiseen tai yhteisen kassan kerryttämiseen. Olemme yhdessä tiimi joka työskentelee meidän yhteisen hyvän eteen, ei oman hyödyn. :)

Ihanasti kirjoitettu :) Juuri näin meilläkin. Olemme olleet yhdessä hyvin nuoresta saakka ja olemme kokeneet monenlaisia taloudellisia aikoja. Olemme eläneet lähes täysin miehen tuloilla, sitten yhteisillä tuloilla ja nyt lähes täysin minun tuloillani. Tulevaisuudessa tienaamme molemmat todennäköisesti yhtä paljon. Avioehtoa ei todellakaan ole eikä tule; sille ei ole tarvetta, eikä se olisi myöskään oikeudenmukaista, koska omistukset eivät meillä mene tasan 50-50. En myöskään jaksaisi värkätä omien ja toisen ja yhteisten rahojen kanssa. Yhteinen talous yhdistää, lähentää ja kannustaa meitä toimimaan yhtenä yksikkönä, yhtenä perheenä.