Avioliiton raha-asiat

Kiinnostavaa lukea, miten eri tavoilla ihmiset ovat järjestäneet asiansa.

Meillä on sen verran paljon rahaa että kumpikin saa törsätä niinpaljon kun haluaa. Laskujen maksamisessa on enemmän kyse siitä kumpi viitsii niitä viivakoodeja kännykällä lueskella. Suurin osa automaattiveloituksella, mutta välillä tulee noita ihan manuaalisia laskujakin.

Kaikki yhteistä. Mies tienaa nettona ainakin tuplat  minuun verrattuna. Koskaan ei olla riidelty rahasta. Minä hoidan raha-asiat, miestä ei kiiinnosta. Säästössä on rahaa ns.pahan päivän varalle. Isommat hankinnat jutellaan yhdessä. Autoasioihin en puutu, kun en niistä mitään ymmärrä. Ihmettelen, miten joissakin parisuhteissa riidellään useinkin rahasta. Mies ei koskaan ole sanonut,että haluaisi omat rahat. Olisi kuulemma liian raskasta alkaa sumplimaan maksuja ja jakaa kuluja. Jos käyn kampaajalla ja se maksaa 120 e. niin mies kommentoi korkeintaan hiusten väriä. Yleensä ei huomaa sitäkään =D  Kysyin joskus rahoista, niin mies sanoi " mulla on käynyt hyvä tuuri, kun on saanut noin kauniin vaimon, joka osaa vielä hoitaa raha-asiatkin." Eli ei kuulosta sille,että miestä haittaa, vaikka tienaan vähemmän. Yhdessä n.20v.

Ei avioehtoa mutta hallintaoikeustestamentti on. Omat palkkatilit on josta siirretään yhteiselle tilille.

Sieltä maksetaan pääosa laskuista. Tulot about samat, noin 3000 netto kummallakin. En muista yhtään riitaa rahasta reilun 30v aikana. Isommat hankinnat sovitaan yhdessä. Ei velkoja. Avioehtoa ei Ole kaivattu, yhteen mennessä kahdella opiskelijalla ei ollut kummallakaan mitään arvokasta.

Menimme naimisiin nuorina, lapsettomina ja rahattomia. Pitkään elimme "kaikki on yhteistä, yhdessä hankittu eikä euroja lasketa" -meiningillä. Mutta olosuhteet muuttuvat. Olemme valinneet hyvin erilaiset urapolut, itse olen tehnyt paljon uhrauksia vakaan, mielenkiintoisen ja pitkän uran eteen, kun taas mies on tavoitellut pikavoittoja hyvin epätodennäköisen huippumenestyksen toivossa. Lopulta vuosien myötä tämä asenne-ero on kasvanut niin suureksi, että minä halusin avioehdon. Olen maksanut yhteisestä omaisuudestamme (asunto) ylivoimaisesti suurimman osan, mutta sen omistussuhde 50-50 ei tästä muutu. Sen sijaan oma omaisuuteni (sijoitukset, auto, tulossa oleva mökki) on vain minun eikä miehellä ole niihin avioi-oikeutta. Sama toisin päin. Avioehtomme on voimassa vain avioerotilanteessa. 

Elämisen osalta kumpikin maksaa omat kulunsa, asuminen suunilleen puoliksi, minä maksan yleensä ruokakaupassa mutta ei näitä tarkkaan lasketa. Yhteiset laskut maksaa se joka ehtii. Meillä ei kinata rahasta ja enemmän tienaava (eli minä) maksaa reilusti enemmän, mutta yhteisiä rahat eivät ole.

Lapsia ei ole eikä tule.

Kumpikin maksaa omat kulunsa, mitään yhteistä taloustiliä ei ole. Lasten kulut maksetaan puoliksi TAI jos toinen haluaa ostaa lapselle uuden fillarin, niin sittenpä ostaa, mutta ei karhua toiselta osuutta. Yhteistä omaisuutta ei ole, avioehto on. Tuli ero tai kuolema, toisella ei ole avio-oikeutta.

En tiedä miehen tuloja eikä hän ole kiinnostunut siitä, mitä tienaan. Yhteistä taloussuunnittelua ei ole. Kun olin hoitovapaalla, maksoin edelleen omat kuluni, koska niin halusin. Omasta tahdostani olin kotona, joten miksi olisin maksattanut sen miehellä.

Omaisuutta siirretään vähitellen lapsille esim. niin, että lapsi ostaa isän omistaman kaksion verottajan määrittämällä hinnalla. Se on kuitenkin alhaisempi kuin markkinahinta.

Kohta 25 vuotta on oltu yhdessä, kertaakaan ei ole riidelty rahasta.

Tulot yhtäsuuret. Ei avioehtoa, koska omaisuus on yhdessä hankittu, joten jos ero tulee, menee se puoliksi. Omat tilit, mutta yhteiset rahat olleet myös silloin, kun olin hoitovapaalla, jolloin mies maksoi suurimman osan menoista. Omat tilit siksi, että jos toinen kuolee, niin yhteinen tili voidaan sulkea. Henkivakuutus kummallakin, koska asuntolainaa on vielä. Nyt yhteiset menot tasan puoliksi, koska tulot yhtäsuuret. Omista hankinnoista päätetään yhdessä. Siitä, miten ylimääräisiä rahoja käytetään, tulee riitaa, joten on aikomus siirtyä omiin rahoihin. Perintöä aiomme antaa mahd. paljon verottomanaennakkoon, kuten omat vanhempamme ovat antaneet meille.

Katjun kaikki vastaajat tuntuivat olevan tyytyväisiä parisuhteen raha-asioihin. Moni on mennyt nuorena ja köyhänä yhteen ilman avioehtoa. 

Hieno juttu, mutta mahtaako vastata todellisuutta? Tutkimusten mukaan raha-asiat ovat seksin lisäksi suurimpia riidanaiheita suhteissa. Puhumattakaan, että joku odottaisi puolison perintöä ennen kuin ottaisi eron. Sellaistahan on turhaa miettiäkään, sellaista sattuu vain muille ihmisille.

Ei avioehtoa ja on täysin yhteiset rahat. Kummallakaan ei ole omaisuutta ja asutaan vuokralla persaukisina. Ei ole yhteistä tiliä, mutta rahaa siirrellään tilien välillä sen mukaan mikä on tarve.

En todellakaan suostuisi leikkimään perhettä jos olisi sun rahat ja mun rahat. Sehän on kuin kämppiksen kanssa elämistä.

Ei meillä vaan kirjoitti:

Katjun kaikki vastaajat tuntuivat olevan tyytyväisiä parisuhteen raha-asioihin. Moni on mennyt nuorena ja köyhänä yhteen ilman avioehtoa. 

Hieno juttu, mutta mahtaako vastata todellisuutta? Tutkimusten mukaan raha-asiat ovat seksin lisäksi suurimpia riidanaiheita suhteissa. Puhumattakaan, että joku odottaisi puolison perintöä ennen kuin ottaisi eron. Sellaistahan on turhaa miettiäkään, sellaista sattuu vain muille ihmisille.

No, mä voisin ottaa eron ja netota hyvin, koska mies on saanut jo useamman isohkon perinnön. En kuitenkaan ota, koska rakastan edelleen vuosikymmenten jälkeen ja meillä on kaikki hyvin. Ei kaikki ole kullankaivajia vaikka sellainen nykyään tuntuu olevan vallalla. Jatkuvasti epäillään milloin mistäkin ja pidetään kynsin hampain kaikesta omasta kiinni, mitä rakkautta sellainen on?

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Katjun kaikki vastaajat tuntuivat olevan tyytyväisiä parisuhteen raha-asioihin. Moni on mennyt nuorena ja köyhänä yhteen ilman avioehtoa. 

Hieno juttu, mutta mahtaako vastata todellisuutta? Tutkimusten mukaan raha-asiat ovat seksin lisäksi suurimpia riidanaiheita suhteissa. Puhumattakaan, että joku odottaisi puolison perintöä ennen kuin ottaisi eron. Sellaistahan on turhaa miettiäkään, sellaista sattuu vain muille ihmisille.

No, mä voisin ottaa eron ja netota hyvin, koska mies on saanut jo useamman isohkon perinnön. En kuitenkaan ota, koska rakastan edelleen vuosikymmenten jälkeen ja meillä on kaikki hyvin. Ei kaikki ole kullankaivajia vaikka sellainen nykyään tuntuu olevan vallalla. Jatkuvasti epäillään milloin mistäkin ja pidetään kynsin hampain kaikesta omasta kiinni, mitä rakkautta sellainen on?

Valitettavasti moni tosirakkauskin loppuu ennen toisen kuolemaa. Eikä sillä, että siihen pitäisi koko ajan varautua, mutta moni on sinisilmäisyyttään katkeroitunut.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Katjun kaikki vastaajat tuntuivat olevan tyytyväisiä parisuhteen raha-asioihin. Moni on mennyt nuorena ja köyhänä yhteen ilman avioehtoa. 

Hieno juttu, mutta mahtaako vastata todellisuutta? Tutkimusten mukaan raha-asiat ovat seksin lisäksi suurimpia riidanaiheita suhteissa. Puhumattakaan, että joku odottaisi puolison perintöä ennen kuin ottaisi eron. Sellaistahan on turhaa miettiäkään, sellaista sattuu vain muille ihmisille.

No, mä voisin ottaa eron ja netota hyvin, koska mies on saanut jo useamman isohkon perinnön. En kuitenkaan ota, koska rakastan edelleen vuosikymmenten jälkeen ja meillä on kaikki hyvin. Ei kaikki ole kullankaivajia vaikka sellainen nykyään tuntuu olevan vallalla. Jatkuvasti epäillään milloin mistäkin ja pidetään kynsin hampain kaikesta omasta kiinni, mitä rakkautta sellainen on?

Tuo on se ihannetilanne. Itse olen pariskunnan köyhempi osapuoli. Ehdotin avioehtoa, etten heikon paikan tullen vaikuttaisi siltä että olen rahojen perässä. Onhan se silti vähän epäromanttista.

Ei meillä vaan kirjoitti:

Katjun kaikki vastaajat tuntuivat olevan tyytyväisiä parisuhteen raha-asioihin. Moni on mennyt nuorena ja köyhänä yhteen ilman avioehtoa. 

Hieno juttu, mutta mahtaako vastata todellisuutta? Tutkimusten mukaan raha-asiat ovat seksin lisäksi suurimpia riidanaiheita suhteissa. Puhumattakaan, että joku odottaisi puolison perintöä ennen kuin ottaisi eron. Sellaistahan on turhaa miettiäkään, sellaista sattuu vain muille ihmisille.

Mä sain perintöjä, vuodessa liki 200000. Silloin kirjoitettiin testamentti uusiksi. Tarjosin miehelle avioliittoa eli mun kuollessa ensin ositus ja sitten loput puoliksi hänelle ja lapselle. Sain rukkaset :)

Avoliittolainen ekalta sivulta.

Avioliitossa oltu yli 35 vuotta ja koko ajan on ollut yhteiset rahat. Lähdettiin nuorina ulkomaille töihin ja avattiin yhteinen tili. Kun palattiin Suomeen, tili siirtyi Yhdyspankkiin.

Kun on ostettu asunnot ja mökki, niin kaikki on pantu molempien nimiin. Minä olen koko ajan hoitanut raha-asiat. Mies ei oikeastaan käytä rahaa ollenkaan. Hän harrastaa kuorolaulua ja lenkkeilyä ja niihin ei rahaa kulu. Pari kertaa vuodessa saan hänet Stockalle, jolloin ostetaan kerralla monta vaatekertaa. Auto on aina ollut miehen työsuhdeauto ja sitä käytetään oikeastaan vain mökkimatkoihin.

Lapsille on annettu alkupääoma ensiasuntoihin ja meillä on keskinäinen omistusoikeustestamentti.

Ei meillä vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Katjun kaikki vastaajat tuntuivat olevan tyytyväisiä parisuhteen raha-asioihin. Moni on mennyt nuorena ja köyhänä yhteen ilman avioehtoa. 

Hieno juttu, mutta mahtaako vastata todellisuutta? Tutkimusten mukaan raha-asiat ovat seksin lisäksi suurimpia riidanaiheita suhteissa. Puhumattakaan, että joku odottaisi puolison perintöä ennen kuin ottaisi eron. Sellaistahan on turhaa miettiäkään, sellaista sattuu vain muille ihmisille.

No, mä voisin ottaa eron ja netota hyvin, koska mies on saanut jo useamman isohkon perinnön. En kuitenkaan ota, koska rakastan edelleen vuosikymmenten jälkeen ja meillä on kaikki hyvin. Ei kaikki ole kullankaivajia vaikka sellainen nykyään tuntuu olevan vallalla. Jatkuvasti epäillään milloin mistäkin ja pidetään kynsin hampain kaikesta omasta kiinni, mitä rakkautta sellainen on?

Valitettavasti moni tosirakkauskin loppuu ennen toisen kuolemaa. Eikä sillä, että siihen pitäisi koko ajan varautua, mutta moni on sinisilmäisyyttään katkeroitunut.

Eli käytännössä eroa pitäisi kuitenkin miettiä vai miksi avioehto pitäisi tehdä? Kuoleman osalta kaikki sujuu perintökaaren mukaan. Mitään hätäähän ei ole ellei ryhdytä sekoilemaan. Sitäkö varten pitäisi varmistella taustat että iskee keski-iän kriisi?

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Katjun kaikki vastaajat tuntuivat olevan tyytyväisiä parisuhteen raha-asioihin. Moni on mennyt nuorena ja köyhänä yhteen ilman avioehtoa. 

Hieno juttu, mutta mahtaako vastata todellisuutta? Tutkimusten mukaan raha-asiat ovat seksin lisäksi suurimpia riidanaiheita suhteissa. Puhumattakaan, että joku odottaisi puolison perintöä ennen kuin ottaisi eron. Sellaistahan on turhaa miettiäkään, sellaista sattuu vain muille ihmisille.

No, mä voisin ottaa eron ja netota hyvin, koska mies on saanut jo useamman isohkon perinnön. En kuitenkaan ota, koska rakastan edelleen vuosikymmenten jälkeen ja meillä on kaikki hyvin. Ei kaikki ole kullankaivajia vaikka sellainen nykyään tuntuu olevan vallalla. Jatkuvasti epäillään milloin mistäkin ja pidetään kynsin hampain kaikesta omasta kiinni, mitä rakkautta sellainen on?

Valitettavasti moni tosirakkauskin loppuu ennen toisen kuolemaa. Eikä sillä, että siihen pitäisi koko ajan varautua, mutta moni on sinisilmäisyyttään katkeroitunut.

Eli käytännössä eroa pitäisi kuitenkin miettiä vai miksi avioehto pitäisi tehdä? Kuoleman osalta kaikki sujuu perintökaaren mukaan. Mitään hätäähän ei ole ellei ryhdytä sekoilemaan. Sitäkö varten pitäisi varmistella taustat että iskee keski-iän kriisi?

Eikö sinusta nykyisten avioerolukujen valossa kannattaisi?

Ei meillä vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Katjun kaikki vastaajat tuntuivat olevan tyytyväisiä parisuhteen raha-asioihin. Moni on mennyt nuorena ja köyhänä yhteen ilman avioehtoa. 

Hieno juttu, mutta mahtaako vastata todellisuutta? Tutkimusten mukaan raha-asiat ovat seksin lisäksi suurimpia riidanaiheita suhteissa. Puhumattakaan, että joku odottaisi puolison perintöä ennen kuin ottaisi eron. Sellaistahan on turhaa miettiäkään, sellaista sattuu vain muille ihmisille.

No, mä voisin ottaa eron ja netota hyvin, koska mies on saanut jo useamman isohkon perinnön. En kuitenkaan ota, koska rakastan edelleen vuosikymmenten jälkeen ja meillä on kaikki hyvin. Ei kaikki ole kullankaivajia vaikka sellainen nykyään tuntuu olevan vallalla. Jatkuvasti epäillään milloin mistäkin ja pidetään kynsin hampain kaikesta omasta kiinni, mitä rakkautta sellainen on?

Valitettavasti moni tosirakkauskin loppuu ennen toisen kuolemaa. Eikä sillä, että siihen pitäisi koko ajan varautua, mutta moni on sinisilmäisyyttään katkeroitunut.

Eli käytännössä eroa pitäisi kuitenkin miettiä vai miksi avioehto pitäisi tehdä? Kuoleman osalta kaikki sujuu perintökaaren mukaan. Mitään hätäähän ei ole ellei ryhdytä sekoilemaan. Sitäkö varten pitäisi varmistella taustat että iskee keski-iän kriisi?

Eikö sinusta nykyisten avioerolukujen valossa kannattaisi?

Ei. Ensimmäisistä liitoista päätyy eroon 39%, sarjaeroajat rumentavat tilastoja. Ja jos miehelle iskee keski-iän kriisi, siitä sietääkin maksaa. Avioehtoon en tule nimeäni kirjoittamaan.

Ei meillä vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Katjun kaikki vastaajat tuntuivat olevan tyytyväisiä parisuhteen raha-asioihin. Moni on mennyt nuorena ja köyhänä yhteen ilman avioehtoa. 

Hieno juttu, mutta mahtaako vastata todellisuutta? Tutkimusten mukaan raha-asiat ovat seksin lisäksi suurimpia riidanaiheita suhteissa. Puhumattakaan, että joku odottaisi puolison perintöä ennen kuin ottaisi eron. Sellaistahan on turhaa miettiäkään, sellaista sattuu vain muille ihmisille.

No, mä voisin ottaa eron ja netota hyvin, koska mies on saanut jo useamman isohkon perinnön. En kuitenkaan ota, koska rakastan edelleen vuosikymmenten jälkeen ja meillä on kaikki hyvin. Ei kaikki ole kullankaivajia vaikka sellainen nykyään tuntuu olevan vallalla. Jatkuvasti epäillään milloin mistäkin ja pidetään kynsin hampain kaikesta omasta kiinni, mitä rakkautta sellainen on?

Valitettavasti moni tosirakkauskin loppuu ennen toisen kuolemaa. Eikä sillä, että siihen pitäisi koko ajan varautua, mutta moni on sinisilmäisyyttään katkeroitunut.

Kyllä se mahdolllinen erokin on otettu huomioon mietittäessä raha-asioita. Sitä tosi asiaa se ei muuta miksikään että oikeudenmukaisimmalta molemmista tuntuu se että avioeroa ei ole. Perinnöt pääosin on saatii, suuria eroja niiden suuruudessa ole. Mahdollisilla tulevilla puolisoilla ei oikeutta yhteiseen omaisuuteen ole, samoin jos yhteiset lapset omaisuuden saa perinnöksi ei heidän puolisoilla ole avio-oikeutta omaisuuteen. Onnen eikun rahanonkijoiden on siis turha vaivautua liittoa horjuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Katjun kaikki vastaajat tuntuivat olevan tyytyväisiä parisuhteen raha-asioihin. Moni on mennyt nuorena ja köyhänä yhteen ilman avioehtoa. 

Hieno juttu, mutta mahtaako vastata todellisuutta? Tutkimusten mukaan raha-asiat ovat seksin lisäksi suurimpia riidanaiheita suhteissa. Puhumattakaan, että joku odottaisi puolison perintöä ennen kuin ottaisi eron. Sellaistahan on turhaa miettiäkään, sellaista sattuu vain muille ihmisille.

No, mä voisin ottaa eron ja netota hyvin, koska mies on saanut jo useamman isohkon perinnön. En kuitenkaan ota, koska rakastan edelleen vuosikymmenten jälkeen ja meillä on kaikki hyvin. Ei kaikki ole kullankaivajia vaikka sellainen nykyään tuntuu olevan vallalla. Jatkuvasti epäillään milloin mistäkin ja pidetään kynsin hampain kaikesta omasta kiinni, mitä rakkautta sellainen on?

Valitettavasti moni tosirakkauskin loppuu ennen toisen kuolemaa. Eikä sillä, että siihen pitäisi koko ajan varautua, mutta moni on sinisilmäisyyttään katkeroitunut.

Kyllä se mahdolllinen erokin on otettu huomioon mietittäessä raha-asioita. Sitä tosi asiaa se ei muuta miksikään että oikeudenmukaisimmalta molemmista tuntuu se että avioeroa ei ole. Perinnöt pääosin on saatii, suuria eroja niiden suuruudessa ole. Mahdollisilla tulevilla puolisoilla ei oikeutta yhteiseen omaisuuteen ole, samoin jos yhteiset lapset omaisuuden saa perinnöksi ei heidän puolisoilla ole avio-oikeutta omaisuuteen. Onnen eikun rahanonkijoiden on siis turha vaivautua liittoa horjuttaa.

Sehän on hyvä, jos te olette miettineet. Osoitin sanani niille, jotka eivät ole miettineet. 

Ongelmaahan ei ole, jos ei erota. Ja vaikka erottaisiinkin, ongelmat ovat pieniä, jos on oltu samapalkkaisia ja peritty saman verran. Ongelma saattaa ilmetä, jos kaikki ei menekään noin. Oletteko muuten lukeneet tutkimuksista, että yhä useampi eläkeläinenkin vielä eroaa?

Ei meillä vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan kirjoitti:

Katjun kaikki vastaajat tuntuivat olevan tyytyväisiä parisuhteen raha-asioihin. Moni on mennyt nuorena ja köyhänä yhteen ilman avioehtoa. 

Hieno juttu, mutta mahtaako vastata todellisuutta? Tutkimusten mukaan raha-asiat ovat seksin lisäksi suurimpia riidanaiheita suhteissa. Puhumattakaan, että joku odottaisi puolison perintöä ennen kuin ottaisi eron. Sellaistahan on turhaa miettiäkään, sellaista sattuu vain muille ihmisille.

No, mä voisin ottaa eron ja netota hyvin, koska mies on saanut jo useamman isohkon perinnön. En kuitenkaan ota, koska rakastan edelleen vuosikymmenten jälkeen ja meillä on kaikki hyvin. Ei kaikki ole kullankaivajia vaikka sellainen nykyään tuntuu olevan vallalla. Jatkuvasti epäillään milloin mistäkin ja pidetään kynsin hampain kaikesta omasta kiinni, mitä rakkautta sellainen on?

Valitettavasti moni tosirakkauskin loppuu ennen toisen kuolemaa. Eikä sillä, että siihen pitäisi koko ajan varautua, mutta moni on sinisilmäisyyttään katkeroitunut.

Kyllä se mahdolllinen erokin on otettu huomioon mietittäessä raha-asioita. Sitä tosi asiaa se ei muuta miksikään että oikeudenmukaisimmalta molemmista tuntuu se että avioeroa ei ole. Perinnöt pääosin on saatii, suuria eroja niiden suuruudessa ole. Mahdollisilla tulevilla puolisoilla ei oikeutta yhteiseen omaisuuteen ole, samoin jos yhteiset lapset omaisuuden saa perinnöksi ei heidän puolisoilla ole avio-oikeutta omaisuuteen. Onnen eikun rahanonkijoiden on siis turha vaivautua liittoa horjuttaa.

Sehän on hyvä, jos te olette miettineet. Osoitin sanani niille, jotka eivät ole miettineet. 

Ongelmaahan ei ole, jos ei erota. Ja vaikka erottaisiinkin, ongelmat ovat pieniä, jos on oltu samapalkkaisia ja peritty saman verran. Ongelma saattaa ilmetä, jos kaikki ei menekään noin. Oletteko muuten lukeneet tutkimuksista, että yhä useampi eläkeläinenkin vielä eroaa?

Mikäs pahanilmanlintu sä olet? Samat lait pätevät eläkeikäisille kuin muillekin ikäluokille.