Voiko sanoa vanhempiensa olleen alkoholisteja, jos ei halua yksityiskohtaisesti kertoa perheen ongelmista?

Vierailija kirjoitti:

Totta on että alkoholismi on oikeastaan ainoa " hyväksytty" syy olla olematta vanhemman kanssa yhteydessä. Väkivalta tietenkin, mutta tuntuisi tosi hurjalta sanoa että vanhemmat ovat niin väkivaltaisia että ei voi olla yhteydessä.

Itsellä alkoholisti isä ja kyllä jotkut hurskaat sielut taivastelee että yritä korjata välit. Eivät tiedä miten painajaismainen räyhääjä isäni on.

Sano vaikka että perheesi on moniongelmainen, siellä on rivien välissä myös päihdeongelma

Perheeni ei vastaa mielikuvaa ns. tyypillisestä moniongelmaisesta perheestä, joten tämä voisi herättää ihmettelyä. Tietyllä tavalla ihmiset ehkä helpommin uskovat, että korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa oleva ihminen voi olla kaappijuoppo kuin pahasti päästään sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma että syy on vanhempiesi?

Olisi mielenkiintoista tietää millä tavalla voi olla minun syyni, jos vanhempi on vaikkapa sisarukseni kanssa luokkaretkellä ja saa siellä pakkoajatuksia, joista kotona jälkikäteen toisille kertoo.

Mitenkähän minä satojen kilometrien päästä saan syötettyä vanhempani päähän ajatuksen, että hän voisi napata poronhoitajalta aseen ja ampua koko porukan sillä tavoin, että lumi vain värjäytyisi verestä punaiseksi?

Niin, tällaisia juttuja meillä puhuttiin. Eikä vanhemmilla mielestään ollut ongelmia mielenterveyden kanssa. Minulla sen sijaan oli hyvin ikävä ja ahdistunut olo.

Jos heillä oli toimimaton perhe, väkivaltaiset alkoholistivanhemmat tai muuta ahdistavaa. Jos yrittivät parhaansa niillä resursseilla, mitä oli käytettävissä.

Millä tavalla vanhempieni mielenterveysongelmat ovat minun syytäni tai se, että he eivät hakeneet niihin apua? Käytin koko lapsuuteni ja nuoruuteni siihen, että yritin ymmärtää vanhempieni erikoista käytöstä. Se riittää minulle. He ovat itse vastuussa omasta toiminnastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko, että valehtelisit vanhemmistasi terapeutille?

Siinä ei mielestäni ole mitään järkeä, koska terapiassa on juurikin tarkoitus käsitellä kaikkia kipeitä ja vaikeita asioita, eikä vääristellä niitä.

Jos taas tarkoitat ystäviä ja tuttavia, voit sanoa, että sinulla on ollut vaikea lapsuus, etkä välitä siitä sen enempää puhua.

Miksi kenellekään pitäisi valehdella?

Ihmettelen tätä tulkintaa, että kyse olisi siitä miten kerron asioista terapeutille. Aloituksessa ei ollut mitään tähän viittaavaa.

Siinähän kysytään, ei tulkita mitään. Ja ihmetellään, miksi aiheesta pitäisi joillekin muille avautua ja valehdella jotain.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko, että valehtelisit vanhemmistasi terapeutille?

Siinä ei mielestäni ole mitään järkeä, koska terapiassa on juurikin tarkoitus käsitellä kaikkia kipeitä ja vaikeita asioita, eikä vääristellä niitä.

Jos taas tarkoitat ystäviä ja tuttavia, voit sanoa, että sinulla on ollut vaikea lapsuus, etkä välitä siitä sen enempää puhua.

Miksi kenellekään pitäisi valehdella?

Ihmettelen tätä tulkintaa, että kyse olisi siitä miten kerron asioista terapeutille. Aloituksessa ei ollut mitään tähän viittaavaa.

Siinähän kysytään, ei tulkita mitään. Ja ihmetellään, miksi aiheesta pitäisi joillekin muille avautua ja valehdella jotain.

Ohis

Kyseessä ei ole varsinainen vale, koska monet ihmiset ovat kiinnittäneet isäni runsaaseen alkoholinkäyttöön huomiota. Sitä on ollut lapsuudestani asti. Kyse on tavasta kuvata hankalasti tunnistettavissa olevaa ilmiötä helposti tunnistettavalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanon äidistäni, että on alkoholisti, jonka takia en ole tekemisissä. Täysin en valehtele, koska äitini on alkoholisti, mutta suurin syy välirikollemme on hänen narsisminsa ja käytöksensä minua kohtaan.

Isäni kanssa en ole tekemisissä, koska varasti minulta ja mieheltäni 20 000e ja sen sanon kaikille suoraan, jos kysyvät.

Ikäviä kokemuksia. Ovatko ihmiset suhtautuneet ymmärtäväisesti, kun olet kertonut näistä asioista?

Osa ymmärtää, osa käskee olla väleissä ja vähättelee asioita, joista kerron heille. En ota kuuleviin korviini noita, sanon vain että teen itse omat päätökseni aikuisena ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma että syy on vanhempiesi?

Olisi mielenkiintoista tietää millä tavalla voi olla minun syyni, jos vanhempi on vaikkapa sisarukseni kanssa luokkaretkellä ja saa siellä pakkoajatuksia, joista kotona jälkikäteen toisille kertoo.

Mitenkähän minä satojen kilometrien päästä saan syötettyä vanhempani päähän ajatuksen, että hän voisi napata poronhoitajalta aseen ja ampua koko porukan sillä tavoin, että lumi vain värjäytyisi verestä punaiseksi?

Niin, tällaisia juttuja meillä puhuttiin. Eikä vanhemmilla mielestään ollut ongelmia mielenterveyden kanssa. Minulla sen sijaan oli hyvin ikävä ja ahdistunut olo.

Jos heillä oli toimimaton perhe, väkivaltaiset alkoholistivanhemmat tai muuta ahdistavaa. Jos yrittivät parhaansa niillä resursseilla, mitä oli käytettävissä.

Millä tavalla vanhempieni mielenterveysongelmat ovat minun syytäni tai se, että he eivät hakeneet niihin apua? Käytin koko lapsuuteni ja nuoruuteni siihen, että yritin ymmärtää vanhempieni erikoista käytöstä. Se riittää minulle. He ovat itse vastuussa omasta toiminnastaan.

Ehkä heillä on sama tausta. Ihmettelivät samoja asioita, ei niitä lasten päälle kaadeta.

Ulkona on muuten hieno ilma, se voisi helpottaa ahdistustasi hetkeksi.

Mikä on korkea asema? Lääkäri, lakimies? Tohtori? Professori?

Tiedän 2 hyvin menestynyttä professoria, kummallakaan ei diagnoosia, mutta mt-ongelmia liuta. Toinen on kaverini isä, toinen työkaverin isä. Toisella menestynyt yritys. En todellakaan pidä asiaa sen ihmeellisempänä kuin sitä, että henkilö olisi vaikka opettaja/sairaanhoitaja/kaupan kassa. En ikinä ole kyseenalaistanut heidän kertomuksiaan.

Toki tiedän paljon mieleltään sairaita akateemisia, joten siksikään en pidä asiaa minään.

Itse sanoisin, että vanhemmuus ei heitä kiinnostanut emme ole väleissä, tai että olivat väkivaltaisia (tämä herättää usein hiljaisuuden, joten kannatan ensimmäistä).

Oletko joskus yrittänyt kertoa asiasta eikä sinua ole uskottu? Vetoat kovasti vanhempiesi asemaan, mikä ei todellisuudessa vähennä tunnekokemuksesi uskottavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma että syy on vanhempiesi?

Olisi mielenkiintoista tietää millä tavalla voi olla minun syyni, jos vanhempi on vaikkapa sisarukseni kanssa luokkaretkellä ja saa siellä pakkoajatuksia, joista kotona jälkikäteen toisille kertoo.

Mitenkähän minä satojen kilometrien päästä saan syötettyä vanhempani päähän ajatuksen, että hän voisi napata poronhoitajalta aseen ja ampua koko porukan sillä tavoin, että lumi vain värjäytyisi verestä punaiseksi?

Niin, tällaisia juttuja meillä puhuttiin. Eikä vanhemmilla mielestään ollut ongelmia mielenterveyden kanssa. Minulla sen sijaan oli hyvin ikävä ja ahdistunut olo.

Jos heillä oli toimimaton perhe, väkivaltaiset alkoholistivanhemmat tai muuta ahdistavaa. Jos yrittivät parhaansa niillä resursseilla, mitä oli käytettävissä.

Millä tavalla vanhempieni mielenterveysongelmat ovat minun syytäni tai se, että he eivät hakeneet niihin apua? Käytin koko lapsuuteni ja nuoruuteni siihen, että yritin ymmärtää vanhempieni erikoista käytöstä. Se riittää minulle. He ovat itse vastuussa omasta toiminnastaan.

Ehkä heillä on sama tausta. Ihmettelivät samoja asioita, ei niitä lasten päälle kaadeta.

Ulkona on muuten hieno ilma, se voisi helpottaa ahdistustasi hetkeksi.

Luitko kommenttini ajatuksen kanssa? Vanhempani nimenomaan kaatoivat kaiken paskan minun niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanon äidistäni, että on alkoholisti, jonka takia en ole tekemisissä. Täysin en valehtele, koska äitini on alkoholisti, mutta suurin syy välirikollemme on hänen narsisminsa ja käytöksensä minua kohtaan.

Isäni kanssa en ole tekemisissä, koska varasti minulta ja mieheltäni 20 000e ja sen sanon kaikille suoraan, jos kysyvät.

Ikäviä kokemuksia. Ovatko ihmiset suhtautuneet ymmärtäväisesti, kun olet kertonut näistä asioista?

Osa ymmärtää, osa käskee olla väleissä ja vähättelee asioita, joista kerron heille. En ota kuuleviin korviini noita, sanon vain että teen itse omat päätökseni aikuisena ihmisenä.

Tuo on kypsä reagointitapa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on korkea asema? Lääkäri, lakimies? Tohtori? Professori?

Tiedän 2 hyvin menestynyttä professoria, kummallakaan ei diagnoosia, mutta mt-ongelmia liuta. Toinen on kaverini isä, toinen työkaverin isä. Toisella menestynyt yritys. En todellakaan pidä asiaa sen ihmeellisempänä kuin sitä, että henkilö olisi vaikka opettaja/sairaanhoitaja/kaupan kassa. En ikinä ole kyseenalaistanut heidän kertomuksiaan.

Toki tiedän paljon mieleltään sairaita akateemisia, joten siksikään en pidä asiaa minään.

Itse sanoisin, että vanhemmuus ei heitä kiinnostanut emme ole väleissä, tai että olivat väkivaltaisia (tämä herättää usein hiljaisuuden, joten kannatan ensimmäistä).

Oletko joskus yrittänyt kertoa asiasta eikä sinua ole uskottu? Vetoat kovasti vanhempiesi asemaan, mikä ei todellisuudessa vähennä tunnekokemuksesi uskottavuutta.

Olen yrittänyt puhua asioista useampaan otteeseen lapsena ja nuorena eri ihmisille, täysin tuloksetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma että syy on vanhempiesi?

Olisi mielenkiintoista tietää millä tavalla voi olla minun syyni, jos vanhempi on vaikkapa sisarukseni kanssa luokkaretkellä ja saa siellä pakkoajatuksia, joista kotona jälkikäteen toisille kertoo.

Mitenkähän minä satojen kilometrien päästä saan syötettyä vanhempani päähän ajatuksen, että hän voisi napata poronhoitajalta aseen ja ampua koko porukan sillä tavoin, että lumi vain värjäytyisi verestä punaiseksi?

Niin, tällaisia juttuja meillä puhuttiin. Eikä vanhemmilla mielestään ollut ongelmia mielenterveyden kanssa. Minulla sen sijaan oli hyvin ikävä ja ahdistunut olo.

Jos heillä oli toimimaton perhe, väkivaltaiset alkoholistivanhemmat tai muuta ahdistavaa. Jos yrittivät parhaansa niillä resursseilla, mitä oli käytettävissä.

Millä tavalla vanhempieni mielenterveysongelmat ovat minun syytäni tai se, että he eivät hakeneet niihin apua? Käytin koko lapsuuteni ja nuoruuteni siihen, että yritin ymmärtää vanhempieni erikoista käytöstä. Se riittää minulle. He ovat itse vastuussa omasta toiminnastaan.

Ehkä heillä on sama tausta. Ihmettelivät samoja asioita, ei niitä lasten päälle kaadeta.

Ulkona on muuten hieno ilma, se voisi helpottaa ahdistustasi hetkeksi.

Lenkkivinkkejä otan ihan eri tahoilta kuin AV-palstalta. Keksi kommentteihin muuta sisältöä.

✨

🌊

Vierailija kirjoitti:

Englanniksi on kätevä sanonta, dysfunctional family, joka pitää sisällään kaiken sellaisen, miksi ei tule vanhempiensa kanssa toimeen. Mikähän olisi suomen kielen vastaava termi?

Herttuatar Meghanin perhettähän on kuvattu juuri tällä tavalla. Nämä kuvaukset perheestä vain on hyvin ikävästi vihjaillen linkitetty myös Meghanin persoonaan.