G: Kuinka monen ihmisen luulet surevan sinua hautajaisissasi?

6-7... Nopeasti ajateltuna. Ja 90-veenä.... toivottavasti enemmän :)

EVVVK

Toivottavasti kukaan ei itke, vaan pitävät hauskat kuoppabileet.

Äkkiä laskettuna 10. Sitten 90-vuotiaana ei varmaan kukaan edes muista mua, tai ovat vaan iloisia kun älysin jo läksiä.

No ehkä lapset surisivat, eli 2. Ysikymppisenä hekin olisivat varmaan vain huojentuneita.

Kymmenet itkisivät. Ehkä jopa kolminumeroinen määrä ihmisiä. Ja 9-kymppiseksi en elä. Ei mitenkään mahdollista.

Arvioni mukaan 3: äiti, mies ja lapsi. Toivottavasti en elä 90-vuotiaaksi mutta silloin ei kyllä itkisi enää kukaan; äiti on kuollut, mies kuollut tai häipynyt ja lapsi vaan iloinen että pääsi lopultakin eroon.

Vain 2: lapsi ja mies. Veljeni tuskin itkee. Vanhempani, vaikka elossa ovatkin, on niin dementoituneita, että en usko kenenkään heitä hautajaisiini roudaavan.

9-kymppisenä.... no lapseni ja toivottavasti lapsenlapsia. Mieheni varmaan, mutta onkohan elossa...olisi 94v.

Tänä keväänä ehkä 2-4, myöhemmin yksi.

yksi ihminen rakastaa minua ja olen siitä niin kiitollinen. 

ei kukaan

Minulle ei pidetä hautajaisia.

Toivottavasti kukaan ei sure vaan monet iloitsee siitä että on tunteneet minut:)

Tiedän että monet (mies tietty ja lapset) tulevat ikävöimään paljon mutta toivon heidänkin enemmän muistelevan niitä hassuja ihania hetkiä mitä meillä on ollut.

No veikkaan 4-6 henkilöä nyt keväällä. Lapset, sisko, isäpuoli ja aviopuoliso, ehkä kaveritkin jotkut. 90:nä on jäljellä todnäk sisko ja lapset mahdollisine perheineen, kun en tulevia miniöitäni vielä tunne niin on vaikea sanoa, miten suhtautuvat... parempi olisi kun ´kenekään ei tarvitsisi itkeä.

Minä olen itkenyt naapuriakin. Ei ollut läheisimpiä ihmisiäni, mutta saimme kuitenkin kutsun hautajaisiin. Ja taisin itkeä siis jo heti kun saimme tietää kuolemasta. Oli jo iäkäs ihminen.

Ainakin lapseni joita on kolme itkisivät nyt keväällä ja kenties muutama muukin. Surua tuntisi aika moni mutten tiedä itkisivätkö.

90 ei voi tietää joten enpä arvaile, en usko eläväni niin kauan, tuskin edes 80 tulee täyteen.

Ei niitä surijoita nyt montaa olisi mutta en edes halua hautajaisia.

En ole uskovainen enkä mitenkään perinteinen ihminen joten toivottavasti on mahdollista ettei mitään hautajaisia/siunaamista tarvitse tehdä.

Minut saa törkätä suoraa uuniin ja tuhkat voi ripotella ihan johonkin uurnalehtoon.

En halua hautakiveä...ehkä "nimikyltti" siellä uurnalehdossa olisi kuitenkin"kiva" saada.

Varmasti Moni surisi jos nyt kuolisin. On paljon ystäviä ja sukulaisia mutta en tiedä kuinka moni itksi.. lapset ja mies ja isä ja äiti ainakin.

90 jo elän niin toivon että mulla olisi silloin edelleen hyvät välit lapsiin ja lastenlapsiin ja mahdollisiin lasten lasten lapsiin.. Joten ehkä ne surisivat. Toivottavasti musta ei tule dementoitunutta äkäistä vanhusta josta vaan haluttaisiin eroon.. Kunhan se pää kestäisi loppuun asti.. Dementia tai alzheimer on kamala tauti läheisille.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 23:04"]

Minulle ei pidetä hautajaisia.

[/quote]

Onko hautajaisia pakko pitää, jos ruumista ei koskaan löydy?

Ainakin mies, omat 5 lasta, 7 sisarusta, äiti ja isä. Luulen myös että appivanhemmat... Eli parempi pysyä vielä hengissä. :) 90-vuotiaana on vaikea sanoa. Elämä on salaisuus joka aukeaa elämällä.

Uskoisin, että jos nyt kuolisin, niin surijoita olisi useita kymmeniä. Suku ja ystävät olisivat varmaan paikalla. Jäisihän siinä liuta lapsia ja mies aika paljaalle. Sen tiedän.