Mikä on elämäsi suurin onnistuminen,
Kommentit (23)
Lapsuudesta selviäminen täyspäisenä, omat lapset, hyvä aviomies, laaja ja mahtava ystäväpiiri, olen hyvä työssäni.
Eikös tässä kysytä suurinta (eli yhtä ainoaa) onnistumista elämässä eikä kaikkia onnistumisia?
- Lapsesta huolehtiminen. Lapsen olen saannut lapsettomuushoidoilla, joten lapsen saamista en katso omaksi saavutukseni. Lapsettomuus on ollut henkisesti kovin koettelemus.
- Itseni elättäminen, se on vaatinut opiskelua ja vuosien työtekoa.
- Pitkät ystävyyssuhteet.
Avioero ja siihen johtaneista syistä, ja siitä aiheutuneista syistä, selviäminen.
nimim. ex-mies hankala.
Oman talon rakentaminen. Huh mikä urakka...
Ap haastaa ihmisiä pohtimaan, mikä on se elämän onnistumisista SUURIN. Ei siis pitäisi ryhtyä lonkalta listaamaan onnistumisista pitkää luetteloa.
Valitettavasti koen etten ole onnistunut missään. No, lapsen olen saanut mutta sekin on epäonnistunut varsinainen maanantaikappale.
Mää koen lapset lahjana, ja siksi en näe syntymiä omina onnistumisina.
Mulla on aika pieniä onnistumisia, koska ekana tuli mieleen se kun ahkeran harjoittelun tuloksena soiton opettaja, joka yleensä vain haukkui tai murahteli, antoikin hyvää palautetta soittotaidon kehityksestä. Tuntui hyvältä, kun oli nähnyt vaivaa.
se, että olen vihdoin hyvä puoliso.
Burn outista ja masennuksesta selviäminen.
Ensimmäinen pääsykokeeni. Pärjäsin siinä hyvin ja se loi uskoa, että surkealla lukiotodistuksellakin voi päästä yliopistoon. Myöhemmin suoritin toisenkin akateemisen tutkinnon ja sain gradusta eximian.
Mun suurin juttu on varmaan ollut se päivä kun patikoin 100km 1pv aikana.
Onhan ne lasten synnytyksetkin olleet hienoja saavutuksia, mutta tota en ikinä tekisi uudestaan. Synnytyksen voisin jopa kokea vielä kerran.
Selviytyminen. Reilu kaksi vuotta sitten tipuin henkisesti niin pohjalle, etten enää edes halunnut selvitä. Nyt minulla on oikeastaan kaikki, mitä elämältä haluan. (no omakotitalo puuttuu vielä, sen ehtii :))
Suurimpana molempien lasteni syntyminen. Toisena heti se, kun viimein uskalsin pyytää Markoa treffeille ja hän suostui. Olin katsellut Markoa jo monta kuukautta meidän yhteisessä työpaikassa ja vähän oltiin aina juteltu, mutta jännitin tosi paljon tuota treffeille pyytämistä. Onneksi pyysin, sillä se johti sitten seurusteluun ja naimisissakin ollaan oltu jo kohta kymmenen vuotta.
Yliopistoon pääseminen ja sieltä valmistuminen sekä lasten synnytykset.
Pienituloisena sinkkuna sain säästettyä itselleni oman asunnon.
Haluamaani opiskelupaikkaan pääseminen. Sen eteen tein paljon töitä.
Lapset! Olen heistä kiitollinen joka päivä. E ollut itsestään selvää saada lapsia, kauan ehdin kaivata ja toivoa.