Lue keskustelun säännöt.
Pettämisestä yli päässeet - miten teitte sen?
Vainoharhainen(ko)
24.03.2019 |
Jos sillä on merkitystä, tässä tapauksessa suhde ei ollut ehtinyt (vielä) fyysiseksi, mutta kuukausia oli luotu henkistä suhdetta. Näkevät edelleen olosuhteiden vuoksi, mutta ”ylimääräistä” yhteyttä ei kuulemma pidetä.
Olen sanonut, että haluan jatkaa ja yrittää vielä, mutta en enää pysty luottamaan ja pääni kehittelee jatkuvasti kamalia skenaarioita, joissa selkäni takana puuhaillaan. Yritän vaieta näistä puolisolle, mutta välillä purskahtavat esiin. Ulkopuolista apua on käytössä.
Miten ihmeessä olette onnistuneet pääsemään vastaavassa tapauksessa eteenpäin?
Kommentit (29)
Oliko teillä lapsia? Meillä on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lusikat jakoon ja ihan kivasti pääsee elämässä eteenpäin. Lapset viikko viikko systeemiin niin saa omaa aikaa nuolla haavat ja etsiä parempi mies.
Lapsia tai ei, sun oma vointisi on aika tärkeä asia suhteessa. Olisikohan parisuhdeterapian paikka? Jos puoliso oikeasti katuu ja haluaa sinun parastasi, hän suostuu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia tai ei, sun oma vointisi on aika tärkeä asia suhteessa. Olisikohan parisuhdeterapian paikka? Jos puoliso oikeasti katuu ja haluaa sinun parastasi, hän suostuu.
Sekä järjestää elämänsä niin ettei joudu tämän toisen naisen kanssa tekemisiin töissäkään. Se on minimivaatimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt juttelemassa asiasta yksin, nyt käymme myös yhdessä.
Luulin, että ajan kuluminen helpottaisi, mutta se tuntuu melkein pahentavan asiaa :(
Ap
Minulla ei edes ero auttanut kun mies petti. Epäilin seuraavassa suhteessa miestä aina kun jäi töihin tai lähti käymään jossain. Eli ensimmäinen mies pilasi koko tulevaisuuteni pettämisellään. Pettäjästä ero tapahtunut melkein 10v sitten ja edelleen vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei edes ero auttanut kun mies petti. Epäilin seuraavassa suhteessa miestä aina kun jäi töihin tai lähti käymään jossain. Eli ensimmäinen mies pilasi koko tulevaisuuteni pettämisellään. Pettäjästä ero tapahtunut melkein 10v sitten ja edelleen vaikuttaa.
Tuotakin juuri pelkään! Tuntuu, etten ikinä enää voi luottaa keneenkään, eikä ajatus uudesta miehestä houkuttele senkään vuoksi.
Ap
Sanon suoraan, että ei kannata jatkaa. Kerran pettäjä, aina pettäjä.
Olen antanut pettämisen anteeksi. Oli tuskaa ja suuren työn takana rakentaa luottamus uudelleen ja saavuttaa asian suhteen mielenrauha. Sitten paljastui, että puolisolla oli 2 vuotta kestänyt suhde naiseen toisella paikkakunnalla. Kyseessä eri nainen kuin se, jonka kanssa viestittelystä jäi kiinni.
Eikä olleet ainoat naiset.
Voin kertoa, että kun paljastuu, että puoliso on valehdellut koko ajan, kun sitä suhdetta on yritetty rakentaa uudelleen, niin matto on totaalisesti vedetty alta. Mieti, kannattaako tehdä kaikki se työ suhteen eteen, elää epäilyksen kalvavassa tunteessa kuukausia, vuosia. Ja todeta, että se oli turhaa.
Kerran pettäjä, aina pettäjä.
Älä jää tuohon suhteeseen. Jos jäät, mieti,mitä teet, kun toinen jää uudelleen pettämisestä kiinni. Arvosta itseäsi ja omaa elämääsi - ja lastesi elämää - edes vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 jatkaa, että minulla ei vaikuttanut siihen, ettenkö voisi luottaa uusiin ihmisiin. Minusta on tullut varovainen kyllä, kehen tahansa en luota. Mutta pystyn luottamaan muihinkin miehiin. Olen oppinut erottamaan luikerojätkät kunnon miehistä.
Ei siitä mitään ja aina tulee kalvamaan sua. Oma elämä molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanon suoraan, että ei kannata jatkaa. Kerran pettäjä, aina pettäjä.
Olen antanut pettämisen anteeksi. Oli tuskaa ja suuren työn takana rakentaa luottamus uudelleen ja saavuttaa asian suhteen mielenrauha. Sitten paljastui, että puolisolla oli 2 vuotta kestänyt suhde naiseen toisella paikkakunnalla. Kyseessä eri nainen kuin se, jonka kanssa viestittelystä jäi kiinni.
Eikä olleet ainoat naiset.
Voin kertoa, että kun paljastuu, että puoliso on valehdellut koko ajan, kun sitä suhdetta on yritetty rakentaa uudelleen, niin matto on totaalisesti vedetty alta. Mieti, kannattaako tehdä kaikki se työ suhteen eteen, elää epäilyksen kalvavassa tunteessa kuukausia, vuosia. Ja todeta, että se oli turhaa.
Kerran pettäjä, aina pettäjä.
Älä jää tuohon suhteeseen. Jos jäät, mieti,mitä teet, kun toinen jää uudelleen pettämisestä kiinni. Arvosta itseäsi ja omaa elämääsi - ja lastesi elämää - edes vähän.
Olen niin pahoillani puolestasi :( Tuo on juuri se, mitä eniten pelkään. Että käyn tämän helvetin läpi turhaan.
Miehen mielestä ylireagoin, kyseessä ei ollut kuulemma niin iso juttu, että tämä olisi tarpeellista. Järjellä voin sen ymmärtää, mutta en tunteella.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia tai ei, sun oma vointisi on aika tärkeä asia suhteessa. Olisikohan parisuhdeterapian paikka? Jos puoliso oikeasti katuu ja haluaa sinun parastasi, hän suostuu.
Se parisuhdeterapia ei sitä pettävää muuta. Pettäjä voi vakuuttaa uudelleen ja uudelleen, kyynelsilmin, että ei petä enää koskaan. Että hän rakastaa sinua eikä voi elää ilman sinua. Hän voi kiertää läpi sukunsa ja kaverinsa ja vollottaa kuukausia ääneen, että teki virheen. Ja se kaikki on pelkkää silmänlumetta.
Pettäjä on kyennyt valehtelemaan kerran. Hän kykenee valehtelemaan aina vaan lisää. Ja jos antaa sen valehtelun anteeksi ja vaan jatkaa suhteessa, niin valehtelu käy aina vaan helpommaksi pettäjän osalta. Koska eihän siitä mitään seurannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehellä oli yhden yön juttu. Kun sain selville, mies katui silminnähden. Katumus oli aitoa ja oli valmis tekemään mitä vain, että sai pitää mut. Meni kuitenkin monta vuotta, että epäilin ja myös niin, että mies jätti väliin sellaisia menoja, jotka oli mulle vaikeita (esim. poikien kanssa tehtävät yön yli reissut, jollaisen aikana ko. pettäminen oli tapahtunut). Ajan kanssa helpotti ja jossain vaiheessa en ajatellut koko asiaa. Nyt kuluneesta on kohta 20 vuotta ja edelleen yhdessä. Suhde enemmän kuitenkin kumppanuutta kuin intohimoista rakkautta. Mut kaipa se monella tämän ikäisellä on (50+).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon suoraan, että ei kannata jatkaa. Kerran pettäjä, aina pettäjä.
Olen antanut pettämisen anteeksi. Oli tuskaa ja suuren työn takana rakentaa luottamus uudelleen ja saavuttaa asian suhteen mielenrauha. Sitten paljastui, että puolisolla oli 2 vuotta kestänyt suhde naiseen toisella paikkakunnalla. Kyseessä eri nainen kuin se, jonka kanssa viestittelystä jäi kiinni.
Eikä olleet ainoat naiset.
Voin kertoa, että kun paljastuu, että puoliso on valehdellut koko ajan, kun sitä suhdetta on yritetty rakentaa uudelleen, niin matto on totaalisesti vedetty alta. Mieti, kannattaako tehdä kaikki se työ suhteen eteen, elää epäilyksen kalvavassa tunteessa kuukausia, vuosia. Ja todeta, että se oli turhaa.
Kerran pettäjä, aina pettäjä.
Älä jää tuohon suhteeseen. Jos jäät, mieti,mitä teet, kun toinen jää uudelleen pettämisestä kiinni. Arvosta itseäsi ja omaa elämääsi - ja lastesi elämää - edes vähän.
Olen niin pahoillani puolestasi :( Tuo on juuri se, mitä eniten pelkään. Että käyn tämän helvetin läpi turhaan.
Miehen mielestä ylireagoin, kyseessä ei ollut kuulemma niin iso juttu, että tämä olisi tarpeellista. Järjellä voin sen ymmärtää, mutta en tunteella.
Tuo on juuri sitä sarjapettäjän puhetta. Sinä ylireagoit. Eihän tämä ollut mitään. Jne. Eli suomeksi, hän ei edes kanna vastuuta teostaan eikä ole aidosti pahoillaan.
Mieti nyt, nainen. Mies pettää luottamiuksesi. Ja ilmoittaa sinulle päin kasvoja, että se ei ollut mitään.
Itsesi vuoksi, älä jatka suhdetta. Elämäsi menee hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt juttelemassa asiasta yksin, nyt käymme myös yhdessä.
Luulin, että ajan kuluminen helpottaisi, mutta se tuntuu melkein pahentavan asiaa :(
Ap
Tietysti näin on kun suhteeltanne on pudonnut pohja pois eli se luottamus kumppaniin on mennyt. Sitä ei ole helppo rakentaa uusiksi. Jotkut väittävät siihen pystyneensä, mutta enpä usko että esim. Itse pystyisin.
10 jatkaa vielä. Lopullisesta erosta on nyt 4 vuotta. Meni yli vuosi päästä suhteesta ja petetyksi tulemisen tuskasta kunnolla yli. Mies yritti myös kostaa sitä, kun en halunnut enää hänen kanssaan jatkaa.
Nyt ole tasapainoinen. Ja onnellisempi kuin koskaan olin suhteemme aikana.
Meillä on lapsia. Jos heitä ei olisi, niin en vaivautuisi edes tervehtimään tuota pettäjäexää, jos tulisi kadulla vastaan. Lapset kärsivät erosta ja siitä, että joutuu juoksemaan kahden kodin väliä, kyllä. Se surettaa minua. Mutta vielä enemmän he kärsisivät, jos asuisimme saman katon alla, ex viettäisi öitä milloin missäkin ja kotiin tullessaan pitäisi mykkäkoulua, haukkuisi minua huutaisi ja heittelisi yöllä tavaroita pitkin kotia, kuten ennen eroa, kun ilmoitin, että en hyväksy hänen pettämistään ja sen on loputtava. Minä ainakin itkin silloin useasti pelosta.
Otin eron.