Pettämisestä yli päässeet - miten teitte sen?

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehellä oli yhden yön juttu. Kun sain selville, mies katui silminnähden. Katumus oli aitoa ja oli valmis tekemään mitä vain, että sai pitää mut. Meni kuitenkin monta vuotta, että epäilin ja myös niin, että mies jätti väliin sellaisia menoja, jotka oli mulle vaikeita (esim. poikien kanssa tehtävät yön yli reissut, jollaisen aikana ko. pettäminen oli tapahtunut). Ajan kanssa helpotti ja jossain vaiheessa en ajatellut koko asiaa. Nyt kuluneesta on kohta 20 vuotta ja edelleen yhdessä. Suhde enemmän kuitenkin kumppanuutta kuin intohimoista rakkautta. Mut kaipa se monella tämän ikäisellä on (50+).

Eli suhteesi ei kuitenkaan ikinä palautunut ennalleen. Vielä ei ole myöhäistä tehdä elämänmuutos ja jättää mies. Miksi tyytyä mihinkään puolinaiseen suhteeseen? Kyllä itselläni reilusti yli 50 vuotiaana kun suhteessa on intohimoista rakkautta. Jopa enemmän kuin alkaessamme suhteen 30 v sitten.

Ja nyt sanot, että ei sinun miehesi ikinä huutaisi tai heittoosi teillä tavaroita rikki seinään. Voin kertoa, että en olisi sitä minäkään exästäni uskonut.

Kun hänelle oikeasti laitoin rajat ja sanoin, että pettämisen on loputtava ja heti, niin hän muuttui ihan toiseksi ihmiseksi. En ole ikinä elämässäni pelännyt niin paljon.

10

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt juttelemassa asiasta yksin, nyt käymme myös yhdessä.

Luulin, että ajan kuluminen helpottaisi, mutta se tuntuu melkein pahentavan asiaa :(

Ap

Tietysti näin on kun suhteeltanne on pudonnut pohja pois eli se luottamus kumppaniin on mennyt. Sitä ei ole helppo rakentaa uusiksi. Jotkut väittävät siihen pystyneensä, mutta enpä usko että esim. Itse pystyisin.

Kyllä siihen pystyy. Minulta meni siihen 3 vuotta. Sitten en enää epäillyt miestä. Suru tapahtuneesta jäi.

Mutta kuten myöhemmin huomasin, niin se suhteen uudelleen rakentaminen oli turhaa. Mies oppi vaan peittämään jälkensä paremmin, käski kavereitaan ja sukulaisiaan valehtelemaan puolestaan, jne.

Kärsin kolmisen vuotta tuskaa, kun sitä pettämistä käsiteltiin ja yritettiin päästä siitä yli. Ja kun se työ oli tehty, kaikki kaatui niskaan ja paljastui, että koko ajan mies jatkoi pettämistä, monien naisten kanssa, fyysisesti, viestein, harrastamalla nettiseksiä kameran ääressä, lukuisia treffi-ilmoituksia...

Eli ei kannata.

Kylläpäs täällä eletään mustavalkoista puhtoista elämää. Itse olen pettänyt ja petetty. Toisella kierroksella nyt ja ollut muutaman suhteessa olevan kanssa. Se ei ole ollut tarkoitus ja minä en heitä ole vampannut asiat on vain johtaneet toiseen. Kummallakaan miehistä ei ole ollut tarkoitus satuttaa oikeaa puolisoaan eikä erota. Suhteesta vain puuttunut lämpöä tai seksiä ja suhteen on todennäköisesti saanut jopa toimimaan paremmin syrjähypyn ansiosta. Itsellä aikanaan ihan sama tilanne. Suhteessa oli heikkoja hetkiä jolloin pettämiselle oli henkisesti tilaa. Hairahdus kuitenkin sai oman suhteen taas voimaan aiempaa paremmin.

Ei se irtoseksi niin ihmeellistä ole. Siinä ei oikeasti ole tarkoitus loukata ketään. Maailmaan mahtuu lämpöä ja hyväksyntää ihmisyyttä kohtaan tulisi raikkailleen olla. Omistan laajan ystäväpiirin 40 +/- suurin osa toisella kierroksella ja väittäisin että niin naisista kuin miehistä 90% on pettänyt tuossa 1. suhteessaan. Ihmisen mieleen mahtuu 20-40 v liiton aikana hetkiä jolloin se on luonnollista ilman sen kummempaa tarkoitusta. Jännintä tietty se että näin 2. kierroksella olevat tuntuvat saaneet parisuhteen jossa seksi toimii niiiin hyvin ettei siihen ulkopuolinen näytä mahtuvan eli jotain näissä 1. suhteissa on pielessä vaikka kaikki eivät eroon päätykään.

Juu alapeukkuja... Antaa sataa... Mutta tätä tämä elämä oikeasti on kun ottaa laput silmiltä.

Ensimmäinen poikaystäväni petti minua, samoin toinen ja kolmaskin. Jostain syystä vedin puoleeni noita ääliöitä. Hankala minun oli luottaa, todellakin.

Sitten elämääni saapui nykyinen aviomieheni yhteisen kaverin kautta, joka mainitsi minusta miehelleni, että minulla on samanlainen huono tuuri ollut suhteissa, kun hänellä. Häntä olivat hänen tyttöystävänsä pettäneet, kolme hänelläkin.

Juttelimme paljon hänen kanssaan netissä ja kaikki vain toimi ja tapasimme viikon päästä. Silloinkin kaikki vain toimi, olimme korviamme myöten ihastuneita toisiimme, samanlainen huumorintaju, me vain ymmärsimme toisiamme. Viikon päästä tapaamisesta seurustelimme ja minun varsinkin oli vaikea luottaa vieläkään, vaikka tiesin hänen taustansa. Mieheni osasi luottaa vähän paremmin, mutta omat haasteensa hänelläkin siinä oli.

Nyt olemme olleet naimisissa kohta 10 vuotta ja ensimmäisen vuoden seurustelun aikana epäilykset hälvenivät kummaltakin pettämisen suhteen. Ei se ole helppoa luottaa toiseen pettämisen jälkeen, mutta mahdollista, niistä tunteista täytyy puhua toiselle.

Millaista pettäminen oli käytännössä ollut, jos mitään fyysistä ei ollut tapahtunut? Olivatko tunnustaneet toisilleen rakkautta vai miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehellä oli yhden yön juttu. Kun sain selville, mies katui silminnähden. Katumus oli aitoa ja oli valmis tekemään mitä vain, että sai pitää mut. Meni kuitenkin monta vuotta, että epäilin ja myös niin, että mies jätti väliin sellaisia menoja, jotka oli mulle vaikeita (esim. poikien kanssa tehtävät yön yli reissut, jollaisen aikana ko. pettäminen oli tapahtunut). Ajan kanssa helpotti ja jossain vaiheessa en ajatellut koko asiaa. Nyt kuluneesta on kohta 20 vuotta ja edelleen yhdessä. Suhde enemmän kuitenkin kumppanuutta kuin intohimoista rakkautta. Mut kaipa se monella tämän ikäisellä on (50+).

Eli suhteesi ei kuitenkaan ikinä palautunut ennalleen. Vielä ei ole myöhäistä tehdä elämänmuutos ja jättää mies. Miksi tyytyä mihinkään puolinaiseen suhteeseen? Kyllä itselläni reilusti yli 50 vuotiaana kun suhteessa on intohimoista rakkautta. Jopa enemmän kuin alkaessamme suhteen 30 v sitten.

Sulla luulis olevan sen verran elämänkokemusta, että ymmärrät ihmisten olevan erilaisia. Meillä on erittäin hyvä suhde ja olemme toistemme tuki ja turva, parhaat ystävät. Nauramme paljon ja teemme yhdessä asioita. Olemme hyvä tiimi. Kun juttelen ikäisteni ystävieni kanssa niin, samanlaista intohimon hiipumista heilläkin siitä huolimatta, että petetty ei olla. Olet onnekas, että sulla on vielä intohimoinen suhde. Ehkä teilläkään ei kuitenkaan ole kaikki 100% täydellisesti tai jos on, niin onnea teille :)

Vierailija kirjoitti:

Millaista pettäminen oli käytännössä ollut, jos mitään fyysistä ei ollut tapahtunut? Olivatko tunnustaneet toisilleen rakkautta vai miten?

Tiivistä viestittelyä ja ajan viettämistä yhdessä. Olivat molemmat kovasti ihastuneet. Meillä kotona raskas vauvavuosi kuopuksen kanssa, enkä ollut jaksanut huomioida tarpeeksi. 

Ap

Elän tätä hetkeä.