Lue keskustelun säännöt.
Minne haen opiskelemaan kun ne mitkä kiinnostaa
23.03.2019 |
Ovat mahdottomuuden päässä koska en ole matemaattisesti älykäs tai sitten pääsy sisään on muuten vaikeaa koska aloituspaikat ovat pienet ja hakijoita hirveä läjä.
Suurin osa aloista ei työllistä nyt tai tulevaisuudessa koska robotit tulevat korvaamaan suurimman osan paikoista. Sairaanhoitaja en halua olla koska
-huono palkka
-koulutus on työhön surkea, joten olisi jo taitojen puolesta huono kentällä
-iso vastuu ja raskas työ
-homma ei kiinnosta
Kyllähän sitä lukisi itsensä lääkäriksi, DI:ksi tai vaikka koodariksi, jos olisi sellaiset paperit että olisi realistinen mahdollisuus päästä. Välivuodelle ei ole varaa enää uudestaan jäädä, koska ei ole töitä enkä ole niitä ainakaan toistaiseksi saanut hakemuksia olen laittanut pilvin pimein.
Tuntuu etten nää mitään valoa tulevaisuudessa koska kaikki menee pieleen. En koe että voisin ikinä saada mitään hienoa mielenkiintoista uraa koska en ole tarpeeksi älykäs ja tuntuu ettei minulle omaa paikkaa yhteiskunnassa. En koe että voisin saada edes itselle mielekästä hommaa ikinä. Olen tavallinen tallaaja muiden joukossa jolla ei ole mitään merkitystä eikä minusta ole miksikään mitä haluaisin olla.
Nyt eduskuntavaalien tullessa ärsyttää suunnattomasti kaikki mitä nämä muka viisaat päättäjät ovat saaneet aikaan. Tuhoavat työpaikat ja edistävät nuorten työttömyyttä ja epätoivoa tulevasta.
Tällä hetkellä vaan itkettää kun en tiedä mihin päädyn, minne voin hakea ja miten voin edes pärjätä. Ei ole mitään suuntaa elämällä ja olen ihan yksin asian kanssa, koska vanhemmat eivät ymmärrä ettei töihin vain kävellä eikä niitä ole tarjolla ja kaikki kaverit vain pääsevät opiskelemaan ja heistä tulee jotain mistä tykkäävät ja mikä heitä kiinnostaa. Itsestä ei tule mitään.
Kommentit (28)
Kyllä ammattikorkeakouluista potkitaan pois sellaiset, jotka eivät viitsi nähdä vaivaa opintojensa eteen. Tentit saa kuitenkin uusia jopa kahdesti. Jos ei onnistu, niin tuskin on tarpeeksi motivaatiota tai sitten on muuten jotenkin vähän älyllisesti eri tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei jaksa tehdä tavoitteiden eteen töitä niin ei niitä koskaan saavutakaan.
Kovalla työllä ja lukemisella AMK insinööri yksityisellä, 4v kokemus 4100€/kk + bonukset 2000€/v + auto ja puhelinetu.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei jaksa tehdä tavoitteiden eteen töitä niin ei niitä koskaan saavutakaan.
Kovalla työllä ja lukemisella AMK insinööri yksityisellä, 4v kokemus 4100€/kk + bonukset 2000€/v + auto ja puhelinetu.
Mitä teet konkreettisesti työksesi? Insinöörin opinnot kiinnostaa, mutta työnkuva arveluttaa onko se niin hohdokasta ja 4-5 vuoden arvoista.
Ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ap ne sua kiinnostavat alat on?
Itse olen melkein 50 v. alan vaihtaja ja hain opiskelemaan sosionomiksi tilanteessa, jossa mulla oli kolme oman alan työpaikkaa siinä hyppysissä, että olin käynyt haastattelut, yhteen kielikokeen ja toiseen testit - näihin otettiin vain kaksi ehdokasta, joten tiesin jo testeissä että lähellä on. No, en tullut sitten yhteenkään valituksi, otettiin työpaikan vaihtaja ja meni jotenkin kuppi nurin.
Ajattelin että en ikinä voi päästä kouluun, koska ensikertalaiskiintiö rokotti paikkoja rajusti ja vaikka alla on yliopistotutkinto, oli siitä rutkasti aikaa. Lisäksi hakijoita paljon.
Pääsin kuin pääsinkin sisään aivan kirkkaasti, uutta suuntaa rohkaisi se, että sain psykologin haastattelusta täydet pisteet alalle soveltuvana. Olen opiskellut vuoden ja sain juuri sosionomin työpaikan ainakin 6 kk määräaikaiseen työsuhteeseen, mulle soitettiin ja pyydettiin töihin kun ekan harkan johtaja oli suositellut.
Opiskelu on yliopistoon verrattuna käsittämättömän helppoa, töissä ja harkoissa oppii sen mitä tarvitsee, juuri mitään ei itse koulutuksessa vaadita. Tietty riippuu varmaan siitä mihin vertaa, tuolla tuntuu että jos osaa kirjoittaa nimensä lisäksi 5 sivua sitäsuntätä ja tietää vielä jotain aiheesta niin pääsee kirkkaasti läpi.
Alan vaihdos kannattaa kyllä tehdä paitsi oman kiinnostuksen ja soveltuvuuden rajoissa, myös työllistävyyden perusteella. Suomeen ei tartteta yhtään lisää medianomeja tekemään 9 € päiväpalkkiolla linnunpönttöjä.
Haaveena on ollut lääkis tai sitten yhdistää tekniikka ja lääketiede. Kiinnostaa ihmisen fysiologia todella paljon ja tykkään matikasta vaikka en ole siinä hyvä alkuunkaan.
Ap
No valitettavasti noilla aloilla se matikka on aika a ja o.
Jos suo kiinnostaa fysiologia ja haluat kuitenkin jotain järkevää suuntaa elämälle, niin hae fysioterapeutin koulutusohjelmaan tai jos olet innostunut liikunnasta, niin esim. liikunnanohjaajaksi. Mikäänhän ei sua sido noihin ammatteihin, voit jaktaa opiskeluja niistä eteenpäin vaikka sitten sinne lääkikseen. Sun matikka- ja opiskelutaidot ei ainakaan parane vaan voivottelemalla. Hakeutumalla vaikka sinne sairaanhoitajakoulutukseen olet kuitenkin askeleen lähempänä sitä lääkistä kuin olemalla vaan.
Ainoa noista joka työllistää on sairaanhoitaja. Olisin surkea sairaanhoitaja ja saisin varmaan potkut lopulta. Sekin on kutsumusammatti. Lääkiksessäkin olisin mielummin tutkija.
Pointti olikin se, että vuosi sairaanhoitajaopintoja niin olet lähempänä sitä lääkistä kuin kotona olemalla, opiskelujen myötä omaksut pakosti asioita joita tarttet myös lääkiksen pääsykokeissa. Tai opiskelet hulluna ruotsia ja haet Karoliiniseen Ruotsiin - siellä on erityyppinen valintasysteemi.
Ei ollut tarkoitus että tekisit töitä hoitajana. Mutta jos tutkijalääkäriksi haluat, niin kuitenkin joudut koulutuksessa tekemään jonkin veran potilastyötä.
Melkein kannattaa hankkia jonkinlainen duunariammatti, se työllistää paremmin kuin akateeminen tutkinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelupaikka ja ala on tosi vaikea valita! Siihen vaikuttaa nykypäivänä tosi moni asia ja haluaa kuitenkin varmistaa, että on työllisyyttä tältä alalta. Mun kaveri löys pari viikkoa sitten semmosen podcastin spotifysta kun "opiskelemaan". Siellä ne kaverit käy läpi eri korkeakoulu aloja monelta eri näkökulmalta. Itelle ainaki ollu aika paljon apua näin abivuonna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ap ne sua kiinnostavat alat on?
Itse olen melkein 50 v. alan vaihtaja ja hain opiskelemaan sosionomiksi tilanteessa, jossa mulla oli kolme oman alan työpaikkaa siinä hyppysissä, että olin käynyt haastattelut, yhteen kielikokeen ja toiseen testit - näihin otettiin vain kaksi ehdokasta, joten tiesin jo testeissä että lähellä on. No, en tullut sitten yhteenkään valituksi, otettiin työpaikan vaihtaja ja meni jotenkin kuppi nurin.
Ajattelin että en ikinä voi päästä kouluun, koska ensikertalaiskiintiö rokotti paikkoja rajusti ja vaikka alla on yliopistotutkinto, oli siitä rutkasti aikaa. Lisäksi hakijoita paljon.
Pääsin kuin pääsinkin sisään aivan kirkkaasti, uutta suuntaa rohkaisi se, että sain psykologin haastattelusta täydet pisteet alalle soveltuvana. Olen opiskellut vuoden ja sain juuri sosionomin työpaikan ainakin 6 kk määräaikaiseen työsuhteeseen, mulle soitettiin ja pyydettiin töihin kun ekan harkan johtaja oli suositellut.
Opiskelu on yliopistoon verrattuna käsittämättömän helppoa, töissä ja harkoissa oppii sen mitä tarvitsee, juuri mitään ei itse koulutuksessa vaadita. Tietty riippuu varmaan siitä mihin vertaa, tuolla tuntuu että jos osaa kirjoittaa nimensä lisäksi 5 sivua sitäsuntätä ja tietää vielä jotain aiheesta niin pääsee kirkkaasti läpi.
Alan vaihdos kannattaa kyllä tehdä paitsi oman kiinnostuksen ja soveltuvuuden rajoissa, myös työllistävyyden perusteella. Suomeen ei tartteta yhtään lisää medianomeja tekemään 9 € päiväpalkkiolla linnunpönttöjä.
Haaveena on ollut lääkis tai sitten yhdistää tekniikka ja lääketiede. Kiinnostaa ihmisen fysiologia todella paljon ja tykkään matikasta vaikka en ole siinä hyvä alkuunkaan.
Ap
No valitettavasti noilla aloilla se matikka on aika a ja o.
Jos suo kiinnostaa fysiologia ja haluat kuitenkin jotain järkevää suuntaa elämälle, niin hae fysioterapeutin koulutusohjelmaan tai jos olet innostunut liikunnasta, niin esim. liikunnanohjaajaksi. Mikäänhän ei sua sido noihin ammatteihin, voit jaktaa opiskeluja niistä eteenpäin vaikka sitten sinne lääkikseen. Sun matikka- ja opiskelutaidot ei ainakaan parane vaan voivottelemalla. Hakeutumalla vaikka sinne sairaanhoitajakoulutukseen olet kuitenkin askeleen lähempänä sitä lääkistä kuin olemalla vaan.
Miten ihmeessä sairaanhoitajakoulutus edistäisi lääkikseen pääsyä? Lääkikseen halutessa pitäisi nyt vain alkaa ankarasti lukemaan vuoden 2022 pääsykokeisiin ja unohtaa amk. Aivan älytöntä tuhlata aikaa muuhun, jos lääkis on haaveena.
Mitä nyt luin koko keskustelun niin sinulta taisi mennä pari asiaa ohi. AP nimenomaan puhuu epäonnistumisesta, eli on yritetty eikä onnistunut. Se ei silloin kerro siitä etteikö töitä olisi tehty. Ja jos pettyy tulokseen, yleensä on kokenut tehneensä tarpeeksi töitä.