Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä eläin ajattelee kun lajitoveri kuolee
22.03.2019 |
esim. tässä Ylen dokumentissa kallonharrastaja ammuttaa hevosen ja leikkaa pään irti. Elävän hevosen katsellessa? Suuria eläinten ystäviä kuulemma.
https://areena.yle.fi/1-4457880
Kommentit (83)
Liikakansoitus on ympäristön suurin ongelma. Tee yksi lapsi vähemmän ja säästät todella paljon rakkaan maapallomme rajatuista resursseista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläimet eivät osaa ajatella.
:D Jopa partakorppikotka tajuaa miten saada luun sisältä luuytimen. Se valitsee sopivan kokoisen luun, jonka lennättää riittävän korkealle, pudottaa sen kalliota vasten niin että se murskaantuu, ja syö ravinteikkaan luuytimen.
Kyllä tässä mun mielestä älliäkin tarvitaan.
Geeneihin koodautuneita taitoja.
Rotumuisti.
Tiesittekö että miekkavalaat osaavat opettaa poikasensa saalistamaan mutta eivät osaa kehittää taitoa? Jokaiselle poikaselle on opetettava samat asiat kuin miljoonia kertoja aikaisemmin. Mikään ei ole muuttunut vuosituhansien aikana.
Sama näillä linnuilla. Joko rotumuisti tai vanhemmat yksilöt opettavat taidon jota tarvitaan mutta eläimet eivät osaa kehittää sitä.
Kertoo vajavaisesta älystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Simpanssit ovat ihmisen lähimpiä sukulaisia, nekin surutta tappavat ja syövätkin toisiaan, pentuja myös. Eikä se oman lajinsa syöminen ole homo sapiensillekaan kovin vierasta, pitäisikö sitten ravintoketjussa alemmista lajeista piitata.
Olemme nykytiedon valossa tiettävästi älykkäimpiä elollisia tällä maapallolla. Kyllä meidän tehtävä on minimoida muiden elollisten kärsimykset jos siihen kohtuudella omaa hyvinvointia radikaalisti vaarantamatta pystymme.
Jaa. Usein tuntuu että olemme tyhmimpiä elollisia täällä. Mikä vehreä ja lajirikas paratiisi maapallo olisi ilman ihmisten tuhoa, riistämistä ja saastuttamista. Mihin julmuuksiin ja kauheuksiin ihminen kykenekään omaa ja muita lajeja kohtaan.
Mitä fiksumpi eläin, niin sitä enemmän se suree.
Vierailija kirjoitti:
Se joka väitti että eläimet ei ajattele. Meinaatko että ovat ihan vihanneksia, zombeja? Nooo juuust!
Kasvit osaa ajatella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä fiksumpi eläin, niin sitä enemmän se suree.
Fiksuinkin eläin on noin 2-3 vuotiaan ihmisen ajattelutasolla.
Jos nyt verrataan suoraan ihmiseen, niin tuon ikäinen ymmärtää että kaveri on mennyt pois eikä tule takaisin. Se siitä ja loppujen lopuksi unohtaa kaverin. Sen ikäinen unohtaa muutenkin melkein kaiken.
Joten, koska kukaan ei voi tietää mitä eläimet ajattelevat ja tuntevat, päättelen että eläimet tietävät että toinen lähti ja unohtavat sitten. Luonnossa syövät raadon.
Elefantit kunnioittavat edesmenneidensä luita, saattavat muistella hiljaa niiden äärellä, hyväillä niitä kärsällään ja jatkaa matkaa mutta visusti tallomatta.
Riippuen taas eläinlajista, niin monet laumat joissa on tarkka arvoasteikko tai hierarkia, niin kuolema koettelee eri tavoin; menehtyneen apinakuninkaan tilalle tulee uusi, emo suree poikastaan, poikanen emoaan mutta järjestys muuttuu ja aiheuttaa hälyä aina laumassa sekä selkeitä shokki- ja surureaktioita.
Näin joskus dokumentin apinanpoikasesta, jonka emo kuoli toisen lajin hyökkäyksessä. Emo oli kuulunut lauman hierarkiassa yläpäähän, mutta kuoleman johdosta poikanen tippui asteikon hännille eikä kukaan oikein huolehtinut hänestä. Pienelle apinalapselle se on ollut kova kolaus, koska niin pieni kaipaa emoaan, turvaa ja ravintoa. Sitä dokumenttia teki pahaa katsella, koska voin vain kuvitella miten turvattomaksi ja surulliseksi on itsensä kokenut ennen kuin menehtyi nälkään.
Vastaavasti toinen apinaemo menetti poikasensa samantapaisessa hyökkäyksessä. Poikanen tippui jostain korkealta ja menehtyi saamiinsa vammoihin melkein samantien, ja apinaemo suri sitä monta päivää. Se tarjosi sille epätoivoisena rintaa, yritti kutittaa ja kokeilla kaikkensa saadakseen sen takaisin henkiin, mutta mikään ei toiminut. Lopulta emo vain kantoi kuollutta poikasta mukanaan päiväkausia ennen kuin suostui toisella puolella metsää luopumaan siitä. Samantapaisia shokkireaktioita tulee ihmisillekin, mutta nykyinen lainsäädäntö ja viranomaistoiminta estää tällaiset toiminnat.
Ihan varmasti eläin tajuaa olevansa uhattu, jos lauman jäsenille tapahtuu jotain. Nehän viestivät toisilleen varoitussignaaleja, ja tarkkailevat toistensa käytöstä. Yllättäen signaalit toimivat myös viestinä joukon nuorille uroksille ja kantaville tai imettäville naaraille "menkää turvaan", kun vanhemmat urokset menevät puolustamaan. Tämäkin riippuu paljon eläinlajista ja elinoloista, mutta eivät eläimet tyhmiä ole.
Onhan joskus raportoitu ihmisistä, jotka eivät ole ilmoittaneet menehtyneestä läheisestä viranomaisille kuin aikojen kuluttua, koska shokki on ollut niin kova ja asian hyväksyminen on vienyt aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä fiksumpi eläin, niin sitä enemmän se suree.
Fiksuinkin eläin on noin 2-3 vuotiaan ihmisen ajattelutasolla.
Jos nyt verrataan suoraan ihmiseen, niin tuon ikäinen ymmärtää että kaveri on mennyt pois eikä tule takaisin. Se siitä ja loppujen lopuksi unohtaa kaverin. Sen ikäinen unohtaa muutenkin melkein kaiken.
Joten, koska kukaan ei voi tietää mitä eläimet ajattelevat ja tuntevat, päättelen että eläimet tietävät että toinen lähti ja unohtavat sitten. Luonnossa syövät raadon.
Pieni katsaus psykologiaan ja biologiaan ei olisi pahitteeksi.
Jotta ei menisi liian korkealentoiseksi, niin serkkuni kaksi vuotias näki erään miehen kuoleman yhdessä yöpäivystyksessä. Mies käyttäytyi hourailevasti, löi jotakuta ja kaatui korahtaen maahan. Vielä paljon vanhempanakin lapsi kertoi tapahtumasta: "Mies tuli, löi äitiä ja kuoli".
Tietoisuuden tasoja eläimillä on tutkittu ja niistä on esitetty useita hypoteeseja, mutta mitään ei ole vieläkään kiveen hakattu. esim. valaiden ja suurien meressä elävien nisäkkäiden tietoisuudentasosta ei tiedetä paljoa mitään, koska sitä ei kyetä tutkimaan. Meillä on luonnosta vielä niin paljon oppimista, että mitään ei voi sanoa varmaksi. Olen joskus miettinyt mihin tämä maailma kääntyisi, jos tosiTv- ohjelmat lopetettaisiin, baareista tulisi kirjakerhoja ja rahat laitettaisiin markkinatalouden sijaan kaikkeen muuhun. Marssiin pääsy toteutuisi jo seuraavana vuonna..?
Riippuu eläimestä. Esim supi on sellainen että syö kaverinsa ennen kuin raato on edes kunnolla jäähtynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka väitti että eläimet ei ajattele. Meinaatko että ovat ihan vihanneksia, zombeja? Nooo juuust!
Kasvit osaa ajatella
IHAN TÄYTTÄ PASKAA. KASVEILLA EI OLE AIVOJA JA HERMOSTOA
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran eräs bussikuski ajoi variksen yli surutta. Toinen varis kävi tökkimässä ja huusi riipivällä äänellä, en ole koskaan kuullut linnusta sellaista ääntä. En unohda sitä koskaan.
Totta kai eläimet teurastamoissakin tietää mitä siellä tehdään kun näkevät ja kuulevat mitä jonossa edellä menevälle tehdään. Karua.
Näin myös kuvan missä vuohi katsoo peloissaan kulman takaa kun toista vuohea teurastetaan. Sattuu sydämeen vieläkin se näky.
Eläimillä on tunteet ja ne tuntevat kipua, kauhua, tuskaa, pelkoa ihan samalla lailla kuin me ihmisetkin.
Itse olen tämän vuoksi ollut kasvissyöjä jo 30 vuotta. Se kuviteltu/opittu makunautinto ei ole sen arvoista miten eläimet joutuvat kärsimään.
Hienoa että sinulla tulee ajateltua eläimen tuntoja.
Ei lammas ainakaan välitä mitään kuolleesta tai teurastetusta lajitoverista,märehtivät vain tyytyväisenä.
Mistä luulet tietäväsi etteivät välitä?! Märehtiminen kuuluu lampaille, siinä voidaan työstää riipivää surua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran eräs bussikuski ajoi variksen yli surutta. Toinen varis kävi tökkimässä ja huusi riipivällä äänellä, en ole koskaan kuullut linnusta sellaista ääntä. En unohda sitä koskaan.
Totta kai eläimet teurastamoissakin tietää mitä siellä tehdään kun näkevät ja kuulevat mitä jonossa edellä menevälle tehdään. Karua.
Näin myös kuvan missä vuohi katsoo peloissaan kulman takaa kun toista vuohea teurastetaan. Sattuu sydämeen vieläkin se näky.
Eläimillä on tunteet ja ne tuntevat kipua, kauhua, tuskaa, pelkoa ihan samalla lailla kuin me ihmisetkin.
Itse olen tämän vuoksi ollut kasvissyöjä jo 30 vuotta. Se kuviteltu/opittu makunautinto ei ole sen arvoista miten eläimet joutuvat kärsimään.
Hienoa että sinulla tulee ajateltua eläimen tuntoja.
Se varis halusi syödä sen kuolleen. Niin luonto toimii. Eläimet tappavat ja syövät toisiaan. Jopa omasta laumasta ja jopa omia pentujaan. Ei ne mitään ajattele.
Tälläiset "eläimet kaipaavat toisiaan" ajattelijat ovat vähän vieraantuneita luonnosta.
Kas tässä resepti Ylen luontodokumentteihin. Katso vähintään yksi illassa kolmen viikon ajan niin voit oppiakin jotain. Jos vieläkään ei oikein taitu, lainaa kirjastosta lukion perusbiologiankirja, mutta vaikeaselkoisuuden yllättäessä lue lastenosaston vastaavia.
Et selkeästi ole lukenut niitä, sillä muuten tietäisit että tuo kaikki on osa luonnon kiertokulkua, ja että resurssien ollessa rajalliset eläimet syövät lajitovereitaan tai toisiaan. Pandat ovat jostain syystä evoluution myötä jalostuneet lihansyöjistä bambunsyöjiksi. Raadonsyöjät huolehtivat tiukassa järjestyksessä hajoamisesta ja saman lajin sisälläkin syömiseen on muut syyt kuin silkka tyhmyys tai huvi. Jotkin emot saattavat vaaran uhatessa tappaa poikasensa ja syödä ne, mutta tämäkin johtuu siitä, että ne ennemin ottavat takaisin sen mitä ovat antaneet, pääsevät helpommin pakoon ja sen takia että pitkällä tähtäimellä petokannat pysyisivät alhaisempina. Kissaeläimistä leijona saattaa tappaa vahingossa omatkin poikasensa, koska on mustasukkainen eikä ole varma omien geeniensä levittämisestä, sillä tulisi työlääksi ruokkia vieraan uroksen jälkikasvua. Tuo jälkimäinen vastaa melkein ihmisten tilastoja - kaikkein vaarallisin olento minkä ihmislapsi kohtaa on isä- tai äitipuoli. Enemmän ihminen on vieraantunut luonnosta kuin päinvastoin. Meillä niputetaan luonnottomaksi kaikenlaiset normaalit tuntemukset, mutta meillä on se etu että resursseja on melkein liikaa, joten ne ovat jääneet nk tarpeettomiksi.
Kasveilla on varmasti myos jonkinlainen tietoisuus. Erilainen. Ja tietysti elain suree lajitoveriaan aivan samoin kuin ihminen. Mutta ihminenkaan jokaista lajitoveria "sure". Vaikka tietylla tavalla pitaisi......
Kissan olen tavannut joka todella suri, (pelkasi?) ja alkoi kiipeilla seinille, kun menetti ystavansa. Vika oli minun.
Mutta ehka olen saanut sen "anteeksi".
Mutta mina koen, ajattelen, etta vahintaan kaikessa elavassa on sielu. Tai etta ennemmin jumala on joka paikassa, koska kaikki on jumalasta.
Paitsi paha, vale. se on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt on jo monesta eläinlajista ja eläimistä yleensä löydetty "yllättävää" tietoa, niiden ajattelukyvystä ja tunteiden kokemisesta.
Esim juuri se mainittu varis on todella älykäs, tämä tiedoksi sille vähättelijälle.
Koko oli gorilla joka oppi käyttämään viittomakieltä. Se pyysi itselleen kissaa lemmikiksi ja pennun saatuaan antoi sille nimen All Ball. Kun All Ball myöhemmin jäi auton alle, Kokon hoitaja kertoi viittomalla että kissa oli kuollut. Koko oli hyvin järkyttynyt ja valitti koko yön.
Meidän koira suri menehtynyttä koiraystäväänsä, kaksitoista vuotta olivat yhdessä. Jäljelle jääneestä tuli surullinen, vaisu ja jähmeä, iltaisin kömpi sängyn alle itkemään. Siis oikeasti itki öisin, kauheata oli kuunnella sitä ääntä. helpottui vähän ajan kuluessa ja alle puoli vuotta menetyksestä tuli meille uusi koira (ei oltu aikeissa hankkia mutta tarvitsi kodin ja kaikki sujui hyvin kun kokeiltiin) ja piristyi siitä, hyvin tulevat juttuun mutta ei ole lainkaan verrattavissa siihen suhteeseen joka oli sen lapsuudesta vanhuuteen kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Koko oli gorilla joka oppi käyttämään viittomakieltä. Se pyysi itselleen kissaa lemmikiksi ja pennun saatuaan antoi sille nimen All Ball. Kun All Ball myöhemmin jäi auton alle, Kokon hoitaja kertoi viittomalla että kissa oli kuollut. Koko oli hyvin järkyttynyt ja valitti koko yön.
Eikös määrärahojen tms loppuessa se Kokon hoitaja joutunut jättämään sen ja kun kävi joskus katsomassa Koko viittoi "miksi hylkäsit minut"?
Ihmisen aiheetonta ylimielisyyttä ajatella että on jotenkin ainutlaatuinen ja ylivertainen kyvyssään tuntea ja ajatella.
Onhan kenttäsirkkojakin tutkittaessa huomattu niillä sosiaalisia verkostoja ja viestintää ja kiintymyssuhteita.
Alue: Aihe vapaa
Olemme nykytiedon valossa tiettävästi älykkäimpiä elollisia tällä maapallolla. Kyllä meidän tehtävä on minimoida muiden elollisten kärsimykset jos siihen kohtuudella omaa hyvinvointia radikaalisti vaarantamatta pystymme.