Muita afantastikkoja (ei visuaalista mielikuvitusta)?

Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä, en ole edes tiennyt että tällaista on olemassa. Pystytkö toimimaan ihan normaalisti, muistamaan jne?

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä, en ole edes tiennyt että tällaista on olemassa. Pystytkö toimimaan ihan normaalisti, muistamaan jne?

Pystyn kyllä. Muistini vaikka siitä miltä kotini näyttää, kun nyt olen töissä, ei vaan perustu siihen että voisin kuvitella visuaalisesti kodin ja sitten kuvailla, vaan sanallisessa muodossa säilöttyihin "koordinaatteihin" siitä mitä missäkin on, millaisia ominaisuuksia kuten värit jne eri kohdissa olevilla objekteilla on. 

Monella afantastikolla on ongelmia esim. kasvojen tunnistamisen kanssa, samoin esim. älykkyystestien tehtävissä joissa pitää miettiä mikä arpakuution silmäluku on näkyvissä jos kuutiota pyöritetään tietyllä tapaa. Itselläni ei ole näitä ongelmia, koska tuo kompensoiva tapa tallentaa tietoa ympäristöstä on niin tehokas. 

Tutkimusten mukaan muuten afantastikoilla yllättäen on keskimäärin korkea älykkyysosamäärä, vaikka voisi kuvitella että tällainen rajoitus johtaa huonoihin tuloksiin älykkyystesteissä.

Pystytkö piirtämään asuntosi pohjakuvan muistista, jos sinulta pyydetään?

Mitä? Siis näkeekö ihmiset esim lampaita laskiessaan ne lampaat oikeasti mielessään? Mä oon jotenkin aina kuvitellut että se on vaan kielikuva. Ja kasvojen muistamattomuuden laitan yleensä sen piikkiin että mulla on huono näkö...

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö piirtämään asuntosi pohjakuvan muistista, jos sinulta pyydetään?

Pystyn. Siinä missä useimmilla ilmeisesti muistissa on mielikuva siitä miltä asunto näyttää, niin minulla on ikään kuin koordinaatit tai "koodi", ja pystyn sen perusteella piirtämään kuvan vaikken näekään sisäisesti mitään kuvaa vaan esim. tällaisia asioita:

- olohuone ja keittiö on yhdistetty ja ovat suorakaiteen muotoisia

- keittiökaapit, pakastin ja tiskipöytä ovat olohuone-keittiön pohjoisessa päädyssä järjestyksessä vasemmalta oikealle:  kaappeja, astianpesukone, tiskipöytä

- keittiön oikealla sivulla on jääkaappi-pakastin ja sen jälkeen alkaa eteinen

- käytävän eteiseen sijainti: noin 60% tilasta kuuluu olohuoneelle, 40% keittiölle, jos käytävää käytetään jakajana

jne. Se on sanallistettuna yllättävän monimutkaista mutta sillä tavalla muistan asiat, kasana algoritmeja tai koordinaatteja.

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Siis näkeekö ihmiset esim lampaita laskiessaan ne lampaat oikeasti mielessään? Mä oon jotenkin aina kuvitellut että se on vaan kielikuva. Ja kasvojen muistamattomuuden laitan yleensä sen piikkiin että mulla on huono näkö...

Näin minäkin koin kun ekaa kertaa asiasta luin, että mitä nyt kummaa, ei kai kukaan yleensäkään voi mitään NÄHDÄ jos ei ole silmät auki ja näe fyysisiä objekteja silmillään. Mutta ilmeisesti näin ei ole ja meidänkaltaiset on pieni vähemmistö. Artikkeleita asiasta:

https://www.tiedetuubi.fi/ihmiset/erilainen-muisti-millaista-elama-ilma…

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/07/12/ajatuksissani-ei-ole-kuvia-aan…

https://medium.com/@adibjalal/aphantastic-world-4b08b219cb4b

Tämän kuvauksen perusteella minä olen kanssa afantastikko. Näen kyllä unia, mutta en hereillä ollessa pysty kuvittelemaan varsinaisia "kuvia" mielessäni.

Mulla on erinomainen muisti, eritoten kasvomuisti, eikä mitään ongelmia missään ole koskaan tämä aiheuttanut. Rakastan esim. kirjallisuutta, vaikka ensin voisi luulla, että tämä vaikeuttaisi siitä nauttimista. Opin nopeasti uusia vieraita kieliä, ehkä aivojen asettuminen ns. kieliasentoon kuva-asennon sijaan on auttanut tässä? Piirtämisessä olen heikko.

Mielenkiintoista kyllä!

Ap lisää vielä, että tätä on tutkittu aivokuvauksin ja on havaittu, että useimmilla afantastikoilla aktivoituu aivoissa ns. mielikuvia luodessa liikemuistin alue, eikä näköalue. Muistamme asioita ikään kuin kävelisimme muistellun ympäri ja sitten poimisimme käsitteellisestä muistista sinne tallennettuja kuvauksia jotka on liitetty muistoihin reitistä. Näin itselläni tunnistan jos vaikka muistelen miltä asuintaloni näyttää ulkoapäin: kuvittelen miten kävelisin sitä ympäri, ja sitten poimin koordinaatteja siitä missä sijaitsee ikkunoita, missä kukkalaatikoita, minkä värisiä esineet ovat jne. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Siis näkeekö ihmiset esim lampaita laskiessaan ne lampaat oikeasti mielessään? Mä oon jotenkin aina kuvitellut että se on vaan kielikuva. Ja kasvojen muistamattomuuden laitan yleensä sen piikkiin että mulla on huono näkö...

En usko että näkee. En minä ainakaan.

Kuvittelen sen vain laskemalla kirjaimellisesti lampaita - eipä ole uni tullut.

Olisiko minulla afantasia? Olen kuitenkin visuaalinen, piirrän, maalaan ja valokuvaan.

Mutta en koskaan näe työtä etukäteen valmiina kankaalla, se pitää piirtää siihen.

Tuo ei varmaankaan mene ihan niin että joko näkee visuaalisina kuvina tai ei näe, vaan se on todennäköisesti jonkinlainen jatkumo. Itse olen siellä ei-visuaalisessa päässä jatkumoa, mutta esim. lampaiden laskemisessa en "näe" lampaita kiharaisine villoineen ja väräjävine lihaksineen, vaan jonkinlaisina epäselvinä, vaaleina hahmoina.

Näettekö muuten selkeitä unia tai painajaisia? Minulla unetkin ovat jotenkin ei-visuaalisia ja värittömiä, keskittyvät muuhun kuin visuaalisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Siis näkeekö ihmiset esim lampaita laskiessaan ne lampaat oikeasti mielessään? Mä oon jotenkin aina kuvitellut että se on vaan kielikuva. Ja kasvojen muistamattomuuden laitan yleensä sen piikkiin että mulla on huono näkö...

En usko että näkee. En minä ainakaan.

Kuvittelen sen vain laskemalla kirjaimellisesti lampaita - eipä ole uni tullut.

Olisiko minulla afantasia? Olen kuitenkin visuaalinen, piirrän, maalaan ja valokuvaan.

Mutta en koskaan näe työtä etukäteen valmiina kankaalla, se pitää piirtää siihen.

Luultavasti sinut luokitellaan afantastikoksi, jos et kerran koe visuaalisia mielikuvia pään sisällä. Mutta todennäköisesti olet sitä lievempää tyyppiä, joka itse asiassa muodostaa visuaalisia mielikuvia mutta ne ovat alitajuisia. Tällaistakin on havaittu ilmiötä tutkittaessa, että osalla aktivoituu kyllä "ei-afantistikkojen" tapaan aivoissa alueita ja he vaikuttavat muistavan kuvasta, mutta he eivät silti tiedosta kuvaa näköaistimukseksi. He voivat silti esim. piirtää auki mielikuvan ilman että heidän täytyy palauttaa mielestään sanallistettua tms koordinaattirakennetta kuten syvemmin afantastisten.

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Siis näkeekö ihmiset esim lampaita laskiessaan ne lampaat oikeasti mielessään?

Joo näkee. Kuvitellaan ensin aita ja sitten lampaita hyppäämässä yksitellen aidan yli.

Itselläni on aika hyvä sisäinen visualisointi, joten on todella vaikea kuvitella miten afantastikot pystyvät esim. suunnistamaan. Jos mun pitää esim. ajaa jonnekin missä olen ollut ennenkin, voin kuvitella mielessäni koko reitin risteyksineen, aivan kuin sisäinen videokamera etenisi leijuen pitkin valittua reittiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei varmaankaan mene ihan niin että joko näkee visuaalisina kuvina tai ei näe, vaan se on todennäköisesti jonkinlainen jatkumo. Itse olen siellä ei-visuaalisessa päässä jatkumoa, mutta esim. lampaiden laskemisessa en "näe" lampaita kiharaisine villoineen ja väräjävine lihaksineen, vaan jonkinlaisina epäselvinä, vaaleina hahmoina.

Näettekö muuten selkeitä unia tai painajaisia? Minulla unetkin ovat jotenkin ei-visuaalisia ja värittömiä, keskittyvät muuhun kuin visuaalisuuteen.

Tämä tosiaan on jatkumo täydellisestä afantasiasta hyperfantasiaan, ja suurin osa ihmisistä on jossain keskivaiheilla. Eli ei ole on/off.

Tosiaan lampaidne laskemisessa moni on voinut ihan tiedostamattaan valita olla näkemättä niitä, mutta sama henkilö voi elävästi muistaa vaikka miltä hänen lapsensa näyttää mielikuvana, jos sitä muistelee. Tällöin kyse ei ole afantasiasta, koska kuitenkin näkee mielikuvia. Me syvemmin afantastiset emme pysty näkemään edes oman lapsen kasvoja mielikuvissa vaan vain muistamaan koordinaatteja yksityiskohdista.

Syvimmin afantastiset eivät näe edes visuaalisia unia. Itse näen kyllä, mutta minullakin muut aistit kuin näkö on unissa tärkeimpiä, erityisesti tunteet ja kuuloaisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Siis näkeekö ihmiset esim lampaita laskiessaan ne lampaat oikeasti mielessään?

Joo näkee. Kuvitellaan ensin aita ja sitten lampaita hyppäämässä yksitellen aidan yli.

Itselläni on aika hyvä sisäinen visualisointi, joten on todella vaikea kuvitella miten afantastikot pystyvät esim. suunnistamaan. Jos mun pitää esim. ajaa jonnekin missä olen ollut ennenkin, voin kuvitella mielessäni koko reitin risteyksineen, aivan kuin sisäinen videokamera etenisi leijuen pitkin valittua reittiä.

Kateeksi kyllä käy teitä tässä asiassa neurotyypillisiä :) Tuon täytyy olla aika hienoa, mutta en osaa edes kuvitella koska en tosiaan näe kuin "mustaa" sisäisesti. Suunnistaminen onnistuu minulla samalla tavalla kuin vaikka tietokoneohjelmalla se täytyisi tehdä: muistiin pitää olla tallennettuina koordinaatteja tai tietonoodeja eri paikoista ja niiden välisistä suhteista ja etäisyyksistä, ja sitten aivot etsivät reitin ikään kuin matemaattista reititysongelmaa ratkaisemalla. 

- ap

Harrastan luovaa kirjoittamista ja näen erittäin värikkäitä unia öisin. Kielellisesti olen lahjakas. Piirtäjänä ehkä keskitasoa, matemaattisissa aineissa täysi nolla. En näe perheenjäseniä mielessäni. Tiedän millaiset hiukset heillä on, tiedän silmien värin jne ja pystyn ne kyllä sanallisesti kuvailemaan, mutta en "näe" heitä mielessäni kun he ovat poissa. Sama pätee puolituttuihin, kavereihin, maisemiin, rakennuksiin...

Harrastuksen parissa en varsinaisesti näe tapahtumia ja paikkoja mistä kirjoitan, mutta "tunnen" ne fyysisenä tuntemuksena. Siis jos saan hyvän, tarinaan sopivan idean, se tuntuu kuin paineena heti otsaluun takana.

Minäkin olen lukenut tästä, ilmiö on tosi mielenkiintoinen, mutta kummallinen! Minua kiinnostaisi teidän afantastikkojen näkökulmasta, miltä kuulostaa se, että itse fantasioin varsinkin nuorempana paljon kaikenlaista. Esimerkiksi tylsillä oppitunneilla koulussa saatoin huvittaa itseäni kuvittelemalla luokan eteen tanssiesityksen koreografioineen. Kuulostaako tämä ihan hölmöltä? :D

Monilla ihmisillähän on myös tapana käydä etukäteen mielessään edessä olevia keskusteluja sellaisina kuin niiden toivoo, luulee tai pelkää menevän. Tai jälkikäteen toki myös. Toteutatteko te tällaista jossain muodossa?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen lukenut tästä, ilmiö on tosi mielenkiintoinen, mutta kummallinen! Minua kiinnostaisi teidän afantastikkojen näkökulmasta, miltä kuulostaa se, että itse fantasioin varsinkin nuorempana paljon kaikenlaista. Esimerkiksi tylsillä oppitunneilla koulussa saatoin huvittaa itseäni kuvittelemalla luokan eteen tanssiesityksen koreografioineen. Kuulostaako tämä ihan hölmöltä? :D

Monilla ihmisillähän on myös tapana käydä etukäteen mielessään edessä olevia keskusteluja sellaisina kuin niiden toivoo, luulee tai pelkää menevän. Tai jälkikäteen toki myös. Toteutatteko te tällaista jossain muodossa?

Ymmärrän tuon konseptin, mutta olen aina ennen afantasiaan tutustumista tosiaan luullut, että "kuvittelu" on tarkoittanut jotain abstraktimpaa kuin että konkreettisesti näit tanssiesityksen luokassa. Esim. että muistelisit, miltä tanssimusiikki kuulosti tai mitä vaatteita tanssijoilla oli.

Itse olen kyllä käynyt päässäni etukäteen keskusteluja esim. ennen tärkeää työhaastattelua. Mutta ehkä ero on siinä, että en varsinaisesti visualisoinut haastattelutilanteita vaan mietin enemmän abstraktilla tasolla keskustelun kulkua - käytettyjä sanamuotoja, repliikkejä jne.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen lukenut tästä, ilmiö on tosi mielenkiintoinen, mutta kummallinen! Minua kiinnostaisi teidän afantastikkojen näkökulmasta, miltä kuulostaa se, että itse fantasioin varsinkin nuorempana paljon kaikenlaista. Esimerkiksi tylsillä oppitunneilla koulussa saatoin huvittaa itseäni kuvittelemalla luokan eteen tanssiesityksen koreografioineen. Kuulostaako tämä ihan hölmöltä? :D

Monilla ihmisillähän on myös tapana käydä etukäteen mielessään edessä olevia keskusteluja sellaisina kuin niiden toivoo, luulee tai pelkää menevän. Tai jälkikäteen toki myös. Toteutatteko te tällaista jossain muodossa?

Minusta tuo olisi ihanaa, jos voisi kuvitella elävästi tuollaista ja näin esim. piristää tylsiä hetkiä. Itsekin pystyn kyllä muodostamaan halutessani tarinan kuvitteellisista asioista, olin esim. koulussa jopa varsin hyvä ainekirjoittaja, mutta näistä kuvitelmista puuttuu aika lailla elävyys, koska ne ovat vain käsitteellistä, sanallista dataa vailla visualisaatiota. Monella afantastikolla tällaisiin käsitteellisiin tarinoihin tosin liittyy eläviä muistoja muiden aistien maailmasta, tai tunteita, jolloin fantasiointi voi olla mielekästä vaikkei varsinaisesti näe sisäisesti mitään visuaalista. Itselläni ei oikein liity mitään elämyksiä joten en ole koskaan ollut fantasioija.

Muut kuin faktakirjat on myös minulle todella tylsiä, koska se tarina ei mitenkään tule eläväksi päässäni. Varsinkin jos tekstissä kuvaillaan pajon visuaalisia asioita: maisemia, pukuja, ihmisten ulkonäköä, se on minusta valtavan pitkästyttävää, koska sisäisesti en koe kuvattua millään tasolla. Hyppään yleensä tällaiset kohdat yli ja jatkan kohtaan missä tapahtuu jotain konkreettista.

En ollenkaan harrasta enkä ole koskaan harrastanut tuollaista keskustelujen tai tilanteiden ennalta kuvittelua. En myöskään menneiden muistelua, koska muisto johon ei liity visuaalista muistoa eikä erityisemmin edes tunnelatausta, ei tunnu kiinnostavalta palauttaa mieleen muuten vaan, teen sitä vain jos käytännön syystä pitää muistaa jotain vanhasta asiasta. Yksi afantasian hyvä puoli onkin monen mukaan se, että elämme nykyhetkessä. Tätähän mindfulness jne opettavat, ja monelle se on tosia vaikeaa, mutta tällainen patatylsä afantastikko pysyy nykyhetkessä itsekseen ilman harjoitusta kun päässä ei kerran tapahdu mitään jos ei erityisesti päätä jotain ajatella. Tosin osa afantastikoista on tässä asiassa erilaisia: he kyllä kuvittelevat esim. keskusteluja, mutta se on sanallinen dialogi päässä ilman visuaalisia mielikuvia.

Kiinnostavaa tuo, että pysyy nykyhetkessä paremmin jos on afantastikko.

Itse olen sitä toista ääripäätä, ja sillä on puolensa ja puolensa, Toisaalta fantasiamaailma rikastuttaa elämää kovasti, ja nautin suunnattomasti erilaisten paikkojen ja kokonaisten maailmoiden fantasioinnista. Toisaalta joskus ärsyttää, miten paljon nykyhetkestä menee ohi siksi, että automaattisesti uppoan fantasiamaailmoihini. Esim. en muista mitään koiralenkistä jonka hetki sitten tein, koska sisäisesti minä olin luomassani maailmassa, joka oli kauniiden haltijoiden asuttama, vehreä ja villi maailma, jossa haltijat asuivat puihin rakennetuissa majoissa, jossa puissa kasvoi isoja kääpiä ja ryppäitä pieniä värikkäitä sieniä, ja naavaa ja misteliä riippui puiden oksilta.... Olin niin uponnut visualisoimaan fantasiamaailmaani, että se ohitti lähes täysin todellisen ulkoisen näköaistin tuottaman datan. Näin tosimaailmaa vain sen minimin mitä on pakko ettei törmäile tai eksy, mutta sisäinen näkö oli paljon vahvempi.

Kiinnostavaa, kiitos vastauksista! Olen tuohon nykyhetkessä elämiseen liittyen lukenut, että myöskin sitä etua siitä on, että vaikeista tapahtumista on helpompi päästä yli, kun niiden ajattelu ei palauta traumoja muodostavia mielikuvia mieleen.

Joku afantastikko kertoi, että vaikka esimerkiksi ovelta haistaa, että onpa hyvä tuoksu, ei pysty tunnistamaan mikä ruoka siellä tuoksuu, ennen kuin näkee. Onko teillä näin? Miten sitten makujen ja äänien kanssa? Tai onko esineiden tunnistaminen silmät kiinni erityisen hankalaa, uskoisin että siihen ehdottomasti kuitenkin pystytte? :D