Lue keskustelun säännöt.
Hirveän ikävä palvelutarpeen arviointi kirjoitettu perheeni tilanteesta
22.03.2019 |
Fyysisiä vaikeuksiani - kipuja, leikkauksista toipumista, ei ole kommentoitu. Vain lyhyesti yhtä terveyteen liittyvää seikkaa sivuttiin. Olen yhdessä yliopistollisessa sairaalassa seurannassa 100km päässä ja toisessa hoidossa 100 km päässä. Tuon päälle perheessä on ollut nielutulehdudkierrettä, mihin on ollut tähän mennessä antibioottihoitoa omalla terveysasemalla. Selitin sosiaalityöntekijälle tilanteen, miksi en ollut päässyt aloittamaan opiskelua syksyllä,ja tässä oli tosiaan monta tekijää, mitkä eivät itsestäni riippuneet mitenkään ja mitä en voinut etukäteen tietää. Palvelutarpeen arvioinnissa oli arvosteltu, että vaikutan päämäärättömältä, saamattomalta ja muistamattomaltakin. En tiedä mihin tuo muistamattomuus viittaa.
Pitäisikö jonkun hälytyskellojen soida jo tässä vaiheessa, että sossu haluaa antaa minusta äitinä mahdollisimman kykenemättönän kuvan?
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kulusi ovat olleet tosi suuret monta vuotta?
Onko sinulla paljon lapsia? Ovatko he teinejä/lukiolaisia? Asutteko pääkaupunkiseudulla?
Lue viesti 15 niin kykenet ehkä arvaamaan, mistä suuret kulut. En kerro mitään ikiä ja asuinpaikkoja tällaisessa. Ap
Olen lukenut viestin 15 mutta en osaa arvata sen perusteella mitään. Kerrot siinä, että terveytesi on huono ja että sinulla on ollut suuria vastoinkäymisiä. Olet yrittänyt muuttaa asioita mutta kokenut takapakkeja.
Tuon perustella on mahdoton tietää, mistä sinulle on tullut tosi suuria kuluja monta vuotta.
Voihan noita jo arvata mistä niitä tulee. Lääkärikäyntejä, kulku sinne lääkäriin, mahdollisesti lääkkeitä, vuodeosastolla makaaminenkaan ei ole ilmaista. Ilman työtä ei ole suuria summia säästössä ja sairastaessa roikutaan tukien varassa. Siihen jos vielä elättää lapsen/lapsia. Monesta pienestä summastakin kasvaa iso puro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos 45. Ensimmäinen hyödyllinen kommentti.
Keskityn kirjoittamaan hänelle sähköpostin ensi viikolla, niin voin laittaa kirjallisena, missä kohdin hän vaikutti olevan väärillä jäljillä tai liian epäselvä. ApVaadi, että sun lähtötilanteeseen kirjataan selkeästi noi leikkaukset, niiden syyt ja ajankohdat ja myös toipuminen - esim. jos on tullut jotain komplikaatioita. Kronologisesti ja selkeästi.
Jos toinen sossu ja lääkäri on kehtottaneet sua lykkäämään opiskelujen aloitusta, sulla on varmasti siitä jotain dokumenttia (toivottavasti)? Ne pitää liittää tuohon myös.
Lähtötilanne pitää avata mahdollisimman kattavasti, koska sun palvelusuunnitelma (eli se, mitä palveluja teille olisi tarjolla) tehdään sen perusteella. Uudessa sosiaalihuoltolaissa henki on nimenomaan se, että asiakkaalle etsitään hänelle parhaat mahdolliset palvelut eikä se, että asiakas sullotaan johonkin olemassa olevaan palveluun ja asiakkaalla pitää olla mahdollisuus vaikuttaa. Esim. lastensuojelussa toki vanhempien tahdon yli mennään, lapsen etu menee edelle, mutta ihan sama laki sitäkin koskee.
On ihan hyvä juttu, että saatte apua. Tukiperhekään ei varmasti ole huono vaihtoehto, mutta minä en teidän tilannetta tunne, niin en mitään voi kommentoida sinänsä.
Lastensuojelussa ne lapset on asiakkaita, ei äiti.
Ja vain idiootti ei skarppaa tuolalisessa kartoitustilanteessa, vaan uhriutuu ja ruikuttaa ja aen jälkeen riitelee mitä onkaan puhuttu.
Idiootiksi haukkuminen alkaa mennä jo vähän liian pitkälle, se on nettikiusaamista. Mietipä vähän, että voisitko lopettaa heti. Ap
Ei ole. Koska just noin se on. Sinä tyrit sen arvioinnin.
Riippumatta siitä mitä mieltä olet siitä, tyrinkö arvioinnin, niin idiootiksi sanominen on nimittelyä, mikä on yksi kaikista helpoimmin tunnistettava kiusaamisen muoto. Et ole pelkästään säälittävä kiusaaja, vaan myös huono siinä. Anteeksi vain, mutta et nyt onnistunut tekemään oloani kauhean loukatuksi. Kokeile jos vaikka tyhmäksi sanominen tehoaisi paremmin, tai sano että "haiset pahalle"!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne. Ymmärrän, että jos ihminen hakee apua tilanteeseensa niin silloin haluaisi luottaa siihen auttavaan / tukea antavaan tahoon.
Iso virhe. Nuo sosionominartut ovat pahimman luokan sadisteja. Laittavat päälleen semiempaattisen naamion ja kautta rantain kyselevät elämäntilanteestasi. Tyypillisiä kompia ovat mm. onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia? (no todennäköisesti saattaa olla, jos kärsit vaikka kroonisista kivuista tai olet masentunut), käytätkö alkoholia enemmän kuin 2 annosta vuodessa? (jos vastaus on kyllä = alkoholisti, päihteiden väärinkäyttäjä) Koetko roolisi äitinä haastavana? (kukapa ei tuntisi?)
No vastauksistasi leivotaan sitten sellainen stoori, että reginan jatkiksetkin kalpenevat, niin että sinua voidaan kohdella moniongelmaisena tyypillisenä sossutapauksena.
En ollut mitenkään sinisilmäinen. Sossu kysyi käynkö viihteellä tai voisinko käydä, sanoin että en. Kysyi myös mitä kaikkia diagnooseja minulla on, sekä olenko mielestäni masentunut. Päihde- ja mt-ongelman yritti ehkä saada kaiveltua, mutta siihen lankaan en mennyt.
Ja en siis oikeastikaan käy baarissa, enkä halua. Se mitä hänellä jäi työstettäväksi, oli korostaa tietyin paikoin sitä mitä kerroin, sekä jättää kertomatta oikeasti relevantteja asioita. Ap
Arvioinnissa on kyse myös siitä, miten ne perustelevat ylöspäin sen, että tarvitset tukitoimia. Jos ne poimivat kertomastasi vain positiivisia asioita niin tulee sellainen vaikutelma, ettet tarvitse tukea. Siksi ne arvioinnit ehkä kirjoitetaan ihan tarkoitushakuisesti niin, että korostetaan ongelmiasi. Asianomaisesti se tietenkin tuntuu pahalta ja negatiivisesti leimaavalta.
Hei, ap tsemiä kovasti ja taistele. Yksinhuoltajana on hitokseen vaikea sairastaa pitkään ja olla sairaalassa. Hyvällä tukiverkolla ei hätää ole mutta kaikilla ei sitä ole. Ja vaikka olisikin voi se tukiverkko pettää. Itse olen joutunut samaan tilanteeseen kuin sinä ja siinä riitti vain se että lasten iskää ei kiinnostanut hoitaa omia lapsiaan. Ja sillähän ei tietenkään ollut mitään merkitystä sossuille. Mun tehtävä oli sairaalasta käsin järjestää kaikkea tilapäistä hoitoa ja kuunnella kuinka tehdään lasu kun olet huonossa kunnossa. Mutta isän tehtävä ei edes näin yhteishuoltakuudessa ollut hoitaa. Mut ajettiin niin loppuun tuosssa rumbassa että psyyke petti ja siinähän kaikki paheni. Silloin tuijotettiin vain mun psyykkistä tilaa ja hoettiin ettet kykene hoitamaan. Mutta se alkuperäinen syy eli sairaus unohtui kaikissa palavereissa. Meillä tilanne laukesi kun lasten isälle tehtiin selväksi että hänen velvollisuus on hoitaa muksujaan tai vaihtoehtona on huostaanotto. Silloin sen päässä alkoi raksuttaa. Kun isän asenne muuttui pystyin myös itse paranemaan niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä saada tukiperhe, jonne lapset voisivat mennä vaikka joka toinen viikonloppu tai joinain iltana hoitoon ja sano, että se olisi varmasti riittävä tukitoimi. Nää tukiperheet ovat toimineet, eikä ole tarvinnut ottaa lapsia huostaan vanhemman sairrastumisen vuoksi. Joskus tukiperhe voi hoitaa lapsia muutaman viikonkin, jos olet itse sairaalassa. Tukiperhe saa vain pienen korvauksen, joten ei muodostu bisneksekikään.
Teoriassa näin. Itse tiesin joutuvani ei kiireellisen, mutta pakolliseen) leikkaukseen ja sen jälkeen kyvytön hoitamaan lasta. Hain tuki/lomaperhettä ja syyksi, että lapsi voisi sitten olla siellä limalla leikkauksen ajan. Odotin pari, kolme vuotta kunnes leikkaus oli pakko tehdä. Siitä on 5 vuotta ja odotamme edelleen sitä tukiperhettä. Pari kertaa hakemusta on päivitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kulusi ovat olleet tosi suuret monta vuotta?
Onko sinulla paljon lapsia? Ovatko he teinejä/lukiolaisia? Asutteko pääkaupunkiseudulla?
Lue viesti 15 niin kykenet ehkä arvaamaan, mistä suuret kulut. En kerro mitään ikiä ja asuinpaikkoja tällaisessa. Ap
Olen lukenut viestin 15 mutta en osaa arvata sen perusteella mitään. Kerrot siinä, että terveytesi on huono ja että sinulla on ollut suuria vastoinkäymisiä. Olet yrittänyt muuttaa asioita mutta kokenut takapakkeja.
Tuon perustella on mahdoton tietää, mistä sinulle on tullut tosi suuria kuluja monta vuotta.
Voihan noita jo arvata mistä niitä tulee. Lääkärikäyntejä, kulku sinne lääkäriin, mahdollisesti lääkkeitä, vuodeosastolla makaaminenkaan ei ole ilmaista. Ilman työtä ei ole suuria summia säästössä ja sairastaessa roikutaan tukien varassa. Siihen jos vielä elättää lapsen/lapsia. Monesta pienestä summastakin kasvaa iso puro.
Amerikoissa noista tulisikin tosi suuret kulut. Mutta ei Suomessa. Meillähän sairaalapäiväkin maksaa potilaalle aina saman, vaikka hänelle tehtäisiin puolen miljoonan hintainen operaatio. Ja meillä on sairauskulu- ja lääkekatto, jonka jälkeen kaikki on ilmaista.
Sairastamalla Suomessa ei saa kerättyä itselle tosi suuria maksuja, paitsi jos hoidattaa itseään yksityissairaaloissa. En usko, että ap on toiminut niin.
Ja puhun nyt itse syöpäpotilaana, jolle sairaalat ja leikkaukset ovat arkipäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne. Ymmärrän, että jos ihminen hakee apua tilanteeseensa niin silloin haluaisi luottaa siihen auttavaan / tukea antavaan tahoon.
Iso virhe. Nuo sosionominartut ovat pahimman luokan sadisteja. Laittavat päälleen semiempaattisen naamion ja kautta rantain kyselevät elämäntilanteestasi. Tyypillisiä kompia ovat mm. onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia? (no todennäköisesti saattaa olla, jos kärsit vaikka kroonisista kivuista tai olet masentunut), käytätkö alkoholia enemmän kuin 2 annosta vuodessa? (jos vastaus on kyllä = alkoholisti, päihteiden väärinkäyttäjä) Koetko roolisi äitinä haastavana? (kukapa ei tuntisi?)
No vastauksistasi leivotaan sitten sellainen stoori, että reginan jatkiksetkin kalpenevat, niin että sinua voidaan kohdella moniongelmaisena tyypillisenä sossutapauksena.
En ollut mitenkään sinisilmäinen. Sossu kysyi käynkö viihteellä tai voisinko käydä, sanoin että en. Kysyi myös mitä kaikkia diagnooseja minulla on, sekä olenko mielestäni masentunut. Päihde- ja mt-ongelman yritti ehkä saada kaiveltua, mutta siihen lankaan en mennyt.
Ja en siis oikeastikaan käy baarissa, enkä halua. Se mitä hänellä jäi työstettäväksi, oli korostaa tietyin paikoin sitä mitä kerroin, sekä jättää kertomatta oikeasti relevantteja asioita. ApArvioinnissa on kyse myös siitä, miten ne perustelevat ylöspäin sen, että tarvitset tukitoimia. Jos ne poimivat kertomastasi vain positiivisia asioita niin tulee sellainen vaikutelma, ettet tarvitse tukea. Siksi ne arvioinnit ehkä kirjoitetaan ihan tarkoitushakuisesti niin, että korostetaan ongelmiasi. Asianomaisesti se tietenkin tuntuu pahalta ja negatiivisesti leimaavalta.
Se on kyllä totta, sossu on ehkä vähän hankalassa välikädessä kun apua pitää asiakkaalle saada, mutta jotenkin mielellään säilyttää luottamus asiakkaaseen. En vaan ymmärrä, miksi ei fyysisiä sairauksia voinut "käyttää" siihen tarkoitukseen. Ehkä työntekijä ei osannut toistaa kirjaukseensa, mitä olin kertonut lääketieteellisestä tilanteesta tai ajatteli, että kaikki ne jutut eivät välttämättä ole totta tai lääkärin toteamia. Ja se tottakai tuntuu pahalta, jos niihin ei uskota ja pitää vielä vakuutella, että kyllä diagnoosit ovat ihan oikeita. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet saanut todella ikäviä vastauksia. Tältä palstalta lienee turha hakea myötätuntoa tällaisessa asiassa.
Itse kuitenkin tiedän läheltä seuranneena lastensuojelun kirjauksista ja arvioista paljon sellaista, mitä suuri yleisö ei tiedä. Toki riippuu sossusta, mutta monesti se lasun mentaliteetti on juuri tuollaista, että kirjauksissa vihjailevin ja epämääräisin sanankääntein äiti puristetaan vaikka väkisin sellaiseen "roskaväki"-muottiin, jossa äidin annetaan ymmärtää olevan jollain tavalla saamaton, osaamaton, laiska, joka ei mentaalisesti muutenkaan käy ihan täysillä. Vaikka mistään tällaisesta ei oikeasti olisikaan kyse. Eli tapauksessasi on todennäköisesti jo päätetty pärstän perusteella, että sinusta tehdään asiakas, oli mikä oli. Ja siksi paperit sinusta yritetään saada näyttämään mahdollisimman rumilta kirjoittamalla tuollaisia asiattomuuksia.
Kuinka moni mamma täällä hyväksyisi, jos vaikkapa lääkäri kirjoittaisi Kantaan tuollaisia vastaavia määrittelyjä itsestään?
Jopa pelkästään fyysisiä sairauksia on käytetty huostaanoton perusteina. Tiedän jopa tapauksen, jossa yhden fyysisesti sairastuneen äidin lapsi huostattiin sossujen toimesta poliisisaattuessa kesken koulupäivän. Tällainen ylilyönti yksistään äidin sairastumisen lisäksi oli lapselle hyvin traumatisoiva kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kulusi ovat olleet tosi suuret monta vuotta?
Onko sinulla paljon lapsia? Ovatko he teinejä/lukiolaisia? Asutteko pääkaupunkiseudulla?
Lue viesti 15 niin kykenet ehkä arvaamaan, mistä suuret kulut. En kerro mitään ikiä ja asuinpaikkoja tällaisessa. Ap
Olen lukenut viestin 15 mutta en osaa arvata sen perusteella mitään. Kerrot siinä, että terveytesi on huono ja että sinulla on ollut suuria vastoinkäymisiä. Olet yrittänyt muuttaa asioita mutta kokenut takapakkeja.
Tuon perustella on mahdoton tietää, mistä sinulle on tullut tosi suuria kuluja monta vuotta.
Voihan noita jo arvata mistä niitä tulee. Lääkärikäyntejä, kulku sinne lääkäriin, mahdollisesti lääkkeitä, vuodeosastolla makaaminenkaan ei ole ilmaista. Ilman työtä ei ole suuria summia säästössä ja sairastaessa roikutaan tukien varassa. Siihen jos vielä elättää lapsen/lapsia. Monesta pienestä summastakin kasvaa iso puro.
Amerikoissa noista tulisikin tosi suuret kulut. Mutta ei Suomessa. Meillähän sairaalapäiväkin maksaa potilaalle aina saman, vaikka hänelle tehtäisiin puolen miljoonan hintainen operaatio. Ja meillä on sairauskulu- ja lääkekatto, jonka jälkeen kaikki on ilmaista.
Sairastamalla Suomessa ei saa kerättyä itselle tosi suuria maksuja, paitsi jos hoidattaa itseään yksityissairaaloissa. En usko, että ap on toiminut niin.
Ja puhun nyt itse syöpäpotilaana, jolle sairaalat ja leikkaukset ovat arkipäivää.
Ehkä sinulla on ollut toimiva hoitoketju. Se ei sitä tarkoita, että kaikilla asiat sujuisi juohevasti ja oikein. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi kroonista sairautta ja ihan elän normaalia elämää. Ei se ettei ole täysin sataprosenttisen nuori ja viriili normaalia elämää estä. Normaaliin elämään kuuluu sairaudet, vastoinkäymiset ja kuolema.
Minä myös. Nyt kun lapset ovat teinejä, ei ole ongelmaa. Mutta kun he oli pieniä, niin labra käynneistä alkaen kaikki oli hankalaa. Ja lääkkeen vaihdon aikana piti käydä labrassa kerran viikossa ja lääkärissä myös.
Itsell niin hankalinta oli kun minulle puhkesi vyöruusu. Yritin hoitaa lapset hirveässä kivussa ja varoa tartuttamasta vesirokkoa lapsiin. Toinen oli, kun jouduin sairaalaan kahdeksi viikoksi. Mihin lapset? Onneksi heille löytyi paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A Se, miksi en sinne halua on, koska en usko että työtoiminta ja työkokeilut on kuntouttavaa asiakkaan parasta ajatellen, vaan oikeistopolitiikan metku, jolla saadaan tilastoja siistittyä, estetään työkyvyttömiä pääsemästä eläkkeelle ja orjuutetaan ilmaistyövoimaa yrityksille. Ap
Tähän asti mun myötätunto oli aapeen puolella.
Ensinnäkin, kuntouttava työtoiminta ei ole sama asia kuin kuntoutus. Kuntoutus on sitä että jotain sairautta hoidetaan eli ihmistä kuntoutetaan eli käytännössä parannetaana jotain sairautta.
Kuntouttava työtoiminta taas kuntouttaa ihmistä työmarkkinoita varten, joissain tapauksissa elämänhallintaa, siellä ei ole terapeutteja eikä sairaanhoidon ammattilaisia kuten kuntoutuksessa. Lähtökohdat on erilaiset ja tavoitteet on erilaiset.
Kuntouttavassa työtoiminnassa on sitten niitä ammattilaisia joiden kanssa voi tehdä mm. sairaseläkehakemukset jne. Siellä nimenomaan mietitään yhdessä se mikä polku eteenpäin olisi valmentautujalle paras, ja jos selkeästi se paras on sairaseläke, niin siinä autetaan.
Ja kuntouttavaa työtoimintaa ei saa yritykset harjoittaa, juuri siksi koska siellä ei ole työvalmentajia tai yksilövalmentajia jotka tätä valmennusta tekisi. Kuntouttavassa työtoiminnassa se itse työn tekeminen on sitä joka ihmistä kuntouttaa, siinä mielessä että sinne tullaan tiettyinä päivinä, tiettynä aikana ja siellä ollaan siihen asti kun on sovittu, ja siellä on jotain mielekästä tekemistä ja työyhteisö johon kuulua. Siellä ei parannuta mistään muusta kuin ehkä yksinäisyydestä, näköalattomuudesta, syrjäytymisestä jne. Monelle kuntouttava työtoiminta on erittäin tärkeä ja hyvä keino päästä elämässä eteenpäin.
Sinä olet niitä patavanhoillisia jonka mielestä kaikki mahdolliset ongelmat johtuvat laiskuudesta, ja siitä parannetaan työhön pakottamalla. Mutta tutkimusten mukaan kuntouttavasta työtoiminnasta hyvin harvoin siirrytään työelämään.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ihmetellään kun naiset ei halua tehdä lapsia. Kun se mies voi vaan häippästä kun ei enää hotsita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kulusi ovat olleet tosi suuret monta vuotta?
Onko sinulla paljon lapsia? Ovatko he teinejä/lukiolaisia? Asutteko pääkaupunkiseudulla?
Lue viesti 15 niin kykenet ehkä arvaamaan, mistä suuret kulut. En kerro mitään ikiä ja asuinpaikkoja tällaisessa. Ap
Olen lukenut viestin 15 mutta en osaa arvata sen perusteella mitään. Kerrot siinä, että terveytesi on huono ja että sinulla on ollut suuria vastoinkäymisiä. Olet yrittänyt muuttaa asioita mutta kokenut takapakkeja.
Tuon perustella on mahdoton tietää, mistä sinulle on tullut tosi suuria kuluja monta vuotta.
Voihan noita jo arvata mistä niitä tulee. Lääkärikäyntejä, kulku sinne lääkäriin, mahdollisesti lääkkeitä, vuodeosastolla makaaminenkaan ei ole ilmaista. Ilman työtä ei ole suuria summia säästössä ja sairastaessa roikutaan tukien varassa. Siihen jos vielä elättää lapsen/lapsia. Monesta pienestä summastakin kasvaa iso puro.
Amerikoissa noista tulisikin tosi suuret kulut. Mutta ei Suomessa. Meillähän sairaalapäiväkin maksaa potilaalle aina saman, vaikka hänelle tehtäisiin puolen miljoonan hintainen operaatio. Ja meillä on sairauskulu- ja lääkekatto, jonka jälkeen kaikki on ilmaista.
Sairastamalla Suomessa ei saa kerättyä itselle tosi suuria maksuja, paitsi jos hoidattaa itseään yksityissairaaloissa. En usko, että ap on toiminut niin.
Ja puhun nyt itse syöpäpotilaana, jolle sairaalat ja leikkaukset ovat arkipäivää.
Ehkä sinulla on ollut toimiva hoitoketju. Se ei sitä tarkoita, että kaikilla asiat sujuisi juohevasti ja oikein. Ap
Minulla on ollut kyllä oikein hyvä hoitoketju, mistä olen erittäin kiitollinen. Harmi, jos itselläsi ei ole ollut. En silti usko (etkä toki ole itsekään niin väittänyt), että "tosi suuret kulusi" olisivat olleet sairauden aiheuttamia. Jos siis Suomessa asustat.
Mutta on vaikea miettiä, kuinka voisit niitä suuria kulujasi vähentää, kun et suostu kertomaan, mistä ne oikein johtuvat ja koostuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet saanut todella ikäviä vastauksia. Tältä palstalta lienee turha hakea myötätuntoa tällaisessa asiassa.
Itse kuitenkin tiedän läheltä seuranneena lastensuojelun kirjauksista ja arvioista paljon sellaista, mitä suuri yleisö ei tiedä. Toki riippuu sossusta, mutta monesti se lasun mentaliteetti on juuri tuollaista, että kirjauksissa vihjailevin ja epämääräisin sanankääntein äiti puristetaan vaikka väkisin sellaiseen "roskaväki"-muottiin, jossa äidin annetaan ymmärtää olevan jollain tavalla saamaton, osaamaton, laiska, joka ei mentaalisesti muutenkaan käy ihan täysillä. Vaikka mistään tällaisesta ei oikeasti olisikaan kyse. Eli tapauksessasi on todennäköisesti jo päätetty pärstän perusteella, että sinusta tehdään asiakas, oli mikä oli. Ja siksi paperit sinusta yritetään saada näyttämään mahdollisimman rumilta kirjoittamalla tuollaisia asiattomuuksia.
Kuinka moni mamma täällä hyväksyisi, jos vaikkapa lääkäri kirjoittaisi Kantaan tuollaisia vastaavia määrittelyjä itsestään?
Jopa pelkästään fyysisiä sairauksia on käytetty huostaanoton perusteina. Tiedän jopa tapauksen, jossa yhden fyysisesti sairastuneen äidin lapsi huostattiin sossujen toimesta poliisisaattuessa kesken koulupäivän. Tällainen ylilyönti yksistään äidin sairastumisen lisäksi oli lapselle hyvin traumatisoiva kokemus.
Nimenomaan minua ihmetytti, että se saamattomuus oli pariin kertaan mainittu. Olisihan voinut sanoa vaikka niin, että äiti vaikuttaa hyvin uupuneelta, eikä välttämättä jaksa tarttua asioihin ja hoitaa niitä yksin. Saamattomuus kuulostaa aika lailla parjaamiselta? Jos mun lapsella on vaikka läksyt tekemättä, niin mun mielestä se olisi ilkeästi sanottu, että arvostelisin "kun sulla on tuollaista saamattomuutta näköjään ja olet niin saamaton tekemään"!
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet saanut todella ikäviä vastauksia. Tältä palstalta lienee turha hakea myötätuntoa tällaisessa asiassa.
Itse kuitenkin tiedän läheltä seuranneena lastensuojelun kirjauksista ja arvioista paljon sellaista, mitä suuri yleisö ei tiedä. Toki riippuu sossusta, mutta monesti se lasun mentaliteetti on juuri tuollaista, että kirjauksissa vihjailevin ja epämääräisin sanankääntein äiti puristetaan vaikka väkisin sellaiseen "roskaväki"-muottiin, jossa äidin annetaan ymmärtää olevan jollain tavalla saamaton, osaamaton, laiska, joka ei mentaalisesti muutenkaan käy ihan täysillä. Vaikka mistään tällaisesta ei oikeasti olisikaan kyse. Eli tapauksessasi on todennäköisesti jo päätetty pärstän perusteella, että sinusta tehdään asiakas, oli mikä oli. Ja siksi paperit sinusta yritetään saada näyttämään mahdollisimman rumilta kirjoittamalla tuollaisia asiattomuuksia.
Kuinka moni mamma täällä hyväksyisi, jos vaikkapa lääkäri kirjoittaisi Kantaan tuollaisia vastaavia määrittelyjä itsestään?
Jopa pelkästään fyysisiä sairauksia on käytetty huostaanoton perusteina. Tiedän jopa tapauksen, jossa yhden fyysisesti sairastuneen äidin lapsi huostattiin sossujen toimesta poliisisaattuessa kesken koulupäivän. Tällainen ylilyönti yksistään äidin sairastumisen lisäksi oli lapselle hyvin traumatisoiva kokemus.
Kuinka monen vanhemman mielestä, joilta on lapsi huostattu, on sitä mieltä, että se oli hyvä teko ja oikein lasta kohtaan? Voisin sanoa, että hyvin marginaalinen osa vanhemmista pystyy myöntämään, että huostaanotto oli hyvä ja perusteltu. Että minussa oli se vika, että lapset voivat huonosti. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Eli tietysti huostatun lapsen vanhemmat yrittävät syyllistää sossuja kuinka hirveän pahoja ihmisiä he ovat, kun vievät lapsen, vaikkei lapsella ollut ”mitään hätää”.
Lapset pois ja sijoitettavaksi kunnon perheisiin. Ap voi sitten keskittyä tupakointiin ja sen kaljapullonsa kanssa heilumiseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kulusi ovat olleet tosi suuret monta vuotta?
Onko sinulla paljon lapsia? Ovatko he teinejä/lukiolaisia? Asutteko pääkaupunkiseudulla?
Lue viesti 15 niin kykenet ehkä arvaamaan, mistä suuret kulut. En kerro mitään ikiä ja asuinpaikkoja tällaisessa. Ap
Olen lukenut viestin 15 mutta en osaa arvata sen perusteella mitään. Kerrot siinä, että terveytesi on huono ja että sinulla on ollut suuria vastoinkäymisiä. Olet yrittänyt muuttaa asioita mutta kokenut takapakkeja.
Tuon perustella on mahdoton tietää, mistä sinulle on tullut tosi suuria kuluja monta vuotta.
Voihan noita jo arvata mistä niitä tulee. Lääkärikäyntejä, kulku sinne lääkäriin, mahdollisesti lääkkeitä, vuodeosastolla makaaminenkaan ei ole ilmaista. Ilman työtä ei ole suuria summia säästössä ja sairastaessa roikutaan tukien varassa. Siihen jos vielä elättää lapsen/lapsia. Monesta pienestä summastakin kasvaa iso puro.
Amerikoissa noista tulisikin tosi suuret kulut. Mutta ei Suomessa. Meillähän sairaalapäiväkin maksaa potilaalle aina saman, vaikka hänelle tehtäisiin puolen miljoonan hintainen operaatio. Ja meillä on sairauskulu- ja lääkekatto, jonka jälkeen kaikki on ilmaista.
Sairastamalla Suomessa ei saa kerättyä itselle tosi suuria maksuja, paitsi jos hoidattaa itseään yksityissairaaloissa. En usko, että ap on toiminut niin.
Ja puhun nyt itse syöpäpotilaana, jolle sairaalat ja leikkaukset ovat arkipäivää.
Ehkä sinulla on ollut toimiva hoitoketju. Se ei sitä tarkoita, että kaikilla asiat sujuisi juohevasti ja oikein. Ap
Minulla on ollut kyllä oikein hyvä hoitoketju, mistä olen erittäin kiitollinen. Harmi, jos itselläsi ei ole ollut. En silti usko (etkä toki ole itsekään niin väittänyt), että "tosi suuret kulusi" olisivat olleet sairauden aiheuttamia. Jos siis Suomessa asustat.
Mutta on vaikea miettiä, kuinka voisit niitä suuria kulujasi vähentää, kun et suostu kertomaan, mistä ne oikein johtuvat ja koostuvat.
Joo, en ole mitään mielipidettäsi kaivannutkaan, että kuinka saan kuluja vähennettyä. Voit ihan vapaasti jäädä miettimään, mistä kuluni johtuvat ja koostuvat, jos se on mielestäsi hyvää ajanvietettä. Ap
Ap, oliko mainita pornoperhetaustasta?
Tsemppiä. Monella kommentoijalla ei ole hajuakaan mistä on kyse. Tai minkälaisen ongelmien kanssa tuossa painetaan.
Ei sos. työntekijän tehtävä ole arvostella tai kehua sinua. Eikä hän niin ole tehnytkään vaan kirjoittanut tilanteesta niinkuin se on. Koita hyväksyä, että elämässä on nyt hieman ollut päämäärättömyyttä ja saamatomuutta ja ilmeisesti arviointia tehdään siksi, että sinua voitaisiin näissä asioissa auttaa.