Rikosilmoitus kunnianloukkauksesta/tietovuodosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun saamastasi kotiavusta on päätetty, ovat perustana olleet mielenterveysongelmasi ja fyysiset sairaudet. Tuohan on hyvin yleisluontoinen ja tavallinen syy saada apua kotiin.

Jos olet kieltäytynyt avusta, vaikka avun tarve on ilmeinen, on lopputuloksena sitten lasu luonnollisesti niillä samoilla syillä kuin apua on haettukin. Kotipalvelun työntekijä ei luultavasti ole lasua edes tehnyt, vaan on vain ilmoittanut huolensa ja havaintonsa eteenpäin.

Nyt sitten sosiaalityöntekijät tulevat keskustelemaan kanssasi miksi et apua halua vastaanottaa, vaikka sille olisi tarvetta. Onko sulla akuutti, vakava päihdeongelma, jonka haluat salata vai miksi kieltäydyt tukitoimista?

Luitko aloitusta vai oliko se jotenkin vaikeaselkoinen? Otin apua vastaan kotipalvelutyön muodossa enkä olisi halunnut sen loppuvan. Sanoin tämän sosiaalityöntekijälle, joka päätti asiasta. Sitten kp-työntekijä viimeisen käynnin jälkeen mitään etukäteen sanomatta teki lasun, koska

jäimme ilman riittävää apua. Tottahan se oli, mutta oliko tarpeellista tuossa vaiheessa korostaa mielenterveysongelmia? Oman näkemykseni mukaan sairauskriisi, johon tarvitsee terapiaa, ei edes ole mielenterveysongelma, vaikka asiaan liittyisi post-traumaattista stressiä tai mielialan laskua. Ap

Kirjoitit, että "ilman omaa halua" ja tulkitsin sen väärin avusta kieltäytymiseksi. Huoli on herännyt lastesi osalta, eikö se kuitenkin ole tärkeämpi kuin se mitä sinusta sanotaan? Lopputuloksena voit saada apua enemmän ja lapsillesi paremmin kohdennettuna kuin pelkkää perhetyöntekijän apua.  Lasten etua tässä on ajateltu ja tarkastellaan asiaa siltä kantilta.

Missä tuossa on tietovuoto tai kunnianloukkaus? Jos sinulla on todistettavasti mielenterveysongelmia, niin ei niiden kirjaaminen huolenaiheeksi ole laitonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun saamastasi kotiavusta on päätetty, ovat perustana olleet mielenterveysongelmasi ja fyysiset sairaudet. Tuohan on hyvin yleisluontoinen ja tavallinen syy saada apua kotiin.

Jos olet kieltäytynyt avusta, vaikka avun tarve on ilmeinen, on lopputuloksena sitten lasu luonnollisesti niillä samoilla syillä kuin apua on haettukin. Kotipalvelun työntekijä ei luultavasti ole lasua edes tehnyt, vaan on vain ilmoittanut huolensa ja havaintonsa eteenpäin.

Nyt sitten sosiaalityöntekijät tulevat keskustelemaan kanssasi miksi et apua halua vastaanottaa, vaikka sille olisi tarvetta. Onko sulla akuutti, vakava päihdeongelma, jonka haluat salata vai miksi kieltäydyt tukitoimista?

Luitko aloitusta vai oliko se jotenkin vaikeaselkoinen? Otin apua vastaan kotipalvelutyön muodossa enkä olisi halunnut sen loppuvan. Sanoin tämän sosiaalityöntekijälle, joka päätti asiasta. Sitten kp-työntekijä viimeisen käynnin jälkeen mitään etukäteen sanomatta teki lasun, koska

jäimme ilman riittävää apua. Tottahan se oli, mutta oliko tarpeellista tuossa vaiheessa korostaa mielenterveysongelmia? Oman näkemykseni mukaan sairauskriisi, johon tarvitsee terapiaa, ei edes ole mielenterveysongelma, vaikka asiaan liittyisi post-traumaattista stressiä tai mielialan laskua. Ap

Kirjoitit, että "ilman omaa halua" ja tulkitsin sen väärin avusta kieltäytymiseksi. Huoli on herännyt lastesi osalta, eikö se kuitenkin ole tärkeämpi kuin se mitä sinusta sanotaan? Lopputuloksena voit saada apua enemmän ja lapsillesi paremmin kohdennettuna kuin pelkkää perhetyöntekijän apua.  Lasten etua tässä on ajateltu ja tarkastellaan asiaa siltä kantilta.

Meillä oli kotipalvelun työntekijä eikä perhetyöntekijä. Kannattaakohan sinun kommentoida, kun et jaksa lukea?

Ja tottakai sillä on paljonkin väliä, minkälaisia kirjauksia minusta jää omakantaan. Jos kukaan ei usko fyysisten sairauksieni haittaan ja psyykkisiä ylikorostetaan, niin se antaa minusta väärän kuvan ja tällaista on vaikea korjata, jos sellainen käsitys laajenee kirjausten perusteella. Esimerkiksi siten, että fyysisiin, diagnosoituihinkin sairauksiin on vaikeampi saada tarvittavaa apua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kerroit ja näytit. Ei oo kunnianloukkaus eikä tietovuotokaan. Kun on totta niin on totta. He yrittää herranjestas auttaa sua.

Ajattele tätä asiakkaan näkökulmasta. Tukitoimi lopetetaan, vaikka asiakas ilmaisee tarvetta ja halua jatkamiselle. Sitten tehdään lasu, jossa syytetään lähinnä mt-ongelmaiseksi muuten tilannetta kuvailematta. Herättääkö tämä luottamusta? Pari kk pitää stressissä elää ilman apua ja palvelutarpeen arviota odottaen, kun ei yhtään tiedä mitä siellä sitten tulee vastaan. Olisi ollut asiallista jatkaa tukitoimea palvelutarpeen arviointiin asti kun sille kerran tarvetta oli, sekä keskustella asiakkaan kanssa lasun tekemisestä, että avun saaminen olisi pitkäaikaisemmin mahdollista. Ap

Kannattaa siellä tapaamisessa tuoda esille, että koit sen tosi kurjana, miten meneteltiin ja onhan se huono asia, että jäätte nyt hetkeksi kokonaan ilman tukitoimia. Voit soittaa siitä vaikka heti omalle sosiaalityöntekijällesi ja toivoa muutosta.

Ilmeisesti koet sen todella leimaavana, että sinut on mainittu mt-ongelmaiseksi, mutta hyvin harva ajattelee niin, koska mt-ongelmat ovat tosi tavallisia. Tässä ei ollut tarkoitus leimata sinua, vaan tosiaan noita perusteluja tarvitaan, koska kaikille haluaville apua ei pystytä antamaan. On hyvä, että olet kertonut kaikki mitä asiaan liittyy ja masennus monesti vaikuttaa koko perheeseen, myös lapsiin, joten nyt lastesi myös on mahdollista saada apua, jos tarkemmassa tarkastelussa sille todetaan tarve. Koeta ajatella lastesi etua, vaikka ymmärrän, että lasu on aina järkytys vanhemmille. Työntekijöille mt-ongelmat ja haasteet arjessa ovat kuitenkin ihan normaaleja, mitä voi haastavassa elämäntilanteessa sattua kenelle tahansa. 

Ensimmäisessä viestissäsi kerroit että olet itse näyttänyt diagnoosisi kotipalvelun työntekijälle, näin hän siis tietää masennuksestasi, kuin myös muista terveydellisistä ongelmistasi. Tuen päätyttyä kotipalvelun työntekijä on pyrkinyt toimimaan sinun parhaaksesi tekemällä lasun, että tukenne jatkuisi mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun saamastasi kotiavusta on päätetty, ovat perustana olleet mielenterveysongelmasi ja fyysiset sairaudet. Tuohan on hyvin yleisluontoinen ja tavallinen syy saada apua kotiin.

Jos olet kieltäytynyt avusta, vaikka avun tarve on ilmeinen, on lopputuloksena sitten lasu luonnollisesti niillä samoilla syillä kuin apua on haettukin. Kotipalvelun työntekijä ei luultavasti ole lasua edes tehnyt, vaan on vain ilmoittanut huolensa ja havaintonsa eteenpäin.

Nyt sitten sosiaalityöntekijät tulevat keskustelemaan kanssasi miksi et apua halua vastaanottaa, vaikka sille olisi tarvetta. Onko sulla akuutti, vakava päihdeongelma, jonka haluat salata vai miksi kieltäydyt tukitoimista?

Luitko aloitusta vai oliko se jotenkin vaikeaselkoinen? Otin apua vastaan kotipalvelutyön muodossa enkä olisi halunnut sen loppuvan. Sanoin tämän sosiaalityöntekijälle, joka päätti asiasta. Sitten kp-työntekijä viimeisen käynnin jälkeen mitään etukäteen sanomatta teki lasun, koska

jäimme ilman riittävää apua. Tottahan se oli, mutta oliko tarpeellista tuossa vaiheessa korostaa mielenterveysongelmia? Oman näkemykseni mukaan sairauskriisi, johon tarvitsee terapiaa, ei edes ole mielenterveysongelma, vaikka asiaan liittyisi post-traumaattista stressiä tai mielialan laskua. Ap

Kirjoitit, että "ilman omaa halua" ja tulkitsin sen väärin avusta kieltäytymiseksi. Huoli on herännyt lastesi osalta, eikö se kuitenkin ole tärkeämpi kuin se mitä sinusta sanotaan? Lopputuloksena voit saada apua enemmän ja lapsillesi paremmin kohdennettuna kuin pelkkää perhetyöntekijän apua.  Lasten etua tässä on ajateltu ja tarkastellaan asiaa siltä kantilta.

Meillä oli kotipalvelun työntekijä eikä perhetyöntekijä. Kannattaakohan sinun kommentoida, kun et jaksa lukea?

Ja tottakai sillä on paljonkin väliä, minkälaisia kirjauksia minusta jää omakantaan. Jos kukaan ei usko fyysisten sairauksieni haittaan ja psyykkisiä ylikorostetaan, niin se antaa minusta väärän kuvan ja tällaista on vaikea korjata, jos sellainen käsitys laajenee kirjausten perusteella. Esimerkiksi siten, että fyysisiin, diagnosoituihinkin sairauksiin on vaikeampi saada tarvittavaa apua. Ap

Mitä fyysisiä sairauksia sinulla sitten on? Fibromyalgiaa, krooninen väsymysoireyhtymä, EDS, näitä tavallisia masentuneiden naisten fyysisiä sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun saamastasi kotiavusta on päätetty, ovat perustana olleet mielenterveysongelmasi ja fyysiset sairaudet. Tuohan on hyvin yleisluontoinen ja tavallinen syy saada apua kotiin.

Jos olet kieltäytynyt avusta, vaikka avun tarve on ilmeinen, on lopputuloksena sitten lasu luonnollisesti niillä samoilla syillä kuin apua on haettukin. Kotipalvelun työntekijä ei luultavasti ole lasua edes tehnyt, vaan on vain ilmoittanut huolensa ja havaintonsa eteenpäin.

Nyt sitten sosiaalityöntekijät tulevat keskustelemaan kanssasi miksi et apua halua vastaanottaa, vaikka sille olisi tarvetta. Onko sulla akuutti, vakava päihdeongelma, jonka haluat salata vai miksi kieltäydyt tukitoimista?

Luitko aloitusta vai oliko se jotenkin vaikeaselkoinen? Otin apua vastaan kotipalvelutyön muodossa enkä olisi halunnut sen loppuvan. Sanoin tämän sosiaalityöntekijälle, joka päätti asiasta. Sitten kp-työntekijä viimeisen käynnin jälkeen mitään etukäteen sanomatta teki lasun, koska

jäimme ilman riittävää apua. Tottahan se oli, mutta oliko tarpeellista tuossa vaiheessa korostaa mielenterveysongelmia? Oman näkemykseni mukaan sairauskriisi, johon tarvitsee terapiaa, ei edes ole mielenterveysongelma, vaikka asiaan liittyisi post-traumaattista stressiä tai mielialan laskua. Ap

Kirjoitit, että "ilman omaa halua" ja tulkitsin sen väärin avusta kieltäytymiseksi. Huoli on herännyt lastesi osalta, eikö se kuitenkin ole tärkeämpi kuin se mitä sinusta sanotaan? Lopputuloksena voit saada apua enemmän ja lapsillesi paremmin kohdennettuna kuin pelkkää perhetyöntekijän apua.  Lasten etua tässä on ajateltu ja tarkastellaan asiaa siltä kantilta.

Meillä oli kotipalvelun työntekijä eikä perhetyöntekijä. Kannattaakohan sinun kommentoida, kun et jaksa lukea?

Ja tottakai sillä on paljonkin väliä, minkälaisia kirjauksia minusta jää omakantaan. Jos kukaan ei usko fyysisten sairauksieni haittaan ja psyykkisiä ylikorostetaan, niin se antaa minusta väärän kuvan ja tällaista on vaikea korjata, jos sellainen käsitys laajenee kirjausten perusteella. Esimerkiksi siten, että fyysisiin, diagnosoituihinkin sairauksiin on vaikeampi saada tarvittavaa apua. Ap

Pelkäät siis, että sairautesi hoito vaikeutuu masennusdiagnoosin takia. Sehän on ollut jo kanta-palveluissa, että tilanne ei sikäli ole muuttunut. Eivät lääkärit ehdi lukea sieltä kaikkea mitä sinusta on kirjoitettu, he lukevat vain se, mikä liittyy fyysisen sairauden hoitoon. Kaikki fyysiset sairaudet vaikuttavat mielenterveyteen myös, kivut aiheuttavat masennusta ja ilmeisesti olet terapiassa, joten tuskinpa lääkäri siihen puoleen enää puuttuu. 

Itselläni on kokemusta, että lapsen vatsavaivaa epäiltiin psyykkiseksi (äiti komennettiin pois huoneesta ja kyseltiin koulukiusaamisesta tms. vaikka sellaista ei ollut), mutta erikoislääkärissä vaiva todettiin ihan fyysiseksi. Kyllä tuota tapahtuu kaikille, ei vain niille, joilla on mt-diagnoosi, koska lääkärin pitää selvittää myös psyyken puolta, ihminenhän on psykofyysinen kokonaisuus.

Onhan se hyvä jos saisit apua tilanteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kerroit ja näytit. Ei oo kunnianloukkaus eikä tietovuotokaan. Kun on totta niin on totta. He yrittää herranjestas auttaa sua.

Ajattele tätä asiakkaan näkökulmasta. Tukitoimi lopetetaan, vaikka asiakas ilmaisee tarvetta ja halua jatkamiselle. Sitten tehdään lasu, jossa syytetään lähinnä mt-ongelmaiseksi muuten tilannetta kuvailematta. Herättääkö tämä luottamusta? Pari kk pitää stressissä elää ilman apua ja palvelutarpeen arviota odottaen, kun ei yhtään tiedä mitä siellä sitten tulee vastaan. Olisi ollut asiallista jatkaa tukitoimea palvelutarpeen arviointiin asti kun sille kerran tarvetta oli, sekä keskustella asiakkaan kanssa lasun tekemisestä, että avun saaminen olisi pitkäaikaisemmin mahdollista. Ap

Eihän se ole syyttämistä vaan fakta. Kuten itse kerroit aloituksessa sinulla on mielenterveysongelma ja fyysinen sairaus. Millä tapaa se on syyttämistä todeta olemassaoleva tosiasia?

Eikä se ole tukitoimea toteuttavien ihmisten rooli arvioida tarvitaanko apua ja jos tarvitaan niin minkälaista. Sen takia meillä on lastensuojelu jonka ammattilaiset osaavat arvioida tilanteen ja ottaa kaikki asiat huomioon.