Lue keskustelun säännöt.
Punastuminen ja siitä aiheutuva vaikeus työelämässä
03.04.2013 |
Olen koko ikäni kärsinyt punastumisesta. Nyt olen hoitovapaalla ja pitäisi alkaa etsimään töitä. Työhistoriaa minulla on yli 10 vuotta ja koko se aika on pitänyt luovia punastelujen ja siitä aiheutuvien vaikeuksien kanssa. Tuntuu, että ihan jokaisessa työssä on ihmiskontakteja, mihinkään puhelinmyyntiin en haluaisi alkaa, pystyykö sillä edes oikeasti perhettä elättämään? Punastuminen aiheuttaa sitä, että minut sivuutetaan eikä pidetä muutenkaan tasavertaisena työntekijänä. Puhuminen porukassa myös pelottaa, eli kokoukset äärimmäisen vaikeita ym.
Betasalpaajat eivät sovi eikä mistään keskusteluterapiasta ole apua. Voinko saada eläkkeen tämän asian vuoksi? En enää kerta kaikkiaan pysty olemaan työelämässä.
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 13:12"]
Mä en oikein ymmärrä miksi tuo on niin iso asia. Mulla on myös vahva punastelutaipumus. Olen IT-alalla, pääosin itsenäistä työtä mutta myös asiakastapaamisia. Ei minua haittaa jos punastelen vaikka palaverissa. Mun työni ei ole edustaa vaan saada teknisiä asioita hoidetuksi, ja ne asiat hoitaa yhtä hyvin tulipunaisena kuin lakanankalpeanakin. Kun itse ei mene noloksi punastumisestaan, ei kukaan muukaan siihen reagoi.
[/quote]
Ehkä tuo nolous onkin se, mikä minulle on kaikkein vaikeinta. Punastun heti kun suuni avaan ja nolostun silmin nähden. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne toisetkaan täydellisiä ole. Voi olla että siellä on joku jolla myös joku ongelma, esim kauheet kädet ja pitää vaan näpytellä kassakonetta päivät pitkät.
Olen törmännyt sellaisiin tilanteisiin, kun esim.pariskunta tulee asiakkaaksi. Tässä tilanteessa punastuminen on KAMALAA, koska pariskunnan toinen osapuoli tulkitsee asian niin, että meillä on jotain meneillään toisen kanssa!!! Siksi tämä työelämän vaikeus ulottuu yksityiselämäänikin! Ap
Se on oikeasti viehättävän näköistä, ainakin minusta. Itse kuitenkin myös kärsin siitä vuosia, enkä minkään muun takia kuin siksi, että ainahan jostakin löytyi se kiintiösadisti jos toinenkin, joka tykkäsi käyttää sitä lyömäaseena käytellessään väärin "valtaa" suhteessa toisiin ihmisiin. Kärsin siitä vain ja ainoastaan siksi aikoinaan, enhän olisi tietenkään osannut pitää sitä minään niin issuena edes, jollei sitä olisi hierottu vasten naamaani. Nykyään se ominaisuus on jäänyt minulta pois, ja jos jostain saan hankittua itselleni punaiset posket nykyään, niin olen vain ihan tyytyväinen kun näytän vähän elävämmältä siten. :) Ja jos näen punastuvan ihmisen jossakin, niin automaattisesti suhtaudun häneen jopa normaalia toimintaani suopeammin.
No ei ole viehättävää jos on kaulasta asti punanen ja vielä laikukas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 13:36"]
Olen törmännyt sellaisiin tilanteisiin, kun esim.pariskunta tulee asiakkaaksi. Tässä tilanteessa punastuminen on KAMALAA, koska pariskunnan toinen osapuoli tulkitsee asian niin, että meillä on jotain meneillään toisen kanssa!!! Siksi tämä työelämän vaikeus ulottuu yksityiselämäänikin! Ap
[/quote]
Tämä on kyllä paha.
Mua oikeasti ärsyttää ihmset, jotka väittävät, että punastuminen on viehättävää tai että ei siihen kukaan kiinnitä huomiota. Mä olen 37 v. ja saatan punastua siitäkin, jos nään jonkun tosi hyvän kaverin kaupassa. Se on niin noloa enkä edes ymmärrä syytä siihen. Monet kerrat kuullut, kun toiset jutelleet mun "selän takana", että taas se punastu, kohta se punastuu jne. Se ei siis ole monellekaan mikään normaali ja viehättävä tapa ja törkeän monet arvostelevat sitä niin että kaikki kuulevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 14:21"]
Mua oikeasti ärsyttää ihmset, jotka väittävät, että punastuminen on viehättävää tai että ei siihen kukaan kiinnitä huomiota. Mä olen 37 v. ja saatan punastua siitäkin, jos nään jonkun tosi hyvän kaverin kaupassa. Se on niin noloa enkä edes ymmärrä syytä siihen. Monet kerrat kuullut, kun toiset jutelleet mun "selän takana", että taas se punastu, kohta se punastuu jne. Se ei siis ole monellekaan mikään normaali ja viehättävä tapa ja törkeän monet arvostelevat sitä niin että kaikki kuulevat.
[/quote]
Tätä juuri tarkoitan. Ap
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 14:21"]
Mua oikeasti ärsyttää ihmset, jotka väittävät, että punastuminen on viehättävää tai että ei siihen kukaan kiinnitä huomiota. Mä olen 37 v. ja saatan punastua siitäkin, jos nään jonkun tosi hyvän kaverin kaupassa. Se on niin noloa enkä edes ymmärrä syytä siihen. Monet kerrat kuullut, kun toiset jutelleet mun "selän takana", että taas se punastu, kohta se punastuu jne. Se ei siis ole monellekaan mikään normaali ja viehättävä tapa ja törkeän monet arvostelevat sitä niin että kaikki kuulevat.
[/quote]
No, perhana, kun minusta se on viehättävää tavallaan. Mitä se nyt sua niin ärsyttää, kun jotkut sanoo näin. Ok, sun kohdalla se ei oo viehättävää. Oot varmasti todella epäviehättävä ihan sitten vaikka minkä värisenä. Ei mutta ehkä se viehättävyyden ajatus katsopas kumpuaa siitäkin, että se punastuminen tekee toisesta pehmeämmän ja inhimillisemmän oloisen henkilön heti alkuunsa. Sympaattisen ihmisen, eikä liian täydellistä kiiltokuvamaista kovaa hahmoa. En tietenkään toisaalta toivo kenellekään mitään epämukavaa oloa vuorovaikutustilanteissa, graah, mutta tuliko selvemmäksi se ajatus siinä? Eli ihan ok ettei ihminen esiinny piinkovana ja aina järkkymättömän täydellisenä. Se on jopa etu ja syventää heti kontaktia, ettei. Ehkä sitten tietynlaisten ihmisten seurassa se ei olekaan etu ja on syytä peittää itseään heiltä, mutten mä ainakaan todellakaan kuulu sellaisiin ihmisiin.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua ap. Kärsin samasta ongelmasta nuorempana. Asiaan auttoi omalla kohdalla asennemuutos. Eli älä suostu nolostumaan, äläkä pelkää etukäteen punastumista. Älä kiinnitä siihen mitään huomiota. Jos joku siitä huomauttaa (mikä on tökeröä aikuisiässä, mutta juntteja ihmisiä on aina), niin sano vaikka, että sulla on hikinen olo. Tarkkaile muita, yllättävän monen posket punoittaa esitelmää pitäessään, et ole ainoa. Hanki jotain laadukasta, todella peittävää meikkivoidetta.
meillähän on vain tämä yksi elämä ja meinasitko tosissasi käyttää sen siihen että murehdit punastumista?Jopa niin paljon että jättäydyt pois työelämästä? Voisiko se olla sun voimavara? Kouluttaudu esiintymisvalmentajaksi ja olisit hyvä esimerkki muillekin että ei haittaa vaikka punastuu kun punaisena pitäisit koulutuksia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, suora vastaus: ilmoisna ikinä et saa sairaseläkettä punastumisen takia. Ja se on aivan oikein, että et saa, sillä sinä sovellut monenlaisiin työtehtäviin punastelusta huolimatta. Et kerro koulutustasi, mutta totta munassa sitä on paljon muitakin mahdollisia ammatteja kuin puhelinmyynti.
Vaikka itse väität, että terapiasta ei ole apua, väitän vankasti päinvastaista. Punastelua se ei välttämättä lopeta, mutta auttaa tuossa, että nolostut ja menet sekaisin sanoissasi punastumisen takia. Toisin sanoen auttaa siinä, miten suhtaudut itse punastumiseen.
Oletko harkinnut sympaattista salpausta?
Sen vielä lisään, että kai sä nyt tajuat että ihminen joka sellaisesta huomauttelee toisille on ihan ääliö? Miksi sä annat sellaiselle ääliölle jotain arvoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin punastelen välillä, punastelen ihan mistä syystä vaan, esim. sen takia, että joudun puhumaan asiakkaalle. Virheestä punastun 100 kertaisesti. En anna punastelun pilata elämääni ja ihan sama mitä muut ajattelee. Neuvon sua, että älä välttele niitä tilanteita, jotka punastelua aiheuttaa, sillä se juuri pahentaa ongelmaa. Mitä itse ajattelet henkilöstä, joka punastuu? Mä en koskaan aattele, että se punastuu nolouden takia. Tai jos punastuiskin, nii so what? Kaikkia meitä joskus nolottaa..Tsemppiä :) ! Nyt punastelu mulla taas vähentynyt, eli enää harvoin punastuttaa. Joskus tulee kauhea punakausi ja oon koko ajan naama tulipunaisena.
Minä kärsin myös samasta ongelmasta. Punastelen välillä, vaikka ei oikeasti ole minkäänlaista syytä. Punastun, jos outo minulle juttelee ym. Ei ole kiva vaiva tämmöinen ja eniten ärsyttää sellaiset ihmiset, jotka tuovat asian esiin, että varmasti kaikki huomaavat asian. Joillekin on tosi vaikea vissiin ymmärtää, että en sille vain itse mitään voi.
Täällä nro 2, punastelija jota ei punastuminen niin haittaa... Mutta ei se kyllä useimpien punastelu, ei minunkaan, mitään erityisen suloista ole. Me punastujat kun ei yleensä punastuta söpösti vähän poskipäistä vaan koko naama ja kaulakin tulee punaiseksi tai kuten mulla sinertävänpunaiseksi, ja seassa valkoisia läiskiä varsinkin kaulalla. Rumaahan se minusta on mutta mitä väliä, en minä missi olekaan.
"Monet kerrat kuullut, kun toiset jutelleet mun "selän takana", että taas se punastu, kohta se punastuu jne. Se ei siis ole monellekaan mikään normaali ja viehättävä tapa ja törkeän monet arvostelevat sitä niin että kaikki kuulevat."
Aika outoa jos aikuiset ihmiset noin. Mun kuullen ei taatusti kyllä kukaan uskaltaisi tuommoista puhua, sen verran tomera täti olen. Joskus vitsailen itsekin punastumisestani, nyt kun ikää on pian 40 vuotta saatan sanoa että hitto kun nämä viihdevuosien kuumat aallot taas iskee :D
Minäkin punastelen ja olen aika ujo, mutta en anna sen häiritä elämääni. mulla punastuminen ei edes yleensä liity mitenkään siihen että kokisin tilanteen oikeasti noloksi tms. se vaan tapahtuu ilman syytä. Kaikista ärsyttävintä on, jos joku alkaa kohtelemaan mua kuin jotain noloa tossukkaa siksi että punastun. en siis välitä tippaakaan, vaan sanon tai teen sen mitä pitikin. mun tehtäväni tilanteessa ei muutu mihinkään, vaikka naaman väri jostain syystä vaihtuiskin.
Punastuminen ei tee sinua työkyvyttömäksi, joten sillä perusteella et ikinä saisi itsellesi eläkepäätöstä. Et kai tosissasi usko, että sellainen olisi mahdollista?!
Varmaan ap:tä ei yhtään lohduta tämä, mutta sanon kumminkin: punastelu helpottaa iän myötä. Rohkeasti vain päin kaikkia tilanteita. Ja eihän siihen sentään kuole. Ne, jotka punastelusta huomauttelevat, ovat tosi epäempaattisia ja tökeröjä. Joskus punastelun voi "naamioida" vaikkapa yskänpuuskaksi ;) Tai (minkä ikäinen lienet?) todellakin sanoa jotain esim. aikaisesta mummotaudista tms.
Äläkä haaveile eläkkeestä. Se mahdollistaisi täydellisen erakoitumisen sinulle eikä todellakaan olisi hyväksi. Elämä jäisi elämättä.
Mä en oikein ymmärrä miksi tuo on niin iso asia. Mulla on myös vahva punastelutaipumus. Olen IT-alalla, pääosin itsenäistä työtä mutta myös asiakastapaamisia. Ei minua haittaa jos punastelen vaikka palaverissa. Mun työni ei ole edustaa vaan saada teknisiä asioita hoidetuksi, ja ne asiat hoitaa yhtä hyvin tulipunaisena kuin lakanankalpeanakin. Kun itse ei mene noloksi punastumisestaan, ei kukaan muukaan siihen reagoi.