Lue keskustelun säännöt.
Olin ennen fiksu mutta nyt olen tyhmä
21.03.2013 |
Oli muuten vaikeuksia saada muotoiltua tuota otsikkoa, kun aivot eivät vaan pelitä!
Vielä lukioaikoina olin se fiksu tyttö. Sain hyviä numeroita näkemättä sen suurempaa vaivaa. Olin todella hyvä väittelijä sillä minulla leikkasi nopeasti ja keksin aina argumentteja minkä tahansa väitteen tueksi. Olin myös kirjallisesti lahjakas ja ihan hyvä keskustelija.
Jos en paremmin tietäisi niin luulisin että olen saanut liian kovan iskun päähän mutta ei: satuin vaan valitsemaan ammatin jonka opiskelu ei kehitä ajattelua ja vapaa-aikanakaan en harrastanut mitään sellaista joka pitäisi mielen virkeänä. Opintojen perään sain lapsen ja viimeistään kotonaolo on tyhjentänyt pääni varmaan lopullisesti. Oikein hävettää tavata lapsuuden kavereita kun he ovat edelleen fiksuja enkä pysy enää keskusteluissa perässä. En vaan keksi mitään sanottavaa ja silloin harvoin kun keksin, en osaa muotoilla sitä mitenkään järkevästi.
Kommentit (15)
Luetko kirjoja? Mun mielestä se auttaa ainakin lapsensaannista johtuvaan tyhmentymiseen. Mä luen paljon kauno- ja tietokirjallisuutta, mun mielestä se kehittää ajattelua. Olen alkanut myös pitää kirjaa lukemistani kirjoista, kun selailee listaa, tulee luetuista kirjoista mieleen asioita, jotka muuten olisivat unohtuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua! Minulle on tullut suorastaan itsetunto-ongelmia asian takia. Toisten mammojen kanssa kyllä pärjään, joten syy on varmaan se, että kotona olo tyhmentää.
Kolmoselle tuli myös mieleen, että aivot tarvitsevat hyviä rasvoja jaksaakseen. Esim. pähkinöistä saa hyviä rasvoja.
Perheettömillä on aikaa lukea ja harjoittaa yleviä keskustelutaitoja. Lasten kanssa ollessa sitä vajoaa lapsen tasolle ja niin kuuluukin. Tietenkin sieltä on hyvä nousta työelämään mennessä. Tässä on varmaan myös syy siihen, miksi kaveripiiri vaihtuu kun saa lapsia. Sitä ajattelee helpoisti toisesta, että oletpas lapsellinen kun sinulla on aikaa väitellä kuin teini-ikäinen. Perheetön pitää minua varmasti tylsänä tyyppinä, jolla ei ole elämää. Voi kun tietäisitte kuinka mahtavaa lasten kanssa oleminen on!
Mulla sama, mutta mä olen valitettavasti juonut alkoholilla aivoni tyhmiksi. Tuli pämpätty suurkulutustahtiin 15 vuotta, ja sillä on jälkensä. Minä, jota vielä yliopistollakin pidettiin huipppuälykkäänä, olen nykyään tyhmä kuin saapas. Tämä on hieman hankalaa, koska teen vaativaa asiantuntijatyötä, ja olenkin työkavereideni huonona työntekijänä pitävä. Mutta jotenkin pärjään kunhan saan niitä yksinkertaisempia hommia vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten nyt tästäkin saatiin perheellinen vs. perheetön keskustelu aikaiseksi, vai oliko sinulla tarkoitus osoittaa oikeaksi väite, että lasten saanti todellakin tyhmentää naista?
Itse en ole sitä oikein uskonut, mutta tämän kaltaiset kirjoitukset saavat minut uskomaan toisin.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 09:25"]
Perheettömillä on aikaa lukea ja harjoittaa yleviä keskustelutaitoja. Lasten kanssa ollessa sitä vajoaa lapsen tasolle ja niin kuuluukin. Tietenkin sieltä on hyvä nousta työelämään mennessä. Tässä on varmaan myös syy siihen, miksi kaveripiiri vaihtuu kun saa lapsia. Sitä ajattelee helpoisti toisesta, että oletpas lapsellinen kun sinulla on aikaa väitellä kuin teini-ikäinen. Perheetön pitää minua varmasti tylsänä tyyppinä, jolla ei ole elämää. Voi kun tietäisitte kuinka mahtavaa lasten kanssa oleminen on!
[/quote]
No mutta siskot, tuo tilanne on korjattavissa!
Jos ja kun olette "tyhmentyneet" olemalla käyttämättä aivojanne, voitte fiksuuntua taas alkamalla käyttämään niitä! Tämä on ihan tutkittua tosiasiaa ja sillä voidaan vaikuttaa ihan aikuistenkin ihmisten ajattelukykyyn ja muistiinkin.
Ne oman lapsen matikantehtävät on ihan hyviä ajattelun kohteita, jos niissä tuntuu olevan vähänkään haastetta - ja vaikka ei olisikaan, sillä ainakin oman lapseni kirjoissa moni asia ihan vain merkitään eri tavoin kuin omana kouluaikanani tehtiin - sinänsä asiat eivät siis ole minulle vaikeita, mtuta huomaan joutuvani hieman ajattelemaan, kun mietin, mitä mikin merkintätapa nykyään sitten mahtaa tarkoittaa.
Kirjallisuuden lukemisesta on paljon iloa, mutta ei tietenkään ihan minkä tahansa kirjallisuuden. Sen pitää olla samaan aikaan sellaista, että se kiinnostaa, mutta silti sillaista, että yllätyt ja joudut ehkä vähän pinnistelemään kielen tms. kanssa. Eli ei siitä ole hyötyä jos lukee samoja romanttisia novelleja tai dekkareita toisensa perään, pitää olla vaihtelua ja haastetta.
Jos keskittymiskyky ei vielä riitä kirjoihin asti, voi yrittää päästä alkuun vaikka television taide- tai historia- tai maantiede - tai luontodokumenttien avulla. Ne ylen taannoin keskustelua herättäneet "Kuninkaidemme jäljillä" ja "suomi on ruotsalainen" .ohjelmat olivat oikeasti hyviä, "Rakennustaiteen arteet" teemalla on myös oikeasti aika kiinnostava (samoin oli se barokkitaide sarja pari vuotta sitten). Näin voi oppia katselemaan omaakin ympäristöään uudella tavalla ja virkistää aivojaan.
Ei siis ole syytä vajota itsetunto-ongelmiin, vaan käyttää kotona olon antama sivistymisen tilaisuus hyväkseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi tuollainen ap:n kertoma "tyhmyys" ei ole peruuttamatonta laatua, vaan sieltä kyllä palaa entiselleen sitten jos alkaa taas aivojaan treenata ja käyttää enemmän. Jos työ ei siihen anna mahdollisuuksia, voisi alkaa vaikka huvikseen opiskella jotain uutta kieltä, se on erittäin hyvää aivotreeniä. Ja/tai tehdä kotona ristikoita ja sudokuita. Seurata yhteiskunnallista keskustelua ja tieteen kehitystä vaikka yleistajuisista alan lehdistä tyyliin "Tiede" tai "Tieteen kuvalehti" ja pohtia asioita.
Lisäksi oma kokemukseni on, että tuollaisella "lasten myötä tyhmenemisellä" voi olla jotenkni syvällistävä vaikutus. Minä ainakin olin ennen liikaa kiinni pelkästään rationaalisessa järjessä ja loogisessa ajattelussa, jotka oli aina olleet vahvoja puoliani. Lasten kanssa kotonaoloaikana opin heittäytymään hetkeen ja kokemaan täydemmin aistimukset, mikä toi elämääni paljon sisäistä rauhaa ja onnellisuutta. Sitten kun lähdin aikanaan opiskelemaan ja töihin, kyllä se looginen ajattelukyky sieltä äkkiä palasi taas.
No onneksi edes tunnustat, ettet enää ole yhtä fiksu kuin enne. Pahimpia ovat ne tyypit, jotka eivät päässeet lukion jälkeen jatko-opintoihin ja kymmenen vuoden kuluttuakin kuvittelevat olevansa jotenkin poikkeuksellisen fiksuja ja älykkäitä, kun lukio meni hyvin.
Minä ehdotan, että pidät taukoa netinkäytöstä. Se ainakin tyhmensi minua yhdessä vaiheessa. Surffailin viihdesivustoilla ja niihin oli helppo jumittua. Ei se ainakaan älyä kehittänyt. Nykyään luen paljon, kuuntelen radiota (Yle Puhe) ja opiskelen. Pohdin jatkuvast mm. ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä. Tunnen itseni paljon fiksummaksi kuin aiemmin, totuudesta en kyllä sitten tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmisen aivokapasiteetti terveellä aikuisella mihinkään katoa. Kyse on innostuksen, energian ja ajan puutteesta. Kaikki kapasiteetti menee ruuhkavuosina ruuanlaittoon, kaupassakäyntiin, siivoukseen, lasten hoitoon, kodin kunnossapitoon, pyykkäykseen, työhön ja työmatkoihin, lasten harrastuksiin kuskaaminen. Ja kun sitten on sitä vapaa-aikaa, haluaa mennä yksikseen lenkille koiran kanssa, tai lösähtää sohvalle katsomaan viihdettä, tai mennä vain nukkumaan.
Kun on enemmän vapaa-aikaa, aikaa nollata ne aivot ja taas innostua jostakin (esim. kuntoilu), on aina virkeä ja elämässä on paljon virikkeitä niin ei ihme, että ajatus luistaa.
Ihmisellä on rajattu muisti ja keskittymiskyky, jos koko keskittyminen menee samanaikaisesti ruuanlaitton ja sivusilmällä taaperoiden vahtimiseen ja ehkäpä miettii vielä kauppalistaa päässään niin, ei siinä enää illalla jaksa paljon lukea Dostojevskiä.
Kyllä se aivokapasiteetti sitten taas jaksaa pyöriä isoilla vaihteilla, kun on päässyt raskaasta elämänvaiheesta taas eteenpäin ja on aikaa rentoutua ja virkistää itseään.
Väitän siis, että kyse on mielenvirkeydestä ja siitä, että on ollut tarpeeksi omaa aikaa.
Mukava kuulla kohtalontovereista, sekä siitä että ehkä tästä voi vielä tosiaan nousta, vaikka nyt ei kyllä tunnu siltä... Kiitos noista vinkeistä, miten aivoja saisi treenattua.
Tässä on tosiaan melkein identiteettiongelma kun on aina tottunut ajattelemaan itseään sinä fiksuna tyyppinä kenen puoleen muut kääntyvät kun eivät tajua jotain asiaa. Nyt sellaista ei sattuneesta syystä enää tapahdu, joten kyllähän sitä joutuu miettimään uudestaan että kukas minä sitten oikein olen. Huomaan nykyään myös ahdistuvani näistä tutkimuksista joissa äidin koulutus/yleinen menestyminen vaikuttaa siihen miten lapset menestyvät elämässään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin perheetön vs. perheellinen keskusteluun vain se, että kotonaolo tyhmentää VÄLIAIKAISESTI. Ihmisen aivot ovat muovautuva kokonaisuus ja mitä enemmän esim. opiskelee, sitä paremmin oppii! En siis väitä, että olisin itse tullut lopullisesti tyhmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla melko samanlainen tarina. Lukiossa menestyin hyvin, mutta väärät opiskeluvalinnat ja lastenkotihoito (neljättä vuotta) aiheuttaneet tosi dementoituneen fiiliksen.
Totesin että uusi uravalinta voisi olla ratkaisu mulle. Uudelle alalle pyrin tänä keväänä, mutta pääsykokeisiin lukeminen ei ole mitään herkkua, vaikka lukutoukka joskus oon ollutkin. Miehen työn vuoksi vastaan aikalailla yksin kodin ja lasten arjen pyörittämisestä. Ne vähäiset illan vapaatunnit pitää pyhittää lukemiselle.
Ehkä tää polla tästä vielä tokenee :) Ainakin monet sanovat niin käyneen vastaavassa tilanteessa.
Voi ei, ihankuin mun näppikseltä. Lapsi on 6:lla luokalla ja matikka on hänelle haastavaa. Samoin näköjään mulle vaikka lukiossa matikan numero oli 10.
Mitä tässä voisi tehdä?