4-henkinen perhe -> 70-80m2 3h+k+s? (Pääkaupunkiseutu)

Mielestäni menee kolmio pienten lasten kanssa. Kouluikäiset alkavat haluta omaa reviiriä, ehkä 2. luokalta alkaen. Ja jos on kavereita on kiva mennä niiden kanssa omaan huoneeseen ilman sisarusta. 

Mielestäni 1v ei tarvitse omaa huonetta, eli nyt muutto vois olla järkevä. Pidemmällä tähtäimellä taas ei. Mutta ehkä teillä olis sitten n5v kuluttua mahdollisuus isompaan asuntoon sillä samalla alueella. 

jos 80 m2 niin ehdottomasti yksitasoinen. portaikko vie jo yhden huoneen verran tilaa ja mielestäni kaikki alle 100m2 2 tasoiset ovat tosi ahtaita. 

Meitä on viisi henkeä 78 neliötä ja ihan hyvin mahtuu. Täytyy vain huomioida ettei ole liian suuret huonekalut, jotka veisivät turhaa tilaa esim. meillä on peini tv-taso, ei isoa tv:tä, neljän hengen pöytä niin että yksi istuu päädyssä, lapsilla kerrossänky, säilytyslaatikoita sänkyjen alla jne. Meistä on mukavaa ettei ole liikaa tilaa niin vietämme todella paljon aikaa yhdessä. Koulu ja päiväkoti on niin lähellä, ettei tästä pois muutettaisi vaikka tulisi lisääkin lapsia.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 00:21"]

Minkälaisia muita asioita suosittelette katsomaan ja suosimaan pohjaratkaisun suhteen? Eli onko arjessa tullut jotain ärsyttävää/hyvää vastaan mitä ette esittelyssä vielä hoksanneet?Tai onko teillä käteväksi havaittuja vinkkejä kalustukseen liittyen? Lapsille varmaan kerrossänky jossain vaiheessa olisi hyvä, vielä ei kuitenkaan mahdollista. Entä vaate-yms. Muuhun säilytykseen liittyvät niksit- oletteko tehneet näppäriä "keksintöjä"? -ap-

[/quote]

Ainakin kaikissa kaapistoissa pitää olla liukuovet. 80m2 kolmio on kuitenkin sen verran shdas että makuuhuoneissa ei kaapinovet mahdu aukeamaan kun kalusteet paikallaan. Meillä tykätään sellaisesta pohjaratksususta, että keittiö on avoin olohuoneeseen tai siinä on saareke. Tulee paljon avarampi vaikutelma ja lattistilaa lapsille leikkiä+ lapsia voi seurata samalla kun tekeee ruokaa. 

Mielestäni sellaiset asunnot joissa on vinoja seiniä ovat tosi epäkäytännöllisiä. Ja näitä on uudiskohteissakin paljon. 

Meillä ei myöskään haluta hukata tilaa eteiseen. Sen voi suunnitella säilytystiloiltaan tosi toimivaksi vaikka siihen ei olisi turhis neliöitä laitettukaan.

Kerrostalossa haluan ison lasitetun parvekkeen. Kesällä se on kuin yksi huone lisää.

Minä kuulun niihin, jotka tarvitsevat tilaa. Keittössä ja kylpyhuoneessa pitää olla riittävästi kaappeja, olohuoneeseen pitää mahtua oleilemaan koko perheen voimin enkä kestä pieniä koppeja.

Asuttiin hetken 2002 valmistuneessa kolmiossa (noin 75 neliötä), jossa sauna, kylpyhuone ja vielä erillinen vessa. Muutettiin nuoremman odotusaikana ja hyvin sujui niin kauan kuin nuorempi nukkui meidän vanhempien huoneessa (reilu 1-vuotiaaksi). Käyttövaatteet mahtuivat yhdelle hyllylle, eteisen kaappien päälle tein yhden rivin "hyllyjä" laatikoista, sängynaluslaatikot käytössä. Ei ongelmaa. Vaunuvarasto oli talon toisessa päädyssä, joten vaunut kyllä veivät eteisestä tilaa (nukutin lasta myös parvekkeella ja koin liian vaivalloiseksi kävellä ensin toiseen rappuun), mutta muuten mahduttiin oikein hyvin. 

Lapset mahtuivat kyllä samaan huoneeseen, vaikka huone oli pieni. Kun nuorempi täytti 2v, ostettiin kerrossängyt ja hankittiin huoneeseen iso säilytyslaatikkohyllykkö, johon kaikki lelut mahtuivat. Nyt vaatteista tuli entistä suurempi ongelma. Koko ajan oli päivitettävä vaatekaappia ja myytävä pieniksi käyneet vaatteet. Isomman vaatteita olisin halunnut säästää pienemmälle, mutta ei vain ollut tilaa. Makuuhuoneessa oli yksi hyllykaappi ja leveä tankokaappi, lastenhuoneessa tankokaappi ja hyllykaappi. Eteisessä tankokaappi sekä vieressä kapeat laatikot pipoille, lapasille yms. Makuuhuoneen kaapit täyttyivät meidän vanhempien vaatteista, joten lastenhuoneen hyllyille oli pakko ulottaa myös lakanoita ja pyyhkeitä. Kylpyhuoneen allaskaappiin ei mahtunut.

Ratkaistiin ongelma niin, että tehtiin vessasta säilytystila. Sinne vain esikoisen pienet vaatteet ja ne ulkovaatteet, joita ei käytetty sekä kirppikselle odottavat tavarat. Mutta oli kyllä ahdasta! Esikoinen alkoi 5-vuotiaasta puhumaan, että haluaisi muuttaa, kavereilla on isompia kotia ja ei ole kiva aina olla nuoremman kanssa samassa huoneessa. 5-vuotiaalle tuli kavereita kylään, ja vähitellen sitä omaakin rauhaa olisi halunnut. Itseäkin harmitti, kun kahden lapsen leluja ja vaatteita piti olla koko ajan tiukalla kädellä karsimassa ja pussillisia meni kirpparille jatkuvalla syötöllä. Mitään ei voinut oikein säästää myöhempää varten eikä kysekään, että lempileluja joka ikävuodelta olisi säilötty mihinkään.

Ahtaan asumisen plussat:

- loistava sijainti

- pienillä ratkaisuilla oli ihan kohtuulliset tilat

- mahtui hyvin pienten lasten kanssa

Ahtaan asumisen miinukset:

- pieni olohuone, mahtui juuri ja juuri iso kulmasohva mutta ei mitään muuta

- pienet makkarit, isoissa ja tilavissa ei samaa ongelmaa olisi ollut, vaikka huonemäärä olisi ollut sama

- liian vähän säilytystilaa

- isommat lapset kärsivät

- ajankäyttöä jatkuvaan vaate- ja tavaramäärän karsimiseen

- loppuvaiheessa lasten synttärit ahdistivat, kun tiesi, että tavaraa oli tulossa lisää ja kaikki juhlat olivat ankeita, kun ei yksinkertaisesti mahduttu. 

Lopussa oltiin kaikki ihan kypsiä ahtaisiin tiloihin. Kyllä se vaan vaikuttaa mielialaan. Ostettiin lopulta vanha 60-luvun neliö ilman saunaa väliaikaisratkaisuksi, kun lapset olivat 7- ja 5-vuotiaita. Neliöitä on reilu 90, makuuhuoneet tilavia (14 neliötä kaksi ja yksi 10 neliötä, kun kolmiossa molemmat makkarit olivat tuon 10 neliötä). Jokaisessa makuuhuoneessa on kunnon kaapit (kaksi hyllykaappia ja iso tankokaappi, pienimmässä yksi hyllykaappi ja iso tankokaappi), olohuone on suuri ja sinne mahtuu iso ruokapöytäkin sohvakaluston lisäksi. Eteisessä on kunnolla tilaa, nyt mahtuisi vaunutkin aivan huomaamattomasti. Keittiö on pienempi, mahtuu juuri ja juuri neljän hengen pöytä mutta kaappitilaa on sopivasti (teetettiin lisäkaapit keittiönpöydän viereisille seinille). Kylpyhuone on aika pieni. Pesukoneen ja kuivausrummun lisäksi mahtuu pieni suihkukaappi ja sen viereen ahtaasti kuivausteline. Onneksi on saunavuoro kerran viikossa.

Ollaan viihdytty täällä jo neljä vuotta. Tavoitteena oli kyllä muuttaa parin vuoden päästä isompaan mutta nyt ei ole ollut tarvetta. Ainoa miinus on oman saunan puuttuminen ja se, että kylpyhuone on liian pieni.

Yksi vaihtoehto, etenkin jos ahdas asuminen on väliaikaista, on hankkia minivarasto ja maksaa siitä kk vuokraa. Sinne voi laittaa esim. kausivaatteet, talviurheiluvälineet kesällä  ja lasten pieneksi jääneet tavarat jotka haluaa säilyttää muistona. 

Kyllähän se vielä menee kun lapset ovat noin isoja mutta väitän, että jossain vaiheessa lapsille tulee se tilanne, että he haluavat oman huoneen ja omaa tilaa.

Itse olen koko lapsuuteni asunut kolmiossa vanhempieni ja siskoni kanssa. Taisi olla siinä hippasen vajaa 10-vuotiaana kun aloin haluta omaa huonetta. Keljutti ihan huolella olla samassa huoneessa 3 vuotta nuoremman siskoni kanssa vaikka muutoin toimeen tultiinkin. Varsinkin teini-ikäisenä kaipasin todella paljon omaa huonetta.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 18:52"]

Kyllähän se vielä menee kun lapset ovat noin isoja mutta väitän, että jossain vaiheessa lapsille tulee se tilanne, että he haluavat oman huoneen ja omaa tilaa.

Itse olen koko lapsuuteni asunut kolmiossa vanhempieni ja siskoni kanssa. Taisi olla siinä hippasen vajaa 10-vuotiaana kun aloin haluta omaa huonetta. Keljutti ihan huolella olla samassa huoneessa 3 vuotta nuoremman siskoni kanssa vaikka muutoin toimeen tultiinkin. Varsinkin teini-ikäisenä kaipasin todella paljon omaa huonetta.

[/quote]

Siis tarkoitin, että lapset ovat vielä PIENIÄ niin homma toimii...

Säilytystiloista vielä asiaa 

Jos makuuhuoneessa on seinällinen vaatekaappeja, niin jos mahdollista, ne kannattaa purkaa. Paikalle laitetaan kiskot katon rajaan ja lattialle, niihin liukuovet ja sisätilaan laitetaan korihyllyt ja tangot. Näin saadaan kaikki tila hyötykäyttöön.

Useinhan kaapeissa on korkeatkin sokkelit alhaalla ja ylhäällä sekä kaappien välissä seinämät.

Olen samaa mieltä ton avioerokirjoittajan kanssa. Me nimenomaan muutimme kauas Helsingistä sen vuoksi, että tarvitsimme tilaa. On tosi tärkeää pidemmän päälle, että aikuisetkin voivat tuntea olevansa kotonaan omassa rauhassa, sitä ei oikein saa aikaan millään pohjajärjestelyillä. Emme me erossa ole, ehkä päinvastoin enemmänkin yhdessä, mutta kun ei ole pakko koko ajan olla samassa tilassa, tuntuu aina hyvältä nähdäkin toinen.

Hyvin pienessäkin asunnossa pärjää aikansa, tavarat voi karsia, uskoisin siksi että 80 neliötä on enemmän kuin tarpeeksi arjen pyörittämiseen. Mutta kannattaa olla tarkkana lasten kasvaessa ja parisuhteen kehittyessä/muuttuessa, että otatte huomioon myös omat tarpeenne. Meillä parisuhdeongelmat tulivat, kun kaikki lapset olivat kouluiässä, silloin asuimme hetken erillämme ja ratkaisu oli nyt riittävän iso asunto.

Tuo "täältä ei pääse mihinkään" on usein harha, joka johtuu siitä, että alkaa olla todella väsynyt pikkulapsiarkeen - sen psyykkinen puoli on naiselle oikeasti tosi rankka. Siitä se meilläkin alkoi, ja oikeasti olisin kyllä päässyt vaikka mihin. Kannattaa siksi kuunnella itseään, ja miettiä, olisiko mahdollista mennä hoitovapaan aikana vaikka kauppaan iltakassaksi tai tehdä jotain muuta ns. omaa. Pienten lasten kanssa se elämä ei kuitenkaan ole samaa kuin sinkkuna eli "vapaa kuin taivaan lintu" on mennyttä aikaa.

Kyllä pärjäätte 80 neliön asunnossa. Oleellista on asunnon hyvä pohjaratkaisu. Miettikää mitkä tilat ovat teille tärkeimmät ja etsikää asuntoa niiden kriteerien avulla. Antakaa lapsille valoisampi ja suurempi makuuhuone. Toivottavasti löydätte asunnon, jossa on paljon säilytystilaa, lämmin varastokoppi, yhtiön yhteinen kylmäkellari ja sauna sekä hyvät pyörävarastot. Siellä kylmäkellarissa voi säilyttää muutakin kuin perunoita. Karsikaa turhat tavarat jo ennen muuttoa.