Lue keskustelun säännöt.
Mies on ilkeä, mutta väittää ettei ole, eli olenko herkkänahkainen??
29.03.2013 |
Eilen tapeltiin hirveästi ja mies muuttui tosi kylmäksi, ei suostunut edes nukkumaanmennessä vapaaehtoisesti puhumaan mun kanssa, tiuski vaan kaikkiin sovitteluyrityksiin.
Saatiin loppujenlopuksi sovittua eilinen riita kun anelin häntä puhumaan mulle. Siinä meni suht pitkään mutta puhuminen helpotti ja pystyin nukkumaan itsekin.
Tänään minulla taisi sitten olla väärä ilme tai jotain, sillä mies katsoi minuun äksyiltyään omiaan (liikaa kotitöitä, apu minulta ei kelvannut, tiuski itsekseen) ja kysyi ei kai se ala taas. Sanoin ettei, mutta mies jäi tuijottamaan minua vihaisen ja epäuskoisen näköisenä jolloin toistin ettei ala.
SE on siis minun kurja oloni ja itkukohtaukset joita olen alkanut saamaan aina kun mies on vihainen. Nyt en kuitenkaan ollut alkamassa itkemään, vielä tässä vaiheessa.
Mies tiuskaisi että hyvä, koska hän ei sellaista jaksaisikaan nyt. Meni hetki ja mies tuli ihmettelemään mikä mulle tuli. Sanoin ettei tullut mikään, harmitti ainoastaan yksi asia ja se oli pakit, kun vihjailin seksistä lasten mentyä nukkumaan. Mies osasi jo silloin sanoa ettei varmaan jaksa valvoa niin myöhään. Kello oli ehkä jotain 9 ja lapset oli menossa nukkumaan..
Mies aloitti raivoisan puolustelun ja vaati että seuraavana arkipäivänä hakeudun ammattiauttajalle. Tämä kaikki siis lasten kuullen. Enempää ei tarvinnut, sitten SE alkoi taas ja sain itkukohtaukset.
Olin tämän hetken mitä tässä olisi voitu aikuisten kesken valvoa, itkuinen mutta mies ei reagoinut siihen hyvällä eikä huonolla, ihan kuin mua ei vain olisi ollut. Nukkumaan mies lähti itsekseen ja ilmoitti ettei ole tehnyt mitään. Pakkeja hän ei mielestään ole antanut eikä ole ollut ilkeä, kun sanoin siitä että tuntuu pahalta ja tulen tosi surulliseksi kun hän puhuu mulle ilkeästi.
Ai niin, olen se joka täällä valittaa joka ilta meidän parisuhteesta. Näin hirveen hyvin meillä menee. Mä kaipaan ihan hirveästi rakastettuna olemista, oon jopa miettinyt miltä tuntuisi olla suhteessa jonkun muun kanssa. Mutta haluan olla mieheni kanssa ja uskollinen. En vain saa sitä mitä eniten kaipaan eli hellyyttä ja läheisyyttä. Meidän henkinen yhteyskin on enää pelkkä muisto vain, me ollaan enää vain vihollisia. Tai siltä tuntuu. Ärsytän miestä pelkällä olemassaolollani.
Jos saisin päättää, olisin sen kissa että voisin olla koko ajan vieressä tykättävänä.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan vielä että tämä minun kummallinen itkeskely alkoi niihin aikoihin kun miehellä alkoi oireilla masennus. Hän siis käy jo ammattiauttajalla mutta ei koe oloaan vielä kovin paljon paremmaksi.
On mahdollista että kaiken torjumisen jälkeen olenkin kehittänyt itselleni läheisriippuvuuden. Ennen miestä pärjäsin oikein hyvin yksin ja mieskin on usein valitellut kun en halaa häntä riittävän usein. Nykyään tilanne on se etten saa mieheltä oikein mitään mukavaa huomiointia.
ap
Tarvitsette terapiaa molemmat.
Tunteille ei voi mitään mutta sille voi paljonkin miten niiden pohjalta menettelee.
Minusta tuntuu että tarvitaan eroa myös. En jaksa oikein enää. Sitäkin täällä vain valittelen ilta toisensa perään sillä mies nukkuu, itsekseen. Nukkuu aamullakin, kun herään töihin. Ja illalla kun olen odottanut kahdenkeskistä aikaa, mies lähtee silloinkin nukkumaan.
ap, joka hakee apua itselleen ja taitaa ennen pitkää päätyä eroon
Sinä et saa, mies ei tee, mies on sitä ja tätä, miehen syy, mies muutti sinut, suorastaan teki sinusta sairaan.
Käännä roolinne toisin päin. Jos miehesi kulkisi perässäsi, pyytelisi kiitosta jokaisesta kotityöstä, itkeskelisi kun et katsonut päin juuri silloin kun hän toivoi, parkuisi kun ei saanutkaan halia, käpertysi peiton alle värisemään kun itselläsi masennus kaataisi seiniä päälle... Mitä sinä hänestä silloin saisit? Ahdistavan riesan, jonka kanssa ei voi edes hengittää kun haluaa. Saattaisi osua väärään kohtaan se hengittämisen ääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ilkeältä tuo miehesi vaikuttaa. Jotakin on solmussa teidän avioliitossanne ja tavassanne kommunikoida. Miten olisi, jos hakeutuisitte pariterapiaan opetellaksenne, miten keskustellaan rauhallisesti syyttelemättä tai vaipumatta epätoivoon.
Tuo nyt on kaukana todellisuudesta. Mies hakkaa itseään jos erehdyn moittimaan. Tänään tarjosin apua kotitöihin kun niitä miehen mielestä oli liikaa, ei kelvannut mun apu. En ole mitään kiitoksia kaivannut?
Kirjoitus oli niin kaukana todellisuudesta että sitä on haastava lähteä edes kommentoimaan enempää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 23:03"]
Tuo nyt on kaukana todellisuudesta. Mies hakkaa itseään jos erehdyn moittimaan. Tänään tarjosin apua kotitöihin kun niitä miehen mielestä oli liikaa, ei kelvannut mun apu. En ole mitään kiitoksia kaivannut?
Kirjoitus oli niin kaukana todellisuudesta että sitä on haastava lähteä edes kommentoimaan enempää.
ap
[/quote]
Viitaten nro 7 viestiin
ap
Jos mies on masentunut, hänen käytöksensä on aivan ymmärrettävää, mutta jotain vikaa on tullut nyt kyllä sullekin, ehkä myös masennusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla. Ehkä ymmärrettävää mutta miten pärjätä perheessä tällaisen kanssa? Lapset kärsii tosi kovasti.. Yritin vielä mieheltä kysyä että haluuako se todella mennä nukkumaan näin, että asiat jää taas selvittämättä, käänsi vain kylkeään.
Minä taidan kääntää sivua, elämässäni. En oo tarpeeks vahva kannattelemaan ketään. Hyvä jos itseäni näköjään.
ap
Läheisriippuvainen = co-dependant = alkoholi- tms. riippuvaisen läheinen
EI 'läheisestään riippuvainen' vaikka tätä termiä usein väärin kätetään.
Sydäntäsärkevä lopetus kirjoittajalla, toivottavasti saatte asiat korjattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai hakkaa itseään??
Nyt menee jo niin paksuksi, että ei mene enää läpi. Tämä on joku ihan outo trolli, kun lisäilet yksityiskohtia tarpeen mukaan. Seuraava.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 23:11"]
Ai hakkaa itseään??
Nyt menee jo niin paksuksi, että ei mene enää läpi. Tämä on joku ihan outo trolli, kun lisäilet yksityiskohtia tarpeen mukaan. Seuraava.
[/quote]
Kuten aloituksessa sanoin joka ilta valitan täällä meidän parisuhteesta. En joka ilta jaksa valittaa samoja asioita heti avauksessa. Voit kaivaa näitä mun aloituksia vaikka kuin pitkälle taakse päin ja joka ilta löytyy yksi.
Niin minäkin ensin ajattelin, että itsensä hakkaaminen on niin sairasta ettei tää voi olla totta että MUN MIES tekis niin. Silti se tekee niin. Ja on tehnyt pitkäänkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 23:05"]
Jos mies on masentunut, hänen käytöksensä on aivan ymmärrettävää, mutta jotain vikaa on tullut nyt kyllä sullekin, ehkä myös masennusta?
[/quote]
Ei masennus anna oikeutta olla ilkeä ja kärsimätön muita kohtaan. Minä ainakaan en anna itselleni lupaa olla epäkohtelias masentuneena.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 23:11"]
Ai hakkaa itseään??
Nyt menee jo niin paksuksi, että ei mene enää läpi. Tämä on joku ihan outo trolli, kun lisäilet yksityiskohtia tarpeen mukaan. Seuraava.
[/quote]
Kuten aloituksessa sanoin joka ilta valitan täällä meidän parisuhteesta. En joka ilta jaksa valittaa samoja asioita heti avauksessa. Voit kaivaa näitä mun aloituksia vaikka kuin pitkälle taakse päin ja joka ilta löytyy yksi.
Niin minäkin ensin ajattelin, että itsensä hakkaaminen on niin sairasta ettei tää voi olla totta että MUN MIES tekis niin. Silti se tekee niin. Ja on tehnyt pitkäänkin.
ap
[/quote]
Ovatko ne pakko-oireita? Käytös ei kuulosta kovinkaan terveeltä.
Jos moitin miestä jostain, ihan sama mistä asiasta, hän saattaa saada tällaisen kohtauksen että solvaa itseään ja sanoo että olisi parempi kuolleena ja samalla hakkaa itseään päähän. Siis vetää itseään turpaan. TODELLA pelottavaa katsella, voin vain kuvitella mitä lapset miettii!
Joskus vetäytyy vessaan jossa voi sitten rauhassa paiskoa itseään kun muut ei näe eikä voi vaikuttaa mitenkään.
Sanoin miehelle että pelkään jopa sitä että hän olisi tällainen perhesurmaaja, kun on niin arvaamaton ja usein kylmäkin. Että jos olen riittävän monta kertaa pettänyt hänen odotuksensa niin sitten hermostuisi niin että tappaisi minut.
Mies ei ole ikinä ollut väkivaltainen ketään kohtaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 23:03"]
Tuo nyt on kaukana todellisuudesta. Mies hakkaa itseään jos erehdyn moittimaan. Tänään tarjosin apua kotitöihin kun niitä miehen mielestä oli liikaa, ei kelvannut mun apu. En ole mitään kiitoksia kaivannut?
Kirjoitus oli niin kaukana todellisuudesta että sitä on haastava lähteä edes kommentoimaan enempää.
ap
[/quote]
SInun todellisuus on vaan yksi puoli asiasta. Miehellä saattaa olla toinen versio.
Entä jos et koko ajan vaatisi mieheltä jotain? Hänen elämänsä kanssasi näyttää ulkopuolisen silmin kammottavalta vankilalta, jokainen hetki yhtä kidutusta.
Miehesi on masentunut ja sinä teet kaikkesi, että tällä olisi vielä pahempi olo vaatimalla, kärttämällä, saamalla itkukohtauksia jne. Tekisitkö kaiken tuon saman, jos miehelläsi olisi syöpä ja hän kävisi hoidoissa, oksentaisi tuntikaupalla sytostaattien jälkeen? Sinä haluat haleja ja sinä haluat seksiä ja sinä haluat puhua ja sinä halut vaikka mitä.
Entä jos sinä olet miehen pahan olon syy?
Tyhmä provo.
Jos olisi totta, säälin miestä todella.
Ap, kuulostat läheisriippuvaiselta, joka ostaa rakkaudenosoituksia hyvällä tai pahalla. Sinä käytät itkua, matelemista ja koiranpennun katsetta, syyllistämistä aseinasi.
Miehesi on kyllästynyt infantiiliin käytökseesi. Olisin minäkin.
Hakeusu oikeasti ulkopuolisen avun piirin, miehesi ei ole sinun terapeuttisi. Tarvitset paljon oppia siihen miten löydät omanarvontuntosi ilman muiden ihmisten jatkuvaa kannattelua ja hymistelyä.