Millaista oli, kun esikoisesi syntyi? Minkä ikäiseen asti

Alkoi nukkumaan koko yön unia 3 kk:n ikäisenä, sitä ennen söi illalla yhdentoista aikaan, yöllä puoli neljältä ja sit aamulla seitsemältä. 
Ei vaikuttanut rintoihini. Eikä itkeskellytkään juuri ollenkaan. Mies osallistui paljon, piti silloin kaiken mahdollisen isyysvapaan mitä oli saatavilla, töiden jälkeen halusi olla esikoisen kanssa paljon. Olisin kyllä pärjännyt ilmankin koska lapsi oli niin helppohoitoinen.

Synnytys kesti pitkään, mutta en revennyt ja palauduin muutenkin nopeasti, ts. kuntouduin. Synnytyksen jälkeen todettiin tulehdus(?) tms. kilpparissa, ja sain siihen lääkityksen.

Kaiken kaikkiaan esikoisen odotus, synnytys ja vauva-aika oli helppo. Kuopus oli toista maata.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 22:13"]

vauva heräili öisin? Imetitkö? Kuinka kauan? Miten usein vauva söi? Miten se vaikutti rintoihisi? Itkikö vauva paljon?  Mikä elämässäsi muuttui? Miten miehesi osallistui vauvan hoitoon? Olisitko pärjännyt ilman miehesi osallistumista? Entä synnytys? Miten nopeasti palauduit siitä? Palauduitko ennallesi? Mitä vielä voisit kertoa?

Paljon kysymyksiä - kiitos, jos jaksat vastata ainakin joihinkin :)

[/quote]

Vauva heräili öisin muistaakseni vielä yksivuotiaanakin. Mutta on aina myös nukahtanut nopeasti rinnalle, joten en kokenut sitä rasittavaksi. 

Imetän edelleen. Lapsi nyt 2,5v.

En muista enää kuinka usein söi vauvana. Varmaan 10 krt päivässä. Nykyään noin 3krt päivässä. (siis rintamaitoa, tottakai syö tavallista ruokaa useammin)

Rinnat roikkuu.

Vauva ei ole itkenyt mitenkään erityisen paljon.

Koko elämä muuttui. Kaikessa pitää ottaa lapsi huomioon ja lapsen hoito vie ison osan päivästä ja rajoittaa tekemisiä. Vauvavuosi oli kuitenkin elämäni ihanimpia vuosia. :) Nyt uhmaiässä ei aina ole niin ihanaa... Pahimpina hetkinä suorastaan kaduttaa lapsenteko. :P Lapsella on myös vauvasta asti ollut paljon vakavia allergioita jotka myös rajoittavat. 

Mies osallistunut lapsen hoitoon alusta asti kiitettävästi.

En usko, että olisin pärjännyt ilman miestäni. Enkä usko, että pärjäisin nytkään. Tai ainakin se olisi kamalan rankkaa.

Synnytys oli rankka. Kesti noin vuorokauden, josta ponnistusvaihe 2 tuntia, epäonnistunut imukuppiyritys ja hätäsektio. Olin viikon sairaalassa ja sain synnytyksessä jonkun tulehduksen. Tulehdusarvot oli pahimmillaan 240. Ekan päivän vaan makasin sängyssä ja minulla oli virtsakatetri ja sain koko viikon kipulääkkeitä ja antibiootteja sekä suun kautta että suoraan suoneen. Liikkuminen oli pitkään todella vaivalloista ja pystyssä oleva sektioarpi aristi useita kuukausia.

En palautunut ennalleni. Todellakaan. Olin ennen raskautta todella hoikka ja timmi. Nyt olen lievästi ylipainoinen. Raskausarpia on paljon, rinnat roikkuu, sektioarpi on 15cm pitkä ja paikoitellen 2cm leveä ja punoittava, vaikka synnytyksestä jo 2 ja puoli vuotta. Koen itseni aivan rupsahtaneeksi. Olen 23v. Pimppikin on löystynyt, vaikka vauva ei edes tullut sieltä läpi. Se ei tosin haittaa, koska se oli aiemmin turhankin kireä.

Äitiys on ristiriitaista. Välillä tuntuu, että lapsen saaminen on parasta mitä minulle on tapahtunut ja joskus taas tuntuu, että äitiys on ihan hirveää.

En muista enää miten esikoiseni nukkui. Jotenkin muistelen, että heräili ensimmäiset kuukaudet kahden tunnin välein. Nukkui huonosti päiväunia, vain vartin pätkiä kerrallaan. Kunnon päivärytmi löytyi oikeastaan vasta nelikuisena, kun kiinteät aloitettiin ja nopeasti kasvava lapsi ilmeisesti sai kerrankin vatsansa täyteen. Esikoinen ei itkenyt oikeastaan juuri koskaan, hän on aina ollut hyväntuulinen, kärsivällinen ja iloinen lapsi. 

Mieheni oli lapsen syntyessä reissutöissä ja olin lapsen kanssa paljon kahdestaan. Pärjäsin hyvin, kuntouduin nopeasti synnytyksestä (joka meni ok, normaali synnytys) ja elämä vauvan kanssa oli helppoa ja ihanaa aikaa. Pelkäsin paljon etukäteen sitä, että elämä jotenkin mullistuisi, mutta niin ei käynyt, se muuttui vain paremmaksi. Ja helpommaksikin, koska hyväntuulisen vauvan kanssa eläminen oli suorastaan etelänlomaa verrattuna työssäkäyntiin.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 22:13"]

vauva heräili öisin? Imetitkö? Kuinka kauan? Miten usein vauva söi? Miten se vaikutti rintoihisi? Itkikö vauva paljon?  Mikä elämässäsi muuttui? Miten miehesi osallistui vauvan hoitoon? Olisitko pärjännyt ilman miehesi osallistumista? Entä synnytys? Miten nopeasti palauduit siitä? Palauduitko ennallesi? Mitä vielä voisit kertoa?

 Paljon kysymyksiä - kiitos, jos jaksat vastata ainakin joihinkin :)

[/quote]

Alkuun heräili paljonkin, mutta en muista sitä aikaa mitenkään raskaana.  Kun toinen vauva syntyi niin tilanne oli aivan toinen. Imetin vauvaa n. 5kk. Vauva oli tyytyväinen, ei itkenyt juuri ollenkaan. Kun alkoi saamaan hampaita niin kitisi jatkuvasti hereillä ollessaan. Mies hoiti vauvaa paljon. Huom! Annoin hoitaa, kaikki äidit eivät anna miehen osallistua, jolloin mies ei myöskään voi oppia vauvan tavoista ja hoidosta... Synnytys oli kiireellinen sektio, josta palauduin todella nopeasi. Rinnat eivät muuttuneet miksikään. Vauva-ajan olisin pärjännyt ilman miestä, mutta taaperoiästä eteenpäin tilanne oli toinen....

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 22:13"]

Millaista oli, kun esikoisesi syntyi? Minkä ikäiseen asti

vauva heräili öisin? Imetitkö? Kuinka kauan? Miten usein vauva söi? Miten se vaikutti rintoihisi? Itkikö vauva paljon?  Mikä elämässäsi muuttui? Miten miehesi osallistui vauvan hoitoon? Olisitko pärjännyt ilman miehesi osallistumista? Entä synnytys? Miten nopeasti palauduit siitä? Palauduitko ennallesi? Mitä vielä voisit kertoa?

Paljon kysymyksiä - kiitos, jos jaksat vastata ainakin joihinkin :)

[/quote]

1. oli rankkaa

2. en tiedä, koska vauvan isä hoiti

3. pakotettiin imettämään

4. 2,5 vk

5. en muista

6. ei itkenyt

7. tulihan se lapsi isän ja minun väliin, mutta jotenkin selvittiin

8. hoiti melkein kaiken

9. en olisi pärjännyt

10. paperilla aivan ok, kokemuksena helvetillinen

11. käytän vieläkin lp-lihaksien kuntouttajia

12. en

13. onneksi tuli vain yksi lapsi.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 22:13"]

vauva heräili öisin? Imetitkö? Kuinka kauan? Miten usein vauva söi? Miten se vaikutti rintoihisi? Itkikö vauva paljon?  Mikä elämässäsi muuttui? Miten miehesi osallistui vauvan hoitoon? Olisitko pärjännyt ilman miehesi osallistumista? Entä synnytys? Miten nopeasti palauduit siitä? Palauduitko ennallesi? Mitä vielä voisit kertoa?

Paljon kysymyksiä - kiitos, jos jaksat vastata ainakin joihinkin :)

[/quote]

Vauva heräili öisin 1-vuotiaaksi, jolloin lopetin yöimetyksen. Vieläkin (nyt 1,5-vee) välillä saattaa heräillä, mutta paijaamalla nukahtaa uudestaan.

Imetin 1 v 1 kk asti. Täysimetys 5 kk ikään. Varmaan 10 kertaa päivässä tai useamminkin söi rintaa imetysaikana. Vaikutukset rintoihin täysin mitättömät. Ihan samanlaisilta näyttävät nykyisin kuin ennen imetystä. Imetyksen aikana ne tosin olivat melkoiset melonit.

Vauva itki paljon, varsinkin ekat 3 kk (vatsavaivoja, allergiaa).

Elämä kääntyi vauvasta päälaelleen. Vauvavuosi oli aivan uskomattoman rankka kokemus. Sinä aikana "kadotin itseni" ja elin vain vauvalle. Vieläkin hän on ykkössijalla elämässä, mutta onneksi olen jo palannut töihin ja saanut muutenkin myös oman elämäni takaisin.

Mies osallistui vauvan hoitoon niin paljon kuin pystyi. Hän kävi kuitenkin töissä vauvavuoden, joten paljon olimme vauvan kanssa kahdestaan. Nyt mies on hoitovapaalla lapsen kanssa, joten hän on päävastuussa lapsen hoidosta vuorostaan. Minä vuoden verran ja hän nyt toisen. Sen jälkeen lapsi hoitoon.

Synnytys oli rankka kokemus (iso vauva), mutta olen ylpeä itsestäni, että siitä selvisin "kunnialla". Synnytyksestä palauduin muuten parissa kuukaudessa, paitsi että virtsa karkaili vielä vuosi synnytyksen jälkeen. Enää ei onneksi. Raskausarvet myös jäivät, mutta ovat jo tosi vaaleat. Paino on entisellään.

Muuten voisin sanoa, että vauva-aika on kamalaa, mutta on se sen arvoista, että saa elämäänsä aivan ihanan lapsen. :) Ehkei kuitenkaan kovin montaa vauvavuotta ainakaan meikäläinen kestä.

Taitaa Muru miettiä mihin uskaltaa ryhtyä ;)

Yöherääminen taisi loppua joskus kolmen ja neljän ikävuoden välillä. Myös vauva-aikana oli lyhyt kausi, jolloin vauva nukkui 9-11 tuntia putkeen ja tänä aikana alkoi kuukautiset. Yöheräily jatku taas 4kk iässä ja jatkui sen muutaman vuoden. Minulle tämä ei ollut ongelma, koska vauva/lapsi nukkui vieressä enkä joutunut nousemaan sängystä.

Vauva-aikaan kuuluivat iltaiset imetysmaratonit. Päivisin vauva söi ehkä 2-3 tunnin välein, mutta sitten iltaisin oli se pidempi imutussessio, joka kesti muutaman tunnin. Senkin jaksoi, kun tiesi että se on ihan normaalia ja menee ajallaan ohi. Mutta olihan se vähän tylsää imettää niin pitkään, ei sieltä televisiostakaan aina tullut mitään mielenkiintoista katseltavaa.

Imetyksen alussa minulla oli laakeat rinnanpäät ja ne aiheuttivat omat alkuvaikeutensa. 4,5 vuoden imetys kyllä poisti tämän ongelman perinpohjaisesti ja nyt minulla on ihan kunnon nisät.

Mies auttoi imetyksen kanssa alussa, kun oli vaikea löytää sopivaa imetysasentoa. Ja muutenkin tuki imetystä sillä tavalla, että osasi olla puhumatta korvikkeista eikä epäillyt maitoni riittävyyttä. Eikä tyrkytellyt tuttia. Muuten mies auttoi aika vähän, tykkäsi kyllä joskus kantaa vauvaa yhteisillä kävelylenkeillä ja joskus hän piti taaperoa liinassa, kun kokkaili. Miehen rooli tuli enemmän esiin ehkä joskus 2-3 ikävuoden paikkeilla ja hänellä alkoi olla kahdenkeskisiä juttuja tytön kanssa. Nyt, kun tyttö on 12-vuotias, kuvailisin isän ja tytön suhdetta läheiseksi ja lämpimäksi. Käyvät joskus kahdestaan ostoksilla, hiihtämässä, uimassa, mummolassa jne. Tytöllä on myös monia mielenkiinnon kohteita, jotka ovat miehen kanssa yhteisiä. Ovat molemmat samanlaisia lukutoukkia ja jos tyttö haluaa kysyä jotain historiasta, hän tietää, että äidiltä ei kannata kysyä, mutta isä tietää.

Koliikilta ja korvatulehduksilta on onneksi säästytty. Sellainen juttu meillä oli, että tytöllä oli syntyessään lonkkaluksaatio ja ensimmäiset 2kk hän joutui olemaan lastassa, joka piti jalat sammakkoasennossa. Tämä hankaloitti imetystä ja joskus vuosia sitten surin myös sitä, etten niinä ensimmäisinä viikkoina saanut oikein pidettyä vauvaa lähellä, kun aina oli se lasta siinä välissä. Miehen suvussa tätä oli esiintynyt aiemminkin, joten en siitä asiasta sen enempää hätkähtänyt eikä se ollut meille mikään shokki. Mutta oman hankaluutensa se toi ja potkupukujakin piti etsiä sen mukaan, mitkä on tarpeeksi leveitä.

Tärkein neuvoni olisi ehkä se, että ole avoin muutokselle ja ota vastaan, mitä tulee. Minua imetys auttoi olemaan äiti, joka on herkkä vauvan tarpeille eikä jätä vauvaa itkemään yksin. Imetys tuottaa hormoneja, jotka auttavat äitiä olemaan äiti. Ulospäin se saattaa näyttää siltä, että äiti on lapsessaan liikaa kiinni, mutta luonto on sen niin tarkoittanut ja se symbioosi kestää vain aikansa. Minä olin vauvasta erossa ensimmäistä kertaa vasta kun vauva oli 8kk. Tuota ennen ei ollut mitään käytännön tarvetta enkä olisi edes henkisesti pystynyt olemaan vauvasta erossa. Sukulaiset jaksoivat aikansa ihmetellä pitkää imetystä, mutta tottuivat lopulta. Tyttö on saanut pienenä aimo annoksen turvallisuutta ja hänestä on tullut reipas lapsi, joka ei pelkää vieraita ihmisiä, osaa hoitaa asioita vieraiden kanssa eikä pelkää uusia tilanteita. Hän saattaa kysyä, miten toimia, mutta uskaltaa sitten mennä hoitamaan asioita. Hän on käynyt operaattorin myymälässä sim-kortin kanssa, optikolla säädättämässä silmälaseja ja kirjakaupassa vaihtamassa rikkinäisen kynän uuteen. Kuukautisen alkamisen hän tuli ilmoittamaan minulle reippaasti ja ilman nolosteluja. Varmaan sen läheisen suhteen pystyy luomaan ilman imetystäkin, mutta imetyksestä on siinä suunnaton apu - se antaa äidille pitkää pinnaa ja myötätuntoa vatsakipujaan itkevää ja tissillä roikkuvaa vauvaa kohtaan :-)

Miehelle kannattaa antaa mahdollisuus osallistua vauvanhoitoon. Ei haittaa, jos hän laittaa vaipan tarrat vähän eri kohtaan kuin sinä ja pesee vauvan pepun hieman eri tyylillä. Anna hänen olla isä omalla tavallaan. Jos isän rooli jää vauva-aikana vähäiseksi, se saattaa korjaantua myöhemmin, kuten meillä kävi.

Kaikkea en enää muista,kun siitä on jo kuusi vuotta,kun esikoinen syntyi.

Nukkumisesta kuitenkin: heräili kolmen tunnin välein tissille jajaksoin noin puolivuotta synnytyksen jälkeen hyvin (äitihormonien avulla???) yöheräämisiä, vaikka olin jo 35+.Osittaisimetin 1-vuotiaaksi. Vaikka imetys loppui, yöheräämiset ei ja vieläkin lapsi herää kerranyössä ja kömpii vanhempien sänkyyn kesken yön!

Ja pääosin yksin hoidin vauvan ja taaperon. Ei siihen välttämättä miestä tarvita varsinkaan silloin, kun kotona ei olemuita lapsia ;) Toki hoitovastuun ottavasta miehestä olisi apua ja äiti saisi omaakin aikaa.

Heräili öisin ekan vuoden ajan noin 15 kertaa yössä, nykyään pian viisivuotiaana ehkä 3-5 kertaa yössä. Imetin vähän yli vuoden ajan. Vauva söi alussa tosi usein, jopa puolen tunnin välein tai tuntikausia putkeen, mutta siinä n. 3-4kk iässä alkoi syödä harvemmin, noin kahden tunnin välein. Siinä 2-3h välein tahti pysyi 10-kuiseksi, jolloin aloin antaa rintamaidon lisäksi muutakin juomista nokkamukista. Soseet oli toki aloittanut jo aiemmin, onhan niissäkin nestettä. Vauva oli tosi itkuinen, itki tuntikausia päivässä ekat kuukaudet ja myöhemminkin oli ärtyisä, on edelleen ärtyisä. Elämässäni muuttui ihan kaikki. Mies kanniskeli vauvaa myös ja koliikin aikana vuorottelimme yöllä kantamista korvatulpat korvissa. Olisi ollut tosi vaikea pärjätä ilman miestä.

Synnytys sujui alateitse, kesti puolisentoista vuorokautta ja oli tosi kivulias. Sain jonkun tulehduksen episiotomiahaavaan ja veristä jälkivuotoa kesti 15 viikkoa. En pystynyt kivuliaan haavan takia istumaan ekaan pariin kuukauteen, opettelin imettämään makuultani. En palautunut synnytyksestä täysin ennalleni, koska yhdyntäkipuja on silloin tällöin edelleen, onneksi kuitenkin harvemmin.

Noin kirjoitettuna kuulostaa oikeastaan aika kamalalta :) Olen kuitenkin onnellinen lapsesta ja siitä, että se tuli tehtyä.

Heips. Vastaanpa minäkin. :)

 vauva heräili öisin?

Meidän tyttö on nyt 10 kuukautta ja viime yönä imetin häntä 10 kertaa :D Pidimme tytölle unikoulun jokin aika sitten ja hän alkoi nukkua yönsä putkeen ilman heräilyitä. Sitten hän sairastui ja otimme hänet takaisin väliimme nukkumaan. Maidon haju taitaa ärsyttää häntä ja herättää hänet jatkuvasti. Kunhan hänen hammas on tullut läpi, niin siirrämme hänet takaisin omaan sänkyyn.:)

Imetitkö? Kyllä vain ja imetän edelleen. Tyttö nyt tosiaan 10kk

Miten usein vauva söi?Meillä on ollut suht tarkka rytmi aina päivisin. Noin. 3 tunnin välein. Yöllä ei rytmiä ole ollut :D

Miten se vaikutti rintoihisi? Välillä rinnat ovat suuremmat ja juuri imetyksen jälkeen hyvin hyvin pienet :)

Itkikö vauva paljon? Päivisin ei juuri koskaan ja öisinkin vain tissin perään. Nykyään tosin vierastaa ja jos menen kolmea metriä kaummes, niin tytsy ilmoittaa että tulepas takaisin.

Mikä elämässäsi muuttui? Olin aika nuori 19-vuotias, kun vauvani syntyi ja opiskeluni jäivät kesken vaikean raskauden takia. Myös oma haluni lähteä mihinkään ilman vauvaa on hyvin pieni. Haluan aina ottaa hänet mukaani ja olla hänen kanssaan. Mies ja vanhempani kyllä hoitaisivat häntä mikäli tykkäisin itsekseni jotakin tehdä. Vauvan kanssa pystyy tekemään paljon.

Miten miehesi osallistui vauvan hoitoon? Hyvin paljon. Heräilee öisin antamaan tuttia, tykkää leikkiä tytön kanssa ja muutenkin hoitaa häntä.

Olisitko pärjännyt ilman miehesi osallistumista? Hmm.. uskoisin, että kyllä. Mutta tietysti yksin olisi ollut paljon rankempaa. Hatun nosto kaikille yksinhuoltajille.

Entä synnytys? Raskauteni oli vaikea, mutta synnytys oli kivulias mutta helppo :D Kirjoitan blogia, josta löydät synnytystarinani mikäli kiinnostaa: http://aamuihminen.blogspot.fi/2012/07/synnytys.html

Miten nopeasti palauduit siitä? Kilot olivat poissa, kun sairaalasta palasin kotiin. Sen sijaan hormooniviiva on vieläkin.

Palauduitko ennallesi?Lantio taisi jäädä hippasen leveämmäksi, niin ja se hormoniviiva..

 Mitä vielä voisit kertoa? Nauti vauva-ajasta ja älä pelkää synnytystä. Itse pelkäsin synnytystä ihan hirveästi, eikä olisi kannattanut. Se on ollut elämäni hienoin kokemus! :)

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 22:13"]

vauva heräili öisin? Imetitkö? Kuinka kauan? Miten usein vauva söi? Miten se vaikutti rintoihisi? Itkikö vauva paljon?  Mikä elämässäsi muuttui? Miten miehesi osallistui vauvan hoitoon? Olisitko pärjännyt ilman miehesi osallistumista? Entä synnytys? Miten nopeasti palauduit siitä? Palauduitko ennallesi? Mitä vielä voisit kertoa?

Paljon kysymyksiä - kiitos, jos jaksat vastata ainakin joihinkin :)

[/quote]

Nukkui 4-5h pätkiä jo heti synnyttyään. Täydet yöt 12h heräämättä 1,5kk ikäisestä, sitä ennen söi "iltaruuan" klo 22, sitten nukkui klo 05 asti, söi ja nukkui siitä 09-09.30 asti. Osaimetin reilut 3kk, maito ei vaan riittänyt. Alkuun söi n.1h välein, kunnes ymmärsin antaa tarpeeksi maitoa, että lapsi tuli kylläiseksi, sitten välit olikin 3-5h. Tisseihin ei mitään vaikutusta. Ei itkenyt, kunhan ymmärsin sen että maitoni ei riittänyt mihinkään ja annoin tarpeeksi pullosta. Eipä muuttunut juuri mikään, kunhan oli pieni ihminen ihmeteltävänä ja rakastettavana. Mies on osallistunut alusta asti täysillä, ainoastaa yöhoidot oli minun hommia, mutta eipä niitäkään ollut kuin se 1krt yössä 1,5kk ajan. Olisin pärjännyt ilman miestäkin, erittäin helppo lapsi, vaan onneksi ei tarvinnut. :)  Kiirellinen sektio, iso lapsi, ei ollut laskeutunut eikä kiinnittynyt, joten mentiin suoraan sektioon. Toivuin erittäin nopeasti, ei mitään ongelmia, särkylääkkeitäkään en tarvinnut kuin sairaalassa ja nekin jälkisupistuksiin. Pienenpieni haalea arpi on bikinirajassa, ja muutama haalea raskausarpi mahassa. Painoa on liikaa mutta se on omaa vikaa, ei raskauden syytä. Lihoin ollessani lapsen kanssa kotona, en raskausaikana.

Olin aina sitä mieltä etten halua lapsia, mutta kuinka väärässä olinkaan, onneksi mies sai minut suostumaan lapsen tekoon!!! :) <3