Lue keskustelun säännöt.
Mitähän hitsiä sitä oikein keksis, että innostuis taas jostain/elämästä
19.03.2019 |
Ikää on about 40 ja tuntuu ettei enää ole mitään mitä odottaa, tai mistä innostua. Mikään ei kiinnosta tai jos kiinnostaa niin tiedän ettei se tuota iloa kuin hetkeksi, sitten uppoan taas tähän tylsyyteen.
Olen kokeillut liudan eri harrastuksia, laidasta laitaan, ristipistotöistä ulkomaan vaelluksiin ja triathloniin, itämaisesta tanssista joogaan ja matonkutomiseen, sukututkimuksesta geokätköilyyn ja seinäkiipeilyyn.
Tehnyt lapsen, eronnut, tehnyt kaksi lasta lisää toisen miehen kanssa, eronnut uudestaan, tapaillut liudan erilaisia miehiä toimitusjohtajasta rappioalkoholistiin ja alfasta betaan, menettänyt sittemmin uskon koko romanttiseen rakkauteen ja kiinnostuksen miehiin ja parisuhteisiin, ja asunut viimeiset vuodet lasteni kanssa, tapailematta ketään, en enää halua enkä jaksa.
Olen keskittynyt ystäviin, matkailuun, kulttuuritapahtumiin, intohimoiseen liikuntaan, kunnes väsähdin jotenkin täysin siihen että olin "aina menossa" ja olen viime vuoden viettänyt lähinnä kotona, lasten kanssa, en jaksa juuri tavata ystäviänikään, tapaamisten järjestely rasittaa, eikä kiinnosta enää ihmisten jutut ja valitukset, eikä itsellänikään ole mitään juteltavaa kenellekään.
Työni on tylsää ja rankkaa, eikä parempaa ole näkyvillä. Töiden jälkeen olen väsynyt ja nyhjötän neljän seinän sisällä, ja märehdin kuinka elämällä ei enää ole mitään tarjottavaa minulle. En jaksa kiinnostua mistään. Kävelylenkeille pakotan itseni silloin tällöin, ja autan lapsia opiskeluissaan, muuten elämässäni ei oleitään suuntaa enkä ole innostunut mistään.
Masentunut en ole, ainakaan lääkärin mielestä, en kai omastanikaan, vaan jotenkin vaan täysin intoni menettänyt.
Valitusvirsi tuli tästäkin, pahoittelen. Ettekä pysty edes sanomaan mitään mikä helpottaisi oloani, kaikki vinkit ja tsemppaukset on kuultu jo sata kertaa.
Nyt taidan lähteä kävelylle, sitten suihkuun ja aikaisin nukkumaan. Heihei.
Kommentit (45)
Voi jumalauta teitä valittajia. Ei elämä ole jatkuvasti uusiutuva tarjotin tai loputon ilotulitus. Jos sitä odottaa, niin ole hyvä, olet tehnyt elämäsi juuri tuollaiseksi sitä olettaessa. Älkää erotko. Onko yllätys, jos kerron onnen löytyvän pitkästä parisuhteesta? Olen myös nelikymppinen, kolme lasta ja yhdessä on oltu aina. Aina? No koska olemme toistemme ainoat. Elämän hienous on pysyvyys. Elämän hienous on tylsyyden ja haasteiden voittaminen. Niiden jälkeen kaikki tuntuu taas hyvältä, menee asiat mittasuhteisiin. Jos aina kaipaa jotain ihmeellistä, uutta suhdetta, erilaista, elämystä, koko elämä voi alkaa tuntuakin tylsältä. Vältän kyllä tuon kohtalon, ap. Enkä edes olisi yrittänyt auttaa, koska kuten ap totesit, ei mikään nyt enää tuohon tylsyyteesi auta. Sorry vaan. Teitä on nykyään hitosti. Lohduttaako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jumalauta teitä valittajia. Ei elämä ole jatkuvasti uusiutuva tarjotin tai loputon ilotulitus. Jos sitä odottaa, niin ole hyvä, olet tehnyt elämäsi juuri tuollaiseksi sitä olettaessa. Älkää erotko. Onko yllätys, jos kerron onnen löytyvän pitkästä parisuhteesta? Olen myös nelikymppinen, kolme lasta ja yhdessä on oltu aina. Aina? No koska olemme toistemme ainoat. Elämän hienous on pysyvyys. Elämän hienous on tylsyyden ja haasteiden voittaminen. Niiden jälkeen kaikki tuntuu taas hyvältä, menee asiat mittasuhteisiin. Jos aina kaipaa jotain ihmeellistä, uutta suhdetta, erilaista, elämystä, koko elämä voi alkaa tuntuakin tylsältä. Vältän kyllä tuon kohtalon, ap. Enkä edes olisi yrittänyt auttaa, koska kuten ap totesit, ei mikään nyt enää tuohon tylsyyteesi auta. Sorry vaan. Teitä on nykyään hitosti. Lohduttaako?
Pointsit sulle...oot täydellinen. Toivottavasti tuli hyvä mieli aliarvioida muita ja lyödä lyötyjä. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Voi jumalauta teitä valittajia. Ei elämä ole jatkuvasti uusiutuva tarjotin tai loputon ilotulitus. Jos sitä odottaa, niin ole hyvä, olet tehnyt elämäsi juuri tuollaiseksi sitä olettaessa. Älkää erotko. Onko yllätys, jos kerron onnen löytyvän pitkästä parisuhteesta? Olen myös nelikymppinen, kolme lasta ja yhdessä on oltu aina. Aina? No koska olemme toistemme ainoat. Elämän hienous on pysyvyys. Elämän hienous on tylsyyden ja haasteiden voittaminen. Niiden jälkeen kaikki tuntuu taas hyvältä, menee asiat mittasuhteisiin. Jos aina kaipaa jotain ihmeellistä, uutta suhdetta, erilaista, elämystä, koko elämä voi alkaa tuntuakin tylsältä. Vältän kyllä tuon kohtalon, ap. Enkä edes olisi yrittänyt auttaa, koska kuten ap totesit, ei mikään nyt enää tuohon tylsyyteesi auta. Sorry vaan. Teitä on nykyään hitosti. Lohduttaako?
Olen tuo yli 50 v. ja aviossa yli 20 vuotta. Tylsyyttä ja haastetta on ollut riittämiin ja voitettu mennen tullen. Ja avioliitto siis ensimmäinen ja edelleen liitossa. Ja kaikki lapsetkin tämän saman kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoistyö! Siinä keskittyy toisiin eikä itseensä. Ja toisille antamisesta sitä paitsi tulee suurempi onnellisuus ku itseensä keskittymisestä ja omien asioitten ympärillä pyörimisestä! Vaikka siis on tietty tärkeää huomioida omaa hyvinvointia ja jaksamista, mutta tasapaino siinäkin.
Tätäkin on tullut tehtyä. Itseasiassa aika paljonkin. Pyyteetöntä tietty, mutta kyllähän se vähän latistaa auttamisen halua kun päihteiden sekakäyttäjä valittaa tarjoamani ruoka-annoksen vääränlaista sisältöä tai lapset on hoidett (ilmaiseksi) päin prinkkalaa (vitamiini unohtui antaa, ai saakutti). Lahjapaketissakin oli vääränvärinen lelu.
Mä olen vasta 28 ja ihan sama olo. Kakaroita ei ole eikä tule, mutta mikään ei tunnu miltään eikä mikään jaksa kiinnostaa. En ole harrastanut vuosikausiin, jaksamista ja kiinnostusta mihinkään ei vaan ole. Työt hoidan koska on pakko. Ei kiinnosta nähdä ystäviä, sukulaisia, ei ketään. Ulkonäkö rapistuu hirveää vauhtia eikä se häävi ole koskaan ollutkaan.
Miten helvetissä tätä pitäisi jaksaa vielä vuosikymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskele joku kieli. Siinä ei voi tulla valmiiksi.
Google kääntää sekunnin murto-osassa. Mikä mieli tässäkin sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta metsän keskelle sähköttömään tönöön jossa ei ole kunnallistekniikkaa. Viljelet itse ruokasi ja kannat vedet, kyllä tulee elämään sisältöä. Vielä muutama elikko pihaan hoidettavaksi niin ei käy aika pitkäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja lienee myös lukenut. Eikö houkuttaisi kirjoittaa? Siis muutakin kuin vauvapalsta-aloituksia?
Kirjoittaa, mitä? Miksi?
Ap
Suosittelen takuuvarman unikirjan kirjoittamista. Niin tylsiä aloituksia olet nytkin tehtaillut. Ne tunnistaa siitä, että tekstiä on kolmattakymmentä riviä ja sisältö puuduttaa. Miekkos-aloituskin oli sun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinulla taitaa olla jonkinlainen ikäkriisi. Silloin on mielen ja kropankin vedettävä henkeä ja sallittava käydä läpi menneitä asioita, omaa historiaa. Alitajuntaan on saattanut jäädä asioita, joita et ole käynyt läpi ja jotka salakavalasti vievät energiaa ja väsyttävät. Alitajunta on usein viisaampi kuin tajunta. Mutta rauhoitu, älä tee asiasta ongelmaa. Ei aina tarvitse olla kiinnostunut asioista tai olla energinen. Jos haluat nopeuttaa "prosessia", hae sellainen haaste, jossa joudut unohtamaan itsesi aidosti ja oikeasti. Näin mieli etääntyy "päivän ongelmasta" ja saa täysin uutta, ulkopuolelta tulevaa pureksittavaa. Mutta elämään kuuluu apeuttakin. ja silloin on aika kääntyä sisäänpäin pohtimaan asioita ja jopa kohdata piilossa olevia mietteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja lienee myös lukenut. Eikö houkuttaisi kirjoittaa? Siis muutakin kuin vauvapalsta-aloituksia?
Kirjoittaa, mitä? Miksi?
Ap
Suosittelen takuuvarman unikirjan kirjoittamista. Niin tylsiä aloituksia olet nytkin tehtaillut. Ne tunnistaa siitä, että tekstiä on kolmattakymmentä riviä ja sisältö puuduttaa. Miekkos-aloituskin oli sun.
Kyllä nyt kuvittelet omias. Viimeksi olen tehnyt tänne aloituksen kolme viikkoa sitten. Ja ole aivan vapaasti uskomatta, jos haluat, ei hetkauta.
Ja muihin kommentteihin; mindfulnes, mietiskely ja rukouksetkin on kokeiltu, auttavat kyllä, mutta vain hetkeksi. Sitten tämä sama tylsyys ja merkityksettömyys, innottomuus ja ilottomuus palaa.
Uskon kyllä että meitä on paljon, jollain kummalla tavalla se lohduttaa.
Ap
Henkinen tai hengellinen herääminen ja siinä samalla itsensä kehittäminen. Sisältöä riittää kyllä loppuelämäksi, ja siinä saa uutta intoa ja puhtia arkeen. Toki kannattaa tarkkaan miettiä, mikä suunta(us) sopii itselle. Ja pysy erossa kulteista/lahkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
❤💙💚Suosittelen lämpimästi elävää uskoa Jeesukseen!💚💙❤
Täällä sama ongelma, ei lapsia ja ikää 26. Yritän joka päivä kysyä itseltäni mitä haluaisin tehdä, omistaa, saavuttaa tms. Mikään ei tunnu miltään. Ennen rakastin matkustamista, nyt sekään ei innosta koska omassa sängyssä on kiva nukkua.
Täysin jumissa täällä. Sairastan 2-suuntaista. Veikkaan että mielialaa tasaava on tasannut liikaa, enkä tunne enää mitään. Aika valuu ohi merkitsettömästi.
Te keiden lapset ovat kasvaneet isoiksi, niin koette varmaan tätä kuuluisaa tyhjän pesän syndroomaa. Lasten ollessa kotona ja pieniä, se elämä pyörii ja rullaa mukavasti kaiken touhun keskellä, mutta lasten poistuessa omille teilleen tulee tyhjyys ja tarpeettomuus. Varsinkin eronneille, kun ei ole sitä miestäkään siinä kaverina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoistyö! Siinä keskittyy toisiin eikä itseensä. Ja toisille antamisesta sitä paitsi tulee suurempi onnellisuus ku itseensä keskittymisestä ja omien asioitten ympärillä pyörimisestä! Vaikka siis on tietty tärkeää huomioida omaa hyvinvointia ja jaksamista, mutta tasapaino siinäkin.
Tätäkin on tullut tehtyä. Itseasiassa aika paljonkin. Pyyteetöntä tietty, mutta kyllähän se vähän latistaa auttamisen halua kun päihteiden sekakäyttäjä valittaa tarjoamani ruoka-annoksen vääränlaista sisältöä tai lapset on hoidett (ilmaiseksi) päin prinkkalaa (vitamiini unohtui antaa, ai saakutti). Lahjapaketissakin oli vääränvärinen lelu.
Tämän vuoksi teen ainoastaan eläintensuojeluun liittyvää vapaaehtoistyötä.
Mikään ei kiinnosta, muttet ole masentunut? Ei tuollaista yhdistelmää ole olemassakaan.
Anna ajan kulua. Älä pakota itseäsi mihinkään jos ei kiinnosta. Oot paikallasi, tekemättä mitään erityistä. Se on varmasti ihan normaali seuraus kun on mennyt tarpeeksi. Kyllä sua sitten aikanaan taas alkaa asiat kiinnostaa. Nyt on vaan tällainen vaihe eikä sitä kannata murehtia.
Vapaaehtoistyö! Siinä keskittyy toisiin eikä itseensä. Ja toisille antamisesta sitä paitsi tulee suurempi onnellisuus ku itseensä keskittymisestä ja omien asioitten ympärillä pyörimisestä! Vaikka siis on tietty tärkeää huomioida omaa hyvinvointia ja jaksamista, mutta tasapaino siinäkin.