Lue keskustelun säännöt.
Mitähän hitsiä sitä oikein keksis, että innostuis taas jostain/elämästä
19.03.2019 |
Ikää on about 40 ja tuntuu ettei enää ole mitään mitä odottaa, tai mistä innostua. Mikään ei kiinnosta tai jos kiinnostaa niin tiedän ettei se tuota iloa kuin hetkeksi, sitten uppoan taas tähän tylsyyteen.
Olen kokeillut liudan eri harrastuksia, laidasta laitaan, ristipistotöistä ulkomaan vaelluksiin ja triathloniin, itämaisesta tanssista joogaan ja matonkutomiseen, sukututkimuksesta geokätköilyyn ja seinäkiipeilyyn.
Tehnyt lapsen, eronnut, tehnyt kaksi lasta lisää toisen miehen kanssa, eronnut uudestaan, tapaillut liudan erilaisia miehiä toimitusjohtajasta rappioalkoholistiin ja alfasta betaan, menettänyt sittemmin uskon koko romanttiseen rakkauteen ja kiinnostuksen miehiin ja parisuhteisiin, ja asunut viimeiset vuodet lasteni kanssa, tapailematta ketään, en enää halua enkä jaksa.
Olen keskittynyt ystäviin, matkailuun, kulttuuritapahtumiin, intohimoiseen liikuntaan, kunnes väsähdin jotenkin täysin siihen että olin "aina menossa" ja olen viime vuoden viettänyt lähinnä kotona, lasten kanssa, en jaksa juuri tavata ystäviänikään, tapaamisten järjestely rasittaa, eikä kiinnosta enää ihmisten jutut ja valitukset, eikä itsellänikään ole mitään juteltavaa kenellekään.
Työni on tylsää ja rankkaa, eikä parempaa ole näkyvillä. Töiden jälkeen olen väsynyt ja nyhjötän neljän seinän sisällä, ja märehdin kuinka elämällä ei enää ole mitään tarjottavaa minulle. En jaksa kiinnostua mistään. Kävelylenkeille pakotan itseni silloin tällöin, ja autan lapsia opiskeluissaan, muuten elämässäni ei oleitään suuntaa enkä ole innostunut mistään.
Masentunut en ole, ainakaan lääkärin mielestä, en kai omastanikaan, vaan jotenkin vaan täysin intoni menettänyt.
Valitusvirsi tuli tästäkin, pahoittelen. Ettekä pysty edes sanomaan mitään mikä helpottaisi oloani, kaikki vinkit ja tsemppaukset on kuultu jo sata kertaa.
Nyt taidan lähteä kävelylle, sitten suihkuun ja aikaisin nukkumaan. Heihei.
Kommentit (45)
Tee kokeeksi ja vaikka ihan mielenkiinnosta Antonovskyn koherenssi -testi. Tein itse aikoinaan lääketieteellisessä tiedekunnassa tutkimuksenkin jossa kyseinen Antonovskyn koherenssi -käsite toimi yhtenä elämänlaadun mittarina. Itse tein testin joskus 26-vuotiaana ja sain täydet pisteet, vaan eipä tule enää 38-vuotiaana kovin hyviä pisteitä. Kaikki jatko-opiskelu yliopistossa lääketieteellisessä (so. erikoistumisopinnot) tuntuvat teoriaosuuksien osalta todella pakkopullalle eikä jaksaisi yhtään, mietin jopa että enkö osaa tai kykene enää opiskelemaan yliopistossa kunnolla :( Tosin kaikki käytännön opinnot sujuvat oikeastaan työn ohella lukematta kotona mitään taas sitten erinomaisesti, opin ja osaan käytännön osalta kaiken itsestään töissä vähän perehtyessä siinä työn ohella. Eli käytännössä opin erikoislääkärin taidot, käytännön työn kannalta siis vaivatomasti. Mutta ei niitä erikoislääkärin papereita taas näin saa vaikka osaisi työn sinällään kunnolla ongelmitta. Se teoriaopintojen keruu ei suju millään. Tosin elämä kiinnostaa sinänsä, sekä kirjallisuus, tietopuoleinen nykyään pääosin tosin ristiriitaisesti erikoistumisopintojen yliopiston pakkopullaan. Klassinen musiikki lisäksi ja elokuvat, kalastus, tekniikka yms. MUTTA on päiviä jolloin tuntuu että elämässä ei ole mitään "järkeä", turhalle tuntuu kaikki ja tuntuu että kaikki on tarpeeksi valmiina ja mitään ei enempää jaksaisi ja mitäs nyt sitten kun kaikki on tehty ja valmista.
Mutta kannattaa ehkä tsekata se Antonovskyn koherenssiteoria ja se testi, jos tuntuu että elämä ei ole mielekästä, ehkä siitä voisi saada jotain elämänfilosofista vinkkia ja kuntoutua tuosta tunteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. T. myös 40v.
Täällä myös. Vaativa työ vie voimat mutta ei tee rikkaaksi. Rahat vielä aina lopussa ja kaikki mikä mahdollisesti kiinnostaisi tai huvittaisi jää sitten tekemättä kun tili on nollilla. Vaimon kanssa ollaan lähinnä kämppäkavereita ja maksetaan yhteistä asuntolainaa, lapset ovat jo isoja vaikka asuvat vielä kotona ja nuorimmainenkin jo muutaman vuoden päästä aikuinen. Mutta mikään ei huvita ja tuntuu välillä että kaikki muu on pskaa paitsi kusi.
Sama, olen 37 v ja samassa elämäntilanteessa kuin parikymppisenä eli köyhä, miehetön, lapseton, kaveriton jne eli ei johdu siitä että elämä olisi liian helppoa. Mikään ei vain tunnu miltään, eikä esim miehen ja lasten hankinta kiinnosta yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Te elämäänne kyllästyneet, tutustukaa omavaraistalouteen,ottakaa irtiotto, muuttakaa syrjäkylille, viljelkää/kasvattakaa oma ruokanne, pilkkokaa omat puunne lämmitykseen,hankkikaa eläimiä ruuaksi/lemmikeiksi. Elämä on "yksinkertaista" mutta sitten kuitenkin tekemistä täynnä, pienistä asioista saa iloa aivan erilailla. Alatte arvostamaan elämäänne.
Nykyaika sairastuttaa ihmiset, luulen että meidän tulisi palata hieman taaksepäin, olla vähemmän tehokkaita ja tuottavia.
Tämä! Suosittelen lukemaan kaarina davisin irti oravanpyörästä-kirjan
Te elämäänne kyllästyneet, tutustukaa omavaraistalouteen,ottakaa irtiotto, muuttakaa syrjäkylille, viljelkää/kasvattakaa oma ruokanne, pilkkokaa omat puunne lämmitykseen,hankkikaa eläimiä ruuaksi/lemmikeiksi. Elämä on "yksinkertaista" mutta sitten kuitenkin tekemistä täynnä, pienistä asioista saa iloa aivan erilailla. Alatte arvostamaan elämäänne.
Nykyaika sairastuttaa ihmiset, luulen että meidän tulisi palata hieman taaksepäin, olla vähemmän tehokkaita ja tuottavia.