Kertokaa hulluista kateuden lajeista

Työttömien kadehtiminen

Tämä on helpommin ymmärrettävää niiltä, joilla ei ole varaa mihinkään, vaikka käyvätkin töissä niska limassa raataen.

Mutta joskus kyse taitaa olla siitä, että nähdään työttömien saavan yksittäisiä pieniä kivoja asioita joita itse ei saada (koska halutaan käyttää rahat muuhun) - mutta ei huomata miten paljon enemmän itse saadaan sellaista mitä työttömät tietenkään eivät saa.

Ajatellaan vaikka että on työtön, joka pihistelee, ostaa lähinnä pakollista, mutta onnistuu joskus saamaan jotain pientä ekstraa kuten käymään laivalla. Ja sitten on työssäkäyvä jolla on varaa tuhlata autoiluun, uusiin muotivaatteisiin, lehtitilauksiin, ulkona syömiseen, kirjoihin, leffoihin, uusiin huonekaluihin, kalliisiin lihoihin ym. asioihin, joiden jälkeen enää ei jää säästöön matkustelurahaa. Silti hän kadehtii työtöntä, joka ei voisi noin tuhlailla, siitä että tällä "on varaa matkustella".

Kun sitten poimitaan sieltä täältä yksittäisiä havaintoja, miten tuo työtön sai sitä ja tuo tätä, niin ollaan jo valmiit muodostamaan käsitys, että työttömillä menee melkein paremmin kuin työssäkäyvillä.

Anoppi oli kateellinen kun vein hänen poikakultansa (persoonallisuushäiriöinen). Tai molemmat olivat tätä. Teki kaikkensa kiusaamisen suhteen mitä vain pystyi.

Hän kertoi käyvänsä syvällisiä keskusteluja poikansa kanssa ja tuntevansa poikansa kuin omat taskunsa. Jännä juttu, sillä "ohjeet" joita anoppi minulle antoi olisivat johtaneet siihen, että poikansa olisi tappanut minut. 

No, luonnollinen poistuma ratkaisi asian.

Kateellisuus invapysäköintimerkistä.  Saan osakseni nyrkinpuimisia ja kaikkia ikäviä eleitä pysäköidessäni invapaikalle invamerkillä. Ihmisten on vaikea tajuta, miksi nuori ihminen on tällaisen merkin saanut. Luulevat, että sen saa ihan tosta vaan jokainen laiska kuka ei viitsi (minun tapauksessani voi) kävellä. 

Vierailija kirjoitti:

Peenis caatteus

Tuolla termillä Freud peitteli omaa pimppa- ja kohtukateuttaan. Hänhän ei ikinä analysoinut omaa, vähintään oidipaalista äitisuhdettaan.

Tiedän hiukan erikoisen ihmisen, jolla on aina ollut hirveä seksi- pano- ja pillukateus. Hänellä oli etenkin nuorempana ylitsepursuava libido, mutta saantia sitäkin vähemmän.

Vuodet ovat tasoittaneet ensiksi mainitun, mutta vakituista suhdetta ei ole vieläkään. Vaikka hän onkin aidosti avulias ja epäitsekäs, niin että on tunkenut siinäkin asiassa liikaa muiden tonteille, hän myös vahtii joskus vieläkin muiden peittojen heiluntaa. Ja nehän heiluvat aina liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kateellisuus invapysäköintimerkistä.  Saan osakseni nyrkinpuimisia ja kaikkia ikäviä eleitä pysäköidessäni invapaikalle invamerkillä. Ihmisten on vaikea tajuta, miksi nuori ihminen on tällaisen merkin saanut. Luulevat, että sen saa ihan tosta vaan jokainen laiska kuka ei viitsi (minun tapauksessani voi) kävellä. 

Tuo on ihan käsittämätöntä! Kaverillani on invapysäköintimerkki, ja ei ole yks tai kaks kertaa, kun hänelle ollaan tultu soittamaan asiasta poskea, koska kaverini ei "näytä" invalidilta, ja hän pystyy kävelemään lyhyitä matkoja. Ja oli miten oli - ei sitä merkkiä huvin vuoksi anneta! Hän on pitänyt asiasta pientä epävirallista gallupia, ja useimmiten leukailija on keski-ikäinen keskivartalostaan mukavasti muotoutunut mies.

Minua on kadehdittu siitä, että olen ainut lapsi. Niinkuin minulla itselläni olisi ollut siihen jotain vaikutusvaltaa... Vai kuinkahan moni olisi muksuna kehdannut sanoa vanhemmilleen, että laittakaahan sitä peittoa heilumaan, ettei minusta tule itsekästä ja hemmoteltua 😁

Vierailija kirjoitti:

Minua on kadehdittu siitä, että olen ainut lapsi. Niinkuin minulla itselläni olisi ollut siihen jotain vaikutusvaltaa... Vai kuinkahan moni olisi muksuna kehdannut sanoa vanhemmilleen, että laittakaahan sitä peittoa heilumaan, ettei minusta tule itsekästä ja hemmoteltua 😁

Ja kateellisehan eivät ole itsekkäitä, halua kalifiksi kalifin paikalle?

Myös erikoista nimeä voidaan kadehtia. Senhän on kastelapsi itse valinnut...

Mä en kadehdi kenenkään tavaroita tai omaisuutta. Ihan sama vaikka kaikilla naapureilla olisi kultaiset autot mihin olisi upotettu timantteja ja ne söisi joka päivä gobehärkää. Sellaisesta mä voisin olla pikkusen kade että jollakin on sellaista mielenrauhaa että ei hötkyile asioista ja ottaa asiat vaan sellaisina kun ne on.

Yksi erikoinen "kateuden laji" on se, kun ihmisellä on itsellä kaikki ainakin ulospäin tosi hyvin, mutta silti kokee kateutta nähdessään jonkun olevan yhdessäkin asiassa häntä parempi tai saavuttavan jotain häntä enemmän. Hän itse saattaa olla korkeasti koulutettu, hyvätuloinen ja ulkoisesti viehättävä, mutta jos hän näkee toisella - vaikka tämä toinen olisi kokonaisuutena häntä epäonnisempi elämässä - yhdenkin asian mitä hänellä ei itsellään ole, niin hän on kateellinen: tulee lähes vihaiseksi ja katkeraksi sille toiselle ihmiselle, että kehtasi "ylittää" hänet jossain asiassa.

Mistä tuollainen johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Työttömien kadehtiminen

Tämä on helpommin ymmärrettävää niiltä, joilla ei ole varaa mihinkään, vaikka käyvätkin töissä niska limassa raataen.

Mutta joskus kyse taitaa olla siitä, että nähdään työttömien saavan yksittäisiä pieniä kivoja asioita joita itse ei saada (koska halutaan käyttää rahat muuhun) - mutta ei huomata miten paljon enemmän itse saadaan sellaista mitä työttömät tietenkään eivät saa.

Ajatellaan vaikka että on työtön, joka pihistelee, ostaa lähinnä pakollista, mutta onnistuu joskus saamaan jotain pientä ekstraa kuten käymään laivalla. Ja sitten on työssäkäyvä jolla on varaa tuhlata autoiluun, uusiin muotivaatteisiin, lehtitilauksiin, ulkona syömiseen, kirjoihin, leffoihin, uusiin huonekaluihin, kalliisiin lihoihin ym. asioihin, joiden jälkeen enää ei jää säästöön matkustelurahaa. Silti hän kadehtii työtöntä, joka ei voisi noin tuhlailla, siitä että tällä "on varaa matkustella".

Kun sitten poimitaan sieltä täältä yksittäisiä havaintoja, miten tuo työtön sai sitä ja tuo tätä, niin ollaan jo valmiit muodostamaan käsitys, että työttömillä menee melkein paremmin kuin työssäkäyvillä.

Työttömälle pitäisi jäädä rahaa vain sen verran, että saa maksetuksi vuokran, sähkön, puhelimen ja kerran vuodessa parit uudet sukat ja hammasharjan. Ruuat pitäisi kaikki tulla lahjoituksina.

Sitten olisi kateelliset tyytyväisiä, paitsi osa vaatisi tuon vuokran ja sähkön eteen tekemään punnerruksia risusavottametsän paskaisessa ojassa. Päivässä pitäisi olla rytmi, ja työtön ei saisi nukkua sekuntiakaan pidempään kuin suojatyöpaikkahullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on kadehdittu siitä, että olen ainut lapsi. Niinkuin minulla itselläni olisi ollut siihen jotain vaikutusvaltaa... Vai kuinkahan moni olisi muksuna kehdannut sanoa vanhemmilleen, että laittakaahan sitä peittoa heilumaan, ettei minusta tule itsekästä ja hemmoteltua 😁

Ja kateellisehan eivät ole itsekkäitä, halua kalifiksi kalifin paikalle?

Myös erikoista nimeä voidaan kadehtia. Senhän on kastelapsi itse valinnut...

Aikuisena nimeään vaihtanutta (tai aikoinaan avioliitossa sen pitänyttä) on myös kadehdittu ja ihmetelty. Että ihan itse määrittelee itsensä, on sillä otsaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömien kadehtiminen

Tämä on helpommin ymmärrettävää niiltä, joilla ei ole varaa mihinkään, vaikka käyvätkin töissä niska limassa raataen.

Mutta joskus kyse taitaa olla siitä, että nähdään työttömien saavan yksittäisiä pieniä kivoja asioita joita itse ei saada (koska halutaan käyttää rahat muuhun) - mutta ei huomata miten paljon enemmän itse saadaan sellaista mitä työttömät tietenkään eivät saa.

Ajatellaan vaikka että on työtön, joka pihistelee, ostaa lähinnä pakollista, mutta onnistuu joskus saamaan jotain pientä ekstraa kuten käymään laivalla. Ja sitten on työssäkäyvä jolla on varaa tuhlata autoiluun, uusiin muotivaatteisiin, lehtitilauksiin, ulkona syömiseen, kirjoihin, leffoihin, uusiin huonekaluihin, kalliisiin lihoihin ym. asioihin, joiden jälkeen enää ei jää säästöön matkustelurahaa. Silti hän kadehtii työtöntä, joka ei voisi noin tuhlailla, siitä että tällä "on varaa matkustella".

Kun sitten poimitaan sieltä täältä yksittäisiä havaintoja, miten tuo työtön sai sitä ja tuo tätä, niin ollaan jo valmiit muodostamaan käsitys, että työttömillä menee melkein paremmin kuin työssäkäyvillä.

Työttömälle pitäisi jäädä rahaa vain sen verran, että saa maksetuksi vuokran, sähkön, puhelimen ja kerran vuodessa parit uudet sukat ja hammasharjan. Ruuat pitäisi kaikki tulla lahjoituksina.

Sitten olisi kateelliset tyytyväisiä, paitsi osa vaatisi tuon vuokran ja sähkön eteen tekemään punnerruksia risusavottametsän paskaisessa ojassa. Päivässä pitäisi olla rytmi, ja työtön ei saisi nukkua sekuntiakaan pidempään kuin suojatyöpaikkahullu.

Ja nuo todella pitää maksaa itse, mutta rahaa ei saa tuhlata ja pitää olla halvinta mallia.

Vierailija kirjoitti:

Yksi erikoinen "kateuden laji" on se, kun ihmisellä on itsellä kaikki ainakin ulospäin tosi hyvin, mutta silti kokee kateutta nähdessään jonkun olevan yhdessäkin asiassa häntä parempi tai saavuttavan jotain häntä enemmän. Hän itse saattaa olla korkeasti koulutettu, hyvätuloinen ja ulkoisesti viehättävä, mutta jos hän näkee toisella - vaikka tämä toinen olisi kokonaisuutena häntä epäonnisempi elämässä - yhdenkin asian mitä hänellä ei itsellään ole, niin hän on kateellinen: tulee lähes vihaiseksi ja katkeraksi sille toiselle ihmiselle, että kehtasi "ylittää" hänet jossain asiassa.

Mistä tuollainen johtuu?

Siitä että mikään ei riitä. Henkinen musta aukko on pohjaton. Toiset ovat vain kilpaijoita ja ennen kaikkea vastustajia, toisen menestys on pois itseltä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi erikoinen "kateuden laji" on se, kun ihmisellä on itsellä kaikki ainakin ulospäin tosi hyvin, mutta silti kokee kateutta nähdessään jonkun olevan yhdessäkin asiassa häntä parempi tai saavuttavan jotain häntä enemmän. Hän itse saattaa olla korkeasti koulutettu, hyvätuloinen ja ulkoisesti viehättävä, mutta jos hän näkee toisella - vaikka tämä toinen olisi kokonaisuutena häntä epäonnisempi elämässä - yhdenkin asian mitä hänellä ei itsellään ole, niin hän on kateellinen: tulee lähes vihaiseksi ja katkeraksi sille toiselle ihmiselle, että kehtasi "ylittää" hänet jossain asiassa.

Mistä tuollainen johtuu?

Haluaisin tietää myös tämän!

Miten ihmeessä, aluksi en edes hoksannut mistä saattoi olla kyse kun tuttu nauroi sellaista "tyytyväistä naurua", kun sanoin yhdestä ongelmasta. 

...Miten ihmeessä joku, jolla on unelmat suunnilleen täyttyneet, saattaa kadehtia onnettomuudessa ollutta, työkyvyn menettänyttä kipukroonikkoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi erikoinen "kateuden laji" on se, kun ihmisellä on itsellä kaikki ainakin ulospäin tosi hyvin, mutta silti kokee kateutta nähdessään jonkun olevan yhdessäkin asiassa häntä parempi tai saavuttavan jotain häntä enemmän. Hän itse saattaa olla korkeasti koulutettu, hyvätuloinen ja ulkoisesti viehättävä, mutta jos hän näkee toisella - vaikka tämä toinen olisi kokonaisuutena häntä epäonnisempi elämässä - yhdenkin asian mitä hänellä ei itsellään ole, niin hän on kateellinen: tulee lähes vihaiseksi ja katkeraksi sille toiselle ihmiselle, että kehtasi "ylittää" hänet jossain asiassa.

Mistä tuollainen johtuu?

Siitä että mikään ei riitä. Henkinen musta aukko on pohjaton. Toiset ovat vain kilpaijoita ja ennen kaikkea vastustajia, toisen menestys on pois itseltä.

Olen tuon samaan vastaavaan kommenttiin kirjoittanut kipukroonikko, jos jotekin pitää määritellä. On kummallista jos naisten välillä on ystävyydeksi sanotussa suhteessa ainakin ajoittain näin iso kilpailu, pakko voittaa! 

Silloin jos kärsii tällaisesta 24/7 kivusta eikä helpotusta ole luvassa ehkä ikinä, on esim. minun pakko olla opetellut "toisen ilosta iloitsemista", etten ihan hulluksi tulisi. Koetan sitä  (on se mahdollista!) soveltaa lähes kaikkeen, ja outoa kyllä, oma olo helpottuu kun pystyy toimintakykyisten ja liikunnallisten ihmisten menoja seuraamaan ilman kummempaa kärvistelyä.

Huonona päivänä ei onnistu, mutta monesta tottumuksesta tulee ns. toinen luonto. Luulen, että voi valita, kadehtiiko ja kilpaileeko, vaiko iloitsee ystävän saamisista ikään kuin porukassa. Varsinkin kun ei ole vieras ihminen, tuntee myös ne taistelut hänen ilojensa takana. 

Työtä se teettää, mielen työtä. Ja myös omien vahvuuksien näkemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Peenis caatteus

En tunnista itsessäni.

Rva 50v

Homokateus

Eli siis jotkut heterot ihmiset kokevat asemansa jotenkin uhatuiksi tai itse tulleensa vähätellyiksi, kun homoja ei syrjitä tai kun joissakin tilanteissa homot saattavat saada jopa hieman erityishuomiota.