Kaverilla ollut nyt 8 kk kiireitä, ei ehdi tavata.
Oliko tämä nyt tässä? Olen yrittänyt tavata kaveriani kohta 8 kk. Ja hänellä on oikeastikin perustellusta syystä ollut kiireitä, mutta tuskinpa sentään on kuitenkaan ollut tapaamatta ketään tänä aikana. Minulle sitä aikaa ei vain tunnu järjestyvän. Onko tulkittava, että tämä homma oli nyt tässä? En viitsi enää kysellä kun aina vastaus on, että "käykö silloin ja tällöin sitten kun..." Ja sitten kun tämä "sitten kun" -ajankohta on saavutettu, ei kuulu sieltäpäin mitään. Ihan hauskaa ja kivaa on ollut silloin kun nähdään, mutta pahalta tuntuu tällainen täysi arvostuksen puute ja aloitteettomuus tapaamisen suhteen.
Kommentit (67)
8 kk. Onko tulkittava. No mitä itse luulet?
Selvä. Kiitos kommenteista. Näin vähän ajattelinkin. 25v yhteinen matka vaan on painanut repussa.
Ap
Kai nyt aiemmin jo luulisi ymmärtävän, ettei toinen halua tavata
Ehkä sitä on vain sokeasti toivonut muuta.
Ap
Miksi hän tapailisi noin hidasälyistä?
Miksi pitää vastata vittumaisesti? Terv. Ei ap
Kaksvitosena olisi ollut pitkä aika, nelikymppisenä ei.
Mä oon toiminut nyt vähän vastaavasti yhden kaverin kanssa. Ja hän minun. Ollaan molemmat oltu kiireisiä.
Muita oon tavannut mutta hänen tapaamisensa vaatisi erityisjärjestelyjä enemmän ja siksi jäänyt.
Tykkään hänestä tosi paljon, mutta kai sitä aikuinen ihminen on sellainen, että osaa yksinkin olla.
Ei se nyt välttämättä ole siitä kiinni, ettei ap:sta pitäisi tai juuri ap:ta haluaisi nähdä. Ehkä on kiireinen elämä tai ehkä sen kiireen taakse on piilotettu masennusta eikä ole voimia tehdä mitään muuta kuin pakolliset asiat. Teidän kannattaisi varmaan sopia, että ystävä ehdottaa tapaamista sitten, kun elämäntilanteeseen sopii.
Ollaan 30+ jos sillä jotain väliä on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt välttämättä ole siitä kiinni, ettei ap:sta pitäisi tai juuri ap:ta haluaisi nähdä. Ehkä on kiireinen elämä tai ehkä sen kiireen taakse on piilotettu masennusta eikä ole voimia tehdä mitään muuta kuin pakolliset asiat. Teidän kannattaisi varmaan sopia, että ystävä ehdottaa tapaamista sitten, kun elämäntilanteeseen sopii.
Olen moneen otteeseen hänelle sanonut aiemmin, että ilmoittele sitten kun sopii kun hänellä niitä kiireitä on minua enemmän. Minulle sopii aika joustavasti kuitenkin.
Erityisjärjestelyitä tapaamiseni varmaan saattaa jonkin verran häneltä vaatia, mutta ei senkään pitäisi minusta oikeasti olla syy jos toista arvostaa yhtään.
Ap
Tutulta kuulostaa, tämä lapsesta asti tuntemani tyyppi väittää kuitenkin kivenkovaan, että ei johdu muusta kuin kiireistä. Kumma kyllä muille riittää aikaa.
Niin siis nyt on jotain faktaa näistä muista? Pitäisikö tämän olla sinun joku bff eikä muita ystäviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt välttämättä ole siitä kiinni, ettei ap:sta pitäisi tai juuri ap:ta haluaisi nähdä. Ehkä on kiireinen elämä tai ehkä sen kiireen taakse on piilotettu masennusta eikä ole voimia tehdä mitään muuta kuin pakolliset asiat. Teidän kannattaisi varmaan sopia, että ystävä ehdottaa tapaamista sitten, kun elämäntilanteeseen sopii.
Olen moneen otteeseen hänelle sanonut aiemmin, että ilmoittele sitten kun sopii kun hänellä niitä kiireitä on minua enemmän. Minulle sopii aika joustavasti kuitenkin.
Erityisjärjestelyitä tapaamiseni varmaan saattaa jonkin verran häneltä vaatia, mutta ei senkään pitäisi minusta oikeasti olla syy jos toista arvostaa yhtään.
Ap
Ehkä sitten kannattaisi jättää rauhaan noiden tapailuehdotusten kanssa, jos olette jo sopineet, että hän ehdottaa, kun ehtii.
Ei millään kauhean pahalla, mutta noiden sun viestien perusteella vaikutat vähän sellaiselta, jota en itsekään uskaltaisi tavata, jos olisi masennusta. En nyt tietenkään tiedä onko siitä kyse, mutta just tuollaisen "pitäisi järjestää aikaa, jos yhtään arvostaa"-ajattelun voi kokea aika ahdistavana.
Hän ei arvosta sinua. Olet yksin kaveri. Etsi parempaa seuraa.
Minulla on ollut useiden vuosien ajan läheinen ystävä. Aikoinaan tapasimme viikoittain ja soittelimme lähes päivittäin. Elämäntilanteet kuitenkin muuttuvat. Olemme nykyisin eri työtehtävissä, perhetilanteemme on muuttunut, emme enää tapaa ilman että sitä varten pitää järjestää aikaa kalenterissa. Ei se meidän yhteinen historiamme minnekään ole hävinnyt, mutta juuri nyt kummallakin on elämässä ihan muut kuviot ja muut ihmisetkin. Ei ole mitään syytä yrittää väkisin pitää yllä kiinteää yhteydenpitoa, kun se verottaa voimavaroja sen sijaan että antaisi niitä.
Minulla on ollut ystävien kanssa näitä elämäntilanteista johtuvia taukoja molemminpuolin. Ja se on ymmärrettävää. Mutta entä sellainen "ystävä", joka antaa sinun odottaa itseään? Antaa merkkejä, mutta käytös on ristiriitaista?
ei kenelläkään ole sellasia kiireitä ettei ehtis mitän tehdä muiden kanssa.
Itsekeksityt pakolliset menot (kynsihoito).
Kaveris vaan kyllästynyt sinuun.
Minua ahdistaisi, jos olisi kiireisessä elämäntilanteessa tuollainen ystävä kuin ap. Sanot ap itsekin, että hänellä on perustellusta syystä ollut kiireitä. Ihmisillä elämäntilanteet tuppaavat vaihtumaan, tulet tämän itsekin oppimaan kun vanhenet ja kasvat ihmisenä. On pikkulapsiaikaa, lapset valvottaa, perheessä on sairautta, joku voi opiskella työn ohessa, töissä on todella kiireinen jakso, puoliso on töissä toisella paikkakunnalla ja arki jää toisen vastuulle jne. jne.
Itselläni on pikkulapsiajat ym. takana, mutta elämäntilanne nyt se, että minulla on vaativa työ, opiskelen työn ohessa eli käytänössä viikonloppuisin, teini-ikäiset lapset ja aviomies. Tällä hetkellä huomioni ja aikani menee työhön, opintoihin ja perheeseen. Ystävät välillä kyselevät, ehditäänkö tavata. Yleensä en ehdi, varsinkaan toisella paikkakunnalla asuvia. Minulla ei riitä aika eikä voimavarat tässä tilanteessa matkustamaan, eikä yksi ystävä voi jostain syystä tulla meille kyläilemään. Sitten ei ole tavattu pariin vuoteen. Yhteyttä kuitenkin pidetään, niin hänen kuin muidenkin kanssa. Välillä menee muutama kuukausi, etten kuule jostain ystävästä mitään tai hän minusta. Joidenkin kanssa saattaa mennä vuosikin. Aikuiset ihmiset ymmärtävät toisten elämäntilanteita, eivätkä tivaa jatkuvasti tapaamista jos toinen toteaa, ettei nyt tässä tilanteessa ehdi tavata. Niin, ja sitä paitsi vaikka tuntuu, että ei ehdi, saattaa yhtäkkiä tullakin lauantai-ilta, että perhe onkin toisaalla, jolloin soitan jollekin/joillekin ystäville ja pyydän ex tempore kylään tai syömään johonkin. Tai vaikka lenkille. Joskus nämä onnistuu, joskus ei, ei siitä kukaan hernettä nenään vedä. Toivottavasti.
Yritä siis kasvaa aikuiseksi ja ymmärrä ystäväsi kiireistä elämäntilannetta. Jos olette oikeita ystäviä, ystävyys jatkuu kyllä, vaikkette tapaisi kasvotusten vuoteen. Nimimerkillä kokemusta on.
Kyllä homma oli siinä. Älä jää murehtimaan.