Lue keskustelun säännöt.
Kaverilla ollut nyt 8 kk kiireitä, ei ehdi tavata.
19.03.2019 |
Oliko tämä nyt tässä? Olen yrittänyt tavata kaveriani kohta 8 kk. Ja hänellä on oikeastikin perustellusta syystä ollut kiireitä, mutta tuskinpa sentään on kuitenkaan ollut tapaamatta ketään tänä aikana. Minulle sitä aikaa ei vain tunnu järjestyvän. Onko tulkittava, että tämä homma oli nyt tässä? En viitsi enää kysellä kun aina vastaus on, että "käykö silloin ja tällöin sitten kun..." Ja sitten kun tämä "sitten kun" -ajankohta on saavutettu, ei kuulu sieltäpäin mitään. Ihan hauskaa ja kivaa on ollut silloin kun nähdään, mutta pahalta tuntuu tällainen täysi arvostuksen puute ja aloitteettomuus tapaamisen suhteen.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Masennus tai menee muuten huonosti ja hävettää.
Tai ehkä menee oikein hyvin, on paljon töitä, harrastuksia, ihan vaan omaa aikaa ja rauhaa. En minäkään jaksais pitää yhteyttä ihmiseen, jolla on jo etukäteen odotukset että minulla menee nyt jotenkin erityisen huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, teeppä vain niin, että et itse enää ota yhteyttä. Eli jätät yhteydenoton kaverin harteille. Voi olla että hän ottaa yhteyttä yhtäkkiä vuoden päästä, tai ettei ota enää koskaan, mutta joka tapauksessa ei nyt kannata tehdä oikeastaan mitään muuta kuin olla tekemättä ja sanomatta mitään. Mulla oli kolmekymppisenä 1.5v katkolla yksi ystävyys, ja parikymppisenä pari vuotta, mutat molempien kanssa ollaan taas tekemisissä paljon, kun elämäntilanteet on yhteneväisemmät siihen. Jos nyt et ala sekoilemaan, niin kaverin on helppo ottaa yhteyttä sitten kun kerkeää.
Pitää vaan henkisesti varautua siihen, että sitä "kun kerkeää" ei tulekaan ikinä. Jos jää toivomaan, tulee vaan pettymään kun joku päivä sitten hoksaa että jep, kaksi vuotta on mennyt ja kiireet jatkuu... Been there seen that ihan tarpeeksi monta kertaa.
Kiitos erilaisista näkökulmista asiaan.
Hänellä ei tietääkseni ole masennusta. Joskus aiemmin epäilin sitäkin kun oli pohjattoman väsynyt ja ärtynyt yhden lapsensa kanssa, vaikka lapsi on ihan normaali tapaus, mutta mielestäni se on helpottanut lapsen kasvaessa. Toisaalta hän on hyvin aikaansaava ja hoitaa velvollisuutensa, mutta toisaalta myös aikaansaamaton ja asiat jää roikkumaan. Minä kuulunen siihen aikaansaamattomaan osaan.
En kuitenkaan halua pidempään velloa tällaisessa epätietoisuudessa niin kuin nyt teen niin lienee aika nostaa kytkintä? Tai nostaa kissa pöydälle? Miten?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos erilaisista näkökulmista asiaan.
Hänellä ei tietääkseni ole masennusta. Joskus aiemmin epäilin sitäkin kun oli pohjattoman väsynyt ja ärtynyt yhden lapsensa kanssa, vaikka lapsi on ihan normaali tapaus, mutta mielestäni se on helpottanut lapsen kasvaessa. Toisaalta hän on hyvin aikaansaava ja hoitaa velvollisuutensa, mutta toisaalta myös aikaansaamaton ja asiat jää roikkumaan. Minä kuulunen siihen aikaansaamattomaan osaan.
En kuitenkaan halua pidempään velloa tällaisessa epätietoisuudessa niin kuin nyt teen niin lienee aika nostaa kytkintä? Tai nostaa kissa pöydälle? Miten?
Ap
Riippuu ihan siitä, mitä sä haluat. Haluatko häneltä jonkin selityksen, miksi hänellä ei ole sulle aikaa? Jos haluat, kysy häneltä. Tietenkin on mahdollista, että jos hän tällä hetkellä kokee elämänsä kiireiden ja muiden ihmissuhteiden hoitamisen vuoksi stressaavaksi, hän koke kysymyksesi syyllistävänä ja voi olla, että teidän suhteenne päättyy siihen. Jos taas haluat jatkaa tuota suhdetta, sun pitää esittää asia toisin. Jos hänellä on esimerkiksi pieniä lapsia, ehdota, että sinä, hän ja hänen lapsensa lähdette vaikka Hoplopiin, alkukesästä huvipuistoon tms. Siis osallistu asioihin, joita hän joutuu jokatapauksessa lastensa kanssa tekemään. Jos taas haluat katkaista tuon suhteen, sun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Annat vain koko asian olla.
Monelle voi käydä niin että yksi päivä tulee ero ja silloin muistaakin yhtäkkiä ne ystävät. Jos ei ole ystävät kiinnostaneet vuosiin kun perhe-elämä on ollut niin tiivistä, voi käydä niin ettei niitä ystäviä yhtäkkiä enää olekaan. Ihan hyvä opetus niille jotka ei voi yhtään hetkeä olla puolisosta erossa. Terveessä suhteessa on aikaa nähdä myös muita. Vaikka sitten puolison kanssa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos erilaisista näkökulmista asiaan.
Hänellä ei tietääkseni ole masennusta. Joskus aiemmin epäilin sitäkin kun oli pohjattoman väsynyt ja ärtynyt yhden lapsensa kanssa, vaikka lapsi on ihan normaali tapaus, mutta mielestäni se on helpottanut lapsen kasvaessa. Toisaalta hän on hyvin aikaansaava ja hoitaa velvollisuutensa, mutta toisaalta myös aikaansaamaton ja asiat jää roikkumaan. Minä kuulunen siihen aikaansaamattomaan osaan.
En kuitenkaan halua pidempään velloa tällaisessa epätietoisuudessa niin kuin nyt teen niin lienee aika nostaa kytkintä? Tai nostaa kissa pöydälle? Miten?
Ap
Riippuu ihan siitä, mitä sä haluat. Haluatko häneltä jonkin selityksen, miksi hänellä ei ole sulle aikaa? Jos haluat, kysy häneltä. Tietenkin on mahdollista, että jos hän tällä hetkellä kokee elämänsä kiireiden ja muiden ihmissuhteiden hoitamisen vuoksi stressaavaksi, hän koke kysymyksesi syyllistävänä ja voi olla, että teidän suhteenne päättyy siihen. Jos taas haluat jatkaa tuota suhdetta, sun pitää esittää asia toisin. Jos hänellä on esimerkiksi pieniä lapsia, ehdota, että sinä, hän ja hänen lapsensa lähdette vaikka Hoplopiin, alkukesästä huvipuistoon tms. Siis osallistu asioihin, joita hän joutuu jokatapauksessa lastensa kanssa tekemään. Jos taas haluat katkaista tuon suhteen, sun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Annat vain koko asian olla.
Niin, hänellä on edelleen vain tuo yksi lapsi, minulla vähän haastavampi setti. Hän kaiketi kokee omansa vaan niin kuormittavana. Mielelläni auttaisin, mutta omat pitävät täystyöllistettyinä, ettei kädet riitä. Siksi mielläni tapaisin esim. meillä tai heillä niin ei tarvisi lasten perässä juosta samalla tavalla.
Haluaisin jatkaa ystävyyttä, mutta en tietenkään yksipuolisesti. Siksi minulle olisi tärkeää tietää olenko hänelle minkään väärti vai keskitänkö energiani muuhun. Tämän selvittäminen on vain vaikeaa. Lisäksi, hyvin usein minä olen ollut nimenomaan se, joka järjestää ja pidemmän päälle se on raskasta. Siinäkin tulee helposti epäilys itselle, että niinköhän tuota kiinnostaa ollenkaan kunhan tulee kun toinen järjestää. TässäKIN asiassa odotan vastavuoroisuutta.
Ap
Masennus tai menee muuten huonosti ja hävettää.