Kun on vain kaksi lasta
Kolme lasta tuntuu olevan se normaali ainakin täällä päin, missä minä asun. On täällä toki lapsettomiakin ja yhden ja kahden lapsen perheitä, sekä paljon perheitä, jossa on 4-5 tai enemmän lapsia. Mutta siis useimmiten perheissä vaikuttaa olevan kolme lasta. Myös minulla on kaksi sisarusta, samoin kuin miehelläni. Olenkin kai sisimmässäni aina olettanut, että meilläkin tulisi olemaan lapsia enemmän kuin kaksi. Nyt meillä on siis kaksi lasta ja olisin halunnut lisää, mutta mies ei suostu. Vetoaa mm. taloudellisiin seikkoihin ja meidän ikäämme, eli emme ole enää ns. parhaassa lapsentekoiässä. Ikäeroakin lapsiimme tulisi miehen mielestä liikaa. Ymmärränkin miestäni kyllä, enkä halua häntä missään nimessä painostaa. Haluan uskoa voivani joku päivä olla sinut tämän asian kanssa, sillä onhan "vain" kahdessa lapsessa hyviäkin puolia, joihin voin keskittyä.
Ihanat ihmiset täällä, luetelkaa asioita ja syitä, miksi tämä päätös on hyvä. Missä asioissa kaksi lasta on parempi kuin enemmän lapsia. Miksi on parempi olla aloittamatta vauvarumbaa enää uudestaan.
Kommentit (20)
Kaksi on enemmän se "normaali" kuin kolme.
Kaikki perhepaketit on aina 2+2. Lisälapsista lisähinta.
Tavallinen henkilöauto on sopivan kokoinen.
Ruoka- ja muut kustannukset.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi on enemmän se "normaali" kuin kolme.
Juu tiedän, siksi tarkensinkin tuonne, että kolme tuntuu olevan normaali täällä, missä asun.
Voi katkerat kylmät ihmiset! Lapsissa on tulevaisuus! Minä tietoisesti olen halunnut monta lasta juuri siksi kun masilma on tyly ja julma. Lapseni (lapsemme) muuttavat masilman! Olen kasvattanut lapset empaattiseksi, myötätuntoiseksi, liikkunut luonnossa heidän kanssa ja opettanut kunnioittamaan eläimiä, selittänyt miten tärkeää on teidän sitten aikuisena pitää huolta maapallosta. Tarvitsemme viisaita älykkäitä lapsia innovoimaan uusia ratkaisuja.
Tyhmiä olette jos ratkaisunne on että en tee lapsia koska maailma on julma.
T. Viidettä lasta odottava, ja kyllä, elätän lapseni itse hyväpalkkaisella työlläni
Niin mitä heistä sitten puuttuu kun eivät riitä ja täältä pitää tulla vinkkejä hakemaan kuinka kestäisi vain heidän kanssaan??
Toisen ja kolmannen asteen opiskelu ilman lukukausimaksuja ei ole itsestäänselvyys. Ilman lukukausimaksujakin noiden lasten opiskeluun uppoaa yllättävän paljon rahaa.
Viisikymppisenä on kiva, kun on taas omaa aikaa ja jaksaminenkaan ei ole enää samanlaista kuin nuorena . Ei olisi kiva olla enää teinien äiti tässä iässä. Onneksi lapset ovat jo nuoria aikuisia ja kun heidän puolisonsakin kuuluvat perheeseen niin onhan noita lapsia yhteensä jo neljä ja tulevaisuudessa voi olla enemmänkin, jos lapsenlapsia saadaan.
Kaksikin on joidenkin mielestä liikaa. Huolestuttavinta on kuitenkin ap:n ajattelu, hän ajattelee massan kautta. Että MUILLA on kolme lasta.
Ap:n kannattaa vain olla onnellinen, ettei sentään tuon enempää lapsia ole.
Meillä kummit suvusta niin eivät katoa lasten elämästä ainakaan todennäköisesti. Kolmannelle ei enää olisi "riittänyt" kummeja. Juurikin tuo autojuttu eli jos 3 lasta takapenkillä niin tulee ahdasta. 2 lasta yleensä saa vielä mummolaan (toinen toiseen, vuorotellen) hoitoon. Matkustaminen helpompaa. Kun sairastutaan niin on yksi vähemmän huolehdittavana. Rahakysymys myös. Meillä esim. uimahallin lippu 2 aik. 2lasta. 3 menis lisämaksulla. Perhepizza riittää koko perheelle 😀
Meillä myös näin. Mies ei halunnut enempää. Itse olisin voinut vielä yhtä yrittää. Nyt kun lapset teinejä niin huomaan usein ajattelevani et onneksi ei enää yritetty. Muutaman vuoden päästä on peruskoulu käyty, yhdellä se olisi vasta alussa. Kun nuo kaksi muuttavat pois kotoa niin yksi asuisi vielä monta vuotta. Rakastan lapsiani toki ja kyllä rakastaisin sitä kolmattakin mutta kun lapset kasvavat niin sitä muuttuu itsekkääksi näköjään ja haluaa enemmän omaa sekä parisuhdeaikaa. Meillä jo isovanhemmatkin siinä iässä etteivät enää olisi jaksaneet hoitaa toisin kuin kahden ensimmäisen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös näin. Mies ei halunnut enempää. Itse olisin voinut vielä yhtä yrittää. Nyt kun lapset teinejä niin huomaan usein ajattelevani et onneksi ei enää yritetty. Muutaman vuoden päästä on peruskoulu käyty, yhdellä se olisi vasta alussa. Kun nuo kaksi muuttavat pois kotoa niin yksi asuisi vielä monta vuotta. Rakastan lapsiani toki ja kyllä rakastaisin sitä kolmattakin mutta kun lapset kasvavat niin sitä muuttuu itsekkääksi näköjään ja haluaa enemmän omaa sekä parisuhdeaikaa. Meillä jo isovanhemmatkin siinä iässä etteivät enää olisi jaksaneet hoitaa toisin kuin kahden ensimmäisen kanssa
Kiitos tästä viestistä! Tämänsuuntaisia ajatuksia minullakin. Toisaalta lasten kanssa olen parhaimmillani ja omassa elementissäni, mutta toisaalta taas olen luonteeltani melko uhrautuva, joten minulle voisi tehdä hyvää, että voisin keskittyä vähitellen itseeni. Ehkä keksiä muitakin intohimon kohteita ja harrastuksia kuin lapset? Samoin meillä isovanhemmista ei olisi enää kolmannen kanssa kauheasti hoitoapua, joskin isommista sisaruksista olisi.
Melko ihmeellisiäkin kommentteja tähän ketjuun mahtuu... Kirjoitan varmaan epäselvästi, mutta en tarkoittanut lainkaan sitä, että haluan kolmannen lapsen koska muillakin on. Olen aina halunnut enemmän lapsia kuin kaksi, ja tähän varmaan osaltaan on vaikuttanut se, että olen elänyt kolmilapsisessä perheessä ja seurannut sellaisia sivusta.
ap
Meillä mies halusi vain yhden lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kummit suvusta niin eivät katoa lasten elämästä ainakaan todennäköisesti. Kolmannelle ei enää olisi "riittänyt" kummeja. Juurikin tuo autojuttu eli jos 3 lasta takapenkillä niin tulee ahdasta. 2 lasta yleensä saa vielä mummolaan (toinen toiseen, vuorotellen) hoitoon. Matkustaminen helpompaa. Kun sairastutaan niin on yksi vähemmän huolehdittavana. Rahakysymys myös. Meillä esim. uimahallin lippu 2 aik. 2lasta. 3 menis lisämaksulla. Perhepizza riittää koko perheelle 😀
Ihana viesti 😄 Se on kyllä taivaan tosi, että matkustellessa 2 lapsen kanssa on todennäköisesti helpompaa, ja halvempaa, eli voi matkustella useammin tai kalliimmin 😊 Kummeja meillä kyllä riittäisi ja autoonkin mahtuu kolme ihan ok, mutta sitten jos lähdetään reissun päälle, niin voi autossa tosiaankin tulla tilanahtaus.
Eikähän sitä koskaan tiedä, vaikka kolmas lapsi olisikin kaksoset!
Ap
Minä tein/sain kolmannen ihan siksi, että olen todella nauttinut äitiydestä ja mies samoin isyydestä, mies halusi kolmosta enemmänkin. Olen todella tyytyväinen päätökseeni, vaikka vähän pelottikin miten uusi lapsi sujahtaa osaksi perhettä. Mulla isommat olivat 10 ja 4 kun kolmonen syntyi ja aluksi ahdisti kun oli vaikea tehdä isompien kanssa asioita kun vauva oli niin sitova, mutta se oli lyhytaikainen ongelma. MUTTA toisaalta olen varma, että olisin ollut onnellinen myös kahden lapsen äitinä. Mulle työ on aika tärkeää myös ja vapaa-aika ja olisin voinut alkaa keskittyä itseeni enemmän, jos emme olisi kolmatta saaneet. Eli mieti tarkkaan mitä haluat ja älä jää vellomaan epätoivoon ellet kolmatta saa, elämä on hyvää monella tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein/sain kolmannen ihan siksi, että olen todella nauttinut äitiydestä ja mies samoin isyydestä, mies halusi kolmosta enemmänkin. Olen todella tyytyväinen päätökseeni, vaikka vähän pelottikin miten uusi lapsi sujahtaa osaksi perhettä. Mulla isommat olivat 10 ja 4 kun kolmonen syntyi ja aluksi ahdisti kun oli vaikea tehdä isompien kanssa asioita kun vauva oli niin sitova, mutta se oli lyhytaikainen ongelma. MUTTA toisaalta olen varma, että olisin ollut onnellinen myös kahden lapsen äitinä. Mulle työ on aika tärkeää myös ja vapaa-aika ja olisin voinut alkaa keskittyä itseeni enemmän, jos emme olisi kolmatta saaneet. Eli mieti tarkkaan mitä haluat ja älä jää vellomaan epätoivoon ellet kolmatta saa, elämä on hyvää monella tapaa.
Kiitos, näinhän se juuri on. Kumpikin ratkaisu voi olla oikea ja kummastakin ratkaisusta voi tehdä oikean. Kieltämättä tuo ajatus on minullakin ollut, että kolmannen kanssa osaisin ehkä olla rennompi ja parempi äiti ja osaisin nauttia enemmän. Mutta sitten taas, jos kolmatta ei ole, voin antaa enemmän huomiotani kahteen lapseemme ja siinä sivussa itseeni.
Ap
Voi, minä en taida kyetä sinua lohduttamaan tai kertomaan mitään hyviä syitä. Minulla on kolme lasta, ja se on juuri oikea määrä - neljännenkin olisin ottanut, mutta kolme niitä siunaantui, ja se on oikeastaan minimi ja maksimi :D Mutta toisaalta - kaksi on oikein hyvä määrä sekin! On varmaan parempi nauttia ja iloita niistä lapsista, jotka sinulla on kuin murehtia niitä, joita et ehkä saa.
Nykyään kaksi lasta ja aikuista on kyllä varmaan yleisin perhekoko.
Meillä on neljä, mutta aloitimme perheen perustamistouhut nuorina ja tulemme hyvin toimeen. Halusimme molemmat (melko) ison perheen. Tietenkin tämä tuntuu meille juuri oikealta, mutta jo esikoisen saaminen oli unelmieni täyttymys sillä pelkäsin jääväni tahattomasti lapsettomaksi. Kun toinen syntyi niin perhe tuntui jo "kokonaiselta". Olemme olleet onnekkaita kun olemme saaneet näin upean perheen ja saada ja antaa rakkautta. Mutta jos tilanne olisi ollut se, ettei mies halua kolmatta tai resurssimme eivät perheen kasvattamiseen riitä, niin olisin ollut onnellinen jo kahdesta lapsesta.
Olette kuitenkin saaneet ihania lapsia, ilmeisesti terveitäkin. Teiltä ei oikeastaan puutu mitään. En tietenkään sano, että olisi hullua haaveilla vielä kolmannesta. Mutta jos mies on kannastaan varma niin et ehkä osaisi nauttia kolmannesta raskaudesta ja kolmannen pikkulapsiajasta samoin kuin kahden ensimmäisen kanssa. Se voisi vaikuttaa koko perhedynamiikkaan negatiivisesti mikäli kolmas lapsi ei olisi 100% yhtä tervetullut ja toivottu. Teillä on kuitenkin jo kokonainen perhe.
Jos olet ehdottoman varma, että haluat vielä lisää lapsia, on sinun keskusteltava miehesi kanssa miten sen voisi järjestää ja voisiko mies joissain olosuhteissa toivoa samaa. Muuten yrittäisin nauttia vain perhe-elämästä tuolla kokoonpanolla, josta mitään ei kuitenkaan puutu. Sellaista ei oikein voi vielä rakastaa mitä ei vielä ole. Ajatus kolmannesta on varmasti ihana, muttei lapsi ole kuitenkaan vielä konkreettisesti siinä. Eli nauti teidän ihanasta perheestä tällaisena kuin se on, kokonaisena ja täydellisenä.
Voin listata plussia tilanteestanne jos se lohduttaa:
- Ei raskauden vaivoja - pahoinvointia, turvotuksia, äitiysvaatteiden hankintaa, raskauskiloja, synnytystä ja palautumista, yövalvomisia, imetysongelmia, hormonimyrskyjä.
- Riität hyvin kahdelle lapselle, itse olen välillä kriisissä sen kanssa kuinka saan annettua yksilökohtaista huomiota jokaiselle. Etenkin keskimmäisten lasten kasvun tukeminen vaatii erityistä huomioimista.
- Raha, sitä menee vähempi. Tietenkin voitte satsata kaiken kahteenkin lapseen, mutta säästätte peruselinkustannuksissa. Raha riittää helpomin kahdesta kuin kolmesta lapsesta huolehtimiseen.
- Oma ja parisuhdeaika. Teidän on helpompi löytää aikaa omille harrastuksille, opiskelulle ja miehen kanssa kahdenkesken. Kahdelle lapselle saa myös helpommin hoitajan kuin kolmelle t. viimeksi miehen kanssa illan ulkona kahdestaan synnärillä
Jos elämäsi tuntuu tyhjältä ilman pientä lasta, mutta mies ei halua isäksi kolmatta kertaa, niin yritä täyttää tyhjiö jollain muulla. Teillä on kuitenkin jo ihanat lapsenne, ehkä olisi aika satsata itseesi. Mieti mikä muu voisi olla antoisaa. Olisiko nyt mahdollisuus aloittaa uusi harrastus, perustaa sivutoiminen yritys tai opiskella aivan uudelle alalle. Tai vain ottaa rennommin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaksi lasta ja aikuista on kyllä varmaan yleisin perhekoko.
Meillä on neljä, mutta aloitimme perheen perustamistouhut nuorina ja tulemme hyvin toimeen. Halusimme molemmat (melko) ison perheen. Tietenkin tämä tuntuu meille juuri oikealta, mutta jo esikoisen saaminen oli unelmieni täyttymys sillä pelkäsin jääväni tahattomasti lapsettomaksi. Kun toinen syntyi niin perhe tuntui jo "kokonaiselta". Olemme olleet onnekkaita kun olemme saaneet näin upean perheen ja saada ja antaa rakkautta. Mutta jos tilanne olisi ollut se, ettei mies halua kolmatta tai resurssimme eivät perheen kasvattamiseen riitä, niin olisin ollut onnellinen jo kahdesta lapsesta.
Olette kuitenkin saaneet ihania lapsia, ilmeisesti terveitäkin. Teiltä ei oikeastaan puutu mitään. En tietenkään sano, että olisi hullua haaveilla vielä kolmannesta. Mutta jos mies on kannastaan varma niin et ehkä osaisi nauttia kolmannesta raskaudesta ja kolmannen pikkulapsiajasta samoin kuin kahden ensimmäisen kanssa. Se voisi vaikuttaa koko perhedynamiikkaan negatiivisesti mikäli kolmas lapsi ei olisi 100% yhtä tervetullut ja toivottu. Teillä on kuitenkin jo kokonainen perhe.
Jos olet ehdottoman varma, että haluat vielä lisää lapsia, on sinun keskusteltava miehesi kanssa miten sen voisi järjestää ja voisiko mies joissain olosuhteissa toivoa samaa. Muuten yrittäisin nauttia vain perhe-elämästä tuolla kokoonpanolla, josta mitään ei kuitenkaan puutu. Sellaista ei oikein voi vielä rakastaa mitä ei vielä ole. Ajatus kolmannesta on varmasti ihana, muttei lapsi ole kuitenkaan vielä konkreettisesti siinä. Eli nauti teidän ihanasta perheestä tällaisena kuin se on, kokonaisena ja täydellisenä.
Voin listata plussia tilanteestanne jos se lohduttaa:
- Ei raskauden vaivoja - pahoinvointia, turvotuksia, äitiysvaatteiden hankintaa, raskauskiloja, synnytystä ja palautumista, yövalvomisia, imetysongelmia, hormonimyrskyjä.
- Riität hyvin kahdelle lapselle, itse olen välillä kriisissä sen kanssa kuinka saan annettua yksilökohtaista huomiota jokaiselle. Etenkin keskimmäisten lasten kasvun tukeminen vaatii erityistä huomioimista.
- Raha, sitä menee vähempi. Tietenkin voitte satsata kaiken kahteenkin lapseen, mutta säästätte peruselinkustannuksissa. Raha riittää helpomin kahdesta kuin kolmesta lapsesta huolehtimiseen.
- Oma ja parisuhdeaika. Teidän on helpompi löytää aikaa omille harrastuksille, opiskelulle ja miehen kanssa kahdenkesken. Kahdelle lapselle saa myös helpommin hoitajan kuin kolmelle t. viimeksi miehen kanssa illan ulkona kahdestaan synnärillä
Jos elämäsi tuntuu tyhjältä ilman pientä lasta, mutta mies ei halua isäksi kolmatta kertaa, niin yritä täyttää tyhjiö jollain muulla. Teillä on kuitenkin jo ihanat lapsenne, ehkä olisi aika satsata itseesi. Mieti mikä muu voisi olla antoisaa. Olisiko nyt mahdollisuus aloittaa uusi harrastus, perustaa sivutoiminen yritys tai opiskella aivan uudelle alalle. Tai vain ottaa rennommin.
Kiitos, tästä viestistä tuli hirveän hyvä mieli! 💓
Ap
Olen pahoillani todetessa, että there is a God, kun en enempää saanut.
Kaksi lasta tähän sairaaseen maailmaan on ihan tarpeeksi.